Ensiapukoulutus opetusterveyskeskuksen suun terveydenhuollossa

Menetelmät

Kyselytutkimus toteutettiin syksyllä 2014 järjestetyn hätätilaharjoituksen yhteydessä Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa. Tutkimukseen osallistuivat kaikki neljännen vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijat sekä toisen ja kolmannen vuosikurssin suuhygienistiopiskelijat sekä opetusterveyskeskuksen ja Oulun ammattikorkeakoulun suun terveydenhuollon ohjaavat opettajat. Välittömästi hätätilaharjoituksen jälkeen opiskelijoille ja ohjaajille jaettiin kyselylomake, johon kaikki 52 hammaslääketieteen opiskelijaa ja 53 suuhygienistiopiskelijaa sekä 23 ohjaajaa vastasivat (taulukko «Moniammatilliseen simulaatiokoulutukseen osallistuneet ohjaajat ja opiskelijat (n = 128).»1).

Hätätilaharjoitukset suunniteltiin ammattikorkeakoulun ja opetusterveyskeskuksen yhteistyönä. Ennen harjoitusta opiskelijoita kehotettiin perehtymään toimipaikkansa ensiapuvälineisiin ja -ohjeisiin. Opiskelijat tutustuivat itsenäisesti ensiapulääkkeisiin, happipullon ja hengityspalkeiden toimintaan, pistotapaturmapotilaan ja väkivaltaisen asiakkaan kohtaamisen ohjeisiin sekä defibrillaattoriin. Lisäksi kaikille opiskelijoille annettiin luettavaksi elvytyksen Käypä hoito -suositus (13) sekä pyydettiin ottamaan selvää ABCD-tutkimusmenetelmästä ensihoidon kirjallisuudesta.

Toisen vuosikurssin suuhygienistiopiskelijat valmistelivat simuloitavat ensiapu- ja hätätilanteet OAMK:n ensiapukouluttajan ohjauksessa. Tilanteiden suunnitteluun osallistuivat kaikki kyseisen kurssin opiskelijat: suuhygienistiopiskelijoiden ensiapuvalmiuksien opinto-ohjelmaan sisältyy sekä hätätilanteissa toimiminen että niiden suunnittelu. Elvytysharjoituksessa käytössä oli elvytysnukke ja harjoitus- defibrillaattori. Muita harjoiteltavia tilanteita (rasteja) tutkimusvuonna olivat väkivaltaisen potilaan kohtaaminen, adrenaliinireaktion erottaminen anafylaksiasta, alhainen verensokeri, kemikaaliroiske silmään ja pistotapaturma. Suuhygienistiopiskelijat näyttelivät potilaita simuloiden aitoa tilannetta. Tilanteista pyrittiin saamaan mahdollisimman aidontuntuisia käyttämällä näyttelijöillä maskeerausta ja tilanteeseen sopivaa pukeutumista. Opiskelijat, jotka kiersivät rastilta toiselle, jaettiin 4-5 hengen ryhmiin siten, että kaikissa ryhmissä oli sekä hammaslääketieteen opiskelijoita että suuhygienistiopiskelijoita. Jokaisen ryhmän mukana oli myös opetusterveyskeskuksen hammashoitaja.

Harjoitukseen osallistuneet opetusterveyskeskuksen ja ammattikorkeakoulun opettajat toimivat hätätilannerasteilla ohjaajina. He valvoivat, että kaikki osaamistavoitteet ja tilanteen hallintaan tarvittavat asiat huomioitiin laaditun rastisuunnitelman mukaan. Kutakin hätätilannetta varten oli laadittu tutkimuksiin ja Käypä hoito -suosituksiin perustuva ohjeellinen tarkistuslista jälkipuintia varten. Näin varmistettiin, että kaikki tilanteessa huomioitavat asiat tulivat huomioiduiksi. Palautekeskustelu käytiin kullakin rastilla välittömästi toiminnan jälkeen. Simulaatiotilanteen jälkeen rastia tarkkaileva opiskelija kertoi ensin omat havaintonsa harjoituksen sujumisesta, näyttelijänä toimineet opiskelijat antoivat palautteen ryhmän suoriutumisesta ja lopuksi käytiin opettajan ohjaama keskustelu koko ryhmän kesken. Rasteilla toimivat opettajat olivat kaikki terveysalan ammattilaisia, ja elvytyksen ohjaajina toimi kaksi ensiapukoulutukseen perehtynyttä opettajaa. Opiskelijat ohjeistettiin vaikeita simulaatio-harjoitustilanteita varten, ja heille kerrottiin turvasanat, joilla harjoitustilanne voitaisiin keskeyttää.

Kyselyyn vastattiin nimettömänä. Kyselylomakkeen sisältämät väittämät pohjautuivat aikaisempiin simulaatioharjoituksia ja moniammatillisuutta käsitelleisiin tieteellisiin tutkimuksiin (1, 13, 15). Kyselylomakkeen väittämät koskivat harjoituksen järjestelyjä (9 väittämää), moni- ammatillisuutta (7 väittämää) ja harjoituksesta saatua palautetta (5 väittämää), opiskelijoiden lomakkeessa myös oppimista (7 väittämää). Väittämissä käytettiin viisiportaista Likert-asteikkoa. Taustatietoina kysyttiin vastaajan koulutus, aiempi simulaatiokoulutukseen osallistuminen ja sukupuoli. Opiskelijoilta kysyttiin lisäksi mahdollinen aiempi koulutus ja ohjaajilta ikä. Kyselyssä oli myös kolme avointa harjoitukseen liittyvää kysymystä.

Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelman versiolla 22, ristiintaulukoitiin koulutusohjelman mukaan ja määritettiin "täysin samaa mieltä" ja "samaa mieltä" vastanneiden osuus. Ryhmien erojen tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin khiin neliö -testillä.

Tulokset

Ensiapuharjoitukseen osallistuneet opiskelijat ja opetusterveyskeskuksen sekä ammattikorkeakoulun ohjaajat olivat pääosin erittäin tyytyväisiä järjestettyyn koulutukseen. Osallistujista 85 % antoi myönteistä palautetta simulaatioharjoituksen järjestelyistä ja moniammatillisesta toteutuksesta (kuvio «»1). Ohjaajista ja opiskelijoista 92 % oli sitä mieltä, että potilaat hyötyvät siitä, että suunterveysalan opiskelijat työskentelevät yhdessä. Simulaatioympäristö koettiin myös toimivaksi (91 %) ja todentuntuiseksi (75 %).

Sekä hammaslääketieteen opiskelijat että suuhygienistiopiskelijat kokivat oppineensa uutta ensiapukoulutuksessa; valtaosa opiskelijoista (97 %) oli sitä mieltä, että simulaatioharjoitus auttoi soveltamaan teoriatietoa käytännön hoitotilanteisiin (kuvio «»2). Lähes kaikki osallistujat (99 %) katsoivat, että harjoitus oli hyödyllinen ensiaputaitojen oppimisen kannalta. Hammaslääketieteen opiskelijoiden ja suuhygienistiopiskelijoiden välillä oli eniten eroa siinä, kuinka he kokivat osanneensa ensiapukoulutuksessa vaadittuja taitoja ennen koulutusta. Hammaslääketieteen opiskelijoista 73 % ja suuhygienistiopiskelijoista 39 % arvioi, että harjoitus edellytti taitoja, joita heillä ei ollut ennen harjoitusta (p = 0,006).

Myös harjoituksen järjestelyihin oltiin pääosin tyytyväisiä (kuvio «»3). Eri koulutusohjelmien opiskelijoiden vastauksissa oli kuitenkin jonkin verran eroja siinä, miten he kokivat saaneensa palautetta (hammaslääkäriopiskelijat 98 % vs. suuhygienistiopiskelijat 69 %, p = 0,001), kuinka haasteellisina (96 % vs. 72 %, p = 0,008) ja monipuolisina (94 % vs. 68 %, p = 0,005) he pitivät ensiaputilanteita, sekä kuinka hyvin järjestelyt toimivat (92 % vs. 64 %, p = 0,002). Hammaslääketieteen opiskelijoiden antama palaute harjoituksen järjestelyistä oli pääosin myönteisempää kuin suuhygienistiopiskelijoiden. Kurssin osaamistavoitteiden määrittelyyn opiskelijat suhtautuivat kriittisesti, sillä ainoastaan noin kolmannes (31 %) kaikista osallistujista vastasi, että tavoitteet oli määritetty tarkasti.

Opiskelijat kommentoivat harjoitusta avoimissa kysymyksissä muun muassa seuraavasti: "Opin ensiaputaitoja, jotka liittyvät erilaisiin käytännön tilanteisiin", ja "Teoriasta käytäntöön, tilanteet selvenivät. Tilanteen hallinta!".

Kuva 1. Ensiapukoulutukseen osallistuneiden (n = 128) myönteiset (täysin samaa mieltä + samaa mieltä) vastaukset (%) väittämiin simulaatioharjoituksesta. Hammaslääkäri- ja suuhygienistiopiskelijoiden väliset erot vastauksissa arvioitiin khiin neliö -testillä.

Kuva 2. Hammaslääkäri- ja suuhygienistiopiskelijoiden (n = 105) myönteiset vastaukset (%) oppimista koskeviin väitteisiin. Hammaslääkäri- ja suuhygienistiopiskelijoiden väliset erot vastauksissa arvioitiin khiin neliö -testillä.

Kuva 3. Hammaslääkäri- ja suuhygienistiopiskelijoiden (n = 105) myönteiset vastaukset (%) harjoituksen järjestelyjä koskeviin väitteisiin. Hammaslääkäri- ja suuhygienistiopiskelijoiden väliset erot vastauksissa arvioitiin khiin neliö -testillä.

Pohdinta

Simulaation käyttö on lisääntynyt viime vuosina lääketieteen eri alueilla ja se on todettu tehokkaaksi opetusmenetelmäksi (2, 3, 15, 16). Myös Suomessa simulaatioharjoittelu on koettu toimivaksi opiskeltaessa esimerkiksi kliinisiä kädentaitoja, systemaattista tiedonkeruuta ja päätöksentekoa (15). Simulaatioharjoittelu moniammatillisessa tiimissä paransi suositusten mukaisesti vaihtoehtoisten ratkaisumallien etsimistä hoitotilanteisiin, kommunikaatio- ja tiimityöskentelytaitoja, sekä yhdessä työskentelyn taitoja (6, 7, 15). Simulaatioharjoituksen avulla arvioitiin voitavan parantaa myös potilasturvallisuutta. Tämän Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa toteutetun hätä- tilakoulutukseen tulokset ovat samansuuntaisia: simulaatioharjoittelu auttoi soveltamaan teoriatietoa käytännön hoito- tilanteisiin, ja harjoitus oli hyödyllinen ensiaputaitojen oppimiseen.

Ensiapuvalmiutta täytyy ylläpitää työpaikoilla (17), ja taitoja tulee myös kerrata säännöllisesti (13), jotta hätätilanteessa osaa toimia oikein. Pääosin potilas- ja työturvallisuustyö on ennakoivaa ja ennaltaehkäisevää, mutta myös varotoimien pettämiseen on varauduttava. On tärkeää että perusterveydenhuollossa, yksityisillä lääkäriasemilla ja suun terveydenhuollon toimipisteissä osataan oikeat ensiaputoimet. Potilas- ja työturvallisuuden toteutuminen edellyttää, että suun terveydenhuollon ammattilaisilla on valmiudet toimia vastaanoton erilaisissa hätätilanteissa. Yhteistyö ja yhtenevät toimintalinjat ovat keskeisiä erityisesti ensiaputilanteissa (6, 7, 13), mutta myös hätätilanteisiin ja henkilökuntaan kohdistuviin uhkiin, kuten potilaan tai asiakkaan arvaamattomaan ja väkivaltaiseen käytökseen, on varauduttava. Tässä Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa järjestetyssä hätätilakoulutuksessa tuli ilmi, että opiskelijoilla on puutteita tiedoissa kuinka väkivaltainen asiakas kohdataan.

Sekä hammaslääketieteen opiskelijat että suuhygienistiopiskelijat kokivat oppineensa uutta hätätilakoulutuksessa. Opiskelijat korostivat palautteissaan että harjoitus tuki erityisesti käytännön ensiaputilanteiden hallintaa. Simulaatioharjoituksen avulla tulee esille opiskelijan oma valmius reagoida hätätilanteessa ja sitä voi harjoitella etukäteen.

Opiskelijoiden valmiuksissa oli myös eroja. Hammaslääketieteen opiskelijoista valtaosa (73 %) ja suuhygienistiopiskelijoista alle puolet (39 %) koki, että harjoituksessa vaadittiin taitoja, joita he eivät osanneet ennen harjoitusta. Suuhygienistikoulutukseen sisältyy kolmen opintopisteen ensiapukoulutus ennen yhteistä simulaatio-harjoitusta. Hätätilaharjoituksia pidetään jokaisena lukuvuonna ja elvytystä sekä defibrillaattorin käyttöä harjoitellaan joka vuosi, joten suuhygienistiopiskelijat ehtivät harjoitella hätätilanteissa toimimista useita kertoja koulutuksensa aikana. Siten heillä oli jo kokemusta vastaavasta harjoituksesta ja he kokivat myös osaamisensa paremmaksi. Hammaslääketieteen opiskelijoilla on ensimmäisenä opintovuotena peruselvytyksen opintojakso (0,5 op), jonka sisältöön kuuluu muun muassa peruselvytys ja onnettomuustilanteen arviointi, sekä elvytysharjoitus. Neljäntenä opintovuotena hammaslääketieteen opiskelijoilla on anestesiologian opintojakso (1 op), jonka sisältöön kuuluu hammaslääketieteessä käytettävät anestesiamuodot, hätätilanteet/elvytys ja kanylointiharjoitus. Tämän tutkimuksen perusteella hammas- lääketieteen ensiapu- ja hätätilakoulutusta on syytä tehostaa. Myös lääketieteen opiskelijoilla ensihoidon opetusta on melko vähän, ja lääketieteen opiskelijat toivoisivatkin enemmän opetusta ensihoidosta (18). Yleisesti muiden kuin jatkuvasti hätätilapotilaita hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten ensihoitotaidot ovat usein peräisin lyhyestä opiskeluajan opetuksesta ja heidän tuntumansa käytäntöön on kadonnut.

Hammaslääketieteen koulutuksessa on huomattu tarvetta moniammatilliselle koulutukselle, koska työelämässä tarvitaan yhteistyötaitoja (19). Kansainvälisissä tutkimuksissa moniammatillisen yhteistyön on todettu sopivan suun terveydenhuollon alan opiskeluun ja parantavan kommunikaatiota opiskelijoiden välillä (14, 20). Toimiva ja laadukas suun terveydenhuolto saavutetaan parhaiten, kun eri terveysalan ammattilaiset työskentelevät yhteistyössä (6, 7, 20). Moniammatilliseen simulaatioon pohjautuvaan koulutukseen osallistuneet opiskelijat mieltävät oppimiskokemukset arvokkaiksi ja oleellisiksi tulevan ammatillisuutensa kannalta (5, 21). Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa osallistujat suhtautuivat innostuneesti sekä harjoituksen moniammatilliseen että simulaatiokomponenttiin (5). Asenteet olivat johdonmukaisesti positiivisia sekä lääketieteen opiskelijoilla että hoitajaopiskelijoilla. Samansuuntaisia tuloksia saatiin Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa toteutetussa moniammatillisessa hätätilaharjoituksessa.

Hammaslääketieteen ja suuhygienistiopiskelijoiden laadukkaan yhteistoiminnan edellytyksenä niin yhteisen potilaan hoidossa kuin harjoitustenkin onnistumisessa on luottamus ja vastuullisuus. Kun opintojen aikana toimitaan yhdessä ja tiedetään toisten osaamisen alueet, mahdollistaa se myös työelämässä hyvän yhteistyön ja turvallisen potilaan hoidon.

Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa toteutettava moniammatillinen hätätilakoulutus on onnistunut kokonaisuus. Valtaosa koulutukseen osallistuneista oli hyvin tyytyväisiä simulaatioharjoituksen järjestelyihin ja harjoituksen moniammatilliseen toteutukseen. Koulutukseen osallistuneet kokivat oppineensa uutta. Kouluttajille arvokas tieto oli, että jopa 73 % hammaslääketieteen opiskelijoista koki, että harjoitus edellytti taitoja, joita heillä ei ollut ennen harjoitusta. Opiskelijaryhmien välillä oli jonkin verran eroja: hammaslääketieteen opiskelijat kokivat harjoituksen järjestelyt myönteisemmin kuin suuhygienistiopiskelijat. Tähän on voinut vaikuttaa se, että suuhygienistiopiskelijoilla oli aiempaa kokemusta vastaavasta hätätilaharjoituksesta, osa opiskelijoista oli ollut mukana jo kahtena aiempana vuonnakin. Harjoituksen toistaminen vuosittain olisi hyödyllistä.

Tämän tutkimuksen perusteella hätätilanteiden harjoittelu moniammatillisesti simulaatioympäristössä on hyödyllistä. Simulaatioharjoittelun avulla voidaan parantaa näitä valmiuksia opiskeluaikana, mutta tätä harjoittelumuotoa voidaan soveltaa myös työelämässä tapahtuvaan hätätilavalmiuksien ylläpitoon ja parantamiseen. Tässä harjoituksessa käytetyt hätätilaharjoituksen rastit voisivat sopia myös muille toimipaikoille käytettäväksi. Tilanteet olivat aidon tuntuisia ja ratkaisuihin liittyvä pohdinta edistää asioiden syvällisempää ymmärrystä.

Kiitokset

Kiitämme Opetusterveyskeskuksen ja OAMK:n henkilökuntaa avusta ja tuesta tämän tutkimuksen toteutuksessa.