Tulehdusmerkkiaineiden ja niiden säätelijöiden rooli parodontiitin ja valtimosairauksien välisessä yhteydessä

Väitöskirja tarkastettiin 27.6.2014 Helsingin yliopistossa

Immune and Proteolytic Events Associated with the Signs of Periodontal and Cardiovascular Diseases and Their Treatment

Vastaväittäjä: Tellervo Tervonen, professori, Oulun yliopisto

Kustos: Timo Sorsa, professori, Helsingin yliopisto / HYKS

Esitarkastajat: Pekka Ylöstalo, professori, Oulun yliopisto, Timo Närhi, professori, Turun yliopisto

Ohjaajat: Timo Sorsa, professori, Helsingin yliopisto / HYKS, Pirkko Pussinen, dosentti, Helsingin yliopisto

Väitöskirjatyössä tutkittiin seerumin tulehdusmerkkiaineiden ja niiden säätelijöiden merkitystä parodontiitissa ja valtimosairauksissa.

Tutkimuksen ensimmäisessä osatyössä kerättiin seerumi- ja sylkinäytteet 141 sepelvaltimotautikohtauspotilaalta.Osatyössä selvitettiin, ovatko seerumin lämpösokkiproteiini(HSP)60-spesifisten vasta-aineiden pitoisuudet yhteydessä seerumin Aggregatibacter actinomycetemcomitans (A.a)- ja Porphyromonas gingivalis -vasta-ainetasoihin, näiden bakteerien esiintymiseen syljessä tai potilaiden suunterveyteen. Havaittiin, että HSP60- ja A.a-vasta-ainetasojen välillä on voimakas korrelaatio: HSP60-vasta-ainepitoisuudet olivat merkitsevästi korkeammat potilailla, jotka olivat altistuneet A.a:lle. Lisäksi potilailla todettiin HSP60- ja A.a-vasta-aineiden ristireaktio. Bakteeriantigeenien ja autoantigeenien rakenteellisella samankaltaisuudella voi olla merkitystä sepelvaltimotautikohtauksessa.

Toisessa osatyössä seurattiin sepelvaltimotautikohtauspotilaita vuoden ajan. Osaa potilaista hoidettiin klaritromysiinillä ja osaa lumelääkkeellä. Korkeat seerumin MPO- ja MMP-8-pitoisuudet sekä kohonnut MMP-8/TIMP-1-suhde olivat yhteydessä sepelvaltimotautikohtauksen uusiutumiseen. Nämä merkkiaineet ennustivat sepelvaltimotautikohtauksen uusiutumista paremmin kuin CRP-pitoisuus, jonka avulla uusiutumisriskiä on perinteisesti arvioitu. Yhteys oli selvä erityisesti lumelääkeryhmässä sekä parodontaalisesti terveillä potilailla. Klaritromysiinilääkitys saattaa ehkäistä sepelvaltimotautikohtauksen uusiutumista MMP-säätelyn avulla.

Kolmannessa osatyössä tutkittiin 31 tupakoimatonta miestä, joille oli tehty sepelvaltimon ohitusleikkaus. Potilaita hoidettiin doksisykliinillä tai lumelääkkeellä neljän kuukauden ajan. Hoidon päätyttyä sekä 10 kuukauden seurannan ajan seerumin MMP-8- ja MMP-7-pitoisuudet sekä MMP-8/TIMP-1-suhde olivat matalammat doksisykliinihoitoa saaneiden ryhmässä. Doksisykliini suojaa systeemiseltä tulehdukselta antiproteolyyttisten, anti-inflammatoristen ja antioksidatiivisten mekanismien avulla ja saattaa näin ehkäistä sydäninfarktin uusiutumista.

Neljännessä osatyössä tutkittiin 120 pitkälle edennyttä ja yleistynyttä parodontiittia sairastavaa potilasta. Potilaat jaettiin satunnaisesti parodontaalista intensiivihoitoa ja verrokkihoitoa saavien ryhmiin. Alkuvaiheessa intensiivihoitoryhmän potilailla oli huonommat seerumin oksidatiivisten stressimerkkiaineiden sekä endoteelin toimintaa mittaavien merkkiaineiden pitoisuudet, mutta myöhemmässä vaiheessa merkkiainetasot paranivat verrattuna verrokkiryhmään. Systeemisen tulehduksen hillintä ja endoteelifunktion paraneminen voivat vähentää haitallisia proteolyyttisiä tapahtumia ja oksidatiivista stressiä pienentäen siten sydän- ja verisuonitautiriskiä.

Pitkäkestoiseen, matala-asteiseen tulehdukseen liittyvillä immunologisilla ja proteolyyttisillä mekanismeilla voi siis olla merkitystä parodontiitin ja valtimosairauksien välisen yhteyden kannalta. Näin ollen kroonisen parodontiitin ennaltaehkäisy ja hoito saattavat ehkäistä toistuvia sydäntapahtumia.

Väitökseen johtaneet tutkimukset on suoritettu Helsingin yliopiston Hammaslääketieteen laitoksella.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9985-4