Suomen Hammaslääkärilehti

Tietokoneavusteinen implantoinnin suunnittelu

Suomen Hammaslääkärilehti
2014;3(21):
Krister G Svensson, Mats Trulsson ja Margareta Hultin
tietokoneavusteinen suunnittelu

Viimeaikainen 3D-kuvantamisen ja tietotekniikan kehitys on johtanut siihen, että hoitoa edeltävä tutkimus ja hoidon suunnittelu voidaan tehdä virtuaalisessa tietokoneympäristössä. Tällöin sekä implantin asemointi että protetiikka suunnitellaan virtuaalisesti. Virtuaalisen suunnitelman perusteella valmistetaan kirurginen ohjain, jota käyttämällä implantointi tehdään vastaanotolla limakalvoläppää avaamatta. Tarvittaessa myös implanttisilta voidaan valmistaa etukäteen ja kiinnittää se heti implanttien asettamisen jälkeen (nk. välitön kuormitus).

Näistä uusista tekniikoista voi olla hyötyä sekä hammaslääkärille että potilaalle, mutta tutkimustietoa niiden arvioimiseksi on vähän. Tekniikoiden yhteydessä esiintyy sekä teknisiä että biologisia komplikaatioita, ja vaikka niiden avulla saavutettu tarkkuus on useimmiten hyvä, suuriakin implanttiasettelun poikkeamia suunnitellusta on raportoitu. Lyhyellä aikavälillä tietokoneavusteisesti asetetut implantit selviävät yhtä hyvin kuin perinteisellä leikkaustekniikalla asetetut implantit. Potilaan kannalta tekniikan suurin etu on postoperatiivisten vaivojen vähentyminen, joka johtuu siitä, että implantit asetetaan limakalvoläppää avaamatta. Tekniikka voi myös toimia vaihtoehtona luusiirteelle potilaalla, jonka leuat ovat voimakkaasti resorboituneet.

Viime vuosikymmenen aikana tapahtunut tietotekniikan kehitys on mahdollistanut kolmiulotteiset tietokonetomografiakuvat niin anatomisista kuin proteettisistakin rakenteista. Näiden kuvien käsittelyyn kehitetyillä tietokoneohjelmilla voidaan toteuttaa preoperatiivinen suunnittelu, jossa implantti asetetaan virtuaalisesti paikoilleen 3D-rekonstruktioon (kuva «»1) (6–8).

Kuva 1. Implantin sijoituksen suunnittelu tapahtuu virtuaalisessa tietokoneympäristössä, jossa käyttäjä voi tarvittaessa vaihdella näkymää eri mallinnusten, esimerkiksi leuan 3D-rekonstruktion ja kerroskuvan, välillä.

Tietokoneavusteisen implantoinnin suunnittelua varten potilas tarvitsee irrotettavan proteesin, jonka pitäisi olla mahdollisimman sopiva, esteettinen ja purennallisesti toimiva. Tämä saattaa edellyttää proteesihampaiden pohjausta, siirtoa tai vaihtoa, tai jo valmiin proteesin trimmausta. Joskus on tarpeen valmistaa kokonaan uusi proteesi. Kun tämä on tehty, otetaan purentaindeksi proteesin ollessa paikallaan. Seuraavaksi potilaalle tehdään tietokonetomografiatutkimus (TT) leuasta, jossa proteesi on paikoillaan. Purentaindeksiä käytetään proteesin stabilisoimiseksi oikeaan purenta-asemaan röntgentutkimuksen aikana. Myös pelkästä proteesista otetaan erikseen TT-kuva. Proteesissa olevien, röntgenkontrastin antavien merkkien avulla tietokone ohjaa proteesin oikeaan asentoon potilaan leuasta TT-tutkimuksella tehdyssä 3D-rekonstruktiossa. 3D-rekonstruktiossa proteesi voidaan siis "laittaa paikoilleen" tai "poistaa"; niin ikään implantti voidaan virtuaalisesti sijoittaa optimaaliseen asentoon suhteessa käytettävissä olevaan luuhun sekä proteesihampaiden asemointiin (mikä vastaa hampaiden proteettista asettelua).

Staattiset ja dynaamiset järjestelmät

Tietokoneavusteisesti tehdyn suunnitelman informaatio siirretään vastaanotolle käyttämällä CAD-CAM (Computer-Aided Design/Computer-Assisted Manufacturing) -tekniikkaa. Tämä tapahtuu valmistamalla kirurginen ohjain joko jyrsimällä tai 3D-tulostuksen (stereolitografian) avulla (kuva «»2). Implanttien suunnitelluissa sijaintikohdissa käytettävä kirurginen ohjain on hampaattomassa leuassa usein limakalvokantoinen ja osittain hampaattomassa leuassa hammaskantoinen. Molemmissa tapauksissa implanttien asettaminen tehdään avaamatta limakalvoläppää. Kirurginen ohjain kiinnitetään leukaan muutamalla horisontaalisella kiinnitystapilla, jotka viedään ohjaimen läpi leukaluuhun. Purentaindeksi pitää ohjainta paikoillaan oikeassa asennossa. Tämä menetelmä on staattinen – toisin sanoen implantin paikka on etukäteen määritetty, eikä sitä voi muuttaa toimenpiteen aikana.

Toinen tietokoneavusteinen implanttiasettelumenetelmä perustuu diodien ja sensorien käyttöön. Näitä kiinnitetään sekä potilaaseen että kirurgisiin instrumentteihin, jolloin saadaan aikaan niin kutsuttu navigointijärjestelmä. Tässä menetelmässä implantin asettamista seurataan reaaliajassa näyttöpäätteeltä; päätteellä näkyy leuan 3D-rekonstruktio, johon on merkitty suunnitellut sijoituskohdat. Myös tässä menetelmässä käytetään kirurgista tekniikkaa, jossa ei aukaista limakalvoläppää. Menetelmä on dynaaminen, eli implantin sijoittelua voidaan muuttaa toimenpiteen aikana.

Kuva 2. A: Kirurginen ohjain, jota käytetään ohjaamaan implantit suunniteltuun kohtaan ja asentoon. B: Kirurginen ohjain paikallaan implanttien asettamisen aikana. Kiinnitys tapahtuu muutaman horisontaalisen kiinnitystapin avulla, jotka porataan ohjaimen läpi leukaluuhun.

Välitön kuormittaminen etukäteen valmistetulla implanttikantoisella sillalla

Implanttihoidon virtuaalisen, 3D-rekonstruktiossa tehdyn suunnittelun tavoitteena oli alun alkaen parantaa diagnostiikkaa ja helpottaa implanttien optimaalista sijoittamista suhteessa käytettävissä olevaan luuhun ja implantoinnin jälkeiseen protetiikkaan. Viime vuosina alalla tapahtunut kehitys on kuitenkin johtanut siihen, että monet staattiset järjestelmät kattavat koko hoitoketjun – aina tietokoneavusteisesta suunnittelusta kirurgisen ohjaimen avulla tehtävään implanttien asettamiseen limakalvoläppää avaamatta, ja edelleen implanttien välittömään kuormittamiseen etukäteen valmistetulla sillalla.

Suunnitteluohjelmalla tehty implantin asemointisuunnitelma siirretään hammastekniseen laboratorioon, joka valmistaa sen perusteella implanttikantoisen sillan CAD/CAM-tekniikalla. Tämän jälkeen silta on toimenpidehetkellä valmiina kiinnitettäväksi paikoilleen välittömästi (9–11).

Tietokoneavusteisesti voidaan siis tehdä joko yksi tai useita implanttihoidon vaiheita, tutkimuksesta aina valmiiseen protetiikkaan asti (kuva «»3).

Kuva 3. Vuokaavio tietokoneavusteisen kirurgian käytöstä implanttihoidossa.

Tieteellinen perusta

Edellä esitellyt uudet tekniikat saattavat tarjota etuja sekä hammaslääkärille että potilaalle. Näitä hoitomenetelmiä mainostetaankin nopeina, helppoina, varmoina ja luotettavina, ja niitä käyttämällä post-operatiiviset vaivat jäävät usein vähäisiksi. Tieteellisesti tukittua tietoa näiden tekniikoiden arvioimiseksi on kuitenkin rajoitetusti.

Implanttihoitojen alkuvaiheissa yli viisikymmentä vuotta sitten jokainen hoitomenetelmän muutos arvioitiin tarkasti kontrolloiduissa pitkäaikaistutkimuksissa, ennen kuin hoitoa muutettiin. Tämä oli luultavasti yksi tärkeimmistä tekijöistä, joiden ansiosta implanttihoitojen tulokset osoittautuivat niin hyviksi ja hoidoista tuli hyvin suosittuja. Nykyäänkin on tärkeää, että uusien tekniikoiden käyttöönottoa edeltää tieteellisesti korkealaatuinen kliininen tutkimus. Kliinisissä tutkimuksissa tulisi olla mahdollista vertailla uutta tekniikkaa perinteisiin (kontrolloidut kliiniset tutkimukset). Nykyinen, nopea tekniikan kehitys johtaa nopeasti muuttuviin hoitokonsepteihin, joita täytyy jatkuvasti arvioida. Jos näin ei tehdä, saattaa implanttiyritysten harjoittamasta uusien tekniikoiden markkinoinnista seurata epärealistisia kliinisiä odotuksia liittyen sekä hoitotuloksiin että käyttäjäystävällisyyteen. Uusien tekniikoiden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon sekä kustannusnäkökohdat että tulokset potilaan näkökulmasta.

Hiljattain julkaistussa, Hultinin ja hänen työryhmänsä laatimassa katsausartikkelissa (Clinical advantages of computer- guided implant placement: a systematic review) (12) käytiin läpi kaikki tietokoneavusteista implanttihoitoa ja kirurgisen ohjaimen käyttöä käsittelevä tieteellinen kirjallisuus, yhteensä 28 tutkimusta (taulukko «Virtuaalisia suunnittelujärjestelmiä, joilla tehtyjen hoitojen tuloksia (kliinisiä parametrejä, implanttien kestävyyttä 12 kk:n jälkeen tai implantoinnin tarkkuutta) on arvioitu tutkimuksissa (12, 22)»1). Vain kolmanneksessa näistä tutkimuksista oli mukana kontrolliryhmä. Katsausartikkeliin kelpuutettiin mukaan vain tutkimukset, joissa raportoitiin hoitojen kliininen lopputulos ja joissa tutkimuspotilaita oli vähintään viisi. Implanttien ja siltojen kestävyys on otettu huomioon vain niiden tutkimusten osalta, joissa oli vähintään kahdentoista kuukauden seuranta.

Taulukko 1. Virtuaalisia suunnittelujärjestelmiä, joilla tehtyjen hoitojen tuloksia (kliinisiä parametrejä, implanttien kestävyyttä 12 kk:n jälkeen tai implantoinnin tarkkuutta) on arvioitu tutkimuksissa (12, 22).
JärjestelmäStaattinen/ DynaaminenKliiniset parametrit*Implanttien kestävyysImplantoinnin tarkkuus
* Kliinisiin parametreihin kuuluvat kirurgiset ja proteettiset komplikaatiot sekä odottamattomat tapahtumat ja tulokset potilaan näkökulmasta.
Nobel GuideSxxx
SimplantSxx
coDiagnostiXSx
EasyGuideSxx
Implant 3DSx
Astra FacilitateSxx
Med3DSx
StealthStation TreonDxx

Tekniset ja biologiset komplikaatiot

Implantin asettamisessa ja/tai esivalmistetun sillan kiinnittämisessä ilmeni komplikaatioita tai odottamattomia tapahtumia viidessätoista niistä yhteensä seitsemästätoista tutkimuksesta, joissa tällaisia ongelmia ylipäätään tarkasteltiin. Kaikista komplikaatioista tai tapahtumista 69 prosenttia liittyi implantin asettamiseen (kirurginen komplikaatio) ja 31 prosenttia esivalmistetun sillan kiinnittämiseen (proteettinen komplikaatio). Tavallisin kirurginen komplikaatio oli kirurgisen ohjaimen rikkoutuminen (esiintyi 6 tutkimuksessa) ja tavallisin proteettinen komplikaatio sillan huono istuvuus (esiintyi 8 tutkimuksessa) (kuva «»4).

Kuva 4. A: Hampaattoman alaleuan murtunut kirurginen ohjain. B: Huonosti istuva etukäteen valmistettu silta, jota sovitetaan heti implantin asetuksen jälkeen

Implantin ja sillan kestävyys

Hultinin ym. (12) katsausartikkeliin kelpuutetuista tutkimuksista kahdeksassatoista seuranta kesti keskimäärin vähintään 12 kuukautta. Tutkimuksista 17:ssä käytettiin staattista järjestelmää ja kirurgista ohjainta, ja vain yhdessä implantointi tehtiin dynaamisella (navigoivalla) järjestelmällä. Implanttien kestävyys raportoitiin kaikissa näissä tutkimuksissa, ja se vaihteli 89 ja 100 prosentin välillä (keskiarvo 97 %). Sillan kestävyys raportoitiin vain yhdessätoista tutkimuksessa, ja se vaihteli 62 ja 100 prosentin välillä (keskiarvo 93 %). Tietokoneavusteisesti suunnitellun kirurgisen ohjaimen avulla asetettujen implanttien ja perinteisellä tekniikalla asetettujen implanttien välillä ei havaittu kestävyys-eroja. Viidessä tutkimuksessa, joissa seuranta-aika oli keskimäärin vähintään 12 kuukautta, oli käytetty tietokoneavusteista kirurgiaa ja esivalmistettua siltaa, joka kiinnitettiin paikalleen implanttien asettamisen yhteydessä. Näissä tutkimuksissa implantit selvisivät keskimäärin 96-prosenttisesti (89–100 %) ja sillat 94-prosenttisesti (84–100 %) (taulukko «Yhteenveto tuloksista potilastutkimuksissa, joissa implantointi on tehty tietokoneavusteisesti staattisen järjestelmän avulla, etukäteen valmistettu proteesi on asetettu paikoilleen välittömästi impla»2).

Taulukko 2. Yhteenveto tuloksista potilastutkimuksissa, joissa implantointi on tehty tietokoneavusteisesti staattisen järjestelmän avulla, etukäteen valmistettu proteesi on asetettu paikoilleen välittömästi implanttileikkauksen yhteydessä ja seuranta-aika on ollut yli 12 kuukautta.
TutkimusLopullinen potilasmääräImplanttimääräImplanttien menetyksetImplanttien kestävyysKomplikaatioiden / odottamattomien tapahtumien määrä proteesin kiinnittämisen yhteydessäProteesin kestävyys
ER = Ei raportoitu; * = tutkimukseen osallistuneiden lukumäärän mukaan painotettu laskelma, Hultin ym. 2012 (12)
Johansson ym. 2009 (13)48312299 %1596 %
Komiyama ym. 2008 (14)291761989 %884 %
Sanna ym. 2007 (11)26183995 %ERER
van Steenberghe ym. 2005 (10)241640100 %2100 %
Yong & Moy 2008 (15)1378890 %2ER
Yhteensä:1409133896 %2794 %*

Tulokset potilaan näkökulmasta

Seitsemän Hultinin ym. katsausartikkelissa (12) mukana olleista tutkimuksista raportoi tulokset potilaan näkökulmasta, ja vain kolmessa näistä tutkimuksista oli mukana kontrolliryhmä, jolle oli tehty perinteinen implanttihoito (taulukko « Tuloksista potilaan näkökulmasta raportoineet tutkimukset»3).

Yleisesti ottaen ryhmissä, joissa kirurgia oli tehty avaamatta limakalvoläppää, raportoitiin vähemmän postoperatiivisia vaivoja ja kipuja kuin niissä ryhmissä, joissa limakalvo oli avattu.

Taulukko 3. Tuloksista potilaan näkökulmasta raportoineet tutkimukset
TutkimusTutkimusmenetelmäPotilas-ryhmätArvioidut muuttujatMenetelmätTulokset
RH = Retrospektiivinen havaintotutkimus; PKT = Prospektiivinen kontrolloitu tutkimus; SKT = Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus; PH = Prospektiivinen havaintotutkimus; OK = Ohjattu kirurgia; PK = Perinteinen kirurgia; AVM = Avaamattoman limakalvon tekniikka; AVT = Avatun limakalvon tekniikka; VAS = Visuaalinen analoginen asteikko; IES-R = "Impact of Event Scale – Revised"; s-DAI = "Dental Anxiety"; OHIP-14 = "Oral health-related quality of life"; NRS = "Numerical rating scale" Hultin ym. 2012 (12)
Abad-Gallegor ym. 2011 (16)RHOK AVM (19 pot.)Potilaan hyvinvointi kirurgian jälkeen sekä tyytyväisyys välittömästi asetettuun väliaikaiseen siltaan ja pysyvään siltaan.Haastattelu95 % potilaista arvioi vointinsa hyväksi, oikein hyväksi tai erinomaiseksi. Tyytyväisyys välittömästi asetettuun väliaikaiseen siltaan oli 84 %:lla hyvä, oikein hyvä tai erinomainen. Tyytyväisyys pysyvään siltaan oli 100 %:lla hyvä, oikein hyvä tai erinomainen.
Arisan ym. 2010 (17)PKTOK AVM (15 pot.), OK AVT (16 pot.), PK AVT (21 pot.)Postoperatiivinen kipu, kipulääkkeet, verenvuoto ja leukalukko (1–6 pv kirurgian jälkeen).VASOhjattu kirurgia limakalvoa avaamatta aiheutti vähemmän postoperatiivista kipua, vähemmän verenvuotoa sekä vähemmän leukalukkoja.
Fortin ym. 2006 (18)SKTOK AVM (30 pot.), PK AVT (30 pot.)Postoperatiivinen kipu, kipulääkkeiden määrä, turvotus ja mustelmat (1–7 pv kirurgian jälkeen).VASOhjattu kirurgia limakalvoa avaamatta aiheutti postoperatiivista kipua vähemmän ja lyhyemmällä aikavälillä sekä vähemmän turvotusta ja mustelmia.
Lindeboom & van Wijk 2010 (19)SKTOK AVM (8 pot.), OK AVT (8 pot.)Emotionaalinen vaikutus, pelko, elämänlaatu ja kipu (ennen kirurgiaa, operaatiopäivänä sekä 1–7 pv ja 1 kk kirurgian jälkeen).IES-R, s-DAI, OHIP-14, NRSRyhmien välillä ei ilmennyt emotionaaliseen vaikutukseen ja pelkoon liittyviä eroja. Ryhmä, jonka hoidossa käytettiin avatun limakalvon tekniikkaa, raportoi vähemmän elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä; tässä ryhmässä oli myös enemmän potilaita, jotka eivät tunteneet lainkaan kipua implantin asettamisen aikana.
Nikzad ym. 2010 (20)PHOK AVM (16 pot.)Postoperatiivinen kipu (2 pv ja 1 viikko kirurgian jälkeen), oraalinen toiminta (3, 6 ja 12 kk kirurgian jälkeen).VASKaikki potilaat raportoivat "vähän" tai "ei ollenkaan" kipua, ja toimivuuden arvio liikkui hyväksyttävän ja erinomaisen välillä, paitsi yhdessä tapauksessa.
Nkenke ym. 2007 (21)PKTOK AVM (5 pot.), PK AVT (5 pot.)Kipu ja epämiellyttävä olo (leikkauspäivänä ja 1–7 pv kirurgian jälkeen).VASLimakalvoa avaamaton ohjattu kirurgia aiheutti vähemmän postoperatiivista kipua.
van Steenberghe ym. 2005 (10)PHOK AVM (27 pot.)Puhe, oraalinen toiminta, estetiikka ja taktiili tunto (3 kk kirurgian jäkeen).VASUseimmat potilaat raportoivat korkeita arvoja (yli 5 VAS-asteikolla): puheen osalta 89 %, oraalisen funktion osalta 100 %, estetiikan osalta 89 % ja taktiilin tunnon osalta 81 %.

Tietokoneavusteisen implanttihoidon tarkkuus

Toisessa hiljattain julkaistussa katsausartikkelissa (Accuracy of computer-aided implant placement) (22) käytiin läpi kaikki saatavilla oleva kirjallisuus liittyen sellaisten implanttihoitojen tarkkuuteen (implantin lopullinen sijainti suhteessa suunniteltuun), joissa oli käytetty tietokoneavusteisesti suunniteltua kirurgista ohjainta. Katsaus kattoi yhdeksäntoista tutkimusta, joista kaksitoista oli tehty elävillä henkilöillä, viisi vainajilla ja kaksi hammasmalleilla (taulukko «Virtuaalisia suunnittelujärjestelmiä, joilla tehtyjen hoitojen tuloksia (kliinisiä parametrejä, implanttien kestävyyttä 12 kk:n jälkeen tai implantoinnin tarkkuutta) on arvioitu tutkimuksissa (12, 22)»1).

Tarkkuutta mittaavia muuttujia ovat muun muassa horisontaalinen poikkeama implantin koronaalisessa ja apikaalisessa osassa, vertikaalinen poikkeama implantin koronaalisessa osassa sekä implantin kallistuksen poikkeama suhteessa suunniteltuun kallistukseen (kuva «»5). Tutkimuksen yhteenvedossa, ns. meta-analyysissa, todettiin, että horisontaalinen poikkeama implantin koronaalisessa osassa oli keskimäärin 1,0 mm (minimi 0 mm, maksimi 6,5 mm) ja apikaalisessa osassa keskimäärin 1,2 mm (minimi 0 mm, maksimi 6,9 mm). Vertikaalinen poikkeama implantin koronaalisessa osassa taas oli keskimäärin 0,5 mm (-2,3–4,2 mm) ja kallistuman poikkeama keskimäärin 3,8° (0–24,9°). Huomionarvoista on, että hammasmalleilla tehdyissä tutkimuksissa poikkeamat olivat pienimmät, kun taas potilaille tehdyissä hoidoissa poikkeamat olivat suurimmat kolmessa neljästä mitatusta parametrista.

Kuva 5. Tarkkuusanalyysin parametrit, joita käytetään verrattaessa tietokoneympäristössä suunniteltua implantin sijoitusta (harmaa implantti) todelliseen, leukaluuhun kiinnitetyn implantin (punainen implantti) sijaintiin. a = kallistuskulman poikkeama; ha = horisontaalinen poikkeama apeksin kohdalla; hc = horisontaalinen poikkeama koronaalisesti; vc = vertikaalinen poikkeama koronaalisesti. van Assche ym. (hieman muunnettu) 2012 (22)

Tilanteita, joissa tietokone-avusteisesta tekniikasta voi olla hyötyä

Tietokoneavusteinen implanttihoito saattaa ainakin teoriassa tarjota monia etuja tietyissä tilanteissa:

  • Suunnitellun protetiikan suhteuttaminen informaatioon leukaluun anatomiasta auttaa implantin optimaalisessa sijoittamisessa (nk. proteettisesti ohjattu implantin asettaminen). Tämä taas mahdollistaa hampaiden paremman toimivuuden, estetiikan sekä artikulaation, koska implanttien suunnitelmallisella asettelulla vältetään muun muassa epäedulliset kallistumat ja siltaruuvien läpiviennit (23, 24).
  • Kirurgisesta toimenpiteestä saadaan mahdollisimman atraumaattinen käyttämällä tekniikkaa, jossa limakalvoa ei avata. Tämä saattaa olla hyödyksi hoidettaessa tiettyjä "herkkiä" potilasryhmiä – esimerkiksi sädehoitoa tai laajan luusiirteen saaneita (25, 26).
  • Tekniikka, jossa limakalvoläppää ei avata, saattaa olla edullinen myös hammashoitopelosta kärsiville potilaille, koska tätä menetelmää käytettäessä leikkausaika on lyhyempi ja postoperatiiviset vaivat vähenevät (17, 21).
  • Potilailla, joilla on vahvasti resorboituneet leuat, saattaa kolmiulotteinen informaatio vähentää luusiirteiden tarvetta, koska implantit voidaan asettaa optimaalisesti käytettävissä olevan luuhun (27).

Yhteenveto

Tietokoneavusteisesta implanttihoidosta voi olla etua sekä hammaslääkärille että potilaalle. Nykyisen, rajallisen tutkimustiedon perusteella tästä uudesta tekniikasta voidaan todeta seuraavat asiat:

  • Implanttien asettamisen yhteydessä on raportoitu komplikaatioita, ja ne liittyvät lähinnä kirurgiseen ohjaimeen.
  • Ohjattu kirurgia antaa hyvän tarkkuuden, mutta myös suuria poikkeamia (aina 6 millimetriin saakka) saattaa esiintyä.
  • Implantointi avaamatta limakalvoläppää saattaa vähentää post-operatiivisia vaivoja ja kipuja.
  • Silloin, kun tietokoneavusteiseen kirurgiaan on yhdistetty implantin välitön kuormitus esivalmistetulla sillalla, raportoidut komplikaatiot ovat liittyneet lähinnä sillan puutteelliseen istuvuuteen.
  • Tietokoneavusteisella kirurgialla tehtyjen implanttihoitojen tuloksen kestävyydessä ei ole havaittu lyhyellä aikavälillä (12 kuukautta) eroa verrattuna perinteisellä kirurgisella tekniikalla tehtyihin hoitoihin.
  • Tietokoneavusteista tekniikkaa käyttävällä hammaslääkärillä täytyy olla vähintään yhtä paljon tietoa ja kokemusta kuin perinteisiä kirurgisia ja proteettisia tekniikoita käyttävällä.

Computer-aided implant treatment

The use of computer assistance in implant dentistry has increased during the last decade, mostly due to achievements in radiographic 3D-imaging techniques and computer technology. Computer assistance involves CBCT, virtual planning of implant position as well as prosthesis design prior to implant placement. Virtual planning can be transferred to the actual clinical settings by fabrication of a surgical guide (drill template) for placement of flapless implants. In addition, a fixed prosthesis can be fabricated in advance for immediate loading. Although the computer-guided techniques can offer advantages for the dentist as well as for the patient, the scientific base for objective evaluation is still limited. Technical and biological complications may occur; and despite good precision in general, large deviations have been reported. Survival rates for computer-guided placed implants (96 %, ≥ 12 months) are comparable to implants placed using conventional techniques. Clinical advantages for the patients, in particular, less postoperative discomfort, can mainly be attributed to the flapless approach. The computer-guided techniques may also be attractive for use in patients with dental fear or frail patients as the flapless method allows implant installation with minimal surgical trauma. In addition, the techniques might be useful as an alternative to bone augmentation in severely resorbed jaws as they enable optimal positioning of the implants in available bone.

Krister G Svensson, Universitetsadjunkt,
Övertandläkare, Med Dr
Karolinska Institutet, Institutionen för odontologi, Enheten för Protetik
krister.svensson@ki.se
Mats Trulsson, Professor, Övertandläkare,
Odont Dr
Karolinska Institutet, Institutionen för odontologi, Enheten för Protetik
Margareta Hultin, Universitetslektor, Övertandläkare, Odont Dr
Karolinska Institutet, Institutionen för odontologi, Enheten för Parodontologi
Käännös: Laura Koskela, Runord

Kirjallisuutta

  1. Albrektsson T, Dahl E, Enbom L, Engevall S, Engquist, B, Eriksson AR. ym. Osseointegrated oral implants. A Swedish multicenter study of 8 139 consecutively inserted Nobel Pharma implants. J Periodontol 1988; 59(5): 287–96.
  2. Lekholm U, Gunne J, Henry P, Higuchi K, Lindén U, Bergström C. ym. Survival of the Brånemark implant in partially edentulous jaws: a 10-year prospective multicenter study. Int J Oral Maxillofac Implants 1999; 14(5): 639–45.
  3. Ekelund JA, Lindquist LW, Carlsson GE, Jemt T. Implant treatment in the edentulous mandible: a prospective study on Brånemark system implants over more than 20 years. Int J Prosthodont 2003; 16(6): 602–8.
  4. Pjetursson BE, Tan K, Lang NP, Brägger U, Egger M, Zwahlen M. A systematic review of the survival and complication rates of fixed partial dentures (FPDs) after an observation period of at least 5 years. Clin Oral Implants Res 2004; 15(6): 625–42.
  5. Jemt T, Johansson J. Implant treatment in the edentulous maxillae: a 15-year follow-up study on 76 consecutive patients provided with fixed prostheses. Clin Implant Dent Relat Res 2006; 8(2): 61–9.
  6. Jung RE, Schneider D, Ganeles J, Wismeijer D, Zwahlen M, Hämmerle CH. ym. Computer technology applications in surgical implant dentistry: a systematic review. Int J Oral Maxillofac Implants 2009; 24 Suppl: 92–109.
  7. Schneider D, Marquardt P, Zwahlen M, Jung RE. A systematic review on the accuracy and the clinical outcome of computer-guided template-based implant dentistry. Clin Oral Implants Res 2009; 20 Suppl 4: 73–86.
  8. D'haese J, Van De Velde T, Komiyama A, Hultin M, De Bruyn H. Accuracy and Complications Using Computer-Designed Stereolithographic Surgical Guides for Oral Rehabilitation by Means of Dental Implants: A Review of the Literature. Clin Implants Dent Relat Res 2012; 14(3): 321–35.
  9. van Steenberghe D, Naert I, Andersson M, Brajnovic I, Van Cleynenbreugel J, Suetens P. A custom template and definitive prosthesis allowing immediate implant loading in the maxilla: a clinical report. Int J Oral Maxillofac Implants 2002; 17(5): 663–70.
  10. van Steenberghe D, Glauser R, Blombäck U, Andersson M, Schutyser F, Pettersson A. ym. A computed tomographic scan-derived customized surgical template and fixed prosthesis for flapless surgery and immediate loading of implants in fully edentulous maxillae: a prospective multicenter study. Clin Implant Dent Relat Res 2005; 7 Suppl 1: S111–20.
  11. Sanna AM, Molly L, van Steenberghe D. Immediately loaded CAD-CAM manufactured fixed complete dentures using flapless implant placement procedures: a cohort study of consecutive patients. J Prosthet Dent 2007; 97(6): 331–9.
  12. Hultin M, Svensson KG, Trulsson M. Clinical advantages of computer-guided implant placement: a systematic review. Clin Oral Implants Res 2012; 23 Suppl 6: 124–35.
  13. Johansson B, Friberg B, Nilson H. Digitally planned, immediately loaded dental implants with prefabricated prostheses in the reconstruction of edentulous maxillae: a 1-year prospective, multicenter study. Clin Implant Dent Relat Res 2009; 11(3): 194–200.
  14. Komiyama A, Klinge B, Hultin M. Treatment outcome of immediately loaded implants installed in edentulous jaws following computer-assisted virtual treatment planning and flapless surgery. Clin Oral Implants Res 2008; 19(7): 677–85.
  15. Yong LT, Moy PK. Complications of computer-aided-design/computer-aided-machining-guided (NobelGuide) surgical implant placement: an evaluation of early clinical results. Clin Implant Dent Relat Res 2008; 10(3): 123–7.
  16. Abad-Gallegos M, Gómez-Santos L, Sánchez-Garcés MA, Piñera-Penalva M, Freixes-Gil J, Castro-García A. ym. Complications of guided surgery and immediate loading in oral implantology: a report of 12 cases. Med Oral Patol Oral Cir Bucal 2011; 16(2): e220–4.
  17. Arisan V, Karabuda CZ, Ozdemir T. Implant surgery using bone- and mucosa-supported stereolithographic guides in totally edentulous jaws: surgical and post-operative outcomes of computer-aided vs. standard techniques. Clin Oral Implants Res 2010; 21(9): 980–8.
  18. Fortin T, Bosson JL, Isidori M, Blanchet E. Effect of flapless surgery on pain experienced in implant placement using an image-guided system. Int J Oral Maxillofac Implants 2006; 21(2): 298–304.
  19. Lindeboom JA, van Wijk AJ. A comparison of two implant techniques on patient-based outcome measures: a report of flapless vs. conventional flapped implant placement. Clin Oral Implants Res 2010; 21(4): 366–70.
  20. Nikzad S, Azari A. Custom-Made Radiographic Template, Computed Tomography, and Computer-Assisted Flapless Surgery for Treatment Planning in Partially Edentulous Patients: a Prospective 12-Month Study. J Oral Maxillofac Surg 2010; 68(6): 1353–9.
  21. Nkenke E, Eitner S, Radespiel-Tröger M, Vairaktaris E, Neukam FW, Fenner M. Patient-centered outcomes comparing transmucosal implant placement with an open approach in the maxilla: a prospective, non-randomized pilot study. Clin Oral Implants Res 2007; 18(2): 197–203.
  22. van Assche N, Vercruyssen M, Coucke W, Teughels W, Jacobs R, Quirynen M. Accuracy of computer-aided implant placement. Clin Oral Implants Res 2012; 23 Suppl 6: 112–23.
  23. Hämmerle CH, Stone P, Jung RE, Kapos T, Brodala N. Consensus statements and recommended clinical procedures regarding computer-assisted implant dentistry. Int J Oral Maxillofac Implants 2009; 24 Suppl: 126–31.
  24. Sanz M, Naert I. Biomechanics/risk management (Working Group 2). Clin Oral Implants Res 2009; 20 Suppl 4: 107–11.
  25. Horowitz A, Orentlicher G, Goldsmith D. Computerized implantology for the irradiated patient. J Oral Maxillofac Surg 2009; 67(3): 619–23.
  26. Barter S. Computer-aided implant placement in the reconstruction of a severely resorbed maxilla – a 5-year clinical study. Int J Periodontics Restorative Dent 2010; 30(6): 627–37.
  27. Fortin T, Isidori M, Bouchet H. Placement of posterior maxillary implants in partially edentulous patients with severe bone deficiency using CAD/CAM guidance to avoid sinus grafting: a clinical report of procedure. Int J Oral Maxillofac Implants 2009; 24(1): 96–102.