Suut kuntoon suunnitelmallisella hoidolla

Väitöskirja tarkastettiin 23.5.2014 Helsingin yliopistossa

Heavy use of oral health services

Vastaväittäjä: Lisa Bøge Christensen, apulaisprof., Kööpenhaminan yliopisto

Kustos: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto

Esitarkastajat: Sisko Honkala, apulaisprofessori, Kuwaitin yliopisto, Pekka Honkanen, professori, Oulun yliopisto

Ohjaajat: Eeva Widström, professori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos / Tromssan yliopisto, Outi Elonheimo, dosentti, Helsingin yliopisto

Vuoden 2002 hammashoitouudistuksessa poistettiin ikärajoitukset terveyskeskusten suun terveydenhuollosta. Uudistuksen tavoitteena oli lisätä palvelujen käytön tasa-arvoa ja palvelujen jakautumisen oikeudenmukaisuutta sekä vähentää hoitokustannusten merkitystä palvelujen käytön esteenä. Uudistuksen jälkeen erityisesti suurilla terveyskeskuksilla on ollut vaikeuksia lisätä aikuisten hammashuollon palveluita niin paljon, että räjähtäneeseen kysyntään pystyttäisiin vastaamaan.

Tässä väitöstutkimuksessa vertailtiin Espoon terveyskeskuksen suun terveydenhuollon suurkäyttäjiä ja vähän palveluita käyttäviä toisiinsa hammashoitouudistuksen jälkeen, vuosina 2004–9. Tutkimus perustui potilastietojärjestelmästä saatuihin tietoihin. Tavoitteena oli tunnistaa suurkäytön syyt, jotta hoitotarjontaa ja voimavaroja voitaisiin kohdentaa vastaamaan paremmin koko väestön hoidontarvetta.

Vuonna 2004 runsaasti palveluja käyttäviä (≥ 6 käyntiä vuodessa) oli lapsista ja nuorista 7 % (n = 2 285) ja aikuisista 10 % (n = 3 172). Tutkimusta varten kummastakin runsaasti palveluita käyttävien ryhmästä otettiin 10 %:n satunnaisotos, ja näille muodostettiin lukumääräisesti samankokoiset verrokkiryhmät vähän palveluita käyttävien joukosta. Aikuisten ryhmiä seurattiin vuodesta 2005 vuoteen 2009.

Lasten ja nuorten runsas palveluiden käyttö koostui pääosin peruskoulutettujen hammaslääkärien tekemästä oikomishoidosta. Lisäksi pienelle ryhmälle tehtiin runsaasti paikkaushoitoja. Aikuisilla palveluiden suurkäyttäjillä hoidontarve oli kaiken kaikkiaan suuri. Vuoden 2004 suurkäyttäjistä 11 % käytti palveluita erittäin paljon koko seurannan ajan. Aikuiset suurkäyttäjät olivat iäkkäämpiä, kuuluivat alempiin sosioekonomisiin luokkiin ja sairastivat kroonisia yleissairauksia enemmän kuin palveluita vähän käyttävä verrokkiryhmä. Suurella osalla hoito oli pirstaloitunutta ja suunnittelematonta, mikä johti runsaaseen päivystyspalveluiden käyttöön. Suurkäyttäjille tehtiin paljon paikkaushoitoja mutta vähän ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä; esimerkiksi perusteellisia parodontologisia tutkimuksia ei tehty juuri lainkaan. Suurkäyttäjillä oli suuri määrä paikattuja hampaita, ja paikat vaativat jatkuvaa uusimista. Kiinteää protetiikkaa suurkäyttäjille sen sijaan tehtiin erittäin vähän. Kuitenkin tarjoamalla kestävää kiinteää protetiikkaa lyhytikäisten, laajojen muovipaikkojen ja niiden toistuvien korjausten sijaan palveluiden käyttöä voitaisiin vähentää.

Tilanteen korjaamiseksi olisi olennaista, että suurkäyttäjät tunnistettaisiin ajoissa ja että heille osoitettaisiin oma hoitotiimi. Hoitotiimin tulisi vastata suurkäyttäjien säännöllisestä suun terveydenhuollosta, johon kuuluu perusteellinen suun tutkiminen, suunterveysriskien arvioiminen sekä yksilöllinen hoitosuunnitelma, joka sisältää ennaltaehkäisevän hoidon ja potilaan sitouttamisen hoitoon. Näin vältettäisiin hoidon pirstaloituminen ja pitkällä tähtäimellä vapautettaisiin resursseja.

Väitöstutkimus tehtiin Espoon kaupungin suun terveydenhuollon ja Helsingin yliopiston yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon tutkijakoulun Akateemisen terveyskeskuksen yhteistyönä.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9815-4