Iäkkäiden suunterveyttä voi parantaa – palveluja tarvitaan myös kotiin

Väitöskirja tarkastettiin 27.9.2013 Itä-Suomen yliopistossa

Oral Health Promotion among Community-Dwelling Older People

Vastaväittäjä: Timo Närhi, professori, Turun yliopisto

Kustos: Sirpa Hartikainen, professori, Itä-Suomen yliopisto

Esitarkastajat: Matti Viitanen, professori, Turun yliopisto, Jorma Virtanen, professori, Oulun yliopisto

Ohjaajat: Sirpa Hartikainen, professori, Itä-Suomen yliopisto, Pekka Ylöstalo, professori, Itä-Suomen yliopisto, Anna-Maija Syrjälä, dosentti, Oulun yliopisto

Eliniän pidentyessä ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, ja yhä useampi vanhenee omat hampaat suussaan. Suussa on siis hoidettavaa yhä enemmän. Tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin terveysneuvonnan ja ennaltaehkäisevän hoidon vaikutusta suun itsehoitotottumuksiin ja suunterveyteen kotona asuvilla yli 75-vuotiailla kahden vuoden aikana. Tutkimuksessa selvitettiin myös ennaltaehkäisevän hoidon tarpeeseen, suun itsehoitoon ja hyvään suuhygieniaan liittyviä tekijöitä sekä sitä, mistä syistä ikäihmiset toivovat hammaslääkärin tulevan kotikäynnille.

Tutkimus oli osa laajempaa väestöpohjaista, geriatrista Hyvän Hoidon Strategia -interventiotutkimusta. Tutkimukseen valittiin satunnaisotannalla 75 vuotta täyttäneitä kuopiolaisia. Osallistujia oli 321. Osallistujat haastateltiin ja heille tehtiin suun kliininen tutkimus sekä syljenerityksen mittaus. Interventioryhmään kuuluvat saivat normaalin perushammashoidon sekä yksilöllisen tarpeen mukaista neuvontaa omien hampaiden ja proteesien puhdistuksessa sekä suunhoitotuotteiden käytössä. Vertailuryhmään kuuluvat käyttivät tavanomaisia suun terveydenhuollon palveluita oman harkintansa mukaan.

Osoittautui, että iäkkäillä oli suuri ennaltaehkäisevän hoidon tarve: 82 % hampaallisista ikäihmisistä ja 55 % hampaattomista kokoproteesin käyttäjistä tarvitsi puhdistusneuvontaa ja muita ehkäisevän hammashoidon toimenpiteitä. Tärkeimmät hoidontarvetta selittävät yleisterveydelliset tekijät olivat hauraus-raihnaus-oireyhtymä ja sairauksien kasaantuminen, ja hampaallisilla tutkittavilla irrotettavan osaproteesin käyttö. 26 % tutkittavista halusi, että hammaslääkäri tulisi kotikäynnille suun tutkimusta varten. Kotikäyntiä toivoivat erityisesti henkilöt, joiden toimintakyky ja muisti olivat heikentyneet ja jotka olivat käyttäneet terveyspalveluja vain vähän.

Kaksivuotisen tutkimusjakson aikana suunterveys parani sekä interventio- että vertailuryhmään kuuluvilla. Ryhmien väliset erot terveyskäyttäytymisen ja suunterveyden muutoksissa olivat pienet.

Intensiivisestä neuvonnasta ja hoidosta huolimatta neljä viidestä hampaallisesta tarvitsi edelleen tutkimuksen lopussa ehkäisevää hoitoa; lisäksi vain alle puolella heistä oli hyvä suuhygienia ja 65 %:lla hyvä proteesihygienia. Alentunut toimintakyky johti siihen, että hampaita harjattiin ja hammastahnaa käytettiin normaalia harvemmin, ja harjauksen jälkeen hampaissa oli runsaasti jäännösplakkia.

Ehkäisevän hoidon onnistuminen edellyttää paitsi henkilön sairauksien ja lääkitysten selvittämistä, myös tietoa fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn tasosta. Osa kotona asuvista ikäihmisistä tarvitsee apua suun ja proteesien puhdistamiseen ja myös palvelujen vientiä kotiin.

Väitöstutkimus tehtiin yhteistyössä Kuopion kaupungin suun terveydenhuollon, Itä-Suomen yliopiston Geriatrisen hoidon tutkimuskeskuksen ja Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen parodontologian ja geriatrisen hammaslääketieteen oppialojen kanssa.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1213-8