Nuorten aikuisten hampaiden korjaavan hoidon tarve voidaan tunnistaa kyselytutkimuksella

Väitöskirja tarkastettiin 2.10.2015 Oulun yliopistossa/Puolustusvoimien taistelukoulussa Tuusulassa

Indentifying dental restorative treatment need in healthy young adults at individual and population level

Vastaväittäjä: Kai Parkkola, sotilaslääketieteen professori, lääkintäkommodori, Tampereen yliopisto, Puolustusvoimat

Kustos: Vuokko Anttonen, dosentti, EHL, Oulun yliopisto

Esitarkastajat: Eero Kerosuo, professori, Tromssan yliopisto, Norja, Heikki Murtomaa, professori, Helsingin yliopisto

Ohjaajat: Vuokko Anttonen, dosentti, EHL, Oulun yliopisto, Pertti Patinen, HLT, EHL, lääkintäkomentaja, Puolustusvoimat, Leo Tjäderhane, professori, Oulun yliopisto

Karies on yksi maailman laajimmalle levinneistä sairauksista. Menneinä vuosikymmeninä karies väheni merkittävästi aina 1990-luvulle saakka, jonka jälkeen myönteinen kehitys on hidastunut. Riskiyksilöt kantavat edelleen suuren osan karieshoidon tarpeesta.

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia korjaavan hoidon tarpeen määrää nuorten miesten keskuudessa, karieksen maantieteellistä jakautumista sekä tapoja löytää hoidon tarpeessa olevat yksilöt. Tämän poikittaistutkimuksen satunnaistettu tutkimusaineisto koostui 13 819 varusmiehestä sekä esitietoihin perustuvasta aineistosta, joka kerättiin seulonnan yhteydessä tietokonepohjaisella kyselylomakkeella. Tutkimusaineiston varusmiehet olivat syntyneet vuosina 1990, 1991 ja 1992. Heidän voidaan katsoa edustavan 1990-luvun alussa syntyneitä terveitä suomalaisia miehiä.

Tutkimus osoitti, että korjaavan hoidon tarpeessa olevat yksilöt voidaan tarkasti seuloa Suomen Puolustusvoimien käyttämällä karkealla seulontamenetelmällä. Seulontamenetelmän tulokset vastasivat yksilö- ja hammastasolla hyvin tarkastusta, jossa kariesstatus tehtiin käyttäen ICDAS-kriteereihin perustuvaa menetelmää. Tutkimusjoukossa lähes puolella (45 %) oli korjaavan hoidon tarvetta ja keskimäärin 1,4 korjaavan hoidon tarpeessa olevaa hammasta 28 hampaasta, viisaudenhampaat pois lukien. Korjausta vaativista hampaista 75 % oli primaarikarieksen, 22 % sekundaarikarieksen vaurioittamia ja loput 3 % olivat karieksen takia juurihoitoon tai poistettavaksi diagnosoituja hampaita. Aiemmin korjattujen, karieksen takia poistettujen tai karieksen vaurioittamien hampaiden lukumäärä oli 4,1. Kymmenellä prosentilla tutkimusjoukosta oli puolet kaikista vaurioista ja vastaavasti kolmanneksella tutkituista oli 90 % kaikista kariesvaurioista.

Juomaveden fluoripitoisuus ja asuminen kaupungissa tai ruotsinkielisessä kunnassa olivat suojaavia tekijöitä korjaavan hoidon tarpeen suhteen. Hammaslääkäritiheydellä sen sijaan ei ollut yhteyttä karieksen esiintyvyyteen. Tutkittaessa esitietoihin perustuvaa kyselyä, valittiin tilastollisesti 10 kysymystä 108 kysymyksen joukosta. Positiivinen, korjaavalle hoidolle altistava vastaus vähintään kahdeksaan näistä 10 kysymyksestä ennusti luotettavasti yksilön korjaavan hoidon tarpeen. Tutkimus osoitti, että tutkitussa aineistossa kariesta esiintyy edelleen ja se on jakautunut aiempaa tasaisemmin. Tutkimus osoitti myös, että seulonnan ja kyselyn avulla voidaan löytää luotettavasti ne, jotka ovat korjaavan hoidon tarpeessa. Taustatietojen kysely voisi ja sen pitäisi olla työkalu suunniteltaessa terveyden edistämistä yksilö- ja väestötasolla. Tutkimuksen havaintojen mukaan suunniteltaessa suunterveyden resursseja ja ohjelmia on syytä huomioida myös maantieteelliset tekijät ja erot korjaavan hoidon tarpeessa.

Väitöstutkimus on tehty Oulun yliopistossa.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/urn:isbn:9789526209128