Suomen Hammaslääkärilehti

Resiini-infiltraatio alkavien kariesvaurioiden pysäytyshoidossa

Suomen Hammaslääkärilehti
2015;14(22):
Pauliina Pajala, Marja-Liisa Laitala, Taina Käkilehto, Leo Tjäderhane ja Vuokko Anttonen

Lähtökohdat

Resiini-infiltraatio on hammaskudokseen kajoamaton menetelmä alkavien kariesvaurioiden etenemisen pysäyttämiseksi. Tekniikka soveltuu käytettäväksi ICDAS 2- ja 3-luokkien vaurioihin hammasväleissä tai vapailla pinnoilla.

Menetelmät

Tämä on kirjallisuuskatsaus resiini-infiltraatiosta alkavien kariesvaurioiden pysäytyshoidossa. Lisäksi esittelemme kokemuksia kolmen Oulun kaupungin Opetusterveyskeskuksessa toteutetun resiini-infiltraatiohoidon perusteella.

Tulokset

Jopa kolmen vuoden seuranta-ajan perusteella menetelmän avulla saadaan alkavia, eteneviä hammasvälivaurioita pysäytettyä tehokkaammin kuin esim. käyttäen fluorilakkausta sekä pysyvissä että maitohampaissa. Esteettisten hoitotulosten seuranta-ajat ovat olleet lyhyitä, mutta niiden perusteella hoitotulos säilyy. Potilastyytyväisyys on yleensä hyvä. Hammaslääkärit raportoivat menetelmän olevan aluksi haasteellinen erityisesti hampaiden separoinnin ja kofferdamin käytön osalta. Oulun Opetusterveyskeskuksessa saadut kokemukset olivat samanlaisia kuin kirjallisuudessa. Puudutus oli usein tarpeen hammasvälejä käsiteltäessä. Vapaiden pintojen kiillevaurioiden käsittelyssä saatiin esteettisesti kohtuullisen hyviä tuloksia.

Johtopäätökset

Resiini-infiltraatio on hyvä menetelmä karieksen hallinnassa nuorilla potilailla. Käsittelyn toteuttaminen käytännössä vaatii harjoitusta.

Karies aiheuttaa monilla ihmisillä läpi elämän jatkuvan korjaavan hoidon kierteen. Vuonna 2007 alle 17-vuotiailla suurin osa paikkauksista tehtiin primäärikarieksen takia, mutta yli 40-vuotiailla jopa 60 % korjaavasta hoidosta muodostui aikaisemmin tehtyjen täytteiden uusimisesta tai korjaamisesta (5). Uusittujen yhdistelmämuovitäytteiden keskimääräinen ikä oli noin 7 vuotta (5).

Karies on suun biofilmin aiheuttama sairaus, joten tärkein keino sen ennaltaehkäisyssä on biofilmin poisto tai häirintä. Yksi suuri syy karieksen yleisyyteen onkin riittämättömissä kotihoitotottumuksissa. Vaikka harjaustottumukset ovatkin parantuneet 2000-luvulla, vieläkin vain alle puolet kouluikäisistä pojista ja noin kolme neljästä tytöstä harjaa hampaansa kaksi kertaa vuorokaudessa (23). Toisen asteen opiskelijoista ammattiin opiskelevista pojista vain 30 %, tytöistä 57 %, lukiolaispojista 52 % ja lukiolaistytöistä 73 % harjasi suositusten mukaisesti kaksi kertaa vuorokaudessa (11). Kilpeläisen ym. (8) tutkimuksen mukaan alakouluikäisistä tytöistä noin joka kymmenes ja pojista hieman harvempi lankasi hampaitaan.

Karieksen hallinnan perusta on, että arvioidaan sekä yksilön kariesriskiä että kariesvaurioiden syvyyttä ja aktiivisuutta. Tavoitteena karieksen hallinnassa on, että potilas omahoidon avulla yhteistyössä ammattilaisen kanssa estää uusien vaurioiden synnyn ja olemassa olevien alkavien vaurioiden etenemisen korjausta vaativiksi. Tavoitteena on käyttää joko ei-invasiivisia tai mahdollisimman vähäisesti hammaskudokseen kajoavia menetelmiä (10, 19).

Vastaanotolla tapahtuva karieksen hallinta perustuu anamneesiin, jäännösplakin, kariesvaurioiden ja niiden aktiivisuuden arviointiin. Kliinisiin merkkeihin perustuvalla ICDAS-luokituksella (International Caries Detection and Assessment System) voidaan lisätä näönvaraisen tutkimuksen luotettavuutta (20). Sekä maito- että pysyvien hampaiden kariesvaurioiden etenemistä voidaan seurata myös laserfluoresenssimenetelmän avulla (3) ja myös röntgenkuvien ja kliinisten valokuvien avulla. Karieksen hallinnassa tärkeää on tarvittaessa yksilöllisen omahoitosuunnitelman tekeminen etenevien kariesvaurioiden pysäyttämiseksi.

Erilaiset vastaanotolla tehtävät paikalliset fluorikäsittelyt ja hampaiden pinnoitus ovat kauan käytössä olleita alkavien vaurioiden ei-invasiivisia hoitomenetelmiä (7). Mikäli harjauksen tehostaminen ja paikalliset fluorikäsittelyt eivät riitä, suositellaan lasten ja nuorten pysyvien poskihampaiden purupintojen pinnoittamista, mikäli niissä on alkavia, eteneviä vaurioita tai purupinnan uurteet ovat syvät ja reikiintymisriski on koholla esimerkiksi puhdistamisen vaikeuden takia. Pinnoituksen vaikuttavuuden on todettu olevan parempi suuren kariesriskin potilailla kuin matalan riskin potilailla (1, 22).

Resiini-infiltraatio

Uutena keinona alkavien kariesvaurioiden pysäyttämiseen on kehitetty resiini-infiltraatiomenetelmä. Tekniikassa tavoitteena on pysäyttää kariesvaurion eteneminen sen alkuvaiheessa. Näin vältytään korjaavassa hoidossa tapahtuvalta ehjän hammaskudoksen tuhoamiselta (10). Resiini-infiltraation käyttö on soveltuvaa ICDAS-luokkiin 2 ja 3 kuuluvissa vaurioissa, joissa pinta on kliinisesti korkeintaan rikki, mutta selvää kavitaatiota ei ole vielä näkyvillä (15, 20). Röntgenologisesti nämä vauriot ulottuvat enimmillään dentiinin uloimpaan kolmannekseen, histologisesti jopa dentiinin keskikolmannekseen. Luokkiin 4 ja 5 kuuluvien vaurioiden etenemiseen resiini-infiltraatiokäsittely ei ole tehokas (15).

Resiini-infiltraatiotekniikka perustuu matalaviskoosisen resiinin penetroitumiseen kiillevaurion huokosiin. Resiini täyttäää demineralisoituneen kiilteen huokoset syvälle vaurion sisälle, ulottuen enimmillään jopa 800 µm:n syvyyteen (7). Vaurion sisälle syntyy näin diffuusioeste, joka estää kariogeenisten bakteerien aineenvaihduntatuotteiden pääsyn kiilteen sisään ja kiilteen mineraalien liukenemisen. Tällöin vaurion eteneminen hidastuu tai jopa pysähtyy (10). Huokosten täyttyminen myös vahvistaa kiillettä mekaanisesti, ja suojaa näin kavitaatioilta (7). Tavanomaisesta hampaan pinnoituksesta poiketen siis luodaan diffuusioeste vaurion sisälle, ei hampaan pinnalle. Tämä mahdollistaa tekniikan käytön myös hammasväleissä (17).

Hammasvälivaurioiden lisäksi resiini-infiltraation käyttö on aiheellista alkavien sileiden pintojen kiillekariesvaurioiden käsittelyssä esimerkiksi kiinteiden kojeiden poiston jälkeen (18). Vapaiden pintojen kiillekariesvaurioiden hoidossa tekniikalla pyritään pysäyttämään alkavan vaurion eteneminen samalla tavoin kuin hammasväleissä. Lisäksi saavutetaan esteettinen hyöty, kun vaurion väri muuttuu ympäröivän kiilteen sävyiseksi, mikä perustuu muutokseen valon taittumisessa hampaan pinnalta. Aiemmin ilma- tai vesipitoiset kiilteen huokoset täytetään resiinillä, jonka taitekerroin on lähempänä ehjän kiilteen taitekerrointa. Näin estetään valon hajoaminen ja vaalean opaakin värin näkyminen (18). Seurantatutkimuksilla saadut tulokset puoltavat menetelmän käyttöä alkavien kariesvaurioiden pysäyttämiseksi (4, 9, 13, 16, 17). Menetelmän käytöstä fluoroosin ja trauman aiheuttamien kiillehäiriöiden hoidossa on myös tehty tutkimusta (21).

Alkavassa kariesvauriossa pinta säilyy pitkään miltei muuttumattomana, vaikka vaurion sisäosissa on jo huomattavaa mineraalikatoa. Pintakerroksen mineraalipitoisuus voi tuolloin olla jopa 83 %. Tuolloin resiini ei infiltroidu suoraan vaurioon (14). Pintakerros saadaan huokoisemmaksi esikäsittelemällä se 15 % suolahapolla (HCl). Tällöin suhteellisen jäykkä resiini pääsee paremmin infiltroitumaan vaurion huokoisiin sisäosiin. Meyer-Lueckelin ym. (14) tutkimuksessa verrattiin alkavien kariesvaurioiden esikäsittelyä 37 % fosforihappogeelillä sekä 5 % ja 15 % suolahappogeelillä ennen resiinikäsittelyä. Fosforihappogeelikäsittelyyn verrattuna etsaaminen 15 % suolahappogeelillä 90–120 sekunnin ajan tuotti parhaan tuloksen kaikilla käsittelyajoilla. Tuolloin saatiin poistettua pintakerros lähes kokonaan, kun taas 37 % fosforihappogeeli- ja 5 % suolahappogeelikäsittelyn jälkeen pintaan jäi vielä runsaasti mineraaleja sisältävä kerros (14).

Toimenpide

Ennen toimenpidettä hampaat puhdistetaan perusteellisesti puhdistuspastaa tai hohkakiveä käyttäen. Pehmytkudokset ja viereiset hampaat suojataan tavanomaisella kofferdam-suojalla tai etualueen sileiden pintojen osalta kemiallisella kofferdamilla (Oral Seal®, Liquid Dam®, OpalDam®). Näin saadaan työskentelyalue pysymään kuivana ja puhtaana syljestä ja ientaskunesteestä, ja varmistetaan resiinin kunnollinen infiltroituminen vaurion huokosiin. Suojauksella vältetään myös käsittelyssä käytettävien aineiden pääsy ikenelle. Jos käsitellään hammasvälissä olevaa vauriota, hampaiden separointiin käytetään muovikiiloja. Vaurioalue esikäsitellään 15-%:sella suolahappogeelillä 2 minuutin ajan. Hammasväleihin käytettävän applikaattorin päässä on kaksinkertainen kalvo, joka on perforoitu vain käsiteltävän hammaspinnan puolelta, jolloin naapurihampaan pinta pysyy suojassa käsittelyaineilta. Vapaiden pintojen vaurioiden käsittelyyn tarkoitetuissa applikaattoreissa on pieni harjaspää (kuva «»1). Hyvän etsaustuloksen aikaansaamiseksi suolahappogeeliä hierotaan koko kahden minuutin ajan hampaan pintaan varsinkin vapaiden pintojen vaurioita käsiteltäessä. Etsausgeeli pestään pois huuhtelemalla runsaalla vedellä 30 sekunnin ajan. Jotta saataisiin poistettua vaurion huokosissa oleva vesi kokonaan, täytyy se seuraavaksi käsitellä etanolilla 30 sekunnin ajan ja sen jälkeen kuivata huolellisesti paineilmalla. Etanoli viedään vaurioon pienen neulan avulla. Jos vaurion pinta on hyvin mineraalipitoinen, tulee etsaus- ja kuivausvaiheet tehdä vielä 1-2 kertaa uudelleen, jotta varmistetaan infiltraatin pääseminen myös vaurion syvimpiin kerroksiin. Etanolikäsittelyn jälkeen resiini-infiltraatti levitetään vaurion pinnalle ja annetaan vaikuttaa kolmen minuutin ajan. Resiiniä hierotaan hampaan pinnalle koko tämän ajan, varsinkin vapaiden pintojen vaurioita käsiteltäessä. Ylimääräinen materiaali poistetaan esimerkiksi vanurullan avulla, hammasväleistä hammaslangalla. Näin saadaan suojaava kerros muodostumaan vaurion sisälle ilman, että sen pinnalle jää kerros resiiniä. Tämän jälkeen käsittelyalue kovetetaan valolla 40 sekunnin ajan. Seuraavaksi toistetaan resiini-infiltraatin lisäys; tällä kertaa annetaan sen vaikuttaa yhden minuutin ajan. Toistamalla tämä vaihe minimoidaan kiilteen huokoiseksi jääminen ja saadaan vaurio varmemmin pysähtymään. Lopuksi irrotetaan kofferdam-suoja ja kiillotetaan karhea kiillepinta käyttäen kumikärkiä tai kiillotuskiekkoja. Näin estetään alueen uudelleenvärjäytyminen esimerkiksi ruoka-aineista johtuen. Suomessa on saatavana tuote nimeltä Icon® (DMG Dental-Material Gesellschaft mbH, Hampuri, Saksa). Resiini-infitraatti koostuu pääasiassa metakrylaattipohjaisesta matriksista ilman fillereitä, kuten resiinipohjaiset sidosaineet. Suurin ero menetelmissä on, että infiltraatiotekniikassa vaurio käsitellään niin, että materiaali pääse kulkeutumaan kapillaari-ilmiön kautta vaurion huokosiin. Kaikkien resiinipohjaisten materiaalien kanssa on noudatettava huolellisuutta ja käyttöohjeita, sillä metakrylaatit ovat allergisoivia. Toistaiseksi ei ole raportoitu allergiaa Iconin® käyttöön liittyen (lähde: DMG).

Kuva 1. A ja B. 15 % HCl -etsaus viedään vaurioon kahden minuutin ajaksi kaksilehtisen, toiselta puolelta perforoidun applikaattorin avulla. Samanlaista applikaattoria käytetään myös resiini-infiltraatin applikointiin. C. Vapaiden pintojen käsittelyyn tarkoitetut applikaattorit. Samanlaista applikaattoria käytetään myös resiinin infiltrointiin.

Seurantatutkimukset

Parisin ym. seurantatutkimuksessa (16) selvitettiin resiini-infiltraatiokäsittelyn tehokkuutta pysyvien hampaiden hammasvälivaurioiden etenemisen pysäyttämisessä verrattuna lumehoitoon (vesi) nuorilla aikuisilla. Tutkimukseen osallistujilla oli kariesvaurioita, jotka radiologisesti tarkasteltuna ulottuivat kiilteen sisemmästä puoliskosta dentiinin uloimpaan kolmannekseen. Kaikki osallistujat saivat lisäksi ravitsemusneuvontaa sekä lankaus- ja fluorausohjausta. Vaurioiden etenemistä kontrolloitiin 18 kuukauden kuluttua röntgenkuvien avulla. Seuranta-aikana merkittävästi pienempi osa (7 %) resiini-infiltraatiolla käsitellyistä vaurioista oli edennyt verrattuna verrokkiryhmään (37 %). Samalla tutkimusjoukolla arvioitiin vaurioiden etenemistä myös kolmen vuoden kuluttua lähtötilanteesta (13). Pitkällä seuranta-ajalla ero resiini-infiltraatioryhmän (4 %) ja verrokkiryhmän (42 %) välillä oli entistä selkeämpi.

Martignonin ym. (12) tutkimuksessa verrattiin infiltraation ja pinnoittamisen vaikutusta hammasvälikariesvaurioiden hoidossa lumehoitoon verrattuna. Tutkimukseen otettiin 39 henkilöä, joilla kullakin oli kolme pysyvän hampaan hammasvälikariesvauriota ulottuen enimmillään dentiinin uloimpaan kolmannekseen. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään, joista yhteen tehtiin resiini-infiltraatio, toiseen tavanomainen pinnoitus, ja kolmas oli lumehoitoryhmä. Seuranta tehtiin yhden, kahden ja kolmen vuoden kuluttua toimenpiteistä. Kolmen vuoden kuluttua lähtötilanteesta infiltraatiolla käsitellyistä vaurioista oli edennyt 32 %, pinnoitetuista 41 %, ja lumehoidetuista 70 %. Resiini-infiltraation tehoa on verrattu pinnoittamiseen myös Parisin ja Meyer-Lueckelin (17) in situ -tutkimuksessa. 11 koehenkilöä pitivät 100 päivän ajan suussaan kojeita, joihin upotettuihin kiillenäytteisiin oli kuhunkin tehty kaksi keinotekoista kiillekariesvauriota. Satunnaistetusti potilaille tehtiin toiseen vaurioista infiltraatiokäsittely tai tavanomainen pinnoite. Kummassakin ryhmässä näytteen toinen kiillevaurio jätettiin kokonaan käsittelemättä. 100 päivän koejakson jälkeisissä mikroradio-grafisissa tutkimuksissa todettiin infiltroiduissa näytteissä tapahtuneen vähemmän mineraalikatoa verrattuna ei-käsiteltyihin näytteisiin. Infiltroitujen ja pinnoitettujen näytteiden välillä ei todettu merkittävää eroa mineraalikadossa ja vaurion etenemisnopeudessa (p > 0,05) (17).

On tutkittu myös resiini-infiltraation tehoa maitomolaarien vaurioiden pysäyttämiseen. Tutkimuksessa kullakin lapsella (n = 50) oli kaksi alkavaa kariesvauriota, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään: joista toisessa (testiryhmä) tehtiin sekä infiltraatiokäsittely että fluorilakkaus, toisessa (verrokkiryhmä) pelkkä fluorilakkaus. Yhden vuoden kuluttua 67 % verrokkiryhmän vaurioista ja vain 31 % testiryhmän vaurioista oli edennyt ICDAS-luokan muutoksena tarkasteltuna; röntgenkuvien (n = 39) perusteella vastaavat osuudet olivat 62 % ja 23 % (4).

Knöselin ym (9) tutkimuksessa selvitettiin infiltroitujen vapaiden pintojen kiillevaurioiden ulkonäön paranemisen pysyvyyttä 6 kuukauden seurantatutkimuksessa verrattuna verrokkiryhmään, jossa vauriot jätettiin käsittelemättä. Tuloksen pysyvyys seuranta-aikana oli hyvä. Pieniä muutoksia värisävyissä tapahtui, mutta ne eivät olleet kliinisesti näkyviä, ja samat muutokset tapahtuivat myös verrokkiryhmässä (9).

Kliininen käyttö ja potilasmyöntyvyys

Altarabulsin ym. tutkimuksessa (2) 50 potilasta (keski-ikä 17,3 vuotta) sekä 10 hammaslääkäriä arvioivat kyselylomakkeiden avulla infiltraatiota toimenpiteenä ja verrattuna normaaliin paikkaustoimenpiteeseen. Keskimääräinen kesto toimenpiteelle oli noin 24 minuuttia, sisältäen kofferdamin laiton (keskimäärin 7,7 minuuttia). 85 % kliinikoista koki käsittelyajan suhteellisen lyhyeksi ja 81 % piti toimenpiteen suorittamista helppona. Neljän potilaan kohdalla separoinnin vaikeudet pidensivät toimenpiteen kestoa jopa yli 10 minuuttia. Kymmenessä tapauksessa oli vaikeuksia separoinnin saavuttamisessa. Seitsemän potilaan kohdalla käsittelyaika oli kliinikon mielestä myös pitkä. Useimmissa tapauksissa käsittely oli kliinikon mielestä verrattavissa yhdistelmämuovipaikan tekemiseen (40 %) tai jopa helpompaa (55 %). Kokemus tekniikan käytöstä lyhensi merkittävästi käsittelyyn kuluvan ajan pituutta.

Myös potilasmyöntyvyys oli hyvä: 93,6 % oli tyytyväinen käsittelyn kestoon eikä pitänyt sitä monimutkaisena. Kymmenen potilasta valitti materiaalin pahasta mausta ja yksi potilas piti sen tuoksua epämiellyttävänä. Suurin osa potilaista (94 %) raportoi voivansa valita infiltraatiokäsittelyn uudelleenkin (2).

Potilastapaukset

Potilas 1

Potilas oli hoidon aikaan 29-vuotias mies, jolla oli useita dentiiniin ja kiilteeseen ulottuvia kariesvaurioita hammasväleissä (kuva «»2). Päätettiin käsitellä resiinillä dd. alaleuan vasemman puolen premolaari- ja molaarihampaiden välipintoja, jotka bitewing-röntgenkuvien mukaan ulottuivat kiilteen sisempään puoliskoon. Puudutettiin käsittelyalue johtopuudutuksella ja asennettiin latex-kofferdam käyttäen EasyJet®-kuminauhoja. Potilaan hammasvälit olivat ahtaat, minkä vuoksi kofferdamin asentaminen oli haasteellista. Ikenet aristivat voimakkaasti käsittelyn jälkeen jonkin aikaa.

Kuva 2. Alkavat kariesvauriot hammasväleissä ovat aihe resiini-infiltraatiolle (ICDAS 2-3). Bite-Wing -kuvat potilastapauksesta 1.

Potilas 2

Potilas oli hoidon aikaan 13-vuotias tyttö, jolla oli oikomiskojeiden poiston jälkeisiä kiillevaurioita erityisesti yläetuhampaissa dd. 11–13 (kuva «»3). Yläetualue suojattiin Optra Dam Plus® -kofferdamilla, jonka saaminen paikalleen oli kohtuullisen helppoa. Vaurioalueet käsiteltiin vapaiden pintojen infiltraatioon tarkoitettuja applikaattoreita käyttäen. Lopputulos oli esteettisesti tyydyttävä. Kuukauden kuluttua kontrollissa havaittiin tuloksen pysyneen suunnilleen samana (kuva «»3).

Kuva 3. Kiinteiden oikomiskojeiden poiston jälkeiset alkavat kariesvauriot ennen resiini-infiltraatiota ja käsittelyn jälkeen; muutos yhden hampaan osalta ennen käsittelyä, samassa istunnossa ja kuukausi resiini-infiltraation jäkeen.

Potilas 3

Potilas oli hoidon aikana 17-vuotias tyttö, jolla oli oikomiskojeiden poiston jälkeisiä aktiivisia liitukariesvaurioita (kuva «»4 A). Kojeiden poistosta oli infiltraatiokäsittelyyn mennessä kulunut 12 kk. Esteettisesti potilasta häiritsivät yläetualueen vauriot. Käsittelyalue pintapuudutettiin ja asennettiin alueelle latex-kofferdam. Välien tiivistämisessä käytettiin Easyjet®-kuminauhoja. Dd. 13–23 käsiteltiin infiltraatiolla kaksi hammasta kerrallaan. Koska brakettien poistosta oli jo noin 12 kuukautta aikaa, oli pintaan muodostunut jonkin verran mineraaleja sisältävä kerros. Tämän takia etsausvaihe tehtiin kahteen kertaan, mikä pidensi kokonaiskäsittelyaikaa jonkin verran. Potilaan ikenet olivat tulehtuneet, joten alueen pysyminen kuivana oli haasteellista. Kofferdamin asennus oli kuitenkin muuten kohtuullisen helppoa. Vaurioiden väri parani huomattavasti varsinkin pahiten värjäytyneiden hampaiden osalta. Potilas oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen (kuva «»4 B). Tulos sekä ientulehdus paranivat jonkin verran kahden kuukauden seuranta-aikana (4 C). Potilasta ohjattiin tehokkaaseen omahoitoon antamalla lisäksi harjaus- ja lankausopetusta ientulehduksen parantamiseksi ja alkavien vaurioiden pysäyttämiseksi.

Kuva 4. A. Resiini-infiltraation aiheita ovat esim. kiinteäkojehoidon aikana kiinnikkeiden ympärille kehittyneet kiillevauriot (ICDAS 2–3) (potilastapaus 3). B. Resiini-infiltraatiokäsittelyn jälkeen kiilteen optiset ominaisuudet palautuvat esteettisesti lähes tervettä vastaavaksi. C. Tilanne kaksi kuukautta myöhemmin.

Pohdinta

Alkavien kariesvaurioiden pysäyttäminen resiini-infiltraatiolla on uusi ja seurantatutkimusten perusteella kohtuullisen lupaava menetelmä. Tutkimuksissa tutkimusjoukot ovat kuitenkin pieniä ja seuranta-ajat enimmillään kolme vuotta, joten pitkän aikavälin tuloksia resiini-infiltraation tehosta ei vielä ole saatavilla. Alkavan kariesvaurion etenemisen ehkäiseminen olisi kuitenkin tärkeää, jotta säästyttäisiin kudosta tuhoavalta korjaavalta hoidolta, mikä helposti kehittyy kierteeksi, jossa paikkoja joudutaan tietyin välein uusimaan sekundäärikarieksen tai lohkeamien takia kaviteetin koon kasvaessa. Henkilökohtaisen edun eli kariesvaurion etenemisen pysähtymisen ja terveen hammaskudoksen säästämisen lisäksi resiini-infiltraatiomenetelmällä saavutetaan mahdollisesti myös pitkän tähtäimen kustannusetuja, kun vältytään paikkojen uusimiskierteeltä. Tämä on etu myös yhteiskunnan kannalta, sillä täytteiden uusimiseen kuluu suuri osa kliinistä työtä tekevän hammaslääkärin työajasta (5).

Pitkään käytössä ollut hampaiden pinnoitus alkavien kariesvaurioiden pysäyttämiseksi on ollut pääasiassa käytössä purupinnoilla. Pinnoitus on oikealla potilasvalinnalla kustannustehokas tapa alkavien, etenevien vaurioiden pysäytykseen (1). Hammasvälien pinnoittaminen tavanomaisilla pinnoiteaineilla vaatii hampaiden voimakkaampaa separointia toisistaan, mikä saadaan aikaan esimerkiksi separointikumin laittamisella muutamaa päivää ennen varsinaista hoitokäyntiä (6). Separointikumit voivat olla hyödyllisiä myös resiini-infiltraatiotekniikassa. Hyvän hampaiden separaation aikaansaaminen on välttämätöntä, jotta ohuet hammasväliapplikaattorit saadaan vietyä käsiteltävän vaurion alueelle.

Jotta alkavien kariesvaurioiden pysähtyminen olisi tehokasta, voi olla aiheellista toistaa resiinikäsittely samassa istunnossa useamman kerran. Tämän on todettu edistävän resiinin infiltroitumista vaurion syvempiin kerroksiin asti, jolloin mineraalikato myös siellä vähenee (17).

Menetelmän käyttäminen hammasväleissä vaatii kohtuullisen hyvää yhteistyöhalua potilaalta, varsinkin jos käsiteltävissä hammasväleissä on tiukat kontaktit. Kofferdamin paikallaan pysymiseksi saatetaan tarvita klammereita tai kuminauhoja. Suojan saaminen paikoilleen ahtaisiin hammasväleihin varsinkin taka-alueilla voi viedä yllättävän suuren osan hoitoajasta, vaikka itse käsittely kestää suhteellisen vähän aikaa. Pintapuudutuksen käyttäminen kofferdamin ja kiilojen laittoa varten tekee käsittelystä miellyttävämmän potilaalle. Etualueen hampaiden käsittelyssä voidaan käyttää valokovetettavaa kofferdam-suojaa ikenille, mikä on helpompaa myös potilaalle. Kofferdamin etu on paitsi se, että se pitää alueen kuivana myös se, etteivät etsausaine ja potilaiden raporttien mukaan pahan makuinen infiltraatti pääse suuonteloon. Oulun kaupungin Opetusterveyskeskuksessa on kokeiltu valokovetteisen kemiallisen kofferdamin käyttöä myös sivualueella ja se on koettu hyväksi. Vain käsiteltävän välin kiilaaminen kerrallaan helpottaa applikaattorin viemistä hammasväliin.

Pääasiallinen aihe resiini-infiltraatiolle ovat alkavat hammasvälien kariesvauriot. Otollinen potilasryhmä ovat kariesaktiivit nuoret, joiden hammasvälien alkavat vauriot voidaan saada pysäytettyä ennen niiden etenemistä korjaavaa hoitoa vaativiksi. Forssin & Widströmin (5) tutkimuksen mukaan nimenomaan alle 17-vuotiailla nuorilla suurin osa paikkauksista on primäärikarieksen aiheuttamia. Näiden pysäyttämisellä hyvissä ajoin, alkavassa vaiheessa, saataisiin huomattavasti vähennettyä paikkojen uusimistarvetta vanhemmalla iällä.

Oikea potilasvalinta parantaa resiini-infiltraatiohoidon ennustetta. Parisin ym. (16) tutkimuksessa infiltroiduista vaurioista oli 18 kuukauden seurannassa edennyt vain noin 7 %, kun taas Martignonin ym. (12) tutkimuksessa samassa ajassa edenneitä oli noin 26 %. Eroa selittää todennäköisesti se, että viimeksi mainitussa tutkimuksessa käsiteltyjen, dentiiniin ulottuvien vaurioiden määrä oli suurempi lähtötilanteessa kuin ensin mainitussa (16).

Toinen nuorella potilasväestöllä esiintyvä ongelma, kiinteiden oikomiskojeiden poiston jälkeen näkyville tulevat alkavat liitukariesvauriot hampaiden labiaalipinnoilla, voidaan saada pysäytettyä ja palautettua normaalin kiilteen väriseksi resiini-infiltraation avulla. Myös fluoroosin ja trauman aiheuttamien hypomineralisaatioiden häivyttämistä resiini-infiltraation avulla on tutkittu ja saatu alustavasti hyviä tuloksia (21), mutta lisätutkimusta tarvitaan menetelmän käytettävyydestä niihin.

Resiini-infiltraatio voisi näin olla hyödyllinen lisä karieksen hallinnassa nimenomaan etenevien kariesvaurioiden pysäytyshoitona. Hammaslääkärien lisäksi sitä voisivat käyttää myös suuhygienistit. Tekniikan käyttöä ikääntyneillä olisi myös syytä tutkia. Heillä on paljon esimerkiksi ICDAS 3 -luokkaan kuuluvia juurikariesvaurioita, joiden pysäyttäminen varhaisessa vaiheessa olisi vanhusten kannalta tavoiteltavaa, jotta säästyttäisiin paikkausoperaatioilta.

Resin-infiltration as a method for arresting initial caries lesions

Resin-infiltration is a recent non-invasive or micro-invasive method for arresting active initial caries lesions before they require restorative treatment. This technique has been reported to be applicable for active interproximal and smooth-surface caries lesions of ICDAS categories 2 and 3. This article is based on a systematic review of the literature on this method. In addition, experiences from the Dental Teaching Unit, City of Oulu, Finland are introduced. Literature was sought in MEDLINE using keywords: resin infiltration, incipient caries, interproximal caries, and white spot lesion. Literature and monitoring periods of up to three years favour the use of resin-infiltration in arresting interproximal initial lesions compared with i.e. fluoride varnish and sealants. There have been no long follow-up periods for monitoring the aesthetic outcome; but according to the existing findings, the outcome is good. Dentists report the method to be slightly challenging to use in the beginning. The most time-consuming procedures are separation of teeth and use of dry dam. Patients mostly report that they cope well with the method, and patient satisfaction is good. The experiences of the method in the Dental Teaching Unit, City of Oulu, Finland support the findings in the literature as to its use. When interproximal lesions are treated, local anaesthesia is recommended. Chemical dry dam maybe useful for treating smooth-surface lesions in the incisive-canine regions. To conclude, with the right patient selection, resin-infiltration is a useful method for controlling caries in young patients. It may also be useful in arresting cervical initial caries lesions among senior citizens – however, research on this topic is needed.

Kuvien käyttöön on potilaiden lupa.

Kaikki kirjoittajat työskentelevät Oulun yliopiston Suun terveyden tutkimusyksikössä, Karies- ja juurenhoito-opin ja lasten hammashoidon oppiaineessa.

Kenelläkään kirjoittajista ei ole taloudellisia sidonnaisuuksia liittyen tuotteeseen tai menetelmään.

Pauliina Pajala, Oulun yliopisto
Marja-Liisa Laitala, Oulun yliopisto
Taina Käkilehto, Oulun yliopisto; Oulun kaupunki, Suun terveydenhuolto, Opetusterveyskeskus
Leo Tjäderhane, Suu- ja leukasairauksien osasto, Helsingin yliopisto; Helsingin yliopistollinen sairaala, Helsinki; Suun terveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto, ja Medical Research Center, Oulun yliopistosairaala ja Oulun yliopisto
Vuokko Anttonen, Oulun yliopisto; Medical Research Center, Oulun yliopistosairaala ja Oulun yliopisto
vuokko.anttonen@oulu.fi

Kirjallisuutta

  1. Ahovuo-Saloranta A, Forss H, Walsh T, Hiiri A, Nordblad A, Mäkelä M, Worthington HV. Sealants for preventing dental decay in the permanent teeth. Cochrane Database Syst Rev 2013; 3:CD001830.
  2. Altarabulsi MB, Alkilzy M, Splieth CH. Clinical applicability of resin infiltration for proximal caries. Quintessence Int 2013; 44(2): 97-104.
  3. Anttonen V, Seppä L, Hausen H. A follow-up study of the use of DIAGNOdent for monitoring fissure caries in children. Community Dent Oral Epidemiol 2004; 32(4): 312-8.
  4. Ekstrand KR, Bakhshandeh A, Martignon S. Treatment of proximal superficial caries lesions on primary molar teeth with resin infiltration and fluoride varnish versus fluoride varnish only: efficacy after 1 year. Caries Res 2010; 44(1): 41-6.
  5. Forss H, Widström E. Korjaavan hoidon käytännöt. Suom Hammaslääkäril 2011; 12(18): 26-31.
  6. Gomez SS, Basili CP, Emilson CG. A 2-year clinical evaluation of sealed noncavitated approximal posterior carious lesions in adolescents. Clin Oral Invest 2005; 9(4): 239-43.
  7. Kielbassa AM, Müller J, Gernhardt CR. Closing the gap between oral hygiene and minimally invasive dentistry: a review on the resin infiltration technique of incipient (proximal) enamel lesions. Quintessence Int 2009; 40(8): 663-81.
  8. Kilpeläinen R, Seppä L, Tjäderhane L, Peltonen E, Anttonen V. Onko terveyskasvatuksesta hyötyä? Suom Hammaslääkäril 2013; 6(20): 24-9.
  9. Knösel M, Eckstein A, Helms HJ. Durability of esthetic improvement following Icon resin infiltration of multibracket-induced white spot lesions compared with no therapy over 6 months: a single-center, split-mouth, randomized clinical trial. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2013; 144(1): 86-96.
  10. Kugel G, Arsenault P, Papas A. Treatment modalities for caries management, including a new resin infiltration system. Compend Contin Educ Dent 2009; 30 Spec No 3:1-10; quiz 11-2.
  11. Luopa P, Kivimäki H, Matikka A, Vilkki S, Jokela J, Laukkarinen E, Paananen R. Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000-2013 - Kouluterveyskyselyn tulokset. Tutkimusraportti. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos; 2014. [http://www.julkari.fi/handle/10024/116692]. Haettu 25.3.2015.
  12. Martignon S, Ekstrand KR, Gomez J, Lara JS, Cortes A. Infiltrating/sealing proximal caries lesions: a 3-year randomized clinical trial. J Dent Res 2012; 91(3): 288-92.
  13. Meyer-Lueckel H, Bitter K, Paris S. Randomized controlled clinical trial on proximal caries infiltration: three-year follow-up. Caries Res 2012; 46(6): 544-8.
  14. Meyer-Lueckel H, Paris S, Kielbassa AM. Surface layer erosion of natural caries lesions with phosphoric and hydrochloric acid gels in preparation for resin infiltration. Caries Res 2007; 41(3): 223–30.
  15. Paris S, Bitter K, Naumann M, Dörfer CE, Meyer-Lueckel H. Resin infiltration of proximal caries lesions differing in ICDAS codes. Eur J Oral Sci 2011; 119(2): 182-6.
  16. Paris S, Hopfenmuller W, Meyer-Lueckel H. Resin infiltration of caries lesions: an efficacy randomized trial. J Dent Res 2010; 89(8): 823-6.
  17. Paris S, Meyer-Lueckel H. Inhibition of caries progression by resin infiltration in situ. Caries Res 2010; 44(1): 47-54.
  18. Paris S, Meyer-Lueckel H. Masking of labial enamel white spot lesions by resin infiltration – A clinical report. Quintessence Int 2009; 40(9): 713-8.
  19. Pitts N. Preventive and minimal intervention dentistry in the undergraduate curriculum. J Dent 2011; 39 Suppl 2:S41-8.
  20. Pitts N, Ekstrand K, ICDAS Foundation. International Caries Detection and Assessment System (ICDAS) and its International Caries Classification and Management System (ICCMS) - methods for staging of the caries process and enabling dentists to manage caries. Community Dent Oral Epidemiol 2013; 41(1): e41-52.
  21. Tirlet G, Chabouis HF, Attal JP. Infiltration, a new therapy for masking enamel white spots: a 19-month follow-up case series. Eur J Esthet Dent 2013; 8(2): 180-90.
  22. Weintraub JA. Pit and fissure sealants in high-caries-risk individuals. J Dent Educ 2001; 65(10): 1084-90.
  23. Currie C, Zanotti C, Morgan A, Currie D, de Looze M, Roberts C. ym. (toim.). Health policy for children and adolescents, no 6. Social determinants of health and well-being among young people. Health Behaviour in School-Aged Children (HBSC) study: international report from the 2009/2010 survey. Kööpenhamina: WHO Regional Office for Europe; 2012.