Ientaskunesteen MMP-8-pitoisuuden hyödyntäminen hampaan kiinnityskudossairauksien diagnostiikassa

Väitöskirja tarkastettiin 3.6.2016 Helsingin yliopistossa

Variability of Gingival Crevicular Fluid Matrix Metalloproteinase-8 Levels in Respect to Point-of-Care Diagnostics in Periodontal Diseases

Vastaväittäjä: Rodrigo López, professori, Aarhus University, Tanska

Kustos: Timo Sorsa, professori, Helsingin yliopisto / Karolinska, Institutet, Ruotsi

Esitarkastajat: Andrea Mombelli, professori, University of Geneva, Sveitsi, Marja Laine, apulaisprofessori, Academic Center for Dentistry, Amsterdam (ACTA), University of Amsterdam and Vrije University, Alankomaat

Ohjaajat: Päivi Mäntylä, dosentti, Helsingin yliopisto, Timo Sorsa, professori, Helsingin yliopisto / Karolinska, Institutet, Ruotsi

Hampaan kiinnityskudosten tulehdus eli parodontiitti on aikuisväestössä yleinen sairaus, joka voi pitkälle edetessään johtaa hampaiden menettämiseen. Sairauden pitkäaikaisennusteen kannalta onkin erittäin tärkeää, että parodontiitti diagnosoidaan varhain. Matriksin metalloproteinaasi-8 (MMP-8) -entsyymi on aikaisemmissa tutkimuksissa osoittautunut lupaavaksi merkkiaineeksi parodontiitin diagnostiikassa. Aktiivinen MMP-8 pilkkoo kollageeneja ja muita sidekudoksen proteiineja. MMP-8:aa vapautuu erityisesti neutrofiilisistä granulosyyteistä, mutta krooninen tulehdus lisää myös monissa muissa solutyypeissä MMP-8-geenin ilmentymistä. Kohonnut MMP-8-pitoisuus suunesteissä, mm. ientaskunesteessä ja syljessä, on useissa tutkimuksissa yhdistetty parodontiittiin, ja pitoisuuksien on osoitettu laskevan onnistuneen hoidon seurauksena. Toisaalta suunesteiden MMP-8-pitoisuudet vaihtelevat eri potilailla suuresti, mikä vaikeuttaa pitoisuusarvojen hyödyntämistä parodontiitin diagnostiikassa.

Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli vertailla MMP-8-pitoisuuksien pikamittaukseen käytettäviä ns. tuolinvierustestejä ja laboratoriossa käytettäviä, immunologisia MMP-8:n mittausmenetelmiä, sekä selvittää, miten tupakointi vaikuttaa ientaskunesteen MMP-8-pitoisuuden vaihteluun. Lisäksi tutkittiin MMP-8-arvojen hyödyllisyyttä parodontiitin diagnostiikassa ylipäätään. Tämä tehtiin vertailemalla MMP-8:n ja muiden ientaskunesteen tulehdusmerkkiaineiden kykyä erottaa parodontiitti gingiviitistä ja terveestä hampaiden kiinnityskudoksesta. Tutkimuksessa selvitettiin myös, voiko ientaskunesteen MMP-8 ennustaa parodontiitin kliinistä hoitovastetta.

Tutkimustulosten yhteenvetona voidaan todeta, että immunologisissa mittausmenetelmissä käytettävien eri vasta-aineiden kyky sitoutua MMP-8:n erilaisiin muotoihin vaihtelee, mikä aiheuttaa hajontaa mittaustuloksissa. Näin ollen vertailujen tekeminen eri tutkimusten välillä voi olla vaikeaa, mikäli niissä on käytetty erilaisia menetelmiä. Ientaskunesteen MMP-8 on lupaava merkkiaine parodontiitin hoitovasteen ennustamiseen. Tämä tutkimus myös tukee aikaisempia tuloksia, joiden perusteella ientaskunesteen MMP-8-pitoisuuden avulla voidaan erottaa terve hampaan kiinnityskudos ja pinnallinen ientulehdus keskivaikean tai pitkälle edenneen parodontiitin vaivaamasta kiinnityskudoksesta. Tuloksista kävi ilmi kuitenkin myös se, että mahdollinen tupakointi tulee aina ottaa huomioon, kun ientaskunesteen MMP-8-pitoisuuksia hyödynnetään diagnostisessa tulkinnassa.

Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/161021