Kovasti pelkäävällä nuorella usein negatiivinen vuorovaikutuskokemus suun terveydenhuollossa

Väitöskirja tarkastettiin 20.3.2015 Turun yliopistossa

Dental fear in adolescents' transition to early adulthood

Vastaväittäjä: Heikki Murtomaa, professori, Helsingin yliopisto

Kustos: Päivi Rautava, professori, tutkimusylilääkäri, Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

Esitarkastajat: Jorma Virtanen, professori, Oulun yliopisto, Magnus Hakeberg, professori, Göteborgin yliopisto

Ohjaajat: Päivi Rautava, ehkäisevän terveydenhuollon professori, Turun yliopisto, Satu Lahti, sosiaalihammaslääketieteen professori, Turun yliopisto, Hannele Räihä, psykologian professori, Turun yliopisto

Joillakin jännitys ja pelko valtaavat mielen hammashoidon aikana niin vahvasti, että voidaan puhua hammashoitopelosta. Sen voimakkuutta voidaan mitata hammashoitopelkomittareilla, joiden käyttöä suositellaan potilaan pelon huomioinnissa ja hoidon suunnittelussa. Pelon vaikutukset näkyvät yksilön fysiologisissa ja kognitiivisissa toiminnoissa sekä käyttäytymisessä ja tuovat haastetta myös potilaan ja hammaslääkärin väliseen vuorovaikutukseen.

Koherenssintunne - israelilaisen sosiologin Aaron Antonovskyn terveyttä ylläpitäviä tekijöitä painottavan teorian keskeinen käsite – on yksilön kokonaisvaltainen taipumus, joka on yhteydessä selviytymiseen kuormittavissa tilanteissa. Vahva koherenssin tunne auttaa kuormituksen sietämisessä. Koherenssintunne kehittyy pääosin lapsuuden, nuoruuden sekä varhaisen aikuisuuden aikana. Se liittyy henkiseen hyvinvointiin ja kykyyn olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Tavoitteena oli arvioida uuden, lyhyen kliinisen hammashoitopelkomittarin Short Dental Fear Question (SDFQ) ja potilaan vuorovaikutuskokemusta suunterveydenhuollon henkilöstön kanssa mittaavan mittarin Patient Dental Staff Interaction Questionnaire (PDSIQ) validiteettia. Lisäksi tavoitteena oli tutkia nuoren omaa kokemusta suun terveydenhuollon henkilöstön kanssa käydystä vuorovaikutuksesta, hammashoitopelon ja koherenssintunteen välistä yhteyttä sekä testata moniammatillista (psykoterapeutti ja suun terveydenhuollon henkilöstö) ratkaisukeskeistä pienryhmäinterventiomallia kovan hammashoitopelon vähentämiseksi. Tutkittavat olivat pääosin 18-26-vuotiaita nuoria aikuisia, ja mukana oli myös otos 15-vuotiaita nuoria.

SDFQ osoittautui validiksi hammashoitopelko- ja PDSIQ validiksi vuorovaikutusmittariksi. Noin 8 % 18-vuotiaista pelkäsi kovasti hammashoitoa. Kovaa hammashoitopelkoa esiintyi useammin nuorilla, joilla oli heikko koherenssintunne. Kovasti pelkäävät nuoret kokivat harvemmin ystävällisyyttä, vastavuoroista viestintää, luottamusta ja turvallisuutta kuin muut nuoret. Kovasti pelkäävät kokivat harvemmin ystävällisyyttä ja vastavuoroista viestintää, luottamusta ja turvallisuutta, mutta sen sijaan useammin karskiutta ja turvattomuudentunnetta. Interventiotutkimuksessa nuoren kova hammashoitopelko helpottui ja kaikki onnistuivat sitoutumaan hoitojaksoonsa loppuun saakka.

Erityisesti kovasti pelkäävä nuori saattaisi hyötyä hammaslääkärin ja muun henkilöstön luomasta positiivisesta ilmapiiristä, jossa panostettaisiin luottamuksen ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen vuorovaikutuksen aikana. Moniammatillinen pienryhmäinterventio tarjoaa lisää välineitä pelon hallintaan.

Väitöstutkimus tehtiin Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnan kliinisen laitoksen kansaterveystieteen oppiaineessa. Mukana olivat myös Turun yliopiston sosiaalihammaslääketieteen ja psykologian oppiaineet. Interventio toteutettiin yhteistyössä Turun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ja kliininen tutkimus Turun sekä Kaarina-Piikkiön suunterveydenhuollon kanssa.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6039-2