Maahanmuuttajien koettu suunterveys

Aineisto ja menetelmät

Kysely toteutettiin haastattelemalla Pohjois-Pohjanmaalla Ruukin vastaanottokeskuksessa asuvia turvapaikanhakijoita sekä Oulun aikuiskoulutuskeskuksen ja Pohjois-Suomen koulutuskeskuksen maahanmuuttajia (n = 38). Erillistä eettistä lupaa tutkimukselle ei tarvittu, koska kyselyyn osallistuminen oli vapaaehtoista ja kysely suoritettiin ilman vastaajien tunnistetietoja.

Vastaanottokeskukseen ja koulutuskeskuksiin otettiin yhteyttä puhelimitse haastatteluajankohdan sopimiseksi. Lisäksi lähetettiin esittelykirjeet toimitettavaksi asukkaille/opiskelijoille. Kirjeissä kerrottiin tutkimuksesta ja sen merkityksestä. Suomen kielen lisäksi kirjeet laadittiin myös kurdin ja persian kielillä. Haastattelut tehtiin kevään ja syksyn 2012 välisenä aikana. Haastattelut tehtiin pareittain ja haastattelijat olivat hammaslääketieteen opiskelijoita. Toinen heistä haastatteli (PG) ja toinen kirjasi (LT) vastaukset suoraan tietokoneohjelmaan. Yhteen haastatteluun kului aikaa noin puoli tuntia. Henkilöt haastateltiin joko suomeksi, englanniksi tai henkilön äidinkielellä (kurdin tai persian kieli).

Kysely sisälsi sekä konstruoituja että avoimia kysymyksiä. Haastattelussa kysyttiin, olivatko turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat tyytyväisiä hampaistonsa toimintaan ja ulkonäköön, arvelivatko he tarvitsevansa hammashoitoa ja oliko heistä tärkeää käydä tarkastuttamassa hampaitaan (kyllä/ei). Suomessa hammaslääkärissä käyneiltä kysyttiin, oliko vastaanottoajan saanut helposti (kyllä/ei), minkä tyyppinen käynti oli ollut (ensiapu-/tarkastus-/muu hoitokäynti), oliko annettu jatkohoitoaika (kyllä/ei) ja kuinka kauan hoitoon pääsyä joutui odottamaan (kk). Haastatelluilta kysyttiin myös, olivatko he tyytyväisiä saamaansa hoitoon Suomessa, kokivatko he tulleensa ymmärretyiksi hoitokäynnillä, tarvitsivatko he tulkkia ja oliko tulkin saatavuus helppoa (kyllä/ei). Lisäksi selvitettiin vastaajien koulutustaustaa (ei koulutusta/peruskoulu/ammattikoulu/lukio/korkeakoulu), terveydentilaa (onko yleissairauksia, mitä sairauksia?) ja lääkkeiden käyttöä (kyllä/ei, mitä lääkkeitä?).

Tutkimukseen osallistui 38 henkilöä, joista 9 oli turvapaikanhakijoita ja 29 maahanmuuttajia. Haastatelluista miehiä oli 18 ja naisia 20; nuorin osallistuja oli 17-vuotias ja vanhin 53-vuotias (keski-ikä 31,6 vuotta, SD 9,3). Haastatteluun osallistuvat olivat lähtöisin 15 eri maasta: Irakista, Afganistanista, Iranista, Venäjältä, Thaimaasta, Somaliasta, Turkista, Unkarista, Slovakiasta, Kiinasta, Vietnamista, Etelä-Sudanista, Syyriasta, Ruotsista ja Marokosta (taulukko «Kyselyyn osallistuneiden taustatiedot.»1).

Vastaukset tallennettiin Webropol-ohjelmaan. Analyyseissä käytettiin SPSS 20.0 -tilasto-ohjelmaa (Illinois, USA). Aineistoa kuvailtiin havaintoarvojen lukumäärillä ja niiden jakaumilla. Ryhmien välisten erojen merkitsevyyttä testattiin käyttäen Pearsonin ja Fisherin testejä. Ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä p:n arvoilla < 0,05.

Tulokset

Turvapaikanhakijoista kolmannes oli käynyt korkeintaan peruskoulun ja viidennes oli suorittanut korkeakoulututkinnon, maahanmuuttajista vastaavasti joka neljännellä oli korkeintaan peruskoulututkinto ja joka viidennellä oli korkeakoulututkinto (taulukko «Kyselyyn osallistuneiden taustatiedot.»1).

Turvapaikanhakijoista lähes kaikki ja maahanmuuttajista kaksi kolmesta arvioi tarvitsevansa hammashoitoa. Molemmissa ryhmissä koettiin tärkeäksi käydä tarkastuttamassa hampaita; vain yksi maahanmuuttaja ei pitänyt tarkastusta tärkeänä. Koko aineistossa itse raportoitua hammashoidon tarvetta oli eniten korkeasti koulutetuilla (90 %) ja henkilöillä, joilla ei ollut lainkaan koulutusta (89 %). Peruskoulun ja toisen asteen koulun käyneillä itse arvioitu hammashoidon tarve oli huomattavasti pienempi (47 %). Ero koetussa hammashoidon tarpeessa eri koulutustasojen välillä oli maahanmuuttajilla tilastollisesti merkitsevä (p = 0,02). Noin puolet (55 %) turvapaikanhakijoista oli vähintään melko tyytyväisiä hampaistonsa toimintaan, kun taas maahanmuuttajista lähes kaikki (90 %) olivat tyytyväisiä. Hampaistonsa ulkonäköön tyytyväisiä oli 56 % turvapaikanhakijoista, vastaavasti maahanmuuttajista suurin osa (72 %) oli vähintäänkin melko tyytyväisiä hampaistonsa ulkonäköön (kuvio «»1).

Kuva 1. Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tyytyväisyys hampaistonsa ulkonäköön ja toimintaan.

Maahanmuuttajista lähes joka viides koki suunsa terveeksi, mutta turvapaikanhakijoiden joukossa ei tällaisia henkilöitä ollut yhtään. Turvapaikanhakijat raportoivat maahanmuuttajia enemmän särkyä ja muita oireita (p = 0,02) (kuvio «»2).

Kuva 2. Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien itseraportoima suunterveys ja hoidontarve.

Sekä turvapaikanhakijoista (56 %) että maahanmuuttajista (59 %) noin puolet oli käynyt ensiavussa hammassäryn tai muiden oireiden vuoksi. Kaikki turvapaikanhakijoiden käynnit olivat ensiapukäyntejä. Maahanmuuttajista 4 % oli käynyt tarkistuttamassa hampaansa ja 8 % muulla kuin ensiapuluontoisella hoitokäynnillä (kuvio «»3). Kaikki turvapaikanhakijat ja lähes puolet maahanmuuttajista koki hoitoon pääsyn vaikeaksi. Maahanmuuttajista suurin osa (68 %) sai vastaanottoajan hammaslääkärille puolen vuoden sisällä. Noin kolmannes molemmista ryhmistä ei ollut käynyt hammaslääkärissä (kuvio «»4). Turvapaikanhakijat (100 %) olivat maahanmuuttajia (18 %) merkitsevästi tyytymättömämpiä sekä hoitoon pääsyyn (p = 0,003) että saamansa hoidon laatuun (p = 0,001).

Kuva 3. Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien ilmoittama hammashoitokäyntien luonne.

Kuva 4. Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien itseraportoima hoitoon pääsy hammaslääkärin vastaanotolle

Turvapaikanhakijat kärsivät psyykkisistä ja stressiperäisistä ongelmista ja he käyttivät masennus- ja muita psyykelääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä, mutta eivät raportoineet muista yleissairauksista. Turvapaikanhakijoilla oli maahanmuuttajia enemmän psyykkisiä sairauksia ja lääkityksiä. Maahanmuuttajista säännöllistä lääkitystä vaativia yleissairauksia oli 18 %:lla (esim. diabetes, kohonnut verenpaine, migreeni, tuberkuloosi); sen sijaan vastaavia psyykkisiä ja stressiperäisiä ongelmia ei ollut.

Kaikki turvapaikanhakijat tarvitsivat ja saivat tulkin; siitä huolimatta vain kaksi koki tulleensa ymmärretyksi vastaanotolla. Maahanmuuttajista vain kolme henkilöä tarvitsi tulkin.

Pohdinta

Tutkimuksen mukaan lähes kaikki turvapaikanhakijat ja yli puolet maahanmuuttajista arvioivat tarvitsevansa hammashoitoa. Säännöllistä hampaiden tarkastamista pidetään tärkeänä molemmissa ryhmissä. Siitä huolimatta vain pieni osa maahanmuuttajista oli käynyt hammaslääkärin tarkastuksessa. Turvapaikanhakijoiden käynnit olivat olleet ensiapuluonteisia. Enemmistö erityisesti turvapaikanhakijoista kokee hoitoon pääsyn vaikeaksi. Molemmissa ryhmissä sekä korkeasti koulutetuilla että niillä henkilöillä, joilla ei ollut mitään koulutusta, on suuri itse koettu hammashoidon tarve.

Itse koettu hoidon tarve on suurempi maahanmuuttajilla ja turvapaikanhakijoilla kuin kantaväestöllä. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan suomalaisten tavallisimmat itseraportoidut oireet ovat kipu ja särky (9). Samoin raportoivat myös turvapaikanhakijat tässä tutkimuksessa. Maahanmuuttajat kokevat suurimmaksi ongelmaksi hampaiden reikiintymisen ja ienverenvuodon. Päinvastaiseen tulokseen päätyivät Zini ym. (2009) raportoidessaan, etteivät maahanmuuttajat usein kykene tunnistamaan hammas- ja periodontaalisairauksiaan (10).

Mielenkiintoinen tulos oli, että korkeasti koulutetut raportoivat enemmän hammashoidon tarvetta kuin perus- ja toiseen asteen koulutuksen saaneet. Terveys 2000 -tutkimuksessa kävi ilmi, että henkilöillä, joilla on korkea koulutustaso ja sosioekonominen tausta, on parempi suunterveys kuin vähemmän koulutetuilla (9). Kehittyvissä maissa korkeasti koulutetuilla ruokavalio ja ruokailutottumukset saattavat olla hampaiden terveyden kannalta haitallisempia kuin matalasti koulutetuilla. Toisaalta korkeasti koulutetuilla voi olla keskimääräistä enemmän tietoa ja kykyä arvioida suunterveyden tilaa. Heillä on mahdollisesti myös aiempaa kokemusta hammaslääkärin hoidosta. Myös vähiten koulutetut arvioivat tarvitsevansa hammashoitoa. Voimme spekuloida, ettei heillä ole riittävästi tietoa hampaiden omahoidosta. Haastatteluissa paljastui mm. yleinen käsitys, ettei hampaita saa harjata, jos ikenistä vuotaa verta.

Turvapaikanhakijat raportoivat huomattavasti enemmän hampaiden särkyä ja vihlomista kuin maahanmuuttajat. Molemmat ryhmät raportoivat ienverenvuotoa – turvapaikanhakijoista lähes kaikki. Maahanmuuttajat arvioivat turvapaikanhakijoita useammin, että heillä on reikiä hampaissaan. Vain muutama haastatelluista arvioi tarvitsevansa hampaan poistoja. Tulokset antavat viitteitä turvapaikanhakijoiden ensiapuluonteisen hoidon tarpeesta. Maahanmuuttajien itseraportoima korjaavan hoidon tarve on huomattavasti suurempi kuin suomalaisella aikuisväestöllä (9). Koetusta hammashoidon tarpeesta huolimatta erityisesti maahanmuuttajat ovat yllättäen tyytyväisiä hampaistonsa toimintaan ja ulkonäköön.

Tutkimuksessamme suurin osa haastatelluista raportoi hammashoitoon pääsyn olevan vaikeaa. Noin joka kymmenes ilmoitti, ettei ollut päässyt hammaslääkärin vastaanotolle kuluneen vuoden aikana. Keskimäärin joka kolmas ei ollut käynyt hammaslääkärissä. Vaikka turvapaikanhakijoilla on lakisääteinen oikeus saada ensiapuluonteista hammashoitoa, he kokivat maahanmuuttajia useammin hoitoon pääsyn vaikeaksi. Syinä tähän saattavat olla riittämätön tieto oikeuksista hammashuollon palveluihin, kielitaidottomuus ja aikaisempien kokemusten traumaattisuus. Vastaavia tuloksia esittivät Okunseri ym. (2008) somalien suunterveyteen liittyvistä tekijöistä (11). Maahanmuuttajilla, varsinkin korkeasti koulutetuilla, on enemmän tietoa Suomen terveyspalvelujärjestelmästä ja he osaavat hakeutua hoitoon. Vastaavia tuloksia on saatu Yhdysvalloissa, jossa maahanmuuttajien koulutustaso vaikutti hammaslääkärikäyntien määriin. Ne, jotka olivat kouluttautuneet enemmän kuin lukiotasolle, kävivät lähes kaksi kertaa todennäköisemmin hammaslääkärissä kuin alemmin koulutetut (12). Maahanmuuttajat, jotka ovat asuneet kauemmin Suomessa, ovat turvapaikanhakijoita tyytyväisempiä hoitoon pääsyyn ja saamansa hoidon laatuun.

Turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat ovat haasteellinen ryhmä hoidettavaksi sekä kulttuurierojen että yhteisen kielen puuttumisen takia. Tutkimusjoukkoomme kuuluvat saivat hyvin tulkkipalveluja. Siitä huolimatta he kokivat, etteivät tule ymmärretyiksi. Näin ollen kommunikaatio-ongelmat voivat vaikeuttaa terveyspalvelujen käyttöä. Kielitaitoon liittyvät ongelmat vaikeuttavat sekä hoidon toteutusta että erityisesti terveyden edistämistä ja omahoitoon motivoitumista. Kielitaitoon liittyvien tekijöiden lisäksi alhainen sosioekonominen asema ja korkeat hammashoidon kustannukset vaikeuttavat hammashoitoon hakeutumista (12–16).

Turvapaikanhakijoilla on usein sopeutumisongelmia uuteen elämään. Suunterveys tulee tärkeysjärjestyksessä vasta myöhemmin. Suunterveyttä tärkeämpiä asioita ovat esimerkiksi maahan asettuminen, maahanmuuttajastatuksen saaminen ja uuden kielen oppiminen (16). Turvapaikanhakijoilla päätös turvapaikan saamisesta voi kestää vuosia. Tuona aikana heillä on oikeus vain ensiapuluonteiseen hammashoitoon. Uudessa ympäristössä esimerkiksi ruokavalion muutos ja napostelun lisääntyminen voivat nopeasti heikentää suunterveyttä (8). Myös puutteellinen suuhygienia vaikuttaa henkilön fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin ja sitä kautta elämänlaatuun (17). Henkilöillä, joilla on traumaattisia kokemuksia, on usein pelokas ja ahdistunut suhtautuminen hammashoitoon, koska instrumentit saattavat muistuttaa aikaisemmista kokemuksista (18). Myös meidän tutkimuksessamme suurella osalla haastatelluista turvapaikanhakijoista oli stressiperäisiä ongelmia ja käytössä masennus- ja psyyken lääkkeitä. Hammaslääkäreillä on harvoin koulutusta, aikaa ja tarvittavaa kokemusta kohdata tämä potilasryhmä ja tarjota oikeanlaista hoitoa kyseiselle ryhmälle (6).

Kyselytutkimuksemme pienestä otoskoosta huolimatta tulokset antavat viitteitä turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien suomalaisväestöä runsaammasta ensiapuluonteisen ja kokonaishoidon sekä suuterveyden edistämisen tarpeesta. Tulosten luotettavuutta lisää se, että kyselyssä voitiin käyttää useimmiten vastaajien omaa äidinkieltä. Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrä tullee edelleen kasvamaan tulevina vuosina. Tulosten perusteella on tarvetta nykyistä aktiivisemmalle suunterveydenhuollon palvelujen tarjoamiselle ja niistä tiedottamiselle. Sekä turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat tarvitsevat neuvoja ja ohjausta omahoitoon. On tärkeää, että suun terveydenhuollon henkilökunnalla on riittävästi tietotaitoa ja motivaatiota tämän haasteellisen potilasryhmän hoitoon. Esim. erilaisten kulttuurien tunteminen mahdollistaisi hedelmällisen hoitosuhteen ja tarkoituksenmukaisen hoidon. Neuvontaa pitäisi kyetä suhteuttamaan potilaan tiedon ja vastaanottokyvyn tasoon. Lisätutkimuksia isommilla aineistoilla ja seurantatutkimuksia tarvitaan selvittämään turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien suunterveyttä ja hoidon järjestämiseen liittyviä tekijöitä.

Oral health and use of oral health services among asylum seekers and immigrants living in Finland

About 3% of the population in Finland is of foreign origin, with about 1500–6000 persons arriving here annually to seek asylum. There is no literature on the oral health status of asylum seekers or immigrants living in Finland. In this survey, voluntary asylum seekers living in northern Finland and immigrants in educational centers in Oulu were interviewed using a structured questionnaire. In addition to structured questions, open questions on oral health and use of oral health services were included in the questionnaire. Data were described using proportions and their distribution. The study group comprised 38 individuals, 9 of whom were asylum seekers and 29 immigrants. Almost all of the asylum seekers and two thirds of the immigrants reported a need for dental treatment. In both groups, both those with high level of education and those with no education reported the highest figures for treatment need (90% and 89%, respectively). Asylum seekers significantly more frequently than immigrants reported dental pain and other symptoms (p = 0.02). They were also less satisfied both in terms of getting a dental appointment (p = 0.003) and quality of the treatment they had received (p = 0.001). Both immigrants and asylum seekers living in Finland report a need for oral health care, including preventive care. Information on services provided should be freely available. It is essential that the personnel who treat these challenging patients have motivation and know-how for this work. The size of the study group here was limited and thus the results can be considered preliminary.