Täydennyskoulutus lisää hammaslääkäreiden toteuttamaa tupakkavierotusta

Väitöskirja tarkastettiin 7.12.2012 Helsingin yliopistossa

Developing assessment and promotion of tobacco counselling: a cluster randomised community trial among oral health professionals

Vastaväittäjä: Richard G. Watt, professori, University College London, Iso-Britannia

Kustos: Heikki Murtomaa, professori, Helsingin yliopisto

Esitarkastajat: Satu Lahti, professori, Turun yliopisto, Kristiina Patja, dosentti, Itä-Suomen yliopisto

Ohjaajat: Heikki Murtomaa, professori, Helsingin yliopisto, Tellervo Korhonen, dosentti, Helsingin yliopisto

Tupakoinnilla on haitallisia vaikutuksia myös suun terveyteen. Päivittäin tupakoivista noin 80 % on huolissaan tupakoinnin terveysvaikutuksista ja noin 60 % haluaisi lopettaa tupakoinnin. Duodecimin julkaiseman tupakkavieroituksen Käypä hoito -suosituksen tavoitteena on ollut ohjata ja edistää vieroituksen toteuttamista terveydenhuollossa. Hoitosuosituksen toimeenpano on ollut riittämätöntä etenkin suun terveydenhuollossa. Vuonna 2011 alle 10 % hammaslääkärin vastaanotolla käyneistä tupakoitsijoista oli saanut kehotuksen lopettaa tupakointi.

Väitöskirjassa tutkittiin Vaasan ja Tampereen terveyskeskusten hammaslääkäreiden (n = 73) ja suuhygienistien (n = 22) toteuttamaa tupakoinnin ennaltaehkäisy- ja tupakasta vieroitustoimintaa kuuden kuukauden seurantatutkimuksena. Tutkimusta varten osallistujat arvottiin (1) kontrolli-, (2) koulutus- ja (3) koulutus + toimenpidepalkkio -ryhmiin. Koulutusinterventiona oli päivän mittainen interaktiivinen koulutus tupakkavierotuksen Käypä hoito –suositukseen perustuen. Näyttöön perustuvat, käytetyn ajan mukaan porrastetut toimenpidepalkkiot maksettiin tähän ryhmään arvotuille. Jotta tunnistettaisiin, mitkä tekijät motivoivat ja mitkä estävät tupakkaintervention toteuttamista, kehitettiin ja testattiin kyselylomake perustuen psykologiseen malliin terveydenhuollon ammattilaisten käyttäytymismalleista ja niihin vaikuttamisesta. Pilottitutkimuksen perusteella kehitetty menetelmä todettiin luotettavaksi. Tupakkaintervention toteuttaminen mitattiin potilastietojärjestelmän kirjauksista.

Tutkimukseen kutsutuista 54 hammaslääkäriä (74,0 %) ja 19 (86,4 %) suuhygienistiä osallistui. Tulosten perusteella suun terveydenhuollon ammattilaisten toteuttama tupakoinnin vastustamistyö oli vähäistä. Väitöskirja toi uutta tietoa tupakkaintervention toteuttamiseen liittyvistä ongelmista, joista merkittävimmät liittyivät puutteelliseksi koettuihin kompetensseihin (mm. tiedot ja taidot) sekä työympäristön rajoitteisiin (mm. kiire, työnjaon ja tuen puute). Koettu ammatillinen rooli sekä kognitiiviset kyvyt ennustivat parhaiten tupakkavierotuksen toteuttamista. Kuuden kuukauden seurantatutkimuksessa koulutuksen todettiin olevan tehokas tapa lisätä tupakkavieroitusta. Sen sijaan rahallisella palkkiolla ei ollut lisävaikutusta tupakkaintervention toteuttamiseen. Kaikkiaan suuhygienistit toteuttivat tupakkainterventiota useammin kuin hammaslääkärit. Lisäksi koulutus ja rahallinen palkkio toimivat paremmin suuhygienistien ryhmässä.

Väitöskirjan tulosten perusteella suun terveydenhuollon ammattilaisten huomattava potentiaali tupakoinnin vähentämiseksi saataisiin paremmin käyttöön lisäämällä siihen liittyvää perus- ja täydennyskoulutusta. Lisäksi työssä oppimiseen, työolojen mukauttamiseen (mm. hoitoaikojen pituudet, omahoitomateriaalin saatavuus) ja eri ammattiryhmien väliseen yhteistyöhön tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Väitöskirjatyö suoritettiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella ja Hjelt-instituutissa yhteistyössä Tampereen ja Vaasan terveyskeskusten kanssa.

Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37609