Hammashoito parantaa maksansiirtopotilaan ennustetta merkittävästi

Väitöskirja tarkastettiin 14.6.2013 Helsingin yliopistossa

Oral health in liver transplant recipients

Vastaväittäjä: Crispian Scully, professori, Eastman Dental Institute, University College London / University of Bristol / University of Edinburgh, Iso-Britannia

Kustos: Jukka H. Meurman, professori, Helsingin yliopisto

Esitarkastajat: Leena Halme, dosentti, HYKS, Mariano Sanz, professori, Department of Periodontology, Faculty of Odontology, Complutense University of Madrid, Espanja

Ohjaajat: Jukka H. Meurman, professori, Helsingin yliopisto, Helena Isoniemi, professori, HYKS

Hammasinfektioiden on osoitettu altistavan monille kroonisille yleissairauksille. Maksan ja suun sairauksien välisiä yhteyksiä on kuitenkin tutkittu vähän, ja erityisesti maksansiirtopotilaiden hampaistotutkimuksia on rajoitetusti.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin maksansiirtopotilaiden suunterveyttä ennen ja jälkeen maksansiirron sekä tutkittiin, miten hammasinfektioiden hoito vaikuttaa maksansiirtopotilaan ennusteeseen.

Maksansiirtoa odottavien potilaiden suunterveys vaihteli suuresti riippuen siirron taustalla olevasta maksasairaudesta ja sen vaikeusasteesta. Hammasinfektiot olivat yleisiä, mutta huonokuntoisimpia olivat pisimmälle edennyttä maksakirroosia sairastavien potilaiden hampaistot. Heidän hammashoitoonsa liittyi usein vuotokomplikaatioita. Alkoholikirroosia sairastavien ryhmässä esiintyi huomattavasti enemmän hammasinfektioita kuin esim. primaaria sklerosoivaa kolangiittia sairastavien ryhmässä. Monet hammasinfektiot näyttivät olevan yhteydessä maksakirroosin pahenemiseen, sillä ne potilaat, joilla oli eniten hammasinfektioita, päätyivät aiemmin maksansiirtoon.

Maksansiirtoa edeltävästä hampaistosaneerauksesta todettiin olevan merkittävä hyöty siirtopotilaan ennusteen kannalta, jos siirto oli tehty maksan toiminnan äkillisen pettämisen vuoksi. Riski maksansiirron jälkeisiin vakaviin infektiokomplikaatioihin (mm. sepsikset) oli 8-kertainen niillä potilailla, joille ei ehditty tehdä hampaistosaneerausta, verrattuna saneerattuihin potilaisiin. Riski oli riippumaton useista sekoittavista tekijöistä, kuten iästä, hyljinnänestolääkityksesta, maksasairauden vaikeusasteesta tai siirron odotusajasta.

Hyljinnänesto- tai muu lääkitys näkyi maksansiirtopotilaiden suunterveydessä monin eri tavoin. Kroonisen maksasairauden vuoksi maksansiirron saaneilla potilailla esiintyi merkitsevästi enemmän suun kuivumista, hampaiden reikiintymistä sekä suun limakalvomuutoksia kuin terveillä väestöverrokeilla.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hyvän suunterveyden merkitys on suuri infektioherkillä maksansiirtopotilailla. Kaikki piilevätkin hammasinfektiot on hoidettava ennen siirtoa, ja myös siirron jälkeen hammashoidosta ja hyvästä suuhygieniasta tulee huolehtia, jotta vältyttäisiin vakavilta infektiokomplikaatioilta.

Tutkimusaineiston muodosti 263 aikuista maksansiirtopotilasta, joille tehtiin maksansiirto Suomessa vuosina 2000–2006. Kun maksansiirrosta oli kulunut vähintään 2 vuotta, 84 potilaan suunterveys tutkittiin uudelleen, ja lisäksi heille tehtiin kysely koskien mm. subjektiivisia suuoireita. Iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan valitut verrokit saatiin Terveys 2000 -tutkimuksesta. Potilaiden tietoja kerättiin sairauskertomuksista, röntgenkuvista, kyselystä sekä Maksarekisteristä.

Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella sekä Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Suu- ja leukasairauksien sekä Elinsiirto- ja maksakirurgian klinikoilla.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8809-4