Vakava infektio vältetään ehkäisevällä ja oikea-aikaisella hoidolla

Hammasperäiset infektiot voivat levitä paikallisesti tai systeemisesti. Paikallisesti levinnyt infektio aiheuttaa selluliittia ja paiseenmuodostusta, systeemisesti levinnyt taas sepsiksen tai etäinfektioita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida ja selvittää paikallisten ja systeemisten, sairaalahoitoa vaativien hammasperäisten infektioiden taudinkulkua ja näille infektioille altistavia tekijöitä.

Tämä retrospektiivinen kohorttitutkimus koostui neljästä osatyöstä. Ensimmäisessä työssä analysoitiin paikallisten ja systeemisten, sairaalahoitoa vaatineiden hammasperäisten infektioiden kliinistä kuvaa ja altistavia tekijöitä. Tutkimusmateriaali kerättiin Potilasvakuutuskeskuksessa vuonna 2000–2003 käsitellyistä tapauksista. Osatöissä 2–4 tutkittiin paikallisten, sairaalahoitoa vaatineiden hammasperäisten infektioiden kulkua ja altistavia tekijöitä analysoimalla HYKSin suu- ja leukasairauksien klinikalla vuosina 1994-96 ja 2004 hoidettuja potilastapauksia.

Tutkimus osoitti, että lääketieteelliset riskipotilaat olivat alttiimpia saamaan systeemisen, sairaalahoitoa vaatineen hammasperäisen infektion, joka saattoi johtaa menehtymiseen. Aiemmin terveet ja immunokompetentit potilaat puolestaan kehittivät tavallisemmin paikallisen infektion, kuten selluliitin tai abskessin.

Paikallisten, sairaalahoitoa vaatineiden infektioiden kliininen kuva muuttui kohorttitutkimuksen seuranta-aikana vakavammaksi, ja esiintyvyys nousi vuosina 1994–2004 5,3:sta 7,2:een 100 000 asukasta kohti. Tehohoidon tarve kaksinkertaistui 15 %:sta 32 %:iin.

Paikalliset, sairaalahoitoa vaatineet infektiot kehittyivät tavallisimmin hammastoimenpiteen jälkeen (58 %). Primaaristi aloitettu juurihoito oli yleisin endodonttinen hoito, josta seurasi akuutin periapikaalisen parodontiitin paikallinen leviäminen. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että infektoituneeseen hampaaseen primaaristi aloitettu ja keskeneräinen juurihoito lisäävät infektion paikallisen leviämisen riskiä.

Märkänäytteiden mikrobiologiset löydökset erosivat oleellisesti toisistaan riippuen toimenpiteestä, joka fokushampaaseen oli tehty ennen infektion leviämistä. Aerobiset grampositiiviset bakteerit olivat yleisimpiä löydöksiä juurihoidon jälkeen, kun taas anaerobiset gramnegatiiviset bakteerit olivat tavallisimpia näytteissä, joiden ottamista ei edeltänyt hammastoimenpide.

Tutkimustulokset osoittavat juurihoidon ehkäisevän ja vähentävän anaerobien kasvua juurikanavasysteemissä ja näin ollen periapikaalisissa märkäpesäkkeissä. Hammastoimenpide voi kuitenkin edesauttaa infektoituneen fokushampaan paikallisen infektion leviämistä. Joka tapauksessa infektoituneen hampaan hoitamatta jättäminen aiheuttaa suuremman vakavien infektiokomplikaatioiden riskin kuin hoito. Tutkimustulosten perusteella on selvää, että suunterveyden ylläpitohoito on tärkeää etenkin infektioalttiilla potilailla.

Väitöskirjatyö suoritettiin Helsingin yliopiston bakteriologian ja immunologian osastoilla Haartman-instituutissa ja Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa suu- ja leukasairauksien sekä infektiosairauksien klinikoilla.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8310-5