Purennanohjaimen vaikutus pehmytkudosprofiiliin
Lähtökohdat
Tavoitteena oli tarkastella valokuvausmenetelmää käyttäen purennanohjaimen aiheuttamia vertikaalisia ja sagittaalisia muutoksia pehmytkudosprofiiliin ensimmäisen vaihduntavaiheen aikana lapsilla, joilla on syvä purenta.
Aineisto ja menetelmät
Aineistona oli Oulun kaupungin terveyskeskuksen oikomishoitopotilaita, joilla oli todettu syväpurenta. Potilaiden keski-ikä hoidon alussa oli 6,3 vuotta. Kojeryhmässä oli potilaita 19 ja verrokkiryhmässä 13. Kojeryhmä käytti purennanohjainta (LM-aktivaattoria) öisin vuoden ajan ja verrokkiryhmä ei saanut tänä aikana hoitoa. Potilaista otettiin digitaaliset sivuprofiilikuvat alku- ja lopputilanteesta. Kuvista tehtiin mittaukset manuaalisesti piirtämällä tulosteelle.
Tulokset
Merkittävimmät muutokset olivat labiomentaalikulman suureneminen kojeryhmällä ja pieneneminen verrokkiryhmällä sekä pehmytkudosANB-kulman pieneneminen molemmilla ryhmillä.
Johtopäätökset
Purennanohjaimella saavutetaan lieviä myönteisiä muutoksia pehmytkudosprofiiliin. Ajoittamalla hoito pubertaaliseen kasvuspurttiin voidaan mahdollisesti saada aikaan suurempia muutoksia pehmytkudosprofiiliin ja mahdollisesti myös luustollisia muutoksia. Purennanohjainhoidossa ei voida selkeästi erottaa kojeen ja kasvun aiheuttamia muutoksia.
Purennanohjainta voidaan käyttää monien eri purentavirheiden hoitoon. Tehdasvalmisteinen purennanohjain soveltuu parhaiten lievän ja kohtalaisen purentavirheen hoitoon (1). Se on käyttökelpoinen syväpurennan, suurentuneen horisontaalisen ylipurennan (HYP) ja vertikaalisen ylipurennan (VYP) sekä distaalipurennan hoidossa (1, 2). Purennanohjaimella tuodaan alaleukaa eteenpäin, ja tutkimuksissa on havaittu alaleuan kasvun lisääntyvän (2-5). HYP pienenee, kun yläinkisiivit kallistuvat palatinaalisesti ja alainkisiivit labiaalisesti (2, 6). Pysyvien hampaiden puhjetessa purennanohjain ohjaa niitä puhkeamaan hammaskaarella oikealle paikalle (6) ja mahdollistaa alaleuan molaarien mesiaalista siirtymistä (1, 4). Kallonpohjaan nähden ylä- ja alaleuan asema ei juurikaan siirry, joten purennanohjaimella saadut muutokset ovat pääosin dentoalveolaarisia (5). Saavutettavia muutoksia ovat myös ala- ja etukasvokorkeuden kasvaminen (6) ja kasvoprofiilin parantuminen (4). Hammaskaarta laajentamalla saadaan ahtautta vähenemään (5). Purennanohjaimella voidaan myös hidastaa yläleuan vertikaalista kasvua, mutta tästä saadut tulokset ovat ristiriitaisia (5, 6).
Aikaisessa vaiheessa aloitetulla funktionaalisella kojehoidolla saadaan lyhennettyä myöhempää hoitoa kiinteillä kojeilla, vaikkakin tällaisen kaksivaiheisen hoidon kokonaishoitoaika on pidempi verrattuna myöhemmin aloitettuun yksivaiheiseen kiinteäkojehoitoon (7). Varhaishoidolla saadut tulokset ovat riippuvaisia purentavirheestä (1). Maitohampaiston purentavirheen perusteella voidaan arvioida pysyvän hampaiston tulevaa tilannetta, mutta purentavirheen kliinisen merkityksen arviointi ei ole yksinkertaista. Purentavirheen arvioinnissa ja ennustamisessa huomioon otettavia seikkoja ovat suurentuneet ylipurennat, maitomolaarien poikkeava sagittaalinen suhde, tilan puute hammaskaarella ja taka-alueen transversaalinen purentasuhde (8).
Purennanohjaimia on käytetty jo vuosia ja niiden aiheuttamat muutokset tunnetaan suhteellisen hyvin (6). Purennanohjain on kustannustehokas, koska sen vaatima tuoliaika on muita kojeita lyhyempi ja kontrolliväli on pidempi (1). Usein myös hampaan poistojen tarve vähenee (9). Hoidon pysyvyyteen liittyviä tutkimuksia on kuitenkin tehty vähän (5, 6). Janson ym. tutkivat purennanohjaimen hoitotulosten palautuvuutta. Palautumista tapahtui hoitojakson jälkeen horisontaalisessa ylipurennassa vähemmän kuin vertikaalisessa ylipurennassa. Palautumista tapahtui sitä enemmän mitä suurempi arvo VYP:lla oli lähtötilanteessa. Molaarisuhteessa palautumista ei havaittu. Pitkällä aikavälillä purennanohjaimella saavutetut tulokset voivat palautua, mutta eivät yleensä hoidon alun purentavirheen tasolle (6).
Hoidon suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon pehmytkudokset pelkkien kovakudosten lisäksi (10). Angle II -luokan purentavirheessä horisontaalinen ylipurenta on usein suurentunut ja alahuuli hakeutuu yläinkisiivien palatinaalipuolelle. Hoidon avulla voidaan saada aikaan hampaiden asentojen muutos ja sen seurauksena alahuulen siirtyminen yläinkisiivien labiaalipuolelle ja pehmytkudosprofiili muuttuu esteettisemmäksi (7). Cozza ym. tutkivat pehmytkudosten muutoksia aktivaattorihoidon aikana. Pehmytkudosprofiili muuttui sekä hoitoa saaneilla että kontrolleilla, mutta hoitoryhmällä muutos oli suurempi. Alaleuka, leuan kärki ja alahuuli sijaitsivat edempänä hoidon jälkeen (3).
Pehmytkudosprofiilin arviointiin voidaan käyttää kefalometristä analyysia tai standardoitua valokuvausta (11). Benson ym. havaitsivat kasvojen pehmytkudosprofiileja kefalometrian, valokuvauksen ja videoinnin avulla tutkiessaan, että valokuvaus on kliinisesti pätevä menetelmä. Valokuvauksella saavutettava toistettavuus on hyvä, mutta ei yllä kefalometrian tasolle. Valokuvaukseen perustuvalla pehmytkudosprofiilin analyysillä on muutamia etuja: potilaaseen ei kohdistu röntgensäteilyä, kuva voidaan ottaa hyvälaatuisella kameralla ja erityisiä laitteistoja ei tarvita. Siten valokuvaus on edullinen tutkimusmenetelmä ja helposti saatavilla. Lisäksi kuvia voidaan ottaa eri kuvakulmista. Kefalometristä analyysia ei voida täysin korvata valokuva-analyysilla (11, 12).
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella purennanohjaimen aiheuttamia vertikaalisia ja sagittaalisia muutoksia pehmytkudosprofiiliin ensimmäisen vaihduntavaiheen aikana syvän purennan omaavilla lapsilla valokuvausmenetelmää käyttäen. Tutkimuksen hypoteesina oli, että purennanohjaimen avulla purenta avautuu, jolloin alakasvokorkeus kasvaa.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksen aineistona oli Oulun kaupungin terveyskeskuksen oikomishoitopotilaita, joilla oli todettu luustollinen syväpurenta ja diagnoosi oli varmistettu kefalometrian avulla. Tutkimukseen otetuilla oli alaleuan alareunan tangentin ja nenänpohjan tason välinen kulma 25 astetta tai pienempi. Suurimmalla osalla tutkimuksen potilaista oli vähintään toisessa hammaskaaressa kohtalaista ahtautta, mikä ei ensimmäisessä vaihduntavaiheessa vaatinut hoitotoimenpiteitä. Ahtaus oli todettu kliinisesti sekä alkukipsimalleista. Tutkimukseen valittiin alun perin 40 potilasta, jotka jaettiin arpomalla kahteen ryhmään. Tutkimushenkilöistä jouduttiin karsimaan myöhemmin 8 potilasta väärän kuvauskulman ja siitä johtuvan sivuprofiilikuvan vääristymisen vuoksi tai lopputilannekuvan puuttumisen takia. Lopullisen mittausaineiston muodosti yhteensä 32 potilasta, joista tyttöjä oli 17 ja poikia 15. Potilaiden keski-ikä oli 6,3 vuotta (keskihajonta 0,55; vaihteluväli 5,28-7,74 vuotta). Kojeryhmässä potilaita oli 19, joista tyttöjä oli 12 ja poikia 7. Kojeryhmän keski-ikä oli 6,41 vuotta (keskihajonta 0,52; vaihteluväli 5,48-7,74). Verrokkiryhmässä oli potilaita 13, joista tyttöjä oli 5 ja poikia 8. Verrokkiryhmän keski-ikä oli 6,25 vuotta (keskihajonta 0,60; vaihteluväli 5,28-7,48). Kojeryhmä ohjeistettiin käyttämään purennanohjainta (LM-aktivaattoria; LM-Instruments Oy, Suomi; low-malli) öisin vuoden ajan ja verrokkiryhmä ei saanut seurannan aikana ollenkaan oikomishoitoa. Verrokkiryhmää hoidettiin perinteisellä hoidolla seurannan jälkeen. Tutkimuksella on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) eettisen toimikunnan lupa.
Potilaista otettiin standardoidusti digitaaliset profiilikuvat kohtisuoraan sivusta. Kuvien ottamiseen käytettiin Canon EOD 400 D -kameraa ja objektiivia polttovälillä 60 mm. Kuvattaessa pään asento oli luonnollinen ja takahampaat yhteen purtuna. Potilaan ja kameran välinen etäisyys oli vakio, ja potilas katsoi samaan suuntaan. Potilaan pään asento vakioitiin siten, että potilas katsoi merkittyyn vakioituun pisteeseen. Kuvaaja (MJ) oli sama ja kameran asetukset olivat vakioidut. Kuvat otettiin seuranta-ajan alussa (T0) ja vuoden seurannan jälkeen (T1). Kuvista tehtiin mittaukset manuaalisesti piirtämällä tulosteelle (A4). Kolme henkilöä mittasi kymmenen kuvaa kahdesti, jotta varmistutaan mittaustulosten luotettavuudesta. Koska menetelmä oli uusi, haluttiin kolmannen mittaajan avulla varmistaa luotettavuus. Tämän jälkeen 32 potilaan kuvat mitattiin sokkoutetusti kahden henkilön toimesta. Tulososiossa käytetyt arvot ovat toisen tutkijan saamat arvot. Kuvista mitattiin neljä kulma-arvoa ja kuusi etäisyyttä, joista määritettiin viisi eri suhdetta (kuviot «»1 ja «»2). Mittauksessa määritetyt pisteet, etäisyydet ja suhteet ovat tutkimusryhmän oman pohdinnan tuloksia.
Suhdelukumittausta käytettiin lineaarisessa mittauksessa suurennosvirheen välttämiseksi. Suhdeluvut muodostettiin jakamalla mitattava suure kuvassa (kuvio «»2) näkyvällä vakiosuureella (NP tai NC). Mittauksissa pyrittiin hakemaan taso, joka on lähellä pään horisontaalitasoa. 20 asteen kulma p-suoran ja NP-suoran välillä osoittautui hyväksi pilottitestissä. Tutkimuksessa haluttiin saada useita eri suhteita ja kasvojen pisteitä, jotka kuvaavat eri rakenteita. Tilastointiohjelmana käytettiin SPSS 20.0 -versiota. Molempien ryhmien alku- ja lopputilannetta verrattiin t-testin avulla. Arvot katsottiin tilastollisesti merkitseviksi p-arvon ollessa pienempi kuin 0,05. Tutkijoiden välisten ICC (Intraclass correlation) -arvojen vaihteluväli oli 0,360-0,965 (keskiarvo 0,780). Alin arvo oli kontrolliryhmän ED/NC-suhteessa. Tutkijan sisäisten ICC-arvojen vaihteluväli oli 0,543-0,993 (keskiarvo 0,876). Tässäkin alin arvo oli ED/NC-suhteessa.
Mittauksessa käytettyjä pisteitä ja kulmia. Pehmytkudosprofiilin mittauspisteet:
N: Otsaluun ja nenäluun syvin kohta
A: Ylähuulen poimun syvin kohta
B: Alahuulen poimun syvin kohta
Pehmytkudosprofiilin mittauskulmat:
ANB: AN- ja NB- suorien välinen kulma
na-lab: Nasolabiaalikulma; ylähuulen ja nenän alareunan välinen kulma
lab-me: Labiomentaalikulma; alahuulen ja alaleuan etuosan välinen kulma labiaalisulkuksessa
Mittauksessa käytettyjä pehmytkudosprofiilin mittauspisteitä, etäisyyksiä ja kulmia.
Pehmytkudosprofiilin mittauspisteet:
N: Otsaluun ja nenäluun syvin kohta
P: Korvan traguksen distaalisin kohta
G: Alahuulen anteriorisin piste
F: Ylähuulen anteriorisin piste
E: Nasolabiaalikaarroksen syvin piste sagittaalisessa suunnassa
D: Leikkauspiste, jossa alaleuan anteriorisimman kohdan kautta p-suoraan nähden kohtisuora suora leikkaa siihen kohtisuorassa alaleuan alimman kohdan kautta piirretyn suoran
C: PD-suoran ja alaleuan ääriviivan leikkauspiste
Pehmytkudosprofiilin etäisyydet:
NP: N- ja P-pisteen välinen suora p-suora: P-pisteestä NP-suoraan nähden 20 asteen kulmaan piirretty suora pG: Pisteen G kohtisuora etäisyys p-suorasta pF: Pisteen F kohtisuora etäisyys p-suorasta ED: E- ja D-pisteiden välinen lyhin etäisyys pC: Pisteen C kohtisuora etäisyys p-suorasta
NC: N- ja C-pisteiden välinen lyhin etäisyys
Pehmytkudosprofiilin mittauskulma
NPC: NP- ja PC-suorien välinen kulma
Tulokset
Tuloksissa (taulukko « Mittaustulokset kulma- ja suhdemitoista. Taulukossa on esitetty mitattujen arvojen alku- ja lopputilanteen arvot koje- ja verrokkiryhmässä sekä erot. Tähdellä merkityt tulokset ovat tilastollisesti m»1) löydettiin tilastollisesti merkitseviä eroja alku- ja lopputilanteita verrattaessa molempien ryhmien sisällä pehmytkudosANB-kulman sekä kojeryhmän labiomentaalikulman ja ED/NC-suhteen (alakasvokorkeuden suhde etukasvokorkeuteen) osalta. Kojeryhmällä labiomentaalikulma suureni 6,6 astetta (p < 0,05), kun taas verrokkiryhmällä labiomentaalikulma pieneni keskimäärin 5,8 astetta (kuvio «»3). Ryhmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05).
| Kulmat | Alkutilanne | Lopputilanne | Alku- ja lopputilanteen välinen ero | |||
|---|---|---|---|---|---|---|
| keskiarvo | keskihajonta | keskiarvo | keskihajonta | keskiarvo | keskihajonta | |
| ANB | ||||||
| Koje | 9,87 | 2,09 | 8,90 | 1,93 | 0,97* | 1,59 |
| Verrokki | 9,54 | 2,04 | 8,63 | 2,21 | 0,92* | 1,28 |
| Ero | 0,33 | 0,27 | 0,05 | |||
| Nasolabiaali | ||||||
| Koje | 106,90 | 8,43 | 110,74 | 11,41 | -3,84 | 9,67 |
| Verrokki | 108,33 | 12,83 | 108,88 | 9,12 | -0,54 | 7,65 |
| Ero | -1,43 | 1,86 | -3,3 | |||
| Labiomentaali | ||||||
| Koje | 122,53 | 15,41 | 129,11 | 14,58 | -6,58* | 13,42 |
| Verrokki | 125,62 | 16,59 | 119,85 | 20,81 | 5,77 | 15,05 |
| Ero | -3,09 | 9,26 | -12,35* | |||
| NPC | ||||||
| Koje | 57,62 | 3,21 | 58,24 | 2,95 | -0,62 | 2,86 |
| Verrokki | 55,96 | 3,95 | 57,13 | 3,94 | -1,17 | 4,75 |
| Ero | 1,66 | 1,11 | 0,55 | |||
| Suhteet | Alkutilanne | Lopputilanne | Alku- ja lopputilanteen välinen ero | |||
| keskiarvo | keskihajonta | keskiarvo | keskihajonta | keskiarvo | keskihajonta | |
| pC/NP | ||||||
| Koje | 0,67 | 0,08 | 0,67 | 0,05 | 0,00 | 0,07 |
| Verrokki | 0,62 | 0,07 | 0,66 | 0,09 | -0,04 | 0,10 |
| Ero | 0,05 | 0,01 | 0,04 | |||
| pG/NP | ||||||
| Koje | 0,33 | 0,04 | 0,35 | 0,04 | -0,01 | 0,05 |
| Verrokki | 0,30 | 0,05 | 0,33 | 0,07 | -0,03 | 0,06 |
| Ero | 0,03 | 0,02 | 0,02 | |||
| pF/NP | ||||||
| Koje | 0,21 | 0,05 | 0,23 | 0,04 | -0,02 | 0,04 |
| Verrokki | 0,19 | 0,05 | 0,21 | 0,06 | -0,02 | 0,06 |
| Ero | 0,02 | 0,02 | 0 | |||
| ED/NC | ||||||
| Koje | 0,65 | 0,03 | 0,63 | 0,03 | 0,01* | 0,02 |
| Verrokki | 0,63 | 0,03 | 0,62 | 0,03 | 0,01 | 0,02 |
| Ero | 0,02 | 0,01 | 0 | |||
| pC/NC | ||||||
| Koje | 0,65 | 0,03 | 0,65 | 0,02 | 0,00 | 0,02 |
| Verrokki | 0,63 | 0,03 | 0,65 | 0,03 | -0,02 | 0,04 |
| Ero | 0,02* | 0,00 | 0,02 | |||
Kojeryhmällä pehmytkudosANB-kulma oli alkutilanteessa keskimäärin 9,9 astetta ja lopputilanteessa 8,9 astetta (p < 0,05). Verrokkiryhmällä vastaavat arvot olivat 9,5 astetta ja 8,6 astetta (p < 0,05) eli heidän keskimääräinen ANB-kulmansa pieneni myös asteella. Alakasvokorkeuden suhde etukasvokorkeuteen pieneni kojeryhmässä keskimäärin 65 %:sta 63 %:iin (p < 0,05). Suhde pieneni myös verrokkiryhmässä, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi (kuvio «»4).
Kuviossa «»4 nähdään myös muiden suhdelukujen arvot ja niiden muutokset. Suhteessa pC/NP (alakasvokorkeus suhteessa pehmytkudosnasionin ja pehmytkudostraguksen etäisyyteen) tapahtui molemmissa ryhmissä kasvua. pG/NP-suhteen (alahuulen etäisyys horisontaalitasosta suhteessa pehmytkudosnasionin ja pehmytkudostraguksen etäisyyteen) ja pF/NP-suhteen (ylähuulen etäisyys horisontaalitasosta suhteessa pehmytkudosnasionin ja pehmytkudostraguksen etäisyyteen) keskiarvot kasvoivat hieman alku- ja lopputilanteen välillä molemmissa ryhmissä. pC/NC-suhteen (alakasvokorkeuden suhde etukasvokorkeuteen) keskiarvo suureni verrokkiryhmässä enemmän seurannan aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Nasolabiaalikulma suureni kojeryhmällä keskimäärin 3,8 astetta. Verrokkiryhmällä nasolabiaalikulmassa ei tapahtunut juurikaan muutosta, eivätkä erot olleet tilastollisesti merkitseviä.
Mitattujen suhdelukujen mediaanit, minimit ja maksimit alussa ja lopussa koje- ja verrokkiryhmässä. Mittauspisteet on määritelty kuviossa «»2.
Käytettyjen suhteiden määritelmät:
pC/NP: Alakasvokorkeus suhteessa pehmytkudosnasionin ja pehmytkudostraguksen väliseen etäisyyteen
pG/NP: Alahuulen etäisyys horisontaalitasosta suhteessa pehmytkudosnasionin ja pehmytkudostraguksen väliseen etäisyyteen
pF/NP: Ylähuulen etäisyys horisontaalitasosta suhteessa pehmytkudosnasionin ja pehmytkudostraguksen väliseen etäisyyteen
ED/NC: E- ja D-pisteiden välinen lyhin etäisyys suhteessa etukasvokorkeuteen
pC/NC: Alakasvokorkeus suhteessa etukasvokorkeuteen
Pohdinta
Suhteista pC/NP-suhteen mittausarvojen hajonta oli suurinta. Tämä voi johtua C-pisteen määrittämisen hankaluudesta, koska piste määräytyy D-pisteen avulla. D-pisteen määrittämiseen tarvittava alaleuan kautta piirretty horisontaalinen suora voi olla vaikeaa määrittää alaleuan pehmytkudoksien muodon ja määrän sekä alaleuan aseman vuoksi.
Kahden mittaajan välillä manuaalisesti mitattaessa tuloksissa on selvästi eroavaisuuksia. Tässä tutkimuksessa nasolabiaali- ja labiomentaalikulmien määrityksessä oli suurimmat poikkeamat mittausarvoissa mittaajien välillä. Nasolabiaali- ja labiomentaalikulmien määritystä vaikeuttaa yksilölliset erot ylä- ja alahuulen sekä nenän alareunan kaarevuudessa ja alaleuan kärjen muodossa. Fernández-Riveiro ym. havaitsivat pehmytkudosprofiileja tutkiessaan nasolabiaali- ja labiomentaalikulmissa suuren mittavirheen ja vaihtelevuuden (13). Tutkimusmenetelmää voidaan parantaa tekemällä mittaukset digitaalisen ohjelman avulla. Kaikki kojeryhmään kuuluneet kertoivat pitäneensä kojetta säännöllisesti vuoden seurannan ajan. Se, kuinka säännöllisesti he todellisuudessa pitivät kojetta, on kuitenkin epävarmaa.
PehmytkudosANB-kulmat pienenivät sekä tutkimus- että verrokkiryhmällä noin asteen verran seurannan aikana. Tämä tukee jo aiemmissa tutkimuksissa todettua päätelmää, että purennanohjainhoidossa ei voida selkeästi erottaa kojeen ja kasvun aiheuttamia muutoksia. Normaalisti kasvojen kuperuus vähenee kasvun aikana, ja havaitut muutokset kuvastavat ainakin osittain tätä kasvua. Tässä tutkimuksessa hoito on tehty hyvin varhaisessa vaiheessa, huomattavampia muutoksia voidaan mahdollisesti saada aikaan ajoittamalla hoito pubertaaliseen kasvuspurttiin. Huomattavaa on myös, että pojilla leukojen kasvu tapahtuu tyttöjä myöhemmin. Toisaalta, kun saadaan korjattua huulivirhe, sillä voi olla toiminnan kannalta huomattavaa merkitystä ja se saattaa puoltaa varhaishoitoa.
Nasolabiaali- ja labiomentaalikulmien suurentuessa kasvojen sivuprofiili suorenee. Tässä tutkimuksessa labiomentaalikulman muutos koje- ja verrokkiryhmällä tapahtui eri suuntaan; kojeryhmällä labiomentaalikulma suureni tilastollisesti merkitsevästi, kun taas verrokkiryhmällä kulma pieneni. Kojeryhmän nasolabiaalikulma suureni, mutta verrokkiryhmällä kulmassa ei juurikaan tapahtunut muutosta, mikä johtunee juuri huulivirheen korjautumisesta kojeryhmässä (kuvio «»5). Suhteet ED/NC ja pC/NC kuvaavat alakasvokorkeuden suhdetta etukasvokorkeuteen. ED/NC-suhde pieneni molemmilla ryhmillä, kojeryhmällä hieman enemmän kuin verrokkiryhmällä. pC/NC-suhteessa kojeryhmällä ei tapahtunut juurikaan muutosta, mutta verrokkiryhmällä suhde kasvoi hieman. Tosin ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tulokset osoittavat, että tässä purennanohjaimella ei ole saatu purennan avautumista aiheuttavaa vaikutusta.
Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella ei voida sanoa, että purennanohjain avaa purentaa, joten tutkimuksen tulokset eivät tue tutkimushypoteesia.
Yhteenveto
Purennanohjaimella saavutetaan myönteisiä muutoksia pehmytkudosprofiilissa. Tässä tutkimuksessa huomattavin muutos tapahtui labiomentaalikulmassa. Luustollisia muutoksia voidaan mahdollisesti saada, jos purennanohjainta käytetään puberteettispurtin aikana. Toisaalta käytetyllä menetelmällä ei pystytä havaitsemaan luustollisia muutoksia ja se sopii siksi esteettisten muutosten analysointiin.
Effects of an eruption guidance appliance on the soft tissue profile in early mixed dentition
The aim of this study was to use a photographic method to examine the effects of an eruption guidance appliance on vertical and sagittal changes in the soft tissue profile of the early mixed dentition.
The subjects were orthodontic patients in Oulu Health Center, all of whom had deep bite. Mean age of the patients was 6.3 years. There were 19 patients in the appliance group and 13 in the control group. Patients in the appliance group used the eruption guidance appliance (LM-activator) each night for one year. The control group received no treatment during this period. Digital photographs of the patients´ profile were taken at the beginning and after one year. The pictures were manually measured by drawing onto a printout.
The most significant changes were the increase in labiomental angle in the appliance group and a decrease in this angle in the control group. Furthermore, the soft tissue ANB angle was reduced in both groups.
The group that used the eruption guidance appliance had small positive changes in the soft tissue profile. By timing the treatment to coincide with a growth spurt, it may be possible to achieve even greater changes. However, it cannot be determined with certainty which changes are caused by the appliance and which are due to growth.
Artikkeli perustuu Mervi Ruokosen (os. Käkelä) ja Marjo Kytösen hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluvien syventävien opintojen tutkielmaan.
Hammaslääketieteen laitos, Oulun yliopisto
mervi.ruokonen@fimnet.fi
Marjo Kytönen, HLL
Hammaslääketieteen laitos, Oulun yliopisto
Marjo Jämsä, HLL
Aila Poikela, EHL, HLT
Oulun kaupungin terveyskeskus, Suun erikoishoidon yksikkö
Pertti Pirttiniemi, HLT, professori
Hampaiston kehitys- ja oikomisopin osasto, Oulun yliopisto ja Hammas- ja suusairauksien poliklinikka, OYS
Kirjallisuutta
- Keski-Nisula K, Hernesniemi R, Heiskanen M, Keski-Nisula L, Varrela J. Orthodontic intervention in the early mixed dentition: A prospective, controlloed study on the effects of the eruption guidance appliance. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2008; 133(2): 254-60.
- Janson G, de Souza J, de Freitas M, Henriques J, Cavalcanti C. Occlusal changes of Class II malocclusion treatment between Fränkel and the eruption guidance appliances. Angle Orthod 2004; 74(4): 521-5.
- Cozza P, De Toffol L, Colagrossi S. Dentoskeletal effects and facial profile changes during activator therapy. Eur J Orthod 2004; 26(3): 293-302.
- Flores-Mir C, Major P. A systematic review of cephalometric facial soft tissue changes with the activator and bionator appliances in class II division 1 subjects. Eur J Orthod 2006; 28(6): 586-93.
- Keski-Nisula K, Keski-Nisula L, Salo H, Voipio K, Varrela J. Dentofacial changes after orthodontic intervention with eruption guidance appliance in the early mixed dentition. Angle Orthod 2008; 78(2): 324-31.
- Janson G, Nakamura A, Chiqueto K, Castro R, de Freitas MR, Henriques JF. Treatment stability with the eruption guidance appliance. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2007; 131(6): 717-28.
- Collett A. Current concepts on functional appliances and mandibular growth stimulation. Aust Dent J 2000; 45(3): 173-8.
- Keski-Nisula K, Keski-Nisula L, Mäkelä P, Mäki-Torkko T, Varrela J. Dentofacial features of children with distal occlusions, large overjets, and deepbites in the early mixed dentition. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2006; 130(3): 292-9.
- Keski-Nisula K, Lehto R, Lusa V, Keski-Nisula L, Varrela J. Occurrence of malocclusion and need of orthodontic treatment in early mixed dentition. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2003; 124(6): 631-8.
- Virkkula T, Kantomaa T, Julku J, Pirttiniemi P. Long-term soft-tissue response to orthodontic treatment with early cervical headgear - a randomized study. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2009; 135(5): 586-96.
- Abed Y, Har-Zion G, Redlich M. Lip posture following debonding of labial appliances based on conventional profile photographs. Angle Orthod 2009; 79(2): 235-9.
- Benson P, Richmond S. A critical appraisal of measurement of the soft tissue outline using phtotographs and video. Eur J Orthod 1997; 19(4): 397-409.
- Fernández-Riveiro P, Smyth-Chamosa E, Suárez-Quintanilla D, Suárez-Cunqueiro M. Angular photogrammetric analysis of the soft tissue facial profile. Eur J Orthod 2003; 25(4): 393-9.