Valmistuvien hammaslääkärien kliiniset valmiudet
Lähtökohdat: Association for Dental Education in Europe (ADEE) on määritellyt valmiudet, jotka valmistuvalla hammaslääkärillä tulisi peruskoulutuksensa päätyttyä olla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää valmistuvien hammaslääkärien omia näkemyksiä ammatillisista valmiuksistaan ja mahdollisista kehittämistarpeista hammaslääketieteen koulutuksessa.
Menetelmät: Kysely tehtiin kevätlukukauden 2012 lopussa valmistuville hammaslääketieteen lisensiaateille Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Kysymykset perustuivat ADEE:n määrittelemiin kliinisiin kompetensseihin. Vastausosuus oli 98 %.
Tulokset: Vastaukset sijoittuivat pääosin vaihtoehtoihin 'sujuisi hyvin' ja 'vaatisi lisäharjoitusta'. 'Ei oikein sujuisi' -vastauksia saatiin runsaasti mm. kohtiin "kasvokivun diagnosointi" (24 %) ja "osittain puhjenneen viisaudenhampaan leikkauksellinen poisto" (20 %). Sukupuolten välillä ei havaittu merkitsevää eroa vastausjakaumissa. Yliopistojen välillä taas todettiin ero yhteenlasketuissa 'sujuisi hyvin' ja 'vaatisi lisäharjoitusta' -vastauksissa (p < 0,005).
Johtopäätökset: Nykyinen hammaslääkärikoulutus, jossa kliininen hoitoharjoittelu tapahtuu kaupunkien terveyskeskuksissa, mahdollistaa hammaslääkärin työssä tarvittavien perusvalmiuksien saavuttamisen. Koulutuksessa tulisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota vuorovaikutustaitoihin.
Eurooppalainen hammaslääketieteen ammatillisuutta edistämään pyrkivä Association for Dental Education in Europe (ADEE) -organisaatio perustettiin vuonna 1975. Tällä hetkellä yhdistykseen kuuluu jäseniä yli 140 koulutusyksiköstä. ADEE:n piirissä on toteutettu kolme EU:n tukemaa, laajaa projektia, joiden tavoitteena on ollut löytää hammaslääketieteen koulutuksessa hyväksi todettuja toimintamalleja, selvittää hammaslääketieteen opiskelijoiden ammatillisten valmiuksien kehittymistä ja yhdenmukaistaa hammaslääketieteellistä korkea-asteen koulutusta EU-maissa (1–6).
ADEE:n vuonna 2004 hyväksytyssä (6) ja 2009 päivitetyssä (1) dokumentissa "Profile and competences for the graduating European dentist" on kuvattu valmiudet, jotka valmistuvalla hammaslääkärillä tulisi olla peruskoulutuksensa päätyttyä. Dokumentin päivitetty versio hyväksyttiin vuonna 2009 Helsingissä järjestetyssä ADEE:n vuosikokouksessa. Tässä suosituksessa hammaslääkärin ammatilliset pätevyysvaatimukset on jaoteltu seitsemään eri osa-alueeseen (domain): 1) Ammatillisuus, 2) Viestintä ja vuorovaikutustaidot, 3) Tiedollinen perusta, tiedon käsittely ja kriittinen ajattelu, 4) Kliinisen tiedon kokoaminen, 5) Diagnostiikka ja hoidon suunnittelu, 6) Suunterveyden saavuttaminen ja ylläpito sekä 7) Terveyden edistäminen (7).
Jokaiselle osa-alueelle on määritelty yksi tai useampi pääpätevyys sekä useita yksityiskohtaisempia erityistaitoja eli lisäpätevyyksiä. Pääpätevyydellä tarkoitetaan kykyä suorittaa tiettyjä monimutkaisia toimintoja, joiden hallitseminen edellyttää lisäpätevyyksien omaksumista. Lisäpätevyydet on jaoteltu edelleen kolmeen eri kategoriaan: 1) Tulee osata/hallita (Be competent at); 2) Tulee olla tietoa (Have knowledge of) ja 3) Tulee tuntea aihe (Be familiar with) (1, 6). Tarkoituksena on, että kaikki eurooppalaiset hammaslääketieteen koulutusyksiköt sitoutuvat opetusohjelmissaan pääpätevyyksien saavuttamiseen (1–6).
Yleisesti ottaen suomalaiset valmistuvat hammaslääkärit ovat kokeneet saavansa peruskoulutuksessaan työelämän vaatimuksia vastaavat, riittävät kliiniset taidot ammattinsa harjoittamiseen (8, 9) – joskin on joitakin hammaslääketieteen osa-alueita, joita valmistuvat hammaslääkärit eivät koe hallitsevansa yhtä hyvin kuin muita. Myös työnantajien arviot vastavalmistuneiden osaamisesta ovat olleet samansuuntaisia (9). Niin ikään kansainvälisissä tutkimuksissa on tullut esille muutamia hammaslääketieteen osa-alueita, jotka valmistuvat hammaslääkärit katsovat hallitsevansa muita alueita heikommin (10–13).
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten valmistuvien hammaslääkärien omia näkemyksiä ammatillisista valmiuksistaan ja näin saada tietoa mahdollisista kehittämiskohteista hammaslääketieteen koulutuksessa. Tutkimuksessa kartoitettiin Helsingin ja Oulun yliopistoista valmistuvien hammaslääkärien käsityksiä kliinisistä taidoistaan sekä heidän valmiuksiaan liittyen vuorovaikutukseen ja terveyden edistämiseen.
Menetelmät
Tutkimusta varten laadittiin kysely, jossa esitettiin yhteensä 20 hammaslääkärin työhön kuuluvaa, ADEE:n suosituksissa mainittua tehtävää (1) ja pyydettiin vastaajia arvioimaan, kuinka he suoriutuisivat näistä tehtävistä. Tavoitteena oli, että kysymykset kattaisivat kaikki seitsemän ADEE:n määrittelemää ammatillisen pätevyyden osa-aluetta, painottuen kuitenkin kliinisiin toimenpiteisiin (taulukko «Helsingin ja Oulun viidennen vuoden hammaslääketieteen opiskelijoiden kyselyssä valitsemat vastausvaihtoehdot prosentuaalisina osuuksina. Suluissa oleva numero kunkin tehtävän perässä viittaa siihen, »1). Kyselyssä esitetyt tehtävät valittiin ADEE:n päivitetyssä dokumentissa (1) listatuista pätevyyksistä, ja suurin osa niistä sijoittui pääpätevyyskohtaan VI (Suunterveyden saavuttaminen ja ylläpito). Kaiken kaikkiaan 19 kyselyyn mukaan otettua tehtävää sijoittui 'Tulee osata' (Be competent at) -kategoriaan ja ainoastaan yksi (Potilaan vieroittaminen tupakasta) kategoriaan 'Tulee olla tietoa' (Have knowledge of).
Kysely tehtiin aivan kevätlukukauden 2012 lopussa kaikille Helsingin ja Oulun yliopistoista valmistuville hammaslääketieteen lisensiaateille. Osallistujien tuli vastata kyselyn jokaiseen kohtaan valitsemalla yksi seuraavista vaihtoehdoista: 'Sujuisi hyvin', 'Vaatisi lisäharjoitusta' tai 'Ei oikein sujuisi'. Taustamuuttujina olivat vastaajan sukupuoli sekä yliopisto, jossa tämä suoritti hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoa (Helsinki tai Oulu). Osallistuminen oli vapaaehtoista ja tapahtui nimettömänä, eikä yksittäisiä vastaajia voitu tunnistaa. Helsingissä yhteensä 41 ja Oulussa 39 opiskelijaa osallistui tutkimukseen (vastausosuus 98 %). Vastaajista 31 % oli miehiä ja 69 % naisia.
Vastausten tilastolliset analyysit tehtiin SPSS-ohjelman versiolla 19, ja erojen tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin khiin neliö -testillä.
Tulokset
Suurin osa valmistuvien hammaslääkärien vastauksista sijoittui vaihtoehtoihin 'sujuisi hyvin' ja 'vaatisi lisäharjoitusta'. Muutaman kysymyksen kohdalla myös 'ei oikein sujuisi' -vastausvaihtoehto oli kuitenkin yleinen (taulukko «Helsingin ja Oulun viidennen vuoden hammaslääketieteen opiskelijoiden kyselyssä valitsemat vastausvaihtoehdot prosentuaalisina osuuksina. Suluissa oleva numero kunkin tehtävän perässä viittaa siihen, »1). Joka neljäs (24 %) vastaaja valitsi tämän vaihtoehdon kysyttäessä, miten sujuisi kasvokivun diagnosointi. Osittain puhjenneen viisaudenhampaan leikkauksellisen poiston osalta vastaava luku oli 20 %. Lisäksi 19 % vastaajista epäili, ettei oikomishoito irrotettavalla kojeella yksittäisen hampaan siirtämiseksi tai ristipurennan korjaamiseksi oikein sujuisi.
Sukupuolten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa vastausjakaumissa. Sen sijaan Helsingin ja Oulun yliopistoissa opiskelleiden välillä oli merkitsevä ero yhteenlasketuissa 'sujuisi hyvin' ja 'vaatisi lisäharjoitusta' -vastauksissa (p < 0,005) (taulukko «Helsingin ja Oulun viidennen vuoden hammaslääketieteen opiskelijoiden valitsemien vastausvaihtoehtojen keskiarvoiset määrät ja keskihajonnat.»2). Helsingissä opiskelleet vastasivat 'sujuisi hyvin' keskimäärin 13,1 kysymykseen, kun Oulussa opiskelleiden vastaava lukema oli 9,5. 'Vaatisi lisäharjoitusta' -vastauksia saatiin Helsingissä keskimäärin 6,2 ja Oulussa 9,1 vastaajaa kohti.
Pohdinta
Tässä tutkimuksessa opiskelijat arvioivat ammattitaitonsa keskimäärin hyväksi tai lisäharjoitusta vaativaksi. Muutamia ongelmakohtia kuitenkin ilmeni diagnostiikan, kirurgian sekä ortodontian osa-alueilla. Joka tapauksessa on huomioitava, ettei kyselytutkimuksessa voida sulkea pois niin sanotun sosiaalisesti hyväksyttävän vastaamisen mahdollisuutta. Lisäksi kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että oma arvio ei välttämättä ole yhdenmukainen henkilön todellisen suoritustason kanssa (14–16).
Suomessa hammaslääketieteellinen koulutus aloitettiin vuonna 1892. Se toteutettiin – kuten useassa muussakin Euroopan maassa – Yhdysvalloista alkunsa saaneen, lääketieteen koulutuksesta eriytetyn mallin mukaisesti. Etelä-Euroopassa kuitenkin haluttiin säilyttää koulutusmalli, jossa hammaslääkärin tutkinto on yksi erikoistumisvaihtoehto lääkärin peruskoulutuksen jälkeen. Euroopan yhdentymisen myötä syntyi tarve muokata eurooppalaista koulutusta yhtenäisemmäksi. ADEE onkin pyrkinyt yhtenäistämään eurooppalaista hammaslääketieteen koulutusta, mutta tästä huolimatta eri maiden järjestelmissä on edelleen eroja. Vuonna 2004 tehdyn selvityksen mukaan 15 EU-maasta seitsemässä hammaslääketieteen opetusohjelman tavoitteeksi ei ollut asetettu ADEE:n määrittelemiä ammatillisia pätevyyssuosituksia (2, 3).
Vuonna 2011 julkaistun Nuori hammaslääkäri 2011 -tutkimuksen mukaan suomalaiset valmistuvat hammaslääkärit kokivat hammaslääkärin peruskoulutuksen antavan liian vähän valmiuksia muun muassa ensiapuun (62 % vastaajista), hammasprotetiikkaan (56 %), ortodontiaan (52 %) sekä ergonomiseen työskentelyyn (52 %) (9). Toisaalta moni valmistuja oli sitä mieltä, että muun muassa parodontologian oppialaa painotettiin hammaslääketieteen koulutuksessa jopa liikaa.
Enemmistö opiskelijoista koki tarvitsevansa lisäharjoitusta kahdeksassa hoitotoimenpiteessä tai tehtävässä kahdestakymmenestä. Kasvokivun diagnosointi oli tässä tutkimuksessa se tehtävä, jonka kohdalla vastattiin useimmin 'ei oikein sujuisi'. Kasvokivun diagnosointi ei kuitenkaan edes kuulu valmistuvan hammaslääkärin kliinisiin osaamisvaatimuksiin Oulun yliopistossa1. Myös Kanadassa Manitoban yliopistossa hammaslääketieteen opiskelijat raportoivat kasvokivun diagnosoinnin ja hoidon olevan yksi haastavimmista ammatin osa-alueista (17). Sen sijaan Ruotsissa Malmön yliopistossa suurimmalla osalla opiskelijoista oli kokemusta potilaista, joilla esiintyi kovia, jaksottaisia kasvokipuja (11).
Joka viides (20 %) kyselyyn vastannut opiskelija arvioi, ettei suoriutuisi sujuvasti osittain puhjenneen viisaudenhampaan leikkauksellisesta poistosta. Hammaslääketieteen opiskelijat suorittavat opintojensa aikana useita hampaanpoistoja. Heiltä ei kuitenkaan edellytetä leikkauksellisten poistojen tekemistä, vaan kirurgisen kokemuksen kartuttaminen riippuu pitkälti opiskelijan omasta harrastuneisuudesta (18). Toisaalta vaikka opiskelija olisi kiinnostunut tekemään kirurgisia toimenpiteitä, siihen ei välttämättä opiskeluaikana tule mahdollisuutta.
Viidesosa opiskelijoista arvioi, että oikomishoito yksittäisen hampaan siirtämiseksi tai ristipurennan korjaamiseksi irrotettavalla kojeella olisi haasteellista. Tämä saattaa johtua siitä, että ADEE:n dokumentissa listatut 'tulee osata' -kategorian toimenpiteet kuuluvat kansallisesti päätettäviin asioihin, eikä tämäntyyppisen oikomishoidon osaamista välttämättä edellytetä vielä vastavalmistuneelta hammaslääkäriltä. Myös muissa tutkimuksissa (9, 10) on raportoitu, että valmistuvat hammaslääkärit kokevat ortodontian yhdeksi niistä oppialoista, joihin perusopinnot eivät anna riittävästi valmiuksia. Tästä huolimatta suomalaiset valmistuvat hammaslääkärit katsovat hallitsevansa oikomishoidon diagnostiikan hyvin (9), mikä luonnollisesti vastaa perushammashoidon tarpeita. Suomalaisessa hammaslääkärin peruskoulutuksessa painotetaankin oikomishoidon osalta teoriaopintoja sekä simulaatio-opetusta2. Hammaslääkäriopintojen potilastyöt koostuvat sekä itsenäisestä työskentelystä että potilastapauksien seuraamisesta; näissä on jonkin verran eroja Helsingin ja Oulun yliopistojen välillä.
Hammastraumojen hoidon koki ongelmalliseksi noin 8 % valmistuvista hammaslääkäreistä. Hammastraumat ovat yleensä päivystysluontoisia tapauksia, joten niistä ei ole helppoa saada riittävästi kokemusta opiskeluaikana (11). Myös Isossa-Britanniassa sekä Kanadassa on todettu hammastraumojen hoidon olevan yksi niistä hammaslääketieteen osa-alueista, jotka valmistuvat opiskelijat hallitsevat heikoimmin (12, 18).
Tässä tutkimuksessa 5 % opiskelijoista vastasi, että hampaan restaurointi epäsuoralla menetelmällä ei oikein sujuisi. Kun australialaisilta hammaslääketieteen opiskelijoilta kysyttiin, mistä kliinisestä työtehtävästä suoriutuminen aiheuttaa heissä eniten epävarmuutta, he mainitsivat useimmin epäsuoralla menetelmällä tehtävät hampaan restauroinnit – purennan kuntoutuksen sekä lapsipotilaiden hoidon ohella (13).
Oulussa kliininen harjoittelu suoritetaan Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa ja Helsingissä Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla. Opetusterveyskeskuksessa hoidettavat potilaat ovat usein juuri opetukseen valikoituja. Pohjois-Amerikassa toteutetun tutkimuksen (18) mukaan opiskelijat kokevat, että opiskeluaikainen työskentely myös muualla kuin opetusklinikalla tarjoaisi laajemman näkemyksen potilaiden hoidosta. Toisaalta suomalaisella hammaslääketieteen kandidaatilla on neljän vuoden opintojen suorittamisen jälkeen mahdollisuus toimia hammaslääkärin viransijaisena kunnallisessa terveyskeskuksessa ja kartuttaa näin työkokemustaan. Lisäksi olemme parhaillaan siirtymässä koulutusohjelmaan, jossa opiskelu kestää tähänastisen 5 vuoden sijaan 5,5 vuotta. Opiskeluajan viimeinen puoli vuotta käytetään syventävään käytännön harjoitteluun, joka suoritetaan valvotusti työsuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään. Tämän muutoksen tavoitteena on kartuttaa opiskelijoiden kliinistä kokemusta ennen siirtymistä varsinaiseen työelämään.
Nykyinen koulutusohjelma, jossa kliininen hoitoharjoittelu on tapahtunut sekä Helsingissä että Oulussa yhteistyössä kaupunkien terveyskeskusten kanssa, on mahdollistanut hammaslääkärin työssä tarvittavien perusvalmiuksien kehittymisen opiskeluaikana. Valmistuvien hammaslääkärien vuorovaikutustaitoihin tulisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota, ja koulutusta pitää jatkuvasti arvioida ja kehittää. Kaikki suomalaiset hammaslääketieteen perustutkinto-opetusta antavat koulutusyksiköt ovat yhdessä alkaneet kehittää kansallista arviointikäytäntöä, ja kehitystyön tultua valmiiksi on välttämätöntä, että kansallinen arviointi otetaan nopeasti käyttöön.
1 http://www.oulu.fi/koulutustarjonta/education-programmes/hammasl%C3%A4%C3%A4ketieteen-koulutusohjelma#content-top
2 https://weboodi.oulu.fi/oodi/vl_kehys.jsp?MD5avain=&Kieli=1&Opas=1222&Org=95&vl_tila=1&AukAikMaar=1
Clinical competence among graduating dental students
The Association for Dental Education in Europe (ADEE) has published and recommended ‘The profile and competences for the European Dentist'. This document contains the major competences which European dental schools are expected to provide. The aim of this study was to assess perceived clinical competency among graduating dental students in Finland.
In spring 2012 all graduating dental students at the University of Helsinki and the University of Oulu were invited to participate in a survey which included a total of 20 clinical competences included in the ADEE proposal.
Most of the graduating dental students perceived themselves to be well prepared for dental practice. However, the participants felt themselves ill-prepared for ‘Assessing oro-facial pain' (24%), ‘Removal of uncomplicated partially erupted wisdom teeth' (20%) and ‘Designing, inserting and adjusting active removable appliances to move a single tooth or correct a crossbite' (19%). No significant differences were found between men and women. A significant difference (p < 0.005) was observed between the two universities in the combined ‘I would do fine' and ‘I need practice' answers.
In general, in co-operation between the universities and the public health centres, the dental students perceive that in the current curriculum they have acquired the ADEE-recommended clinical competencies.
| Valmistuvien hammaslääkärien oma arvio valmiudestaan suoriutua seuraavista toimista | |||
|---|---|---|---|
| Hammaslääketieteellinen toimenpide / tehtävä | Sujuisi hyvin % | Vaatisi lisäharjoitusta % | Ei oikein sujuisi % |
| N. mandibulariksen johtopuudutuksen antaminen (6.24) | 96,3 | 2,5 | 1,3 |
| Subgingivaalisen hammaskiven poisto (6.26) | 92,5 | 7,5 | 0 |
| Hammaslääkärin vastaanoton hygienian ylläpito (3.1) | 91,3 | 8,8 | 0 |
| Purentakiskon valmistus ja sovitus potilaalle (6.45) | 88,8 | 11,3 | 0 |
| Ravintoneuvonnan antaminen liittyen hammassairauksiin (6.19, 7.3) | 87,5 | 12,5 | 0 |
| Panoraamaröntgenkuvan tulkinta (4.10) | 78,8 | 18,8 | 1,3 |
| Tavallisen monijuurisen hampaan juurihoito (6.42) | 75,0 | 25,0 | 0 |
| Käypä hoito -suositusten noudattaminen (1.9) | 71,3 | 26,3 | 1,3 |
| Poikkeavasti ja ahdistuneesti käyttäytyvän potilaan kohtaaminen (4.3) | 56,3 | 42,5 | 0 |
| Suusyöpäpotilaan ohjaaminen jatkohoitoon (6.59) | 53,8 | 42,5 | 3,8 |
| Hammashoitotiimin johtajana toimiminen (2.6) | 52,5 | 42,5 | 5,0 |
| Kudosnäytteen ottaminen histologista diagnoosia varten (6.57, 6.59, 4.13) | 46,3 | 51,3 | 2,5 |
| Hampaan restaurointi epäsuoralla tekniikalla (6.35) | 46,3 | 45,0 | 5,0 |
| Hammaslääkärin vastaanoton elvytystoimenpiteet (6.69) | 45,0 | 51,3 | 3,8 |
| Hammaslääkärin ergonominen työskentely (1.4) | 45,0 | 50,0 | 5,0 |
| Potilaan vieroittaminen tupakasta (6.71) | 37,5 | 61,3 | 1,3 |
| Hammastraumojen hoito (6.44) | 31,3 | 61,3 | 7,5 |
| Oikomishoito irrotettavalla kojeella, yksittäinen hammas / ristipurenta (6.62) | 17,5 | 63,8 | 18,8 |
| Osittain puhjenneen viisaudenhampaan leikkauksellinen poisto (6.54) | 11,3 | 68,8 | 20,0 |
| Kasvokivun diagnosointi (4.15, 5.12) | 11,3 | 65,0 | 23,8 |
| Sujuisi hyvin | Vaatisi lisäharjoitusta | Ei oikein sujuisi | ||
|---|---|---|---|---|
| Sukupuoli | Mies | |||
| Keskiarvo | 11,6 | 7,6 | 0,76 | |
| Keskihajonta | 2,9 | 2,8 | 1,2 | |
| Nainen | ||||
| Keskiarvo | 11,2 | 7,6 | 1,1 | |
| Keskihajonta | 3,5 | 2,9 | 1,5 | |
| p-arvo | 0,981 | 0,712 | 0,9013 | |
| Yliopisto | Helsinki | |||
| Keskiarvo | 13,1 | 6,2 | 0,7 | |
| Keskihajonta | 2,5 | 2,2 | 0,9 | |
| Oulu | ||||
| Keskiarvo | 9,5 | 9,1 | 1,4 | |
| Keskihajonta | 3,0 | 2,7 | 1,7 | |
| p-arvo | 0,002 | 0,001 | 0,377 |
HLK, Hammaslääketieteen laitos, Oulun yliopisto
Heikki Murtomaa
Prof., Hammaslääketieteen laitos,
Helsingin yliopisto
Jorma Virtanen
Prof., Hammaslääketieteen laitos, Oulun yliopisto / Oulun yliopistollinen sairaala
jorma.virtanen@oulu.fi
Artikkeli perustuu Päivi Silvolan hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluvaan syventävien opintojen kirjalliseen työhön.
Kirjallisuutta
- Cowpe J, Plasschaert A, Harzer W, Vinkka-Puhakka H, Walmsley AD. Profile and competences for the graduating European dentist – update 2009. Eur J Dent Educ 2010; 14(4): 193–202.
- Murtomaa H, Ruotoistenmäki J. Hammaslääkärikoulutus Euroopassa – eilen, tänään ja huomenna, osa II. Suom Hammaslääkäril 2006; 5 (13): 256–61.
- Murtomaa H, Ruotoistenmäki J. Hammaslääkärikoulutus Euroopassa – eilen, tänään ja huomenna, osa I. Suom Hammaslääkäril 2006; 3(13): 114–9.
- Sanz M, Treasure E, van Dijk W, Feldman C, Groeneveld H, Kellett M. ym. Profile of the dentist in the oral healthcare team in countries with developed economies. Eur J Dent Educ 2008; 12 Suppl 1: 101–10.
- Schulte AG, Pitts NB, Huysmans MC, Splieth C, Buchalla W. European Core Curriculum in Cariology for undergraduate dental students. Eur J Dent Educ 2011; 15 Suppl 1: 9–17.
- Plasschaert AJ, Holbrook WP, Delap E, Martinez C, Walmsley AD. Profile and competences for the European dentist. Eur J Dent Educ 2005; 9(3): 98–107.
- Plasschaert AJ, Holbrook WP, Delap E, Martinez C, Walmsley AD. Eurooppalaisen hammaslääkärin ammattikuva ja pätevyysvaatimukset (suomennos). Käännös Polttila T, Ruotoistenmäki J, Murtomaa H. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2008.
- Bernabé E, Ludeña MA, Beltrán-Neira RJ. Self-perceived public health competency among recent dental graduates. J Dent Educ 2006; 70(5): 571–9.
- Koivumäki J, Auero M, Eerola A, Karaharju-Suvanto T, Korhonen S, Kottonen A. ym. Nuori hammaslääkäri 2011. Tutkimusraportti. Helsinki: Suomen Hammaslääkäriliitto; 2011.
- Yiu CK, McGrath C, Bridges S, Corbet EF, Botelho M, Dyson J. ym. Graduates' perceived preparedness for dental practice from PBL and traditional curricula. J Dent Educ 2011; 75(9): 1270–9.
- Vallon D, Nilner M. Undergraduates' and graduates' perception of achieved competencies in temporomandibular disorders and orofacial pain in a problem-based dental curriculum in Sweden. Eur J Dent Educ 2009; 13(4): 240–7.
- Rodd HD, Farman M, Albadri S, Mackie IC. Undergraduate experience and self-assessed confidence in paediatric dentistry: comparison of three UK dental schools. Br Dent J 2010; 208(5): 221–5.
- Arena G, Kruger E, Holley D, Millar S, Tennant M. Western Australian dental graduates' perception of preparedness to practice: a five-year follow-up. J Dent Educ 2007; 71(9): 1217–22.
- Sjöström O, Holst D. Validity of a questionnaire survey: response patterns in different subgroups and the effect of social desirability. Acta Odontol Scand 2002; 60(3): 136–40.
- Colthart I, Bagnall G, Evans A, Allbutt H, Haig A, Illing J. ym. The effectiveness of self-assessment on the identification of learner needs, learner activity, and impact on clinical practice: BEME Guide no. 10. Med Teach 2008; 30(2): 124–45.
- Davis DA, Mazmanian PE, Fordis M, Van Harrison R, Thorpe KE, Perrier L. Accuracy of physician self-assessment compared with observed measures of competence: a systematic review. JAMA 2006; 296(9): 1094–102.
- Schönwetter DJ, Law D, Mazurat R, Sileikyte R, Nazarko O. Assessing graduating dental students' competencies: the impact of classroom, clinic and externships learning experiences. Eur J Dent Educ 2011; 15(3): 142–52.
- Henzi D, Davis E, Jasinevicius R, Hendricson W. North American dental students' perspectives about their clinical education. J Dent Educ 2006; 70(4): 361–77.