Ikäihmisten suunterveydessä on parantamisen varaa

Väitöskirja tarkastettiin 10.5.2013 Helsingin yliopistossa

Condition of teeth and periodontium in the home-dwelling elderly: with special reference to level of education

Vastaväittäjä: Cees de Baat, professori, Radboud University Nijmegen, Alankomaat

Kustos: Jarkko Hietanen, professori, Helsingin yliopisto

Esitarkastajat: James Newton, professori, University of Aberdeen, Iso-Britannia, Liisa Suominen, professori, Itä-Suomen yliopisto

Ohjaajat: Anja Ainamo, professori emerita, Helsingin yliopisto, Timo Närhi, professori, Turun yliopisto

Sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot ovat terveys- ja yhteiskuntapoliittisia ongelmia, jotka näkyvät eroina sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Sosioekonominen tausta vaikuttaa myös suunterveyteen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ikääntyneen helsinkiläisväestön suunterveyden tilaa ja koulutustason yhteyttä suunterveyteen sekä tutkittiin, erosivatko tutkimuksesta poisjääneet taustatekijöiltään tutkimukseen osallistuneista henkilöistä. Tutkimus oli osa pitkittäistä, helsinkiläisväestön terveydentilaa kartoittavaa Helsingin vanhustutkimusta (HEVA / Helsinki Aging Study, HAS). HEVAn tutkimusaineisto koostui kolmesta satunnaistetusta ikäkohortista, jotka olivat syntyneet vuosina 1904, 1909 ja 1914. Suunterveys tutkittiin kliinisesti 364 osallistujalta; tämän lisäksi tehtiin radiologinen tutkimus ja kattava sylkianalyysi. Tutkittavien koulutustasosta, omahoitotottumuksista ja muista taustatekijöistä saatiin tietoa haastattelemalla, tutkittavien itse täyttämästä kyselylomakkeesta sekä aiemmin tehdyistä lääketieteellisistä tutkimuksista. Seurantatutkimus tehtiin viisi vuotta myöhemmin.

Hampaiden reikiintyminen ja kiinnityskudosten sairaudet olivat yleisiä kaikissa koulutusryhmissä. Terveyserot näkyivät etenkin hampaiden lukumäärässä. Korkeammin koulutetuilla ikääntyneillä oli vähemmän koulutettuihin verrattuna selvästi enemmän hampaita ja siten myös reikiintymiselle alttiita hammaspintoja. Karioituneita juurenpintoja oli 52 %:lla miehistä ja 35 %:lla naisista. Karioituneiden juurenpintojen lukumäärässä tai juurikariesindeksissä ei ollut havaittavissa koulutustasoon liittyviä terveyseroja. Sen sijaan kiinnityskudoksissa hoidontarvetta ilmeni enemmän korkeammin koulutettujen ryhmässä; korkeammin koulutetuilla oli kuitenkin suussaan myös eniten terveitä sekstantteja. Viiden vuoden seurannan aikana hampaiden lukumäärä väheni ja juurikarieksen määrä kasvoi, mutta kiinnityskudosten hoidontarve säilyi lähes muuttumattomana. Koulutusryhmien väliset terveyserot pysyivät samoina koko seurannan ajan.

Vahvimmat selittävät tekijät tutkimuksesta poisjäännille olivat korkea ikä, hampaattomuus, dementoivan sairauden oireet ja alentunut liikkumiskyky.

Väestön ikärakenteen vanheneminen ja ikääntyneiden lukumäärän kasvu jatkuvat vielä pitkään. Samanaikaisesti ikääntyvät tulevat säilyttämään myös entistä enemmän omia hampaitaan. Vaikka yleisten suun sairauksien varhaishoidon ja ennaltaehkäisyn tehokkuudesta on paljon näyttöä, on järjestelmällinen ennaltaehkäisy ikääntyneen väestön hoidossa vielä ollut vähäistä. Tämä näkyi myös tässä tutkimuksessa suurena karieksen ja kiinnityskudossairauksien määränä.

Näiden tutkimustulosten perusteella on suositeltavaa, että terveyden edistämistä ja ehkäisevää hoitoa lisätään niin yksilö- kuin väestötasolla, jotta kaikki ikääntyneet voisivat saavuttaa riittävän hyvän suunterveyden ja terveyseroja pystyttäisiin kaventamaan.

Väitöskirjatyö toteutettiin Helsingin yliopiston Hammaslääketieteen laitoksella.

Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38890