Suunterveyden opetus alakouluissa

Menetelmät

Tämän poikittaistutkimuksen havaintoaineiston muodostivat Suomen alakoulujen (N = 2 367) terveystietoa opettavat opettajat. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä, jonka tutkimusryhmämme laati yhteistyössä opettajien kanssa ja joka toteutettiin syksyllä 2012, ennen alakouluille suunnatun suunterveysoppaan¹ ilmestymistä.

Kyselyn pohjana käytettiin yläkouluille tehdyssä tutkimuksessa käytettyä, vastaavanlaista kyselyä (7). Kyselyyn tehtiin semanttisia muutoksia: esimerkiksi yläkouluissa opetettu terveystieto-oppiaine korvattiin kyselyn tekstissä ympäristö- ja luonnontieto-, biologia/maantieto- sekä fysiikka/kemia-oppiaineilla. Kyselyssä oli kaikkiaan viisitoista kysymystä, joista neljässä kerättiin vastaajan taustatietoja. Jos vastaaja ei opettanut suunterveyttä, vastattavien kysymysten kokonaismääräksi tuli kaksitoista, sillä tällöin tietyt suunterveyden opetukseen liittyvät kysymykset jätettiin kysymättä. Vastaajat, jotka ilmoittivat opettavansa suunterveyteen liittyviä asioita, vastasivat kaikkiin kysymyksiin, kun taas vastaajat, jotka ilmoittavat etteivät opeta suunterveyteen liittyviä asioita, vastasivat vain kysymyksiin 1–7 sekä 11–15. Useissa kysymyksissä oli valmiiden vastausvaihtojen sijasta avoin vastauskenttä. Kysymykset ja vastausvaihtoehdot on esitetty taulukossa « Kysymykset vastausvaihtoehtoineen»1.

Tutkimus toteutettiin internetpohjaisena kyselynä Webropol-ohjelmalla. Webropol on internetselaimella käytettävä sovellus, jonka avulla on helppo sekä suunnitella että toteuttaa kyselyjä, aina kyselylomakkeen luonnista tulosten raportointiin. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille Suomen alakoulujen rehtoreille (n = 2 031), jotka välittivät kyselyn eteenpäin luokanopettajille. Osa Suomen perusopetusta antavista kouluista (N = 2 367) on yhdistettyjä ala- ja yläkouluja, ja kysely rajattiin vain alakouluihin. Kyselyn mukana olleessa saatekirjeessä rehtoreita ohjeistettiin ilmoittamaan, kuinka monelle koulun opettajista he olivat lähettäneet kyselyn edelleen. Tällä tavoin pyrittiin arvioimaan vastausten katoprosenttia. Kyselyyn vastaaminen tapahtui anonyymisti, mutta halutessaan osallistua kyselyyn liittyvään arvontaan vastaajat pystyivät ilmoittamaan yhteystietonsa. Vastausaktiivisuutta yritettiin kasvattaa arpomalla vastaajien kesken suunhoitotuotepaketteja, ja kysely lähetettiin rehtoreille kaikkiaan kolme kertaa.

Tutkimuksen taustamuuttujina käytettiin vastaajan sukupuolta ja ikää sekä koulun oppilasmäärää, opetuskieltä ja sijaintia aluehallintoviraston toimialueen mukaan. Ryhmien välisiä eroja arvioitiin ristiintaulukoinnin ja frekvenssien avulla. Erojen tilastollista merkitsevyyttä taas selvitettiin Khiin neliö -testillä sekä Fisherin testillä.

Tulokset

Kysely tavoitti yhteensä 652 alakoulua, mikä vastaa 32 %:a Suomen alakouluista. Kyselyyn vastasi 1 253 opettajaa, joista suurin osa työskenteli Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella (taulukko «Vastanneiden opettajien prosentuaalinen jakautuminen taustamuuttujien mukaan»2).

Ne opettajat, jotka eivät opettaneet suunterveyttä, mainitsivat useimmiten syyksi tähän sen, että joku muu koulussa opetti suunterveyteen liittyviä asioita. Näin ilmoitti yhteensä 8 % niistä vastaajista, jotka eivät opettaneet suunterveyttä. Kukaan vastaajista ei kuitenkaan kokenut suunterveyden opetusta turhaksi. Miehet eivät opettaneet suunterveyteen liittyviä asioita yhtä usein kuin naiset: miehistä 28 % ja naisista 16 % ei opettanut suunterveyttä (p < 0,001).

Sukupuolten välillä ei ilmennyt tilastollisesti merkitsevää eroa siinä, kuinka tärkeäksi suunterveyteen liittyvien asioiden opettaminen koettiin. Sekä miehistä että naisista 94 % piti suunterveyden opettamista erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä. Opetettavista aiheista erityisesti makeisten ja virvoitusjuomien käytön rajoittaminen koettiin hyvin tärkeäksi: 80 % vastaajista piti sitä erittäin tärkeänä. Tämä heijastui myös käytännön opetukseen, sillä aihetta ilmoitti opettavansa vähintään yhdellä vuosiluokalla 77 % vastaajista.

Vastaajista 70 % piti tupakan ja nuuskan suunterveyshaittojen opetusta erittäin tärkeänä. Tupakan ja nuuskan suunterveyshaittoja ei kuitenkaan opetettu kovin aktiivisesti, sillä 18 % vastaajista ilmoitti, ettei opettanut aihetta lainkaan, ja 22 % taas ilmoitti opettavansa sitä jonkin muun aineen kuin terveystiedon yhteydessä. Myös hammasvälien puhdistus koettiin erittäin tärkeäksi tai melko tärkeäksi opetettavaksi asiaksi, mutta sitä vastaajat eivät oman ilmoituksensa mukaan opettaneet juuri lainkaan (kuvio «»1, kuvio «»2).

Erikokoisten koulujen tai eri-ikäisten opettajien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja siinä, kuinka tärkeänä he pitivät suunterveyden opettamista tai kuinka usein he opettivat suunterveyteen liittyviä asioita.

Kuva 1. Alakoulujen opettajien (n = 1 242) näkemys siitä, kuinka tärkeitä suunterveyteen liittyvät asiat ovat.

Kuva 2. Alakoulujen suunterveyttä opettavien opettajien (n = 1 003) arvio siitä, kuinka usein he opettavat suunterveyteen liittyviä asioita.

Pohdinta

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että alakoulujen opettajat kokevat makeisten ja virvoitusjuomien käytön rajoittamisen tärkeimmäksi opetettavaksi suunterveysaiheeksi ja myös opettavat sitä ahkerasti, ainakin oman ilmoituksensa mukaan. Makeisten ja virvoitusjuomien käytön rajoittamisen opetusta on tutkittu jo aiemmin yläkouluissa (7), ja näyttää siltä, että runsas informointi sekä mediassa käyty keskustelu tästä aiheesta ovat vaikuttaneet myös alakoulujen luokanopettajiin.

Opettajien näkemyksen mukaan toinen tärkeä opetettava aihe ovat tupakan ja nuuskan suunterveyshaitat, mutta tästä teemasta ei annettu opetusta niin aktiivisesti kuin sen koettu tärkeys antaisi olettaa. Alhaisen opetusaktiivisuuden saattaa selittää se, että luokanopettajat ajattelevat aiheen olevan ajankohtainen vasta yläkoulussa. Käytännössä oppilaat saattavat kuitenkin kokeilla tupakkaa ja nuuskaa jo alakoulun loppuvaiheissa (18). Alakoulujen opettajia tulisikin ohjeistaa paneutumaan tupakan ja nuuskan terveyshaittojen opettamiseen jo alakoulussa.

Tämän tutkimuksen perusteella näyttää yleisesti ottaen siltä, että alakouluissa naiset opettavat suunterveyteen liittyviä asioita useammin kuin miehet.

Tutkimuksen heikkoutena voidaan pitää sitä, että kyselyn vastausprosentti oli melko pieni. Kyselyyn vastasi 32 % Suomen alakouluista, vaikka pyrkimyksenä oli päästä yli 50 %:n kattavuuteen. Lisäksi vastaukset painottuivat tiettyjen aluehallintovirastojen alueille. Tämä selittynee sillä, että Suomen väestö on keskittynyt tietyille alueille, joilla täten on myös enemmän kouluja. Kyselyn katoprosenttia ei pystytty määrittämään, sillä kaikkien koulujen rehtorit eivät ilmoittaneet, kuinka monelle opettajalle kysely alun perin oli välitetty. Lisäksi katoprosentin määrittämistä vaikeutti se, että niiden opettajien määrää, jotka opettavat terveystietoa osana ympäristö- ja luonnontieto-, biologia/maantieto- tai fysiikka/kemia-oppiaineita, ei ole tilastoitu.

Kyselytutkimusten vastauksia tulkittaessa tulee myös aina muistaa, että kyselyissä vastaajilla on taipumus vastata tavalla, jonka he kokevat sosiaalisesti hyväksyttävästi. Joidenkin kirjallisuudessa esitettyjen väitteiden mukaan tämä heikentää tutkimustulosten oikeellisuutta ja luotettavuutta, kun taas osa tutkijoista kiistää sosiaalisesti hyväksyttävien vastausten vaikutuksen kyselytutkimusten laatuun (9).

Tämän tutkimuksen vahvuutena voidaan nähdä itse kysely, joka on osoitettu toimivaksi yläkouluille suunnatussa, tätä tutkimusta paljolti vastaavassa tutkimuksessa (7). Myös mies- ja naisopettajien vertailusta saadut tulokset ovat luotettavia, sillä vastaajien sukupuolijakauma on lähes sama kuin suomalaisten alakoulujen luokanopettajien sukupuolijakauma yleensä. Valtakunnallisesti alakoulujen opettajista 71 % on naisia, kun heidän osuutensa tähän tutkimukseen vastanneista oli 72 % (8).

On tärkeää arvioida kouluissa käytettyjä suunterveyden opetuksen viitekehyksiä sekä opetusmenetelmiä. Maailmanlaajuisella tasolla selvitystä vaativiksi kysymyksiksi on esitetty muun muassa sitä, miten hyvin suunterveyden opetus on integroitu koulun opetussuunnitelmaan, toteutuuko opetus suunnitellussa muodossa, mitä mieltä opettajat ovat opetussuunnitelmasta, koetaanko opetus mielekkääksi ja onko opettajilla tarvittavat tiedot suunterveyden opettamiseen (3).

Aiemmin on todettu, että opettajien asenteet suunterveyden opettamista kohtaan ovat yleisesti ottaen myönteisiä (10–13). Eräässä tutkimuksessa, jossa arvioitiin Puolan kouluissa uudelleen aloitettua suunterveyden opetusohjelmaa, todettiin opettajien olevan tietoisia koululaisten huonosta suunterveydestä ja haluavan opettaa suunterveyttä (10). Myös Länsi-Intian yliopistossa toteutetun tutkimuksen mukaan suurin osa opettajista suhtautui positiivisesti suunterveyden opettamiseen ja sen integroimiseen osaksi opetusohjelmaa. Opettajien myönteinen suhtautuminen suunterveysaiheisiin havaittiin myös King Saudin yliopistossa Saudi-Arabiassa tehdyssä tutkimuksessa (11, 12). Wuhanin kaupungissa Kiinassa toteutettua koulujen suunterveyden opetusohjelmaa arvioitaessa taas havaittiin, että ohjelma oli vaikuttanut positiivisesti paitsi oppilaiden suunterveyskäyttäytymiseen, myös opettajien sekä oppilaiden äitien asenteisiin ja tietoon suunterveydestä (13).

Vuonna 1989 Michiganissa, Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että opettajat saivat suurimman osan suunterveystiedostaan hammaslääkäreiltä (14). Muita tiedonlähteitä olivat lehdet ja kirjat. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus vuosina 1988–2003 tehdyistä tutkimuksista puolestaan paljastaa, että perinteiset tiedonlevitysmetodit, kuten terveystietomateriaalin jakaminen, eivät muuta terveystiedon opettajien toimintatapoja (15). Tehokkaampi menetelmä ovat muun muassa pienryhmäkeskustelut (16).

Naisten ja miesten välinen ero suunterveyden opetusaktiivisuudessa havaittiin jo aiemmin yläkouluihin kohdistetussa tutkimuksessa (7). Yläkouluissa eron on ajateltu johtuvan muun muassa siitä, että niissä terveystietoa opettavat usein miespuoliset liikunnanopettajat, joilla ei välttämättä ole koulutusta kokonaisvaltaisen terveystiedon opettamiseen. Tämä ei kuitenkaan selitä sukupuolten välistä opetusaktiivisuuden eroa alakoulujen luokanopettajien keskuudessa. Yksi mahdollinen selitys voivat olla suomalaisten miesten lähtökohtaisesti huonommat suunterveystavat; koska miesopettajat eivät välttämättä huolehdi omasta suunterveydestään, he sivuuttavat aiheen myös opetuksessa (17).

Tämän tutkimuksen perusteella olisikin tulevaisuudessa tärkeää selvittää, miksi miesopettajat opettavat suunterveyttä harvemmin kuin naisopettajat. Lisäksi tulisi tutkia tarkemmin, miksi tupakan ja nuuskan terveyshaittojen opetus on alakouluissa puutteellista.

Lopuksi haluamme esittää suuret kiitokset Unileverille tuotepaketeista, Opetushallitukselle rehtorien sähköpostiosoitteista ja rehtori Satuleena Kojolalle kyselylomakkeen esitestauksesta. Suomen Hammaslääkäriliitto on tukenut tätä tutkimusta osana Live. Learn. Laugh -hanketta.

Oral Health Education in Finnish Primary Schools

There is a lack of information concerning oral health education conducted in Finnish primary schools. The objective of this study was to examine the attitudes of primary school teachers towards oral health and teaching of oral health.

The study was cross-sectional and the study group consisted of teachers who taught oral health in all Finnish primary schools (N = 2,367). The data were collected in an online-survey in the autumn of 2012 via school principals. The teaching of and attitude towards oral health-related topics, i.e. use of sweets and soft drinks, tobacco and snuff, xylitol, fluoride toothpaste, as well as brushing twice a day and cleaning interdental spaces, were studied through the use of multiple choice questions.

In the 652 schools included in the study, 1,253 teachers (32%) responded. Of the respondents, 94% considered teaching oral health to be important or very important. Of the males, 28% did not teach oral health compared to 16% of the females who did not (p < 0.001). Teaching the harmful effects of sweets and soft drinks was considered very important by 80% of the teachers, and 77% taught the subject to at least one age group. The corresponding figures were 41% vs. 43%, respectively, for interdental cleaning, 72% vs. 62%, respectively, for fluoride toothpaste, 93% vs. 77%, respectively, for brushing, and 53% vs. 70%, respectively, for use of xylitol. The health hazards of smoking and the use of snuff were considered by 70% to be very important subjects to teach, but 18% of the respondents did not teach these tobacco-related topics at all. No other statistically significant differences between the groups were found.

Reasons for male teachers' lower oral health teaching activity should be studied more in the future and in the follow-up study.