Raskaus altistaa ientulehdukselle

Raskaus altistaa ientulehdukselle

Herkkyys sairastua ientulehdukseen lisääntyy raskauden aikana. Tätä ilmiötä kutsutaan raskausgingiviitiksi. Siinä näkyvät tulehdusmuutokset, kuten ikenien turpoaminen, punoitus ja verenvuoto, ilmenevät rajumpina kuin tavanomaisessa, puutteelliseen suuhygieniaan liittyvässä ientulehduksessa.

Tämä pitkittäistutkimus koostui kliinisestä, mikrobiologisesta sekä isännän paikallista puolustusvastetta mittaavista tutkimusosioista. Tutkimukseen osallistui 30 raskaana olevaa, tupakoimatonta 24–35-vuotiasta naista, joilla ei ollut yleissairauksia eikä aiempaa hampaan kiinnityskudossairautta eli parodontiittia. Heidät tutkittiin yhteensä viisi kertaa: kolmesti raskauden aikana, kuukauden sisällä synnytyksestä ja viimeisen kerran imetyksen päätyttyä. Imetyksen kestosta riip-puen seuranta-aika vaihteli 44–124 viikon välillä. Verrokkina toimi samankaltainen ryhmä naisia, jotka eivät olleet raskaana. Verrokkiryhmä tutkittiin kuukauden välein yhteensä kolmesti.

Tutkimuksessa todettiin, että ientulehdus lisääntyi merkittävästi raskauden toisen kolmanneksen aikana, vaikka hammasplakin määrä väheni. Ientulehduksen aiheuttaman turvotuksen myötä syntyi myös syventyneitä ientaskuja. Tulehdusmuutoksia esiintyi erityisesti poskihampaiden approksimaaliväleissä. Raskauden loppuvaiheessa tulehdus alkoi laantua ja taskusyvyydet normalisoituivat. Imetyksen päättymisen jälkeen ikenien ja hampaiden kiinnityskudosten kliininen terveydentila oli vastaava kuin ei-raskaana olevilla naisilla. Toisin sanoen raskausgingiviitti ei johtanut palautumattomaan hampaiden kiinnityskudosten menetykseen eli parodontiittiin seurantajakson aikana.

Mikrobiologisessa tutkimusosiossa selvitettiin molekyylibiologisin menetelmin kahden biokemiallisesti samanlaisen bakteerilajin, Prevotella intermedian ja Prevotella nigrescensin, esiintyvyyttä plakissa ja syljessä. Vastoin aiempaa tutkimustietoa Prevotella nigrescens osoittautui valtalajiksi raskausgingiviitissä. Huolimatta plakin kokonaismäärän vähenemisestä tutkittujen bakteerien määrä ja osuus plakissa lisääntyivät ja olivat yhteydessä ienverenvuotoon.

Tässä tutkimuksessa seurattiin ensimmäistä kertaa parodontiittiin liitty-vien tulehduksen merkkiaineiden, muun muassa kudoksia hajottavien elastaasin ja matriksin metalloproteinaasien (MMP-2, -8 ja -9) sekä neutrofiilien vapauttamien antimikrobisten entsyymien, määriä syljessä ja ientaskunesteessä. Entsyymitasot pysyivät matalina raskauden aikana riippumatta lisääntyneestä ienverenvuodosta ja ikenien turvotuksesta aiheutuvasta taskunmuodostuksesta. Imetyksen päätyttyä entsyymitasot palautuivat samankaltaisiksi kuin ei-raskaana olevilla naisilla. Näiden kudoksia hajottavien entsyy- mien matalat pitoisuudet raskauden aikana saattavat osittain selittää, miksi raskaudenaikainen ientulehdus ei näytä johtavan hampaan kiinnityskudoksia tuhoavaan parodontiittiin.

Väitöskirjaan johtanut tutkimustyö toteutettiin Keravan terveyskeskuksessa, Kansanterveyslaitoksen (nyk. THL) anaerobibakteerilaboratoriossa sekä Helsingin ja Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksilla.

Verkkojulkaisun osoite: https://www.doria.fi/handle/10024/86313