Kasvomurtumapotilaiden leikkausalueen paraneminen ja lyhytaikainen deksametasonihoito

Väitöskirja tarkastettiin 30.1.2015 Helsingin yliopistossa

Effect of perioperative dexamethasone on surgical site healing in patients with facial fractures

Vastaväittäjä: Tero Soukka, dosentti, Turun yliopisto

Kustos: Christian Lindqvist, professori, Helsingin yliopisto

Esitarkastajat: Kalle Aitasalo, professori, Turun yliopisto, Antti Mäkitie, professori, Helsingin yliopisto

Ohjaajat: Hanna Thorén, dosentti, Helsingin yliopisto, Jyrki Törnwall, dosentti, Helsingin yliopisto

Lyhytaikaista glukokortikoidihoitoa käytetään leikkauksen jälkeisen kivun ja pahoinvoinnin ehkäisyyn ja erityisesti suun ja leukojen alueen kirurgiassa myös turvotuksen ehkäisyyn. Gluko-kortikoidit kuitenkin vaikuttavat monin tavoin kudosten paranemiseen ja elimistön immuunipuolustukseen sekä vaimentavat merkittävästi elimistön tulehdusreaktiota. Siten lyhytaikaisella glukokortikoidihoidolla voi olla vaikutusta leikkausalueen paranemiseen.

Väitöstutkimuksen potilaat hoidettiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan suu- ja leukasairauksien yksikössä kasvomurtumien vuoksi. Tutkimuksessa selvitettiin leikkaushaavan paranemista ja deksametasonin vaikutusta siihen kolmessa populaatiossa: usean tyyppisissä kasvomurtumissa, alaleuan murtumissa ja poskiluun murtumissa. Neljännessä populaatiossa tarkasteltiin alaleuan murtumapotilailla hampaan pulpakuolioita ja deksametasonin vaikutusta siihen.

Leikkauksen yhteydessä annettu deksametasoni kahdeksankertaisti leikkaushaavan paranemishäiriöt poskiluumurtuma-potilailla, ja yhteys oli tilastollisesti merkitsevä. Leikkaushaavan paranemishäiriöt olivat myös yleisempiä muilla kasvomurtumapotilailla, jotka saivat glukokortikoideja, mutta tilastollista yhteyttä ei todettu. Lisäksi hampaan pulpakuolio alaleuan murtuma-alueen hampaissa oli yleisempää potilailla, jotka saivat deksametasonia.

Leikkausalueen paranemishäiriöt ilmenivät myöhemmin niillä potilailla, jotka olivat saaneet deksametasonia, kuin niillä, jotka eivät saaneet. Suun limakalvolle tehty leikkausavaus liittyi paranemishäiriöihin. Alaleuan runko-osan murtumapotilaista joka neljännellä potilaalla todettiin lyhyelläkin seuranta-ajalla hampaan pulpakuolio.

Perioperatiivista deksametasonia ei voida suositella poskiluumurtumapotilaille. Myös muiden kasvojen alueen murtumaleikkausten yhteydessä deksametasonihoitoon on syytä suhtautua varauksella, erityisesti jos leikkaushaava tehdään suun limakalvolle. Alaleuan murtumaleikkauksen jälkeen murtuma-alueen hampaiden säännöllinen kliininen ja radiologinen seuranta on tärkeää. Potilaat pitää ohjata jatkohoitoon seurannan toteuttamista varten, jotta mahdollisesti tarvittava endodonttinen hoito voidaan aloittaa ajoissa.

Tutkimus tehtiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Väitöskirjatyötä ovat tukeneet Paulon Säätiö, Suomen Naishammaslääkärit, Orion Tutkimussäätiö, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan EVO-tutkimusrahoitus ja Helsingin yliopiston Lääketieteen rahasto.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0544-8