Verenkiertoon leviävät bakteeritoksiinit ovat yhteydessä lisääntyneeseen kardiometabolisten häiriöiden riskiin

Väitöskirja tarkastettiin 12.12.2014 Helsingin yliopistossa

Lipopolysaccharide: a Link between Periodontitis and Cardiometabolic Disorders

Vastaväittäjä: Philippe Bouchard, professori, Université Paris Diderot, Ranska

Kustos:Timo Sorsa, professori, Helsingin yliopisto

Esitarkastajat: Stina Syrjänen, professori, Turun yliopisto, Olavi Ukkola, professori, Oulun yliopisto

Ohjaajat: Pirkko Pussinen, dosentti, Helsingin yliopisto, Matti Jauhiainen, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Parodontiitti on krooninen tulehdussairaus hampaita ympäröivissä kiinnityskudoksissa. Suun parodontopatogeenien aiheuttama infektio ja isännän puolustusvaste johtavat parodontiitille tyypilliseen kova- ja pehmytkudosten tuhoutumiseen. Bakteerit ja niiden toksiinit, kuten endotoksiini eli lipopolysakkaridi, voivat päätyä verenkiertoon tulehtuneen kiinnityskudoksen kautta tai syljen välityksellä. Suun ja myös suoliston bakteerien leviäminen systeemisesti johtaa endotoksemiaan ja edelleen matala-asteiseen tulehdukseen.

Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko parodontiitti ja kardiometaboliset häiriöt yhteydessä toisiinsa endotoksemian kautta. Työssä tutkittiin parodontiitille altistavia geenejä, parodontiitin ja kardiometabolisten häiriöiden aiheuttaman endotoksemian systeemisiä vaikutuksia sekä parodontiitin hoidon vaikutusta plasman endotoksiinitasoon ja lipoproteiinikoostumukseen.

Parodontiitin genetiikkaa käsittelevässä osatutkimuksessa havaittiin, että variaatio immuunijärjestelmän toimintaan liittyvän MHC-alueen geeneissä oli yhteydessä parodontiitin vaikeaan muotoon ja sen oireisiin eli ienverenvuotoon ja patologisesti syventyneisiin ientaskuihin.

Parodontiitin aiheuttaman endotoksemian systeemisiä vaikutuksia tutkittiin ennen parodontiitin hoitoa ja hoidon jälkeen. Parodontiittipotilaiden seerumissa endotoksiini yhdistyi VLDL-IDL-lipoproteiinifraktioon. Vaikka parodontiitin hoito paransi taudinkuvaa, potilaiden yleinen tulehdustila jatkui entisellään. Tämä kuvastaa parodontiitin kroonista vaikutusta yleisterveyteen. Parodontiitin hoidolla ei myöskään ollut vaikutusta plasman endotoksiinitasoon tai endotoksiinin jakautumiseen eri lipoproteiiniluokkien välillä. Parodontiitin aiheuttama endotoksemia ja matala-asteinen tulehdus lisäsivät valtimonkovettumatautia edistäviä ominaisuuksia lipoproteiineissa. Parodontiitin vakavaa muotoa sairastavien potilaiden VLDL-lipoproteiinihiukkaset sisälsivät enemmän endotoksiinia kuin lievempää parodontiittia sairastavien, aiheuttaen voimakkaamman tulehdusreaktion. Tämä tulehdusreaktio häiritsi myös makrofagien kolesteroliaineenvaihduntaa ja edesauttoi rasvan kertymistä näihin soluihin.

Väitöskirjatyön väestötutkimuksessa selvitettiin endotoksemian yhteyttä kardiometabolisiin häiriöihin ja tutkittiin, vaikuttavatko ravintoaineet tähän yhteyteen. Ylipainoisilla tai metabolista oireyhtymää, diabetesta tai sepelvaltimotautia sairastavilla henkilöillä havaittiin korkeat seerumin endotoksiinitasot, jotka olivat yhteydessä lisääntyneeseen sepelvaltimotautiriskiin riippumatta ravinnon energiamäärästä tai ravintoaineista.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset korostavat, että endotoksemia on merkittävä parodontiittia ja kardiometabolisia häiriöitä yhdistävä tekijä.

Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella.

Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144129