Monipuolinen, potilaslähtöinen neuvonta vähentää pikkulasten kariesriskiä

Väitöskirja tarkastettiin 11.9.2015 Turun yliopistossa

Evaluation of novel programs in health counseling – Their effectiveness in the oral health of young children, and their acceptance by parents and professionals in public dental service

Vastaväittäjä: Jorma Virtanen, professori, Oulun yliopisto

Kustos: Satu Lahti, professori, Turun yliopisto

Esitarkastajat: Anne Nordblad, lääkintöneuvos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Liisa Suominen, professori, Itä-Suomen yliopisto

Ohjaaja: Kaisu Pienihäkkinen, dosentti, Turun yliopisto

Pikkulasten suun ja hampaiden terveyttä voidaan parhaiten ylläpitää suotuisilla elintavoilla. Niitä voidaan edistää neuvonnalla, joka aloitetaan jo odotusaikana ja jota jatketaan lasten säännöllisissä suun terveystarkastuksissa. Tutkimuksessa havaittiin, että on tärkeää tukea ja kouluttaa lasten suun terveystarkastuksiin osallistuvaa henkilökuntaa monipuolisen, potilaslähtöisen neuvonnan käyttöön. Sen avulla he voivat kannustaa vanhempia osallistumaan neuvontakeskusteluun ja tekemään hyviä tavoitteita lapsen suun omahoitoon.

Vantaalla tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli arvioida pikkulasten suun terveyden edistämisohjelmia ja selvittää vanhempien omahoidon lisäämisen sekä henkilökunnan koulutuksen merkitystä neuvonnassa. Kaikissa ohjelmissa neuvonta oli lasten osalta samanlaista. Ero näkyi vanhempien ohjeistamisessa. Kahdessa uudessa ohjelmassa neuvonta sisälsi ohjausta myös vanhempien omiin suun terveystottumuksiin. Ensimmäisessä vanhemmille korostettiin huolellista suun puhdistusta ja fluorin käyttöä, toisessa vanhemmille annettiin ohjausta oikein ajoitettuun, terveelliseen ravintoon ja ksylitolin käyttöön. Kolmannessa ohjelmassa neuvontaa annettiin vain lasten omahoitoon aiemmin käytössä olleen mallin mukaan.

Lasten suun terveystarkastuksiin osallistuvien suuhygienistien ja terveyskasvatushammashoitajien mukaan ohjelmat sopivat hyvin lapsiperheiden neuvontaan. Neuvontaohjelmien välillä ei havaittu eroa, kun niitä verrattiin lasten hampaiden reikiintymistä ennakoivaan mutans-streptokokkien (MS) määrään 2-vuotiaiden lasten hampaiden biofilmissä. Kun kaikki eri ohjelmia käyttäneet ryhmät yhdistettiin, esikoislasten isien korkeampi koulutus ja lapsen säännöllinen ksylitolin käyttö olivat yhteydessä MS=0 -testituloksiin.

Kun tutkimusikäluokan lasten hampaiden MS-määriä verrattiin kaksi vuotta aiemmin syntyneisiin lapsiin, oli tutkimusikäluokalla enemmän MS=0 -testituloksia. Panostus toiminnan kehittämiseen sekä henkilökunnan tukeminen ja koulutus ennen tutkimusikäluokan lasten suun terveystarkastuksia havaittiin tärkeäksi ja se oletettavasti vaikutti MS-testituloksiin myönteisesti.

Esikoislasten vanhemmat kutsuttiin erilliseen tutkimusotokseen. Kyselyn mukaan he olivat ainakin jossain määrin saaneet hyvää ja odotustensa mukaista tietoa lastensa suun omahoidosta. Vanhemmat olivat tietoisia lastensa terveystottumusten muutostarpeesta; muutoksia lasten suun omahoitoon tehtiin siten "oikeissa" perheissä. Vanhempien omahoidon teeman lisääminen pikkulasten neuvontaan ei ilmeisesti suoraan vaikuta lasten terveysneuvonnassa. Monet vanhemmista kuitenkin muuttivat omia suun terveystottumuksiaan suotuisemmiksi uusien ohjelmien mukaisesti. Siten he voivat tulevaisuudessa antaa lapsilleen paremman mallin suun ja hampaiden omahoitoon.

Tutkimus tehtiin Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen ja Vantaan kaupungin suun terveydenhuollon liikelaitoksen yhteistyönä.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6180-1