Parodontaalitulehduksen ja systeemisen inflammaation välillä on kaksisuuntainen yhteys

Väitöskirja tarkastettiin 22.11.2012 Oulun yliopistossa

Association between periodontal and systemic inflammation. A study of pro- and anti-inflammatory mediators

Vastaväittäjä: Veli-Jukka Uitto, professori, Helsingin yliopisto

Kustos: Tellervo Tervonen, professori, Oulun yliopisto

Esitarkastajat: Seppo Parkkila, professori, Tampereen yliopisto, Luigi Nibali, HLT, EHL, UCL Eastman Dental Institute, Lontoo

Ohjaajat: Matti Knuuttila, professori, Oulun yliopisto, Tellervo Tervonen, professori, Oulun yliopisto

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella hampaiden kiinnityskudosten tulehduksen (parodontiitti) yhteyttä systeemiseen tulehdustilaan. Tutkimusaineistoon kuului 61 yleistervettä potilasta, joilla oli kohtalaisesti tai pitkälle edennyt parodontiitti, 30 yleistervettä henkilöä, joiden hampaiden kiinnityskudokset olivat terveet/lähes terveet (kontrolliryhmä), sekä 80 tyypin 1 diabetes mellitus (T1DM)-potilasta, joilla esiintyi parodontiittia vaihtelevasti. T1DM-potilaiden parodontiitti hoidettiin, ja heidät tutkittiin uudelleen kahdeksan viikon kuluttua hoidon päättymisestä. Tutkittavilta tarkastettiin plakin määrä, ientaskujen syvyys, ienverenvuoto ja hampaiden kiinnityskudoksen menetys. Systeemistä tulehdustilaa mitattiin seerumin interleukiini (IL-)6-, tuumorinekroosifaktori (TNF-)a- ja interleukiini (IL-)10- tasojen perusteella. Lisäksi määritettiin matriksimetalloproteinaasi (MMP-)8:n taso ientaskunesteessä. Kaikkien edellä mainittujen tulehdusvälittäjäaineiden tasot määritettiin käyttämällä ELISA-menetelmää.

T1DM-potilaiden seerumin IL-6-pitoisuuden ja tulehtuneiden ientaskujen määrän välillä vallitsi positiivinen yhteys. Lisäksi havaittiin, että seerumin korkea IL-6-taso heikensi parodontiitin paranemista. T1DM-potilailla havaittiin myös käänteinen yhteys seerumin HDL-pitoisuuden ja tulehtuneiden ientaskujen määrän välillä. Niillä tutkittavilla, joilla seerumin HDL-taso oli matala (< 1,35 mmol/l), oli 50 % enemmän tulehtuneita ientaskuja kuin niillä, joiden HDL-taso oli korkea (> 1,35 mmol/l). Parodontiittia sairastavien ryhmässä seerumin IL-10-taso oli matalampi ja TNF-a-taso korkeampi verrattuna kontrolliryhmän vastaaviin tasoihin; TNF-a/IL-10 -tasojen ero oli parodontiittipotilailla kolminkertainen verrattuna kontrolliryhmään, mikä ilmentää parodontiittipotilaiden voimakkaampaa matala-asteista tulehdusta. Matalista (< 4 mm) ientaskuista kerätyn ientaskunesteen MMP-8-pitoisuuden ja parodontiitin vaikeusasteen välillä vallitsi parodontiittipotilailla merkittävä yhteys.

Yhteenvetona voidaan todeta, että systeemisen tulehdustilan ja hampaiden kiinnityskudosten tulehduksen välillä on kaksisuuntainen yhteys: yhtäältä parodontiitti pahentaa matala-asteista systeemistä tulehdustilaa ja toisaalta systeeminen tulehdustila lisää alttiutta parodontiittiin ja siihen liittyvään inflammaatioon. Lisäksi ientaskunesteen korkea MMP-8-pitoisuus matalissa ientaskuissa voi merkitä lisääntynyttä alttiutta parodontiumin alueen tulehdukselle ja kudostuholle.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/urn:isbn:9789514299681