Suositus vähensi makeanmyyntiä yläkouluissa – ei vaikutusta Etelä-Suomen kouluihin

Väitöskirja tarkastettiin 28.11.2014 Turun yliopistossa

Schools as Oral Health Promoters – Evaluation of National Sweet Selling Recommendation and Oral Health Education Material

Vastaväittäjä: Leena Koivusilta, professori, Tampereen yliopisto

Kustos: Satu Lahti, professori, Turun yliopisto

Esitarkastajat: Eeva Widström, professori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos / Tromssan yliopisto, Antti Uutela, professori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Ohjaajat: Satu Lahti, professori, Turun yliopisto, Mimmi Tolvanen, FT, lehtori, Turun yliopisto

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko koulujen suunterveyskäytännöt yhteydessä oppilaiden suunterveyskäyttäytymiseen. Lisäksi tutkittiin, vähensikö Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen vuonna 2007 antama kansallinen makeanmyyntisuositus makeanmyyntiä yläkouluissa, sekä selvitettiin, lisäsikö Hammaslääkäriliiton yläkouluille vuonna 2008 jakama Suunhoito-opas yläkouluille -opetusmateriaali suunterveyden opetusta.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea Suomen yläkouluista (N = 988) kerättyä aineistoa, jotka oli koottu toisistaan riippumattomasti. Pitkittäinen Koulujen suunterveyskäytännöt -aineisto (n = 258) kerättiin rehtoreille kolmena vuonna (v. 2007 vastaajia 480, v. 2008 n = 508, v. 2009 n = 593) lähetetyillä verkkokyselyillä. Oppilaiden suunterveyskäyttäytyminen -aineisto taas koottiin kansalliseen Kouluterveyskyselyyn vuosina 2006 ja 2007 vastanneiden oppilaiden vastauksista (n = 970 koulua). Kolmas materiaali, Koulujen suunterveysopetus -aineisto, saatiin tekemällä terveystiedon opettajille verkkokysely kahtena vuonna (v. 2008 n = 563, v. 2009 n = 477).

Kansallinen makeanmyyntisuositus vähensi makeaa myyvien yläkoulujen osuuden 56 prosentista 41 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä. Koulujen välillä ilmeni kuitenkin suuria eroja, eikä niillä ollut selkeitä suunterveyteen liittyviä linjauksia. Makeanmyynti ja koulualueelta poistumisen salliminen olivat selvästi keskimääräistä yleisempiä Etelä-Suomen kouluissa ja oppilasmäärältään suurissa kouluissa sekä ennen että jälkeen suosituksen. Oppilaiden makeannapostelu koulupäivän aikana oli yleisempää makeaa myyvissä kouluissa kuin niissä kouluissa, joissa makeaa ei myyty. Lisäksi napostelua ja myös tupakointia esiintyi enemmän niissä kouluissa, joissa oli mahdollisuus poistua koulun alueelta kouluaikana, kuin niissä, joissa poistuminen oli kielletty. Suunhoito-opas ei lisännyt suunterveyttä opettavien opettajien määrää, mutta jo ennestään suunterveyttä opettaneet alkoivat oppaan käyttöönsaamisen myötä käsitellä suunterveyttä opetuksessaan useammin. Naisopettajat ottivat Suunhoito-oppaan käyttöön useammin kuin miesopettajat.

Terveyden edistämisen tulisi olla sisäänrakennettu nykykouluun niin, että jo itse kouluympäristö on terveellinen. Koululla on hyvät mahdollisuudet edistää nuorten terveyttä, mutta pahimmassa tapauksessa koulu voi toisaalta olla paikka, jossa opitaan epäterveellisiä tapoja, kuten tupakointia tai makean napostelua – usein vanhempien tietämättä. Suunterveyden ammattilaisten tulisi paikallistasolla auttaa kouluja laatimaan pysyvä linjaus, johon sisältyy makeiden tuotteiden myynnin lopettaminen ja niiden korvaaminen terveellisillä vaihtoehdoilla. Linjauksessa tulisi myös kieltää koulualueelta poistuminen kouluaikana, jotta vältetään oppilaiden altistuminen koulupäivän aikaiselle napostelulle ja tupakoinnille. Koska koulujen makeanmyynti lisää oppilaiden napostelua eikä pelkkä suositus näytä tehoavan kaikkialla, tulee myös normatiivista ohjausta vahvistaa myynnin lopettamiseksi.

Väitökseen johtaneet tutkimukset on suoritettu Turun yliopiston Hammaslääketieteen laitoksella.

Verkkojulkaisun osoite: http://www.doria.fi/handle/10024/101081