Kohonnut plasman resistiinipitoisuus ja raskaudenaikainen aliravitsemus ovat yhteydessä metabolisten häiriöiden kehittymiseen

Väitöskirja tarkastettiin 5.12.2013 Oulun yliopistossa

The role of low birth weight and resistin in metabolic syndrome

Vastaväittäjä: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto

Kustos: Antero Kesäniemi, professori, Oulun yliopisto

Esitarkastajat: Olli Raitakari, akatemiaprofessori, Turun yliopisto, Matti Jauhiainen, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Ohjaajat: Antero Kesäniemi, professori, Oulun yliopisto, Olavi Ukkola, dosentti, Oulun yliopisto, Merja Santaniemi, FT, Oulun yliopisto

Metaboliseksi oireyhtymäksi kutsutaan sydän- ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöiden kasaantumista. Näitä riskitekijöitä ovat keskivartalolihavuus, heikentynyt glukoosinsieto, insuliiniresistenssi, korkea verenpaine sekä rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, erityisesti korkea triglyseridipitoisuus ja matala HDL-taso. Näiden tekijöiden taustalta ei ole löydetty selkeää yhdistävää mekanismia. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia resistiinin yhteyttä metaboliseen oireyhtymään sekä selvittää rottakokeilla, altistaako emon raskaudenaikainen aliravitsemus ja siihen liittyvä alhainen syntymäpaino häiriöille jälkeläisten rasva- ja glukoosiaineenvaihdunnassa sekä lihavuuteen liittyvien peptidihormonien plasmatasoissa.

Resistiiniä erittyy ihmisellä pääasiassa tulehdussoluista, erityisesti makrofageista. Sillä on todettu olevan tulehdusta edistäviä vaikutuksia. Resistiinin yhteydestä lihavuuteen, insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään on julkaistu ristiriitaisia tuloksia. Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä plasman resistiinipitoisuudet määritettiin 1 500 suomalaiselta poikkitieteellisessä Terveys 2000 -tutkimuksessa. Havaittiin, että pitoisuudet olivat korkeammat niillä tutkimushenkilöillä, joilla oli metabolinen oireyhtymä, kuin niillä, joilla oireyhtymää ei ollut.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että alhainen syntymäpaino on yhteydessä korkeampaan riskiin sairastua moniin kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, aikuisiässä. Väitöskirjan toisessa ja kolmannessa osatyössä tutkittiin rottamallissa raskaudenaikaisten ravintorajoitusten vaikutusta jälkeläisten kasvuun, rasva- ja sokerimetaboliaan sekä peptidihormoneihin. Toisessa osatyössä todettiin, että ravinnon rajoittaminen raskauden aikana aiheutti haitallisia muutoksia resistiini- ja adiponektiinipitoisuuksissa altistaen jälkeläiset insuliiniresistenssille. Kolmannessa osatyössä kartoitettiin syntymänjälkeisen fruktoosipitoisen ravinnon vaikutuksia poikasiin. Runsaasti fruktoosia sisältävä ravinto aiheuttaa rotalla metabolisen oireyhtymän kaltaisen tilan. Raskaudenaikaisen aliravitsemuksen ja fruktoosiravinnon vaikutuksesta rotat olivat aikuisina keskimääräistä pienempiä, ja niillä havaittiin häiriöitä rasva- ja sokeriaineenvaihdunnassa.

Tutkimus osoittaa, että korkealla plasman resistiinipitoisuudella on yhteys metaboliseen oireyhtymään. Lisäksi voidaan todeta, että emon ravinnon rajoittaminen raskauden aikana aiheuttaa rotanpoikasilla korkeamman resistiinipitoisuuden lisäksi muutoksia painossa ja rasva-aineenvaihdunnassa.

Väitöstutkimus toteutettiin seuraavissa toimipaikoissa: Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Kliinisen lääketieteen laitos (sisätaudit), Biocenter Oulu ja Oulun yliopistollisen sairaalan Kliinisen tutkimuksen keskus.

Verkkojulkaisun osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-0268-6