Onko terveyskasvatuksesta hyötyä?

Aineisto ja menetelmät

Tulokset

Ensimmäiseen eli keväällä 2009 koululaisille tehtyyn kyselyyn saatiin vastauksia yhteensä 3 926 (noin 73 % oppilaista). Toiseen eli syksyllä 2010 toteutettuun kyselyyn saatiin yhteensä 4 357 vastausta (noin 81 % oppilaista) (taulukko «Harjaustiheyskyselyihin vastanneiden lasten osuudet hammashoitoloittain vuosina 2009 ja 2010.»2). Terveyskasvatusinterventioiden toteuttajat vastasivat omaan kyselyynsä joko koulu- tai hammashoitolakohtaisesti. Tähän kyselyyn saatiin vastaukset kaikilta alueilta.

Interventioiden toteuttajille tehdystä kyselystä ilmeni, että erveyskasvatuskertojen lukumäärä ja toteutus vaihtelivat hammashoitoloittain, mutta harjausopetus oli tärkein teema kaikkien hoitoloiden terveyskasvatuksessa. Kaikki kyselyyn vastanneet interventioiden toteuttajat raportoivat, että opetuksen keskeisintä sisältöä oli puhkeavien kuutoshampaiden kohdennetun puhdistamisen opettaminen. Yhtä lukuun ottamatta kaikkien hammashoitoloiden alueella oli jo aiempina vuosina järjestetty jonkinlaista terveyskasvatusopetusta. Suun terveydenhuollon ammattilaiset antoivat opetusta pääasiassa koulujen oppituntien aikana.

Koululaisten vastausten perusteella harjaustiheys parani tutkimusjakson aikana riippumatta interventiomenetelmästä tai siitä, oliko terveyskasvatusta annettu vähän vai paljon. Niiden hammashoitoloiden alueella, joissa terveyskasvatus oli tehostettua, harjaustiheys parani kuitenkin enemmän kuin perusinterventioalueen hammashoitoloiden piirissä (kuvat «»1 ja «»2). Tehostetun intervention ryhmällä oli selvästi huonompi lähtötaso kuin perusinterventioryhmällä, ja suuremmasta harjaustiheyden muutoksesta huolimatta ensinnä mainitun ryhmän harjaustiheys ei noussut aivan samalle tasolle kuin perusinterventioryhmän. Vuonna 2009 kyselyyn vastanneista noin 65 % ilmoitti harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä tai useammin, ja vuonna 2010 vastaava luku oli lähes 68 % (p < 0,001). Vuonna 2010 tytöistä suurempi osa kuin pojista ilmoitti pesevänsä hampaansa vähintään kahdesti päivässä (75 % ja 61 %, p < 0,001). Useampi 1.–3. luokan oppilaista kuin 4.–6. luokan oppilaista ilmoitti harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä (72 % ja 64 %, p < 0,001). Kaikista vastaajista lähes 4 % ilmoitti pesevänsä hampaansa harvemmin kuin kerran päivässä. Tytöt ilmoittivat poikia useammin käyttävänsä fluorihammastahnaa (p < 0,001). Lapsista suunnilleen 41 % käytti sähköhammasharjaa; tässä asiassa tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa.

Kuva 1. Oman ilmoituksensa mukaan hampaat vähintään kahdesti päivässä harjaavien lasten osuudet perusintervention ja tehostetun intervention ryhmissä vuosina 2009 ja 2010. Perusinterventioryhmään kuuluivat Vaajakosken, Tikkakosken ja Toivakan alueiden lapset ja tehostetun intervention ryhmään Laukaan, Petäjäveden, Uuraisten, Jyskän ja Palokan alueiden lapset. P-arvo kuvaa tilastollisesti merkitsevää eroa vuosien välillä.

Kuva 2. Oman ilmoituksensa mukaan hampaat vähintään kahdesti päivässä harjaavien lasten osuudet hammashoitoloittain. P-arvo kuvaa tilastollisesti merkitsevää eroa vuosien välillä.

Kysyttäessä vuonna 2010, harjasiko vastaaja nyt hampaansa huolellisemmin kuin vuotta aiemmin, yli 70 % vastasi myöntävästi (kuva «»3). Huolellisuus parani enemmän tehostetun intervention ryhmässä kuin perusinterventioryhmässä (p < 0,05). Lasten oman ilmoituksen perusteella keskimäärin kaksi kolmasosaa vanhemmista muistutti lapsiaan hampaiden harjauksesta (taulukko «Hampaiden harjaus, lankaus, ksylitolin käyttö sekä vanhempien muistuttelu vuoden 2010 kyselyn perusteella, sukupuolittain ja luokittain ilmoitettuna.»3). Vanhemmat muistuttivat hampaiden pesusta useammin poikia kuin tyttöjä. Ahkerimmin harjauksesta muistuttelivat Laukaan hammashoitolan alueen vanhemmat. Erot kuntien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Kuva 3. Oman ilmoituksensa mukaan hampaat aiempaa huolellisemmin harjaavien lasten osuudet hammashoitoloittain. P-arvo kuvaa tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä.

Tytöistä noin joka kymmenes ja pojista hieman harvempi lankasi hampaitaan. Hampaiden lankaaminen oli yleisempää ylempien kuin alempien luokkien oppilaiden keskuudessa (taulukko «Hampaiden harjaus, lankaus, ksylitolin käyttö sekä vanhempien muistuttelu vuoden 2010 kyselyn perusteella, sukupuolittain ja luokittain ilmoitettuna.»3). Muutos hampaiden lankauksessa vuosien 2009 ja 2010 välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Oman ilmoituksensa mukaan lapset käyttivät ksylitolipurukumia useammin kuin ksylitolipastilleja. Tytöt käyttivät ksylitolipurukumia useammin kuin pojat ja 4.–6.-luokkalaiset useammin kuin 1.–3.-luokkalaiset (taulukko «Hampaiden harjaus, lankaus, ksylitolin käyttö sekä vanhempien muistuttelu vuoden 2010 kyselyn perusteella, sukupuolittain ja luokittain ilmoitettuna.»3).

Pohdinta

Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että terveyskasvatuksella voidaan vaikuttaa suotuisasti terveyskäyttäytymiseen. Tutkimuksen valossa on kuitenkin vaikea päätellä, millainen interventio vaikuttaa tehokkaimmin, sillä tarkasteltujen terveyskasvatusinterventioiden toteutus vaihteli hammashoitoloittain huomattavasti eikä niiden vaikuttavuudessa ilmennyt selviä eroja. Jos tarkastellaan pelkästään harjaustiheyden ja -huolellisuuden muutosta, Laukaan ja Palokan hammashoitoloissa käytetyt terveyskasvatusmenetelmät olivat tehokkaimmat. Laukaassa toteutettiin "harjauskoulu", kun taas Palokassa järjestettiin vuoden aikana yksi suunterveysaiheinen teemapäivä. Palokan esimerkki osoittaa, että jo pienelläkin interventiolla voidaan saada aikaan myönteisiä muutoksia lasten hampaiden harjausharjaustiheydessä ja -huolellisuudessa. Pienen Petäjäveden hammashoitolan alueella harjaustiheys muuttui prosentuaalisesti eniten, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Jo tutkimuksen alussa lasten ilmoittamat harjausfrekvenssit olivat tutkittujen hammashoitoloiden alueilla keskimäärin korkeampia kuin aiemmissa koululaistutkimuksissa raportoidut harjaustiheydet (5, 14), mikä todennäköisesti johtuu näillä alueilla vuosia jatkuneesta harjausopetuksesta. Harjauskertojen määrä oli kuitenkin vielä selvästi matalampi kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, joissa noin 80 % 11-, 13-, ja 15-vuotiaista vastaajista on ilmoittanut harjaavansa hampaat kahdesti päivässä (5). Useimmissa kouluterveyskyselyihin perustuneissa tutkimuksissa, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä WHO:n koululaistutkimuksissa, tutkimusjoukko on ollut vanhempi kuin tässä tutkimuksessa. Näin ollen tutkimuksemme antaa uutta tietoa lasten suuhygieniatottumuksista. Aiempien kyselytutkimusten tapaan myös meidän tutkimuksemme tulokset viittaavat siihen, että pojat ovat laiskempia harjaamaan hampaitaan kuin tytöt.

Laukaassa ja Palokan terveydenhuollon kuntayhtymässä aloitettiin tehostettu terveyskasvatus osittain Nexøssä saatujen hyvien tulosten innoittamana. Keski-Suomen lapsista ei kuitenkaan ollut saatavilla kariestietoja, joten interventioiden vaikutusta suunterveyteen ei voida verrata Nexøssä saatuihin tuloksiin. Vaikka tämä kyselytutkimus antoi viitteitä siitä, että terveyskasvatuksella ja harjausopetuksella voidaan vaikuttaa ainakin ilmoitettuun harjaustiheyteen ja -huolellisuuteen, on vaikea sanoa, onko opetus muuttanut koululaisten suuhygieniatottumuksia pysyvästi. Lisäksi harjauksen ja lankauksen laadussa ja taidoissa saattoi esiintyä puutteita, joita ei kyselytutkimuksen avulla voida todeta. Suuhygieniaopetuksen ohella on myös tärkeää varmistaa, että ruokatottumukset ja suunterveyteen liittyvät asenteet ovat kunnossa (15).

Vanhempien terveyskäyttäytymisellä on lasten terveyskäyttäytymisen kannalta suuri merkitys. Lapsuudessa ja nuoruudessa vanhemmilta opitut asenteet, tiedot, uskomukset ja tavat vaikuttavat yksilön terveyskäyttäytymiseen ja terveyteen läpi elämän (16). Tämän vuoksi vanhempien antama opastus ja hyvä esimerkki ovat tärkeitä. Vanhempainiltojen yhteydessä kannattaakin järjestää suunterveyttä käsitteleviä tiedotustilaisuuksia. Kolmessa tässä tutkimuksessa mukana olleista kouluista oli tehty näin. Laukaassa myös opetettiin – Nexøn mallin mukaan – vanhemmille lapsen hampaiden harjaus kädestä pitäen. Laukaan koululaisten vanhemmat muistuttivat lapsiaan hampaiden pesusta useammin kuin muut vanhemmat, joten "harjauskoululla" näyttäisi olevan vaikutusta myös vanhempien asenteisiin. Tämän tutkimuksen perusteella erityisesti poikia ja murrosikää lähestyviä nuoria täytyy rohkaista ja motivoida harjaamaan ja hoitamaan hampaitaan.

Yhden koululaistutkimuksen mukaan vain 3 % suomalaisista 11-vuotiaista käyttää hammaslankaa hampaiden välipintojen puhdistamiseen (17). Meidän tutkimuksessamme hammaslangan käyttö olikin yllättävän yleistä. Kyselyjen välillä lankauksen yleisyydessä havaittiin suuri muutos vain yhden hammashoitolan alueella; siellä lankaus oli yksi terveyskasvatuksen teemoista.

On täysin mahdollista, että lapset liiottelivat hammasharjan ja -langan käyttöään vastauksissaan, ja siten kyselyjen tulokset eivät ole täysin luotettavia. Joka tapauksessa tulokset viittaavat siihen, että niin harjausta kuin hammaslangan käyttöäkin voidaan lisätä tiedottamalla ja opettamalla niitä käytännössä. Vuoden 2010 kyselyyn vastanneista lapsista ksylitolipurukumia käytti päivittäin suunnilleen yhtä suuri osa kuin WHO:n koululaistutkimuksen 11- ja 15-vuotiaista vastaajista (18). Tulosten perusteella ksylitolituotteiden käytön tärkeyttä pitäisikin edelleen korostaa. Tutkimuksessa ei pystytty selvittämään, vaikuttivatko terveyskasvatusinterventiot ksylitolin käyttöön, sillä vuoden 2009 kyselyssä ei ollut mukana ksylitolituotteita koskevia kysymyksiä.

Erityisopetuksessa olevia lukuun ottamatta kaikilla Laukaassa ja Palokan terveydenhuollon kuntayhtymän alueella asuvilla peruskoulun 1.–6.-luokkalaisilla oli mahdollisuus osallistua kyselyihin. Niinpä tämän tutkimuksen vahvuutena on iso tutkimusjoukko ja melko korkea vastausprosentti. Kyselyt täytettiin joko kotona tai koulutuntien aikana, riippuen luokka-asteesta ja koulusta. Todennäköisesti tästä syystä vastausprosentti vaihteli melkoisesti luokittain ja kouluittain, etenkin ensimmäisessä kyselyssä. Kyselylomaketta ei ollut testattu etukäteen, ja vuoden 2009 lomaketta muokattiin hieman vuoden 2010 kyselyä varten. Molemmissa kyselylomakkeissa oli paljon kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja, ja osa niistä oli selvästi liian vaikeita etenkin 1.–2.-luokkalaisille. Koska kevään 2009 ja syksyn 2010 kyselyt erosivat toisistaan hieman, niiden tuloksia ei pystytty vertailemaan keskenään kaikkien kysymysten osalta. Keskeisintä asiaa, hampaiden harjausfrekvenssiä, kyettiin kuitenkin vertailemaan kyselyvuosien välillä luotettavasti.

Lasten karieksen väheneminen näyttää pysähtyneen (3), ja tästä syystä lapsille suunnattu suun terveyskasvatus on edelleen tärkeää. Olikin ilahduttavaa huomata, että Keski-Suomessa tähän työhön panostetaan resurssien vähenemisestä huolimatta. Ehkäiseviä suun terveydenhuollon ohjelmia tarvitaan, sillä omahoitoa tehostamalla hampaiden reikiintymistä voidaan ehkäistä niin lapsuudessa kuin myöhemminkin. Resurssien suuntaaminen ehkäisypainotteisesti tuo parhaimmillaan mukanaan sekä terveys- että kustannushyötyjä (19). Yllä esitetyn tyyppiset lasten ja nuorten suunterveyden edistämisohjelmat ovat erityisen tärkeitä siksi, että nykyään napostelukulttuuri ja runsas sokerinkäyttö kuuluvat nuoren polven arkipäivään, ja samaan aikaan suuhygienia on puutteellista. Terveyden edistämistyön avulla resurssit voidaan saada riittämään paremmin kansalaisten järjestelmälliseen hammashoitoon (20).

Impact of Oral Health Education on Toothbrushing Habits in Children

In recent years, several Finnish municipalities have reduced programs of oral health promotion due to lack of resources. During the school years 2009 and 2010 the health authorities of five municipalities in Central Finland made an attempt to promote the oral health of primary school children. Implementation and methods varied, but toothbrushing instruction was the main subject of health education in all dental clinics. The aim of this survey was to evaluate the effectiveness of programs of oral health promotion targeted to children aged 7–13 years. The first survey was carried out in 2009 (n = 3 926) and a second survey in autumn 2010 (n = 4 357). The questionnaire included questions about oral hygiene habits and use of xylitol. Information on the methods used in health education was obtained from questionnaires filled in by those persons who had carried out the programs.

Children's self-reported frequency and quality of tooth brushing improved during the study period regardless of the method of intervention. The improvement was, however, greatest in communities with the most intensive programs of intervention. Two-thirds of the children reported brushing their teeth at least twice a day, which was more often than Finnish children brush in general. The girls brushed their teeth twice a day or daily more often than the boys did. They also used xylitol products more often than boys did. In conclusion, even a minor intervention can affect children's health behavior. The challenge, especially for boys, is to make them brush their teeth regularly and use more xylitol products.