Probiooteista apua ientulehdukseen

Väitöskirja tarkastettiin 25.9.2015 Turun yliopistossa

Probiotics and oral health: in vitro and clinical studies

Vastaväittäjä: Jukka Meurman, professori, Helsingin yliopisto

Kustos: Eva Söderling, dosentti, Turun yliopisto

Esitarkastajat: Christina Stecksén-Blicks, professori, Umeå universitet, Ruotsi, Gilad Bachrach, professori, The Hebrew University-Hadassah, Israel

Ohjaajat: Eva Söderling, dosentti, Turun yliopisto, Ulvi Gürsoy, dosentti, Turun yliopisto, Anna Haukioja, FT, Turun yliopisto

Probiootit ovat eläviä mikrobeja, jotka riittävän suurina määrinä annosteltuna edistävät ihmisen terveyttä. Niitä käytetään esimerkiksi ripulin, allergioiden ja hengitystieinfektioiden ehkäisyssä ja hoidossa. Kiinnostus probioottien käyttöön myös suun terveyden edistämiseksi lisääntyy. Yleisimmin käytetyt probiootit kuuluvat laktobasilleihin tai bifidobakteereihin, joten ne ovat hyviä hapontuottajia ja viihtyvät happamissa olosuhteissa. Suunterveyden kannalta tämä voisi teoriassa tarkoittaa lisääntynyttä hampaiden reikiintymisen riskiä.

Tässä työssä selvitettiin probioottien vaikutusta suun mikrobistoon, plakin hapontuottoon ja ienterveyteen laboratoriokokeiden ja kahden kliinisen tutkimuksen avulla. Kliiniset tutkimukset olivat satunnaistettuja kaksoissokkotutkimuksia, joista ensimmäisessä 13 tervettä aikuista jaettiin kahteen ryhmään. Puolet koehenkilöistä käytti ensin Lactobacillus rhamnosus GG -tabletteja kahdesti päivässä kahden viikon ajan ja puhdistusjakson jälkeen L. reuteri -tabletteja kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Toinen puoli koehenkilöistä käytti tabletteja päinvastaisessa järjestyksessä. Toisessa kliinisessä tutkimuksessa 62 tervettä aikuista jaettiin kahteen ryhmään. Puolet koehenkilöistä käytti testitabletteja, jotka sisälsivät L. rhamnosus GG- ja Bifidobacterium animalis subsp. lactis BB-12 -probiootteja, ja toinen puoli käytti verrokkitabletteja, joista probiootti puuttui. Käyttösuositus oli 4 tablettia päivässä 4 viikon ajan.

In vitro -tutkimuksissa havaittiin, että laktobasillit vaikuttivat S. mutansin biofilmin muodostukseen ja tarttumiseen syljellä päällystetylle hydroksiapatiitille. Laktobasilleilla ei toisaalta ollut vaikutusta S. mutansin määrään kolmen lajin biofilmissä.

Kliinisissä tutkimuksissa tutkituilla probiooteilla ei ollut vaikutusta plakin hapontuottoon. Myöskään mutans-streptokokkien määrässä tai suun mikrobikoostumuksessa ei havaittu eroja. L. rhamnosus GG- ja B. lactis BB-12 -probiootteja sisältänyt yhdistelmätabletti vähensi plakin määrää ja ienverenvuotoa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tietyt yleisterveydelle hyödylliset probiootit vaikuttavat turvallisilta suunterveyden kannalta ja niillä vaikuttaisi olevan ienterveyttä parantava vaikutus. Probioottien käytön yleistyessä väestössä on yhä tärkeämpää ymmärtää probioottien toimintaa suuontelossa.

Tutkimus tehtiin Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella. Väitöskirja kuuluu parodontologian oppiaineeseen.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6233-4