Suunhoito-oppaan internetversio ja suunterveyden opetus yläkouluissa

Lapsen ja nuoren suunterveyteen vaikuttaa hänen vanhempiensa tietämys suunterveydestä sekä suunterveyskäyttäytyminen (1, 2, 3). Vanhemmat voivat vaikuttaa lapsen ja nuoren suunterveyteen myös omia asenteitaan muuttamalla (4). Vanhempien lisäksi kaveripiirillä on merkitystä sen kannalta, millaisiksi lapsen tai nuoren tavat ja käyttäytyminen muotoutuvat (5).

Kouluilla on tärkeä rooli nuorten suunterveyskasvatuksessa, sillä ne voivat edistää suunterveyttä terveystiedon oppitunneilla. Kouluissa on myös mahdollista muokata kotona opittuja asenteita suunterveyden kannalta edullisemmiksi (6). Suomalaisnuoret pitäisi saada kiinnittämään enemmän huomiota hampaidensa hoitamiseen, sillä tällä hetkellä vain puolet tytöistä ja kolmasosa pojista harjaa hampaansa suositusten mukaisesti kahdesti päivässä (7). Nuorten riittämätön hampaiden harjaus on näkynyt eri tutkimuksissa jo pitkään (8, 9, 10). Hälyttävänä voidaan pitää myös sitä, että lähes puolet niistä nuorista, joilla 12-vuotiaina on terveet hampaat, saa kariesvaurioita 15. ikävuoteen mennessä (11). Toisaalta kariesvauriot keskittyvät melko vahvasti pienelle osalle nuorista (12). Nuorten suunterveystapoihin ja -asenteisiin tulee puuttua, jotta tulevaisuuden aikuisväestö ei kärsisi ainakaan pahemmista suunterveyden ongelmista kuin tämän hetken suomalaiset aikuiset (13). Karieksen esiintyvyyttä suomalaisnuorten keskuudessa voidaan vähentää, jos heitä sinnikkäästi rohkaistaan ja aktivoidaan ottamaan vastuuta omasta suunterveydestään (14).

Oppilaiden suunterveyskäyttäytymistä on mahdollista parantaa tarjoamalla heille tarpeeksi paljon ja riittävän laadukasta suunterveysopetusta. Isossa-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että jos koulussa annettiin suunterveysopetusta 12 kuukauden ajan 6 kuukauden sijasta, oppilaat harjasivat hampaitaan kauemmin ja heillä oli vähemmän plakkia (15). Suunterveysaiheita kannattaa myös kerrata: näin saadaan parempi lopputulos, sillä jo saavutettu suunterveystiedon taso voi laskea ennalleen, jollei kertaalleen annettuun tietoon enää palata (16).

Vuonna 2004 Suomen yläkoulujen mahdollisuudet antaa suunterveysopetusta paranivat, kun terveystiedosta tuli pakollinen oppiaine. Suurin osa oppilaista pitää terveystietoa tärkeänä, mielenkiintoisena ja opettavaisena oppiaineena (17). Huolimatta terveystiedon suosiosta oppilaiden keskuudessa opettajat kuitenkin kohtaavat opetuksessa vaikeuksia, jotka voivat johtaa opetuksen tason vaihteluun. Syyksi tähän on arveltu mm. opetusmateriaalin sisällöllistä puutteellisuutta. Myös opettajien tiedoissa suunterveydestä voi olla eroja (17).

Vuonna 2008 tehtiin kysely, jossa selvitettiin, opettivatko Suomen yläkoulujen (luokat 7–9) terveystiedon opettajat suunterveyttä – ja jos opettivat, niin miten ja kuinka usein. Samana syksynä Suomen Hammaslääkäriliitto lähetti kouluihin opetusmateriaalipaketin, joka sisälsi Suunhoito-opas yläkouluille -kirjan ja siihen liittyvän oppilasmateriaali-CD:n (18). Suunhoito-oppaan ovat laatineet yhteistyössä biologian ja maantiedon lehtori sekä suuhygienisti. Vuoden kuluttua opetusmateriaalin lähettämisestä toteutettiin uusi kysely, jossa selvitettiin, miten materiaali oli saavuttanut terveystiedon opettajat, käyttivätkö he materiaalia ja mitä mieltä he siitä olivat (19). Vuoden 2008 kysely toimi baseline-kyselynä oppaan toimivuuden arvioinnissa.

Kyselyssä selvisi, että alle puolet (46 %) terveystiedon opettajista oli saanut opetusmateriaalin käyttöönsä. Materiaalin saaneista opettajista 74 % oli käyttänyt sitä opetuksessaan, ja lähes kaikki pitivät materiaalia tarkoituksenmukaisena. Naisopettajat olivat saaneet materiaalin käyttöönsä useammin ja myös käyttivät sitä useammin kuin miesopettajat (19). Materiaalin puutteellisesta perillemenosta johtuen se laitettiin keväällä 2010 internetiin Hammaslääkäriliiton verkkosivuille, vapaasti käytettäväksi ja ladattavaksi.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, muuttuivatko opetusmateriaalin tunnettavuus ja käyttö yläkoulujen terveystiedon opettajien keskuudessa verkkoversion tarjoamisen jälkeen. Lisäksi selvitettiin, mitä mieltä opettajat olivat opetusmateriaalin verkkoversiosta, sekä kartoitettiin, vaihtelivatko materiaalin tunnettavuus, käyttö ja opettajien mielipiteet koulun opetuskielen, alueen, oppilasmäärän tai opettajan sukupuolen tai iän mukaan.

Menetelmät

Tutkimusjoukon muodostivat kaikissa Suomen yläkouluissa (n = 985) toimivat terveystiedon opettajat. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä kysely terveystiedon opettajille vuosina 2009 ja 2010 internetissä Webropol-ohjelman avulla. Kyselyn täyttäminen vei opettajalta noin 10 minuuttia. Ennen vuoden 2010 kyselyä kaikille vuosina 2008 ja 2009 vastanneille terveystiedon opettajille sekä yläkoulujen rehtoreiden kautta myös muille terveystiedon opettajille lähetettiin kaksi sähköpostia, joissa kerrottiin Suunhoito-oppaan ja siihen liittyvän oppilasmateriaalin olevan käytettävissä myös sähköisenä versiona Hammaslääkäriliiton verkkosivuilla. Kaikkina kyselyvuosina opettajille lähetettiin kaksi sähköpostimuistutusta kyselyyn vastaamisesta.

Suunhoito-oppaan tunnettavuutta mitattiin kysymällä opettajilta, olivatko he kuulleet lähetetystä opetusmateriaalista (vastausvaihtoehdot olivat "kyllä" ja "en") ja minkälaisesta opetusmateriaalin versiosta he olivat kuulleet (kirjaversio / verkkoversio / molemmat / en ole kuullut). Opetusmateriaalin käyttöastetta mitattiin kysymällä, käyttivätkö opettajat materiaalia opetuksessaan (kyllä / en). Lisäksi heitä pyydettiin kertomaan, mitä opetusmateriaalin versiota he käyttivät (kirjaversiota / CD-levyä / verkkoversiota / en mitään edellisistä). Mielipidettä Suunhoito-oppaan kirjaversiosta, CD-versiosta ja verkkoversiosta mitattiin pyytämällä vastausta väittämään: "Suunhoito-opas on mielestäni tarkoituksenmukainen yläkoululaisten suunterveyden opetuksessa". Vastausvaihtoehtoja oli tässä kysymyksessä viisi: 1 = täysin samaa mieltä, 2 = samaa mieltä, 3 = en osaa sanoa, 4 = eri mieltä ja 5 = täysin eri mieltä. Lisäksi opettajilta kysyttiin vielä erikseen, olivatko he saaneet käyttöönsä Suunhoito-oppaan kirjaversion (kyllä / en).

Tutkimuksen taustamuuttujina käytettiin koulun sijaintia aluehallintovirastojen toimialueiden mukaan (Etelä-Suomi / Lounais-Suomi / Itä-Suomi / Länsi- ja Sisä-Suomi / Pohjois-Suomi / Lappi / Ahvenanmaan valtionvirasto), koulun oppilasmäärää (alle 99 / 100–299 / 300–499 / ≥ 500) ja opetuskieltä (suomi / ruotsi) sekä vastaajan sukupuolta (mies / nainen) ja ikää (alle 30, 31–40, 41–50 ja yli 50 vuotta).

Vastauksista muodostettiin pitkittäis- ja poikittaisaineistot. Pitkittäisaineisto koostettiin niistä opettajista, jotka vastasivat kyselyyn sekä 2009 että 2010. Pitkittäisaineistoon kuului 121 opettajaa. Poikittaisaineistoja muodostettiin kaksi. Ensimmäisessä huomioitiin kaikki vuosina 2009 ja/tai 2010 vastanneet opettajat. Toinen aineisto muodostettiin tutkimuksen osallistujakadon selvittämiseksi, ja siinä otettiin huomioon pelkästään vuonna 2009 tai 2010 vastanneet opettajat. Ensinnä mainitussa poikittaisaineistossa vastaajia oli vuonna 2009 yhteensä 477 ja vuonna 2010 yhteensä 342. Jälkimmäisessä poikittaisaineistossa vastaajien määräksi tuli vuonna 2009 356 opettajaa ja seuraavana vuonna 221 opettajaa. Terveystietoa opettavien opettajien kokonaismäärä Suomessa ei ollut tiedossa, joten vastausprosenttia ei ollut mahdollista laskea. Suomen yläkouluista (n = 985) tutkimukseen osallistui vuonna 2009 39 % (n = 388), vuonna 2010 30 % (n = 292) ja molempina vuosina 13 % (n = 130).

Tutkimusaineiston tilastolliseen analyysiin käytettiin ristiintaulukointeja, joiden avulla tarkasteltiin opetusmateriaalin tunnettavuuden, käytön ja tarkoituksenmukaisuuden muuttumista vuodesta 2009 vuoteen 2010 sekä taustamuuttujien mukaan. Näin saatujen tulosten tilastollista merkitsevyyttä selvitettiin Khiin neliö -testillä ja Fisherin testillä. Lisäksi vuonna 2010 vastanneiden joukossa selvitettiin Wilcoxonin testillä, oliko kirjan, CD:n ja verkkoversion välillä tilastollisesti mer-kitsevää eroa siinä, kuinka tarkoituksenmukaisiksi ne koettiin. Tutkimustuloksia kuvattiin myös muuttujien jakaumien avulla.

Tulokset

1. Muuttuivatko materiaalin tunnettavuus ja käyttö verkkoversion tarjoamisen jälkeen?

Suunhoito-oppaan tunnettavuus parani molempina vuosina vastanneiden keskuudessa verkkoversion tarjoamisen jälkeen vuodesta 2009 vuoteen 2010 kaikkiaan 21 % (taulukko « Molempina vuosina vastanneiden opettajien (n = 121) vastaukset vuosina 2009 ja 2010.»1), (kuvio «»1). Kaikkien tutkimukseen vastanneiden opettajien keskuudessa opetusmateriaalin tunnettavuus parani 29 % (taulukko «Kaikkien tutkimukseen vastanneiden opettajien vastausten prosenttiosuudet vuosina 2009 (n = 477) ja 2010 (n = 342). Lisäksi pelkästään vuonna 2009 (n = 356) tai vuonna 2010 (n = 221) vastanneiden opet»2). Pelkästään jompanakumpana vuonna osallistuneiden opettajien vastaukset olivat samansuuntaisia: tunnettavuus oli vuonna 2010 27 % suurempi kuin vuonna 2009 (taulukko «Kaikkien tutkimukseen vastanneiden opettajien vastausten prosenttiosuudet vuosina 2009 (n = 477) ja 2010 (n = 342). Lisäksi pelkästään vuonna 2009 (n = 356) tai vuonna 2010 (n = 221) vastanneiden opet»2).

Suunhoito-opasta käyttäneiden opettajien määrä ei muuttunut verkkoversion tarjoamisen jälkeen tilastollisesti merkitsevästi niiden opettajien joukossa, jotka vastasivat kyselyyn sekä 2009 että 2010 (taulukko « Molempina vuosina vastanneiden opettajien (n = 121) vastaukset vuosina 2009 ja 2010.»1). Kun otetaan huomioon kaikki tutkimukseen vuosina 2009 ja 2010 vastanneet opettajat, harvempi opettajista käytti opetusmateriaalia vuonna 2010 kuin 2009. Pelkästään jompanakumpana vuonna vastanneet opettajat käyttivät opetusmateriaalia 17 % eli tilastollisesti merkitsevästi harvemmin vuonna 2010 kuin 2009 (taulukko «Kaikkien tutkimukseen vastanneiden opettajien vastausten prosenttiosuudet vuosina 2009 (n = 477) ja 2010 (n = 342). Lisäksi pelkästään vuonna 2009 (n = 356) tai vuonna 2010 (n = 221) vastanneiden opet»2).

Kuva 1. Molempina vuosina vastanneiden opettajien (n = 121) vastausten prosenttiosuuksien jakaumat opetusmateriaalin tunnettavuuden, käyttöön saannin ja käytön mukaan vuosina 2009 ja 2010.

Taulukko 1. Molempina vuosina vastanneiden opettajien (n = 121) vastaukset vuosina 2009 ja 2010.

	Vuosi	n	%	p-arvo
*Opettajat, jotka vastasivat kysymykseen "Suunhoito-opas on mielestäni tarkoituksenmukainen yläkoululaisten suunterveyden opetuksessa" joko "Täysin samaa mieltä" tai "Samaa mieltä". P-arvo on laskettu Χ2 -testillä.
Kuullut	2009	92	76,0
	2010	111	91,7	< 0,001
Saanut käyttöön	2009	73	79,3
	2010	71	80,7	0,823
Käyttänyt	2009	60	83,3
	2010	81	73,0	0,103
Mielipide*	2009	57	91,9
	2010	68	84,0	0,154

Taulukko 2. Kaikkien tutkimukseen vastanneiden opettajien vastausten prosenttiosuudet vuosina 2009 (n = 477) ja 2010 (n = 342). Lisäksi pelkästään vuonna 2009 (n = 356) tai vuonna 2010 (n = 221) vastanneiden opettajien vastaukset.

Kaikki tutkimukseen vuonna 2009 ja 2010 vastanneet opettajat
*Opettajat, jotka vastasivat kysymykseen "Suunhoito-opas on mielestäni tarkoituksenmukainen yläkoululaisten suunterveyden opetuksessa" joko "Täysin samaa mieltä" tai "Samaa mieltä". P-arvo on laskettu Χ2 -testillä.
	Vuosi	n	%	p-arvo
Kuullut	2009	291	61,0
	2010	268	78,4	< 0,000
Saanut käyttöön	2009	219	75,3
	2010	142	72,1	0,433
Käyttänyt	2009	160	73,4
	2010	170	63,4	0,019
Mielipide*	2009	144	87,3
	2010	138	80,2	0,08
Pelkästään vuonna 2009 tai 2010 vastanneet opettajat
	Vuosi	n	%	p-arvo
Kuullut	2009	199	55,9
	2010	157	71,0	< 0,000
Saanut käyttöön	2009	146	73,4
	2010	71	65,1	0,130
Käyttänyt	2009	100	68,5
	2010	89	56,7	0,034
Mielipide*	2009	87	86,1
	2010	68	76,4	0,084

Pohdinta

Internetversion julkaiseminen paransi Suunhoito-oppaan tunnettavuutta, mutta oppaan käyttö vähentyi seurantavuoden aikana. Opettajat pitivät Suunhoito-opasta molempina vuosina erittäin tarkoituksenmukaisena, ja sen toimivimmaksi muodoksi katsottiin verkkoversio.

Opettajat, jotka vastasivat kyselyyn molempina vuosina, ovat tämän tutkimuksen vahvuus, sillä he tarjosivat mahdollisuuden seurata, miten opetusmateriaalin tunnettavuus ja käyttö sekä mielipiteet oppaasta muuttuivat vuodesta 2009 vuoteen 2010. Tutkimuksen heikkoutena on vastanneiden opettajien suuri vaihtuvuus; vuonna 2010 vastaajia oli 342, joista jopa 221 (64 %) oli uusia.

Molempina vuosina vastanneet opettajat eivät poikenneet vain jompanakumpana vuonna vastanneista opettajista sukupuolen, koulun oppilasmäärän, opetuskielen tai aluehallintoviraston mukaan. Molempina vuosina vastanneissa oli kuitenkin vähemmän nuoria opettajia kuin pelkästään jompanakumpana vuonna vastanneissa. Tämä voi selittää ikään liittyviä eroja tuloksissa. Se, että Suunhoito-opas tunnettiin paremmin ja sitä pidettiin tarkoituksenmukaisempana molempina kyselyvuosina vastanneiden opettajien keskuudessa, voi johtua siitä, että kyseiset opettajat olivat jo lähtökohtaisesti aktiivisempia käyttämään opasta ja olemaan mukana tutkimuksessa.

Eräässä aiemmin tehdyssä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin hammaslääkärien käyttämiä suunterveyden opetusmateriaaleja, ilmeni, että näistä materiaaleista oli enemmän hyötyä suunterveyden ammattilaisille kuin potilaille (20). Vastatessaan tämän kyselytutkimuksen avoimiin kysymyksiin opettajat kertoivat, että opetusmateriaali oli liian laaja suhteessa siihen aikaan, joka heidän oli mahdollista käyttää suunterveyden opetukseen. Samansuuntaista palautetta oli tullut myös vuonna 2009. Opettajat kuitenkin suhtautuivat opetusmateriaaliin positiivisesti, ja kiitosta tuli erityisesti oppaan tehtäväosioista ja kuvista. Vastaajien mielipide oli samansuuntainen kuin toisessa tutkimuksessa (21), jossa selvitettiin opettajien näkemyksiä koulussa tapahtuvasta suunterveyden opetuksesta: opettajien mielestä opetukseen kannatti yhdistää tehtävien tekoa sen sijaan, että käytettäisiin pelkästään oppikirjaa.

Terveystiedon opetuksessa opettajan persoonalla ja opetusmotivaatiolla on suuri merkitys, sillä opettajien omat asenteet opetettavaa aihetta kohtaan vaikuttavat siihen, millaisen kuvan he välittävät siitä oppilaille (22). Saatavilla olevalla opetusmateriaalilla ja sen käyttökelpoisuudella on merkitystä opetusmotivaation kannalta; jos opettaja on kiireinen ja opetusmateriaali monimutkainen, vaikuttaa se opettajan asenteeseen ja tätä kautta opetukseen.

Vuoden 2009 kyselyssä Suunhoito-oppaan käyttöön saannissa ja käytössä ilmeni eroja miesten ja naisten välillä (19). Vuonna 2010 vastaavia eroja ei havaittu. Tämä voi johtua siitä, että miehiä oli 2010 tehdyssä tutkimuksessa mukana hieman enemmän, tai siitä, että miehet saivat käyttöönsä ja käyttivät opasta vuonna 2010 yhtä paljon kuin naiset. Lisäksi asiaan on voinut vaikuttaa verkkoversion tarjoaminen käytettäväksi. Vuoden 2008 ja 2009 kyselyihin vastanneet olivat kuulleet oppaasta ja saaneet sen käyttöönsä sekä lisäksi käyttäneet opasta useammin kuin vuosien 2009 ja 2010 kyselyihin vastanneet. Vuoden 2010 tutkimuksessa vain tunnettavuus parantui, kun taas materiaalin käyttöön saaneiden ja sitä käyttäneiden opettajien osuus eivät kohentuneet.

Opetusmateriaalin tunnettavuuden paraneminen kertoo siitä, että opettajat olivat valmiita vastaanottamaan heille sähköpostilla jaettavaa informaatiota. Se, että materiaalin tunnettavuus lisääntyi molempina vuosina vastanneiden opettajien keskuudessa selvästi enemmän kuin vain jompanakumpana vuonna vastanneiden keskuudessa, osoittaa, että uuden informaation vastaanottaminen vie aikaa ja vaatii toistoa.

Koska Suunhoito-oppaan käyttö väheni vuodesta 2009 vuoteen 2010 molempina vuosina kyselyyn vastanneiden opettajien keskuudessa – joskaan ei tilastollisesti merkitsevässä määrin –, on syytä miettiä, miten opetusmateriaalin saatavuutta voisi lisätä ja näin edistää sen käyttöä. Yksi vaihtoehto olisi lisätä linkitystä materiaalin lataussivulle: latauslinkkejä oppaaseen voisi jatkossa sijoittaa Hammaslääkäriliiton verkkosivujen lisäksi myös esimerkiksi opettajien omien järjestöjen ja liittojen internetsivuille. Saattaa olla, että Suunhoito-oppaan käyttöön on ensi alkuun vaikuttanut tietty uutuudenviehätys, jonka loputtua oppaan käyttö on vähentynyt. Käyttöön on voinut vaikuttaa myös kirjaversioiden vähäinen lukumäärä kouluissa, jolloin kirjan kulkeutuminen opettajalta toiselle on voinut olla puutteellista. Lisäksi Suunhoito-oppaan verkkoversion tulostettavuutta pitäisi parantaa esim. tekemällä siitä sellainen muoto, joka sisältää vähemmän kuvia kuin nykyisin ja on erilaisten tulostimien kanssa hyvin yhteensopiva.

Käytön alenemiseen vuodesta 2009 vuoteen 2010 vaikuttaa mahdollisesti myös kyselyyn vastanneiden opettajien suuri vaihtuvuus. Terveystiedon vastuuopettajan vaihtuessa tieto Suunhoito-oppaasta ei välttämättä välity kollegalta toiselle, ja on mahdollista, ettei uusi opettaja saa myöskään sähköpostitse jaettua informaatiota opetusmateriaalin verkkoversiosta. Terveystiedon opettajien suuri vaihtuvuus kouluissa on ilmiö, josta mainitsivat myös opettajat itse vastatessaan tutkimuksen avoimiin kysymyksiin. Niin ikään Opetushallituksen julkaisussa suuren vaihtuvuuden todettiin olevan yksi terveystiedon opettajien yhteistyötä vaikeuttava ongelma (17). Samaisessa tutkimuksessa todettiin, että terveystiedon aineenopettajan kelpoisuuden omaavia tai sitä suorittavia oli tutkimukseen kuuluneeseen, vuonna 2007 tehtyyn kyselyyn vastanneista opettajista vain 46 % (17). Syy siihen, että Suunhoito-oppaan tunnettavuus, käyttöön saanti ja käyttöaste olivat nuorimpien, alle 30-vuotiaiden, opettajien joukossa heikommat kuin muissa ikäryhmissä, on todennäköisesti se, että pelkästään jompanakumpana vuonna vastanneissa oli enemmän nuoria opettajia kuin molempina vuosina vastanneissa.

Vuonna 2010 havaittiin, että materiaalin tunnettavuus ei ole ruotsinkielisissä kouluissa samaa tasoa kuin suomenkielisissä. Sekä vuonna 2009 että 2010 muutama opettaja mainitsikin avoimiin kysymyksiin vastatessaan, että opetusmateriaalia kaivattaisiin myös ruotsinkielisenä. Tämä on tärkeää ottaa huomioon materiaalia kehitettäessä.

Suunhoito-oppaan käytössä ilmeni vuonna 2010 alueellisia eroja. On mahdollista, että vallitseva opetusympäristö on vaikuttanut oppaan käyttöön. Opetus-ympäristöllä tarkoitetaan esim. opetustilan varustelutasoa, kuten videotykin ja tietokoneen käyttömahdollisuutta, joka voi vaihdella eri puolilla maata. Taustamuuttujien perusteella tehtyjä vertailuja ja niiden tuloksia tarkasteltaessa pitää kuitenkin huomioida, että tulokset koskevat pieniä osajoukkoja.

Opettajien käytettäväksi tarkoitettu opetusmateriaali tuleekin tarjota heille mahdollisimman käyttövalmiina ja rakenteeltaan yksinkertaisena. Tämä merkitsee käytännössä, että internetopetusmateriaalia tarjoavien verkkosivujen on oltava helppokäyttöisiä, ja niiltä löytyvän materiaalin tulee mieluiten olla sellaisenaan valmista käytettäväksi opetuksessa. Opetusmateriaalia suunniteltaessa pitää lisäksi ottaa huomioon oppilaiden ikärakenne ja suunterveyden eri aihealueiden laajuus suhteessa rajalliseen opetusaikaan (23).

Jatkossa Suunhoito-oppaaseen voisi lisätä opetusrunkoja käyttöä helpottamaan. Nykyisellään opasta voi luonnehtia lähinnä suureksi tieto-oppaaksi, jota käyttääkseen opettajat joutuvat omalla ajallaan miettimään, mitä asioita poimia käsittelyyn ja mitä jättää käsittelemättä. Opetusrunkojen tulisi olla valmiita tuntipaketteja, jotta opettajien olisi helpompaa hahmottaa, mikä oppaassa on niin sanottua ydinasiaa ja mikä pikemminkin syventävää tietoa.

Opetusmateriaalin kehittämisen lisäksi pitää pyrkiä siihen, että materiaalin käytöstä tulee jatkuva prosessi. Tätä tavoitetta voisivat edistää suunterveyden ammattilaiset antaessaan ohjeistusta ja apua opettajille. Suunterveyden ammattilaisten roolia opettajan tukena ja yhteistyötahona pitäisi ylipäätään kehittää.

Suunterveyden edistämistyössä tulisi jatkossa hyödyntää internetiä ja sen mahdollisuuksia entistä enemmän – esimerkiksi materiaalin levittämiseen, mutta myös mainontaan. Suunhoito-opas on oiva esimerkki internetlevityksen toimivuudesta verkkoversion saaman hyvän palautteen takia. Oppaan verkkoversio on terveystiedon opettajille tärkeä apuväline suunterveyden opetuksessa. Sitä tulisikin kehittää vielä pidemmälle, jotta sen käyttö lisääntyisi.

Johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että Suunhoito-oppaan tunnettavuus terveystiedon opettajien keskuudessa parantui ja materiaalin tunnetuksi tekeminen helpottui verkkoversion tarjoamisen myötä. Yleisesti ottaen oppaan käyttö kuitenkin väheni tutkimuksen aikana. Yhteistyötä suunterveyden ammattilaisten ja koulujen välillä pitää kehittää, jotta opettajat saisivat suunterveyden opetukseen enemmän tukea ja opetuksen jatkuvuus parantuisi. Tulevaisuudessa opettajat joutuvat todennäköisesti jakamaan oppilaille tietoa yhä useammasta asiakokonaisuudesta ja tietolähteestä, jolloin tietolähteen käytettävyys korostuu. Suunhoito-oppaan tuleekin olla helppokäyttöinen, helposti saatavissa ja muokattavissa oleva, toimiva kokonaisuus, joka sopii opettajille myös pedagogisesti. Jos näin ei ole, opettajat tulevat painottamaan opetuksessa muita aihealueita, joista on saatavissa helpommin käytettävää opetusmateriaalia. n

Evaluating Internet-Based Material for Oral Health Education in Finnish Schools

The aim of this study was to investigate whether the education material was better noticed, received and used when an Internet version was introduced. Teachers were asked if they had heard about the material, received it or used it and how suitable they think it is. In 2009–2010 health education teachers from all Finnish upper comprehensive schools (n=985) were invited via school principals to answer the questionnaire on the Internet. The schools' response rates were 39% (n=388) in 2009, 30% (n=292) in 2010; and 13% (n=130) answered both years. Data were analysed using cross-tabulations. Statistical significances between years and according to background factors were assesed using Pearson's Chi-square test, Fisher's exact test and Wilcoxon signed-rank test.

Publishing an Internet version improved teachers' knowledge of the education material, but the use of the material decreased during the follow-up. In both years, teachers considered the material to be very or quite suitable for teaching, and the most practical form of material was the Internet version. When education materials are produced for the school environment, there must be co-operation with teachers, pupils and local oral health experts.