Suomen Hammaslääkärilehti

Digitaalinen media hammaslääketieteen koulutuksessa

Suomen Hammaslääkärilehti
2014;4(21):
Terhi Karaharju-Suvanto ja Kimmo Suomalainen
hammaslääketieteen koulutus

Tieto- ja viestintätekniikka (TVT) on kehityksensä myötä vakiinnuttanut asemansa oppimisen ja opettamisen tukena myös hammaslääketieteessä. Oppimateriaalit ovat monipuolistuneet, ja tietoverkkojen sekä niiden mobiilikäytön ansiosta opiskeluympäristöt ovat tätä nykyä oppijan ulottuvilla käytännöllisesti katsoen kaikkialla, mahdollistaen opiskeluajan ja -paikan valinnan aiempaa vapaammin. Digitaaliset ympäristöt myös luovat hyvät edellytykset hammaslääketieteellisten toimenpiteiden harjoitteluun simuloidusti, mikä tukee perinteistä fantom-harjoittelua.

TVT mahdollistaa opetuksen laadun arvioinnin sähköisten palautejärjestelmien avulla. Samalla se luo edellytykset kliinisen hoitoharjoittelun arvioinnin läpinäkyvyydelle ja tosiaikaiselle dokumentoinnille. Lisäksi digitaalinen media antaa hammaslääkärille mahdollisuuden hankkia tietoa päivittäisen työskentelynsä tueksi ja lisää hammaslääkärin mahdollisuuksia täydentävään elinikäiseen oppimiseen. Näin edistetään potilasturvallisuutta sekä potilaiden oikeutta parhaaseen mahdolliseen hoitoon.

Tieto- ja viestintätekniikan kehitys on vaikuttanut myös opiskelukulttuuriin (1, 2). Tämä heijastuu hammaslääketieteeseen uusina toimintatapoina niin viestinnässä, oppimisessa kuin opettamisessakin.

Opettajien pedagogista ajattelua tutkittaessa on havaittu, että opettajat käyttävät päätöstensä ja toimintansa perustana koulutusaikanaan hankkimansa teoreettisen tutkimustiedon ohella myös työuransa aikana kertynyttä kokemustietoa (3, 4). Tutkimusten perusteella verkko-opetuksen on esitetty vaativan enemmän ennakkosuunnittelua kuin perinteisten opetusmenetelmien, mutta toisaalta verkko-opetuksen on toistettavuutensa ansiosta osoitettu säästävän opettajan aikaa pidemmällä tähtäimellä (5). Soveltamalla pedagogisia malleja verkko-opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa ylletään parhaimmillaan tutkimusperustaiseen ja reflektoivaan opetukseen (6, 7). Akateemisen lukutaidon kehittämiseksi verkko-opetusmateriaaliin voidaan helposti liittää asiaankuuluvien tiedonhakustrategioiden harjoittelua tai linkittää soveltuvaa lisämateriaalia.

Verkkopohjaiset, mobiilit opiskeluympäristöt antavat oppijalle ja opiskelijayhteisöille mahdollisuuden valita opiskeluajan ja -paikan aiempaa vapaammin (8). Mobiiliopiskelulla tarkoitetaan opiskelua, jossa oppija voi hyödyntää kannettavia teknisiä laitteita laajentaakseen opiskeluympäristöään luentosalin ja yliopistokampuksen ulkopuolelle. Teknisten välineiden mobiiliudesta opiskelijan mobiiliuteen edennyt kehitys osoittaa, että liikkuvuus ja liikuteltavuus tukevat oppimista monin tavoin (9). Mobiiliuden kolme keskeisintä etua ovat (i) mukavuus/järkevyys, (ii) tarkoituksenmukaisuus ja (iii) välittömyys (10).

Sulautuva oppiminen (blended learning) on verkko-oppimisen sovellus, jossa lähiopetusjaksoihin on yhdistetty verkko-oppimista (11). Näin myös opettajan ja oppijan välinen henkilökohtainen kommunikointi kasvokkain on mahdollista. Tutkimuksissa on osoitettu, että sulautuva opetus johtaa parempiin oppimistuloksiin kuin verkko-opetus yksinään (5, 12).

Myös arviointiin ja palautteen keräämiseen sekä vastapalautteen antamiseen on kehitetty toimivia verkkopohjaisia työkaluja.

Mobiilioppiminen ja sähköiset opetusmateriaalit tutkintoon johtavassa koulutuksessa

Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on läheisessä yhteistyössä Helsingin yliopiston Meilahden kampuskirjasto Terkon kanssa kehittänyt lääketieteen ja hammaslääketieteen koulutuksessa käytettäviä digitaalisia oppimateriaaleja. Opiskelijoille kirjasto tarjoaa mahdollisuuden käyttää oppikirjojen ja aikakausijulkaisujen sähköisiä versioita oppimateriaalina Otto – opiskelijoiden Terkko1 -palvelun kautta. Terkko Book Navigatorin2 ja Terkko Journal Navigatorin3 avulla opiskelijat ja opettajat pääsevät lukemaan laajaa valikoimaa kansainvälisiä, korkealaatuisia tieteellisiä aikakauslehtiä ja oppikirjoja. Mobiilin oppimisen edistämiseksi Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opintonsa aloittaville opiskelijoille on syyslukukaudesta 2013 lähtien annettu käyttöön taulutietokoneet.

Koulutusyksiköiden voimavarojen vähenemisen myötä on alettu pohtia uusia mahdollisuuksia tehdä kansainvälistä koulutusyhteistyötä. Euroopan unionin Socrates Minerva -hankeohjelma (134) on edistänyt etä- ja mobiilioppimisen kehittämistä mm. rahoittamalla koulutusyksiköiden välisiä, monenkeskisiä yhteistyöprojekteja. Hammaslääketieteen koulutuksessa esimerkki tällaisesta projektista on I-Trace: Interactive Tracing and Graphical Annotation in Pen-based E-learning (145), jossa selvitettiin mobiilioppimisen mahdollisuuksia ja hyötyjä sekä kokemuksia tästä oppimismuodosta anatomian, hammaslääketieteellisen radiologian ja ortodontian opinnoissa (15).

I-Trace-projektissa tutkittiin, miten vaativien röntgenanatomiaan liittyvien sisältöjen opettaminen ja oppiminen onnistuvat sulautuvan oppimisen menetelmällä. Taulutietokone, digitaalikynä ja kefalometriaa käsittelevä Web Trace -opetusohjelma tarjosivat opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella röntgenanatomiaa kokemusperäisesti sekä yhdessä että itsenäisesti. Verkko-opiskelu antoi kaivatun mahdollisuuden suorittaa lukuisia toistoja, ja mobiili opiskeluympäristö tarjosi joustavuutta sekä opiskeluajankohdan että -paikan suhteen. Monet opiskelijat kertoivat innostuneensa opiskelusta uudella tavalla, kun saivat opiskella itselleen parhaiten sopivina aikoina. Yhdessä oppiminen lähitapaamisissa taas auttoi etenkin ohjelmisto- ja laiteteknisten ongelmien ratkaisemisessa; lisäksi lähitapaamiset johdattivat opiskelijat työskentelemään yhdessä ja keskustelemaan sekä TVT-tekniikkaan että opittavaan sisältöön liittyvistä ongelmista (16).

Simuloitu harjoittelu virtuaaliympäristössä

Hammaslääketieteellistä kliinistä opetusta on perinteisesti tuettu mallihampailla tehdyillä, simuloiduilla harjoituksilla. Digitaalitekniikka on mahdollistanut näiden harjoitusten tekemisen myös virtuaalisissa oppimisympäristöissä. Amsterdamin yliopiston hammaslääketieteen laitos ACTA on ollut mukana kehittämässä simulaatio-opetusvälineistöä hammaslääkärikoulutusta varten6.

Virtuaalisen toimintaympäristön luovat digitaaliset simulaatiolaitteistot eivät täysin korvaa perinteistä simuloitua harjoittelua malleilla. Digitaalitekniikka kuitenkin mahdollistaa harjoitusten suuret toistomäärät, jotka saattavat olla tarpeen kädentaitojen kehittämiseksi ennen kuin opiskelija siirtyy hoitamaan oikeita potilaita kliinisesti (17, 18 ).

Opettajien tuottamat oppimateriaalit

Yleisesti saatavilla olevien oppimateriaalien lisäksi hammaslääketieteen opettajat tuottavat nykyään sekä kansainvälisesti että paikallisesti kurssikohtaisia virtuaalisia oppimateriaaleja. Oppimateriaalien tuottamiseen ja hallintaan on tarjolla suuri joukko erilaisia sovellusohjelmia, ja materiaalien sisältö voi vaihdella oppimista tukevasta aineistosta täysimittaisiin virtuaalikursseihin. Virtuaalinen oppimateriaali antaa opettajalle mahdollisuuden tutustuttaa opiskelijat laajoihin asiakokonaisuuksiin linkittämällä erilaisia sisältöjä keskenään. Tämä on tärkeää, sillä tiedon hakeminen sähköisistä tietolähteistä valmistaa opiskelijaa elinikäiseen oppimiseen.

Osana itse tuottamaansa oppimateriaalia Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opettajat ovat luoneet potilastapauksia Virtuaaliseen Potilaspankkiin7. Virtuaalisten potilaiden avulla eri kliinisten alojen oppisisältöjä voidaan yhdistää laajemmiksi kokonaisuuksiksi; lisäksi virtuaalipotilaita hoitamalla opiskelijoilla on mahdollisuus soveltaa oppimiaan teoreettisia taitoja monipuolisesti käytännössä, mikä tukee kontekstuaalista oppimista (19).

Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa suositellaan, että opettajat tallentaisivat kaiken luentoaineistonsa opiskelijoiden saataville digitaaliseen kurssikirjastoon (DIKK). Tämä edesauttaa mobiilia oppimista ja vähentää paperitulosteiden käytön tarvetta. On tärkeää, että digitaalinen oppimateriaali on ajantasaista ja että se päivitetään säännöllisesti.

Myös digitaalista oppimateriaalia tuotettaessa on otettava huomioon oppimateriaalin käyttöön liittyvät tekijänoikeudet. Lisäksi on muistettava, että mikäli opetuksessa käytettävässä aineistossa on tunnistettavia kuvia tai se sisältää muuta potilaan henkilöön liittyvää materiaalia, tulee sen käyttöön olla potilaan lupa. Niin ikään tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä on noudatettava.

Digitaalitekniikka oppimisen arvioinnin tukena

Kliinisen kompetenssin ja sen arvioinnin merkitys on lisääntynyt, kun opetuksessa on siirrytty painottamaan opintosuoritusten määrän sijaan niiden laatua muun muassa ottamalla käyttöön arviointimatriisit.

Nykyään suoritusten arviot voidaan tallentaa verkkopalvelun avulla suoraan omaan tietokantaansa. Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella käytössä oleva SARPA (Sähköinen kliinisen hoitoharjoittelun arviointi ja -seurantapalvelu) antaa mahdollisuuden tarkastella tallennetuista tiedoista laadittuja, yksityiskohtaisia raportteja. Palvelu kokoaa opintosuoritusten laatua kuvaavat tunnusluvut selkeään muotoon. Opettajien tekemien arvioiden perusteella opintosuoritusten kirjausjärjestelmään siis karttuu tietoa, joka antaa opiskelijalle selkeän kokonaiskuvan hänen omasta suoriutumisestaan verrattuna vertaisryhmään. Tämä tieto toimii formatiivisena palautteena ja kannustaa suuntaamaan opintoponnistelut oikein. Opettajalle järjestelmä antaa mahdollisuuden tarkastella opiskelijoiden suoriutumista kokonaisvaltaisesti. Palvelu myös edesauttaa arvioinnin yhdenmukaistamista ja kalibrointia mahdollistamalla opettajien arviointikäytäntöjen vertailun (20).

Sähköiset äänestyslaitteet

TVT-tekniikkaa voidaan hyödyntää myös hammaslääketieteen teoreettisessa opetuksessa. Yksi tapa on sähköisten äänestyslaitteiden käyttö. Luento-opetuksessa äänestyslaitteistoa voi käyttää esimerkiksi aikaisemmin opetetun tietoaineksen aktivointiin tai yhteiseen pohdintaan. Arvioinnissakin äänestyslaitteista on hyötyä, sillä niiden avulla voidaan järjestää kuulusteluja. Menetelmän käyttö nopeuttaa kuulustelujen korjaamista, ja tulokset tallentuvat vaivatta tarkasteltavaan muotoon palautteen antoa varten. Rajoitteena on, että äänestyskoneen käyttö on mahdollista vain, kun kuulustelu toteutetaan monivalintakysymyksillä. Kysymyksiä laadittaessa on tärkeää määrittää keskeiset oppimistavoitteet ja varmistaa, että ne tulevat huomioiduiksi riittävän laajasti (21).

Helsingin yliopiston informaatioteknologian instituutti (HIIT) on yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa kehittänyt Presemo-osallistumisalustan8, joka antaa opiskelijoille mahdollisuuden esim. chat-keskusteluun kurssien aiheista, kysymysten esittämiseen, erilaisiin äänestyksiin sekä mielipidekyselyihin omia mobiililaitteita käyttäen.

Opiskelijapalautteen kerääminen

Opiskelijapalautetta on mahdollista kerätä systemaattisesti ja kattavasti verkkopohjaisen järjestelmän avulla (22). Palautteen järjestelmällinen keruu ja sen tallentuminen tietokantaan mahdollistavat aineiston tilastollisen käsittelyn ja tiedon käyttämisen opetuksen systemaattiseen kehittämiseen.

Mobiilioppiminen täydennyskoulutuksessa

Tutkimukseen perustuvan tiedon uusiutuminen ja uusien hoitomenetelmien kehittyminen edellyttävät hammaslääkäriltä tietojen jatkuvaa ajantasaistamista ja elinikäistä kouluttautumista (lifelong learning) (23). Euroopan unionin mukanaan tuoma työvoiman vapaa liikkuvuus asettaa uusia vaatimuksia myös hammaslääkäreiden täydennyskoulutukselle. On tärkeää, että potilaille taataan yhtäläinen oikeus hyvään ja turvalliseen hoitoon. Tärkeää on myös, että EU:n eri jäsenmaissa hankittu täydennyskoulutus on yhteismitallista ja noudattaa samoja laatukriteerejä. Missä tahansa EU:n jäsenmaassa hankittu täydennyskoulutus tulisikin voida lukea hyväksi koko unionin alueella.

Yksi tapa yhdenmukaistaa koulutusta on tarjota sitä kansainvälisesti digitaalisessa tietoverkossa. EU:n osittain rahoittaman projektin "Harmonisation and standardisation of European Dental Schools programs of continuing professional development for graduate dentists"9 tavoitteena oli luoda ohjeet täydennyskoulutuksen tuottajia ja toteuttajia varten (24) sekä mallimoduuli verkkokoulutuksen tarpeisiin (25). DentCPD-projektin työryhmän laatimat ohjeet perustuvat laajaan kirjallisuuskatsaukseen (26) sekä kyselytutkimukseen, joka kartoitti olemassa olevia täydennyskoulutustapoja, -järjestelmiä ja -vaatimuksia (27). Työryhmä esitti johtopäätöksinään, että

(i) jokaisella hammaslääkärillä on oikeus osallistua täydennyskoulutukseen

(ii) täydennyskoulutuksen tulee olla riippumatonta ja sen laadun varmistettua

(iii) kouluttajien tulee olla ammatillisesti päteviä, riippumattomia, asianmukaisesti koulutettuja ja heillä tulee olla hyvät pedagogiset taidot

(iv) täydennyskoulutukselle on asetettava selkeät oppimistavoitteet, ja sen toteutustavan tulee olla linjassa näiden tavoitteiden kanssa

(v) täydennyskoulutukseen tulee liittyä oppimistulosten arviointi

(vi) osallistujilta on kerättävä palaute koulutustapahtumista ja se tulee analysoida koulutuksen kehittämiseksi

(vii) opintojen laajuus tulee kuvata yhtenäisen opintopistejärjestelmän (ECTS, European Credit Transfer System) avulla.

Verkkokoulutusta laadittaessa pedagogisilla näkökohdilla on jopa tärkeämpi rooli kuin suunniteltaessa perinteisin menetelmin toteutettavaa koulutusta, koska verkkokoulutusmateriaalin pitää ohjata oppimista haluttuun suuntaan. Työryhmä suositteleekin, että pedagogisia periaatteita ja verkko-oppimisen erityispiirteitä painotetaan sekä kursseja laativien opettajien koulutuksessa että verkkokurssien laadinnassa. On osoittautunut, että parhaimmat oppimistulokset saadaan, kun verkkokurssi suunnitellaan asiantuntijoiden ryhmätyönä (25). Tietoverkon visuaalisia mahdollisuuksia sekä muita oppimista edistäviä menetelmiä ja teknisiä sovellutuksia tulisi aktiivisesti hyödyntää verkkokursseja luotaessa. Myös Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian kurssivalikoimaan sisältyy verkkokursseja.

Suomessa hammaslääkärillä on käytettävissään useita tietokantoja omaehtoiseen kouluttautumiseen ja päivittäisen työn tueksi. Näistä tärkeimpinä voidaan pitää Terveysporttia10, johon on koottu kattava valikoima erilaisia tietokantoja hakujärjestelmineen. Terveysportista löytyvät myös ajantasaiset Käypä hoito -suositukset.

Digitaalisen median merkitys hammaslääketieteellisessä koulutuksessa on todettu niin tärkeäksi, että hammaslääketieteen opetuksen eurooppalaisen kattojärjestön (Association for Dental Education in Europe11) 39. vuosikokous käsitteli pääteemanaan elektronista oppimista.

Lopuksi

Digitaalisen median suomat mahdollisuudet täydentävät hammaslääkäreiden koulutukseen käytettävissä olevia menetelmiä, mutta koska kyseessä on käsityövaltainen ammatti, ne eivät kokonaan voi korvata perinteisiä koulutus- ja harjoitusmetodeja. Nykyiset, myös mobiilisti saavutettavissa olevat tietoverkot ja -järjestelmät vapauttavat opiskelun aika- ja paikkasidonnaisuudesta sekä antavat hammaslääkärille mahdollisuuden hankkia tietoa osana päivittäistä työskentelyä. Digitaalinen media lisää hammaslääkäreiden mahdollisuuksia täydentävään, elinikäiseen oppimiseen, mikä parantaa potilasturvallisuutta ja edistää potilaiden oikeutta parhaaseen mahdolliseen hoitoon.

Digital media in dental education

Thanks to its recent development, information and communication technology (ICT) has established itself as a tool for promoting learning and teaching in dentistry, as in many other fields. Learning materials have become more varied, and communications networks and mobile applications make learning environments accessible virtually everywhere, allowing a wider choice of time and place of study than was possible previously. Digital environments also provide good conditions for simulated dental procedures in addition to traditional manikin training. ICT creates opportunities for evaluation of the quality of teaching with the aid of electronic feedback systems, as well as for transparency and real-time documentation of training in clinical treatment. Digital media give dentists an opportunity to acquire information as a complementary part of their daily work and also promote lifelong continued learning, which improves patient safety and fulfills patients' right to the best possible treatment.

1 http://www.terkko.helsinki.fi/otto
2 http://www.terkko.helsinki.fi/dentistry/books/
3 http://www.terkko.helsinki.fi/dentistry/journals
4 http://socrates.um.edu.mt/minerva.html
5 http://www.itrace.ing.unict.it/
6 http://www.moog.com/markets/medical-dental-simulation/haptic-technology-in-the-moog-simodont-dental-trainer/
7 http://www.med.helsinki.fi/tuke/tiedostot/vpp/vpp_posteri.pdf
8 http://www.hiit.fi/presemo
9 www.dentcpd.org
10 www.terveysportti.fi
11 www.adee.org
Terhi Karaharju-Suvanto
kliininen opettaja, koordinoiva yliopistonlehtori, HLT, EHL
Helsingin kaupunki, Yliopistohammasklinikka
Helsingin yliopisto, hammaslääketieteen laitos
terhi.karaharju-suvanto@helsinki.fi
Kimmo Suomalainen
yliopistonlehtori, hammaslääketieteen koulutuksen koordinaattori, HLT, EHL, parodontologian dosentti
Helsingin yliopisto, hammaslääketieten laitos

Kirjallisuutta

  1. Tella S, Vahtivuori S, Vuorento A, Wager P, Oksanen U. Verkko opetuksessa – opettaja verkossa. Helsinki: Edita; 2001.
  2. Ruokamo H, Tella S. An M+I+T++ Research Approach to Network-Based Mobile Education (NBME) and Teaching–Studying–Learning Processes: Towards a Global Metamodel. Kirjassa: The IPSI BgD Transactions on Advanced Research. Multi-, Inter-, and Transdisciplinary Issues in Computer Science and Engineering. New York/Frankfurt/Tokio/Belgrad: IPSI Bgd Internet Research Society; 2005: 2(1). s. 3–12.
  3. Kansanen P, Tirri K, Meri M, Krokfors L, Husu J, Jyrhämä R. Teachers' Pedagogical Thinking. Theoretical Landscapes, Practical Challenges. American University Studies Series XIV, Education. New York: Peter Lang; 2000.
  4. Jyrhämä R. Ohjaus pedagogisena päätöksentekona. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2002.
  5. Rosenberg H, Grad HA, Matear DW. The effectiveness of computer-aided, self-instructional programs in dental education: a systematic review of the literature. J Dent Educ 2003; 67(5): 524–32.
  6. Tissari V, Vahtivuori-Hänninen S, Vaattovaara V, Ruokamo H, Tella S. Pedagogiset mallit verkko-opetuksessa.. Kirjassa: Tella S, Ruokamo H, Multisilta J, Smeds R. (toim.). Opetus, opiskelu ja oppiminen. Tieto- ja viestintätekniikka tiederajat ylittävissä konteksteissa. Life as Learning Research Programme of the Academy of Finland. Rovaniemi: Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja; 2005: 12. s. 73–91.
  7. Vahtivuori-Hänninen S. Pedagogical Models in Network-Based Education. Kirjassa: Nicholson P, Thompson B, Ruohonen M, Multisilta J. (toim.) E-Training Practices for Professional Organizations. Lontoo: Kluwer Academic Publishers; 2005. s. 29–36.
  8. Vesterinen O, Vahtivuori-Hänninen S, Oksanen U, Uusitalo A, Kynäslahti H. Mediakasvatus median ja kasvatuksen alueena: deskriptiivisen mediakasvatuksen ja didaktiikan näkökulmia. Kasvatus. Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja 2006; 37(2): 148–61.
  9. Mattheos N, Stefanovic N, Apse P, Attstrom R, Buchanan J, Brown P. ym. Potential of information technology in dental education. Eur J Dent Educ 2008; 12 Suppl 1: 85–92.
  10. Kynäslahti H, Seppälä P. (toim.). Professional Mobile Learning. Helsinki: IT Press; 2003.
  11. Graham CR. Blended learning systems: definition, current trends, and future directions. Kirjassa: Bonk CJ, Graham CR. (toim.). Handbook of blended learning: Global Perspectives, local designs. San Francisco, CA: Pfeiffer Publishing; 2004.
  12. Bains M, Reynolds PA, McDonald F, Sherriff M. Effectiveness and acceptability of face-to-face, blended and e-learning: a randomised trial of orthodontic undergraduates. Eur J Dent Educ 2011; 15(2): 110–7.
  13. Euroopan Unionin Socrates Minerva -hankeohjelma. [http://socrates.um.edu.mt/minerva.html]. Haettu 15.3.2013.
  14. I-Trace: Interactive Tracing and Graphical Annotation in Pen-based e-learning -projekti. [http://www.itrace.ing.unict.it/]. Haettu 15.3.2013.
  15. Vahtivuori-Hänninen S, Suomalainen K, Karaharju-Suvanto T. Röntgenanatomiaa mobiiliopiskeluna. Kirjassa: Joutsenvirta T, Kukkonen A. (toim.). Sulautuvaa opetusta monilla tavoilla ja menetelmillä. Helsinki: Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan verkko-opetuksen kehittämisyksikkö; 2009. s. 112–26. Saatavilla osoitteesta: http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/julkaisut/sulautuva_opetus.html.
  16. Mattila A. Hammaslääketieteen opintoja mobiilisti (Dental studies in mobile way). Pro Seminar Thesis in Media Education, Department of Applied Sciences of Education, Faculty of Behavioural Studies. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2008.
  17. Urbankova A, Engebretson SP. Computer-Assisted Dental Simulation as a Predictor of Preclinical Operative Dentistry Performance. J Dent Educ 2011; 75(9): 1249–55.
  18. Urbankova A, Engebretson SP. The Use of Haptics to Predict Preclinic Operative Dentistry Performance and Perceptual Ability. J Dent Educ 2011; 75(12): 1548–57.
  19. Sjöberg-Tuominen L, Romanov K. Blended learning: Teaching primary health care with virtual patients. Kirjassa: Joutsenvirta T, Myyry L. (toim.). Blended Learning in Finland. Helsinki: Faculty of Social Sciences at the University of Helsinki; 2010. s. 103–11. Saatavilla osoitteesta: http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/julkaisut/blended_learning_Finland.html.
  20. Kämppi A, Hietanen J, Suomalainen K. SARPA – Sähköinen kliinisen harjoittelun arviointi- ja seurantapalvelu. Suom Hammaslääkäril 2009; 16(16): 41.
  21. Thalheimer, W. Questioning Strategies for Audience Response Systems: How to Use Questions to Maximize Learning, Engagement, and Satisfaction. 2007. [http://www.replysystems.com/pdfs/benefits/624.pdf]. Haettu 15.3.2013.
  22. Virtanen JI, Suomalainen K, Silenti M, Aarnio M, Murtomaa H. Effect of directorial intervention on web-based student feedback. Eur J Dent Educ 2009; 13(4): 248–51.
  23. Eaton K, Brooks J, Patel R, Batchelor P, Merali F, Narain A. The Impact of Continuing Professional Development in Dentistry: a Literature Review. Saatavilla osoitteesta: http://www.fgdp.org.uk/_assets/pdf/research/final%20impact%20of%20cpd%20on%20dentistry%20november%202011.pdf.
  24. Suomalainen K, Karaharju-Suvanto T, Bailey S, Bullock A, Cowpe J, Barnes E. ym. Guidelines for the organization of continuing professional development (CPD) activities for the European dentist. Eur J Dent Educ 2013; 17 Suppl 1: 29–37.
  25. Kavadella A, Kossioni AE, Tsiklakis K, Cowpe J, Bullock A, Barnes S. ym. Recommendations for the development of e-modules for the continuing professional development (CPD) of European dentists. Eur J Dent Educ 2013; 17 Suppl 1: 45–54.
  26. Barnes E, Bullock AD, Bailey SE, Cowpe JG, Karaharju-Suvanto T. A review of continuing professional development for dentists in Europe. Eur J Dent Educ 2012: 16(3): 166–78.
  27. Bullock A, Bailey S, Cowpe J, Barnes E, Thomas H, Thomas R. ym. Continuing professional development systems and requirements for graduate dentists in the EU: survey results from the DentCPD project. Eur J Dent Educ 2013: 17(1): e77–81.