Eurooppalaisten juurihoitosuositusten noudattaminen Suomessa

1. Röntgenkuvien merkitys juurihoidossa

ESE:n konsensusraportin (2) mukaan juurihoidettavasta hampaasta on oltava ajantasainen alkuröntgenkuva, josta tulee näkyä ainakin kyseisen hampaan juuret sekä 2–3 mm juurten kärkiä ympäröiviä rakenteita. Juurikanavien pituuden määritykseen käytetään tarvittaessa neularöntgenkuvausta, joka täydentää elektronisen apeksimittarin antamaa informaatiota. Mikäli neulan kärjestä on yli 3 mm haluttuun preparointipituuteen, tulee neulan asemaa säätää ja ottaa uusi neulakuva (2).

Ennen juurikanavien täyttöä on hyödyllistä ottaa ns. kuivanastakuva (masterpoint-kuva), jossa guttaperkkatäyttönastat viedään juurikanaviin preparointipituuteen ilman sealeria (tiivistyspastaa). Kuivanastakuvassa tulee näkyä juurten ja täyttönastojen kärjet. Juurihoidon päätteeksi tulee ottaa vielä täyttöröntgenkuva, josta voidaan arvioida sekä juuritäytteiden pituutta että tiiviyttä. Hyvässä täyttökuvassa on nähtävissä myös 2–3 mm juurten kärkiä ympäröiviä kudoksia (2, 3).

2. Kofferdam ja juurihoidon aseptiikka

Ennen juurihoitoa hampaasta poistetaan karies ja saumoistaan vuotavat paikkamateriaalit. Näin varmistetaan, että juurihoidon aikana asetettavasta väliaikaisesta täytteestä tulee tiivis. Tarvittaessa hammas restauroidaan, jotta myös kofferdam-kumi saadaan asetettua tiiviisti.

Kofferdam-kumi asetetaan joko jo ennen kavumavausta (2) tai viimeistään siinä vaiheessa, kun juurikanavien suut on paikannettu (4).

Sekä hammas että kofferdam on desinfioitava, ennen kuin edetään juurikanaviin. On erittäin tärkeää, että juurikanaviin viedään ainoastaan steriilejä instrumentteja (2).

Kofferdamin käytön merkitys juurihoidon onnistumiselle on kiistaton. ESE:n raportissa todetaan yksiselitteisesti, että ainoastaan kofferdamilla eristettyjä hampaita saa juurihoitaa. Kofferdam estää sylkikontaminaation ja siten syljen bakteerien pääsyn juurikanaviin (2). Yhdessä millilitrassa sylkeä on noin 1 x 107 bakteeria, joten pienikin määrä sylkeä riittää infektoimaan juurikanavat. Preparoiduissa kanavissa myös resistentit mikrobit, kuten sienet ja enterobakteerit, voivat päästä lisääntymään, koska kilpailevaa mikrobiflooraa tai elimistön puolustussoluja ei enää ole paikalla (4).

Kofferdam estää sen, että potilas vahingossa nielisi juurihoitoinstrumentin tai inhaloisi vahvoja huuhteluaineita. Lisäksi kofferdam ehkäisee huuhteluaineiden joutumisen suun limakalvoille (2). Kofferdam lisää juurihoidon tehokkuutta parantamalla näkyvyyttä hoitoalueelle ja pitämällä pehmytkudokset pois hoidettavan alueen tieltä. Lisäksi se vapauttaa hoitavien henkilöiden kädet nelikäsityöskentelyyn ja auttaa potilasta pitämään suutaan auki (5).

Kuva 1. Kofferdam estää juurikanavan sylkikontaminaation, pitää pehmytkudokset pois työskentelyalueelta ja helpottaa suun pitämistä auki.

3. Preparointipituuden määrittäminen

Oikean preparointipituuden määrittämisen ja sen saavuttamisen tärkeys korostuvat erityisesti silloin, kun potilaalla on apikaalinen parodontiitti. Apikaaliparodontiitissa bakteereita on koko juurikanavan pituudelta potilaan oireista riippumatta (4).

Elektroninen apeksimittari on ensisijainen ja oikein käytettynä erittäin luotettava preparointipituuden määritysmenetelmä (2, 6, 7). Röntgenkuviin perustuvaan preparointipituuden määritykseen verrattuna apeksimittari on huomattavasti tarkempi, ja sen käyttö ehkäisee ylipreparointia ja ylitäyttöä (8). Apeksimittarin toiminta perustuu sähkövirtaan, joka johdetaan juurikanavassa olevaa neulaa pitkin posken tai huulen limakalvolle kiinnitettyyn elektrodiin. Laite mittaa virtapiirin vaihtovirralle aiheuttamaa vastusta eli impedanssia, joka on foramen apicalen kohdalla vakio (6). Apeksimittarien käytössä tulee aina noudattaa valmistajan laatimia ohjeita, mutta niiden kaikkien toiminnassa pätevät samat perusperiaatteet (6). Juurikanavan preparointi on syytä rajoittaa apikaaliseen kuroumaan (9). Suositeltavin tapa määrittää preparointipituus on yhdistää röntgenkuvien ja apeksimittarin tuottama informaatio (2, 6).

4. Juurikanavien preparointi

Juurikanavien kemomekaaninen preparointi sisältää kanavien laajentamisen lisäksi myös niiden muotoilun ja desinfektion (10). Nikkeli-titaanineuloja (NiTi-neuloja) ja teräsneuloja vertailevissa tutkimuksissa on osoitettu toistuvasti, että NiTi-neulojen preparointitulokset ovat parempia käyrissä juurikanavissa, jollaisia lähes kaikki juurikanavat jossain määrin ovat. NiTi-neulat säilyttävät kanavan muodon paremmin kuin teräsneulat sekä käsin että koneellisesti preparoitaessa (11, 12). Teräsneuloilla preparoitaessa poikkeama kanavan muodossa kasvaa sitä suuremmaksi, mitä suurempaa neulaa käytetään; kun neulan koko on yli ISO std 30, erosta tulee jo merkittävä (11). Juurikanava pyritään laajentamaan niin suureksi, että sen huuhteleminen sekä täyttäminen tiiviisti on teknisesti mahdollista – mielellään vähintään std 20 suuremmaksi kuin kanavan luonnollinen laajuus eli laajuus ennen preparointia. Tarvittavaan laajuuteen vaikuttaa neulan halkaisijan lisäksi neulan koonisuus eli kasvukulma, joka vaihtelee 0.02:n ja 0.12:n välillä (4). Suurin ero käsineuloilla tehdyn ja koneellisen preparoinnin välillä on siinä, että koneellista menetelmää käytettäessä säästyy aikaa (12).

5. Juurihoidon laadun arviointi ja ennusteeseen vaikuttavat tekijät

Juurihoidon laatua tarkasteltaessa keskitytään useimmiten onnistumisprosentteihin. Tutkimuksissa käsitellään joko sitä, onko juurihoidettu hammas jouduttu poistamaan, tai sitä, onko hampaassa akuutti tai krooninen infektio. Krooninen juurikanavainfektio todetaan useimmiten röntgenkuvassa näkyvästä radiolusenttisuudesta. Apikaaliparodontiitti on elimistön puolustusreaktio juurikanavamikrobeja vastaan, ja se sijaitsee alveoliluun alueella, yleensä juuren kärjen ympärillä.

Juuritäytteen laatu on tutkimusten mukaan yhteydessä juurihoidon onnistumiseen, joten hyvän, täyttökuvalla kontrolloidun juuritäytteen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Täytetyn kanavan täytyy noudattaa juurikanavan alkuperäistä muotoa, täytteen ja kanavan seinämän väliin ei saa jäädä tyhjää tilaa eikä täytteen apikaalipuolella saa näkyä avointa juurikanavaa (3, 13).

Suomalaisessa tutkimuksessa vuodelta 2000 (14) tutkittiin juurihoitoprosessia hammaslääkärien potilasasiakirjoihin tekemien kirjausten ja potilaista otettujen röntgenkuvien perusteella. Juurihoitoon liittyville toimenpiteille annettiin pisteitä, ja niistä laskettiin yhteen ns. laatuindeksi. Jotta juurihoidon oli mahdollista saada täydet laatupisteet, potilasasiakirjoihin tuli merkitä lukuisia hoitoon liittyviä tietoja: Hammaslääkärin tuli kirjata potilaan oireet ja löydökset. Merkittyinä piti olla myös kaikkien kanavien preparointipituudet ja se, kuinka ne oli määritetty, sekä kanavien preparointilaajuudet ja se, millä ne oli preparoitu. Lisäksi tuli kirjata hoidossa käytetyt huuhteluaineet, väliaikaiset täytteet ja lopulliset täytteet. Lopuksi tuli arvioida hoidon lopputulosta, ottaa täyttökuva ja kutsua potilas kontrolliin vuoden kuluttua. Yksikään tutkitusta 144 juurihoidosta ei saavuttanut täysiä laatupisteitä. Yleisin puute oli se, ettei juurihoitoja kontrolloitu 15 kuukauden kuluessa (14).

Yksittäisen tekijän merkitystä juurihoidon onnistumiselle on hankalaa tutkia. Esimerkiksi vertailevaa tutkimusta, jossa toisen ryhmän juurihoidot tehtäisiin kofferdam-suojan kanssa ja toisen ryhmän ilman kofferdamia, ei ole eettisesti mahdollista toteuttaa. Kontrolloiduissa, prospektiivisissa seurantatutkimuksissa, joissa juurihoidot on suoritettu suositusten mukaisesti, onnistumistulokset ovat kuitenkin olleet parempia kuin väestötason tulokset epidemiologisissa tutkimuksissa (15, 16).

Yliopistojen hammasklinikoilla suoritettujen tutkimusten perusteella opiskelijoiden tekemien juurihoitojen lopputulos on ollut varsin hyvä. Suomalaisessa tutkimuksessa vuodelta 2009 (17) selvitettiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden tekemien juurihoitojen laatua ja juurihoidettujen hampaiden terveyttä. Kyseisessä tutkimuksessa opiskelijoiden hoitamat potilaat kutsuttiin 5-vuotisseurantakäynnille, jossa juurihoidetut hampaat tutkittiin kliinisesti ja röntgenologisesti. Hampaista kliinisesti täysin oireettomia oli 89,7 % ja apikaalialueiltaan terveitä 80,2 %. Toisessa tutkimuksessa brasilialaiset hammaslääketieteen opiskelijat tekivät juurihoitoja hampaisiin, joissa oli lähtötilanteessa apikaaliparodontiitti; näistä hampaista 76 % parani 1–4 vuoden seurannan aikana ja 19 % oli paranemassa (16). Yliopistoklinikoilla juurihoidot suoritetaan aseptisesti tiukkoja laatukriteereitä noudattaen.

Ruotsissa julkaistiin vuonna 2007 väestötason seurantatutkimus, jossa todettiin sekä juurihoidettujen hampaiden että apikaaliparodontiitin vaivaamien hampaiden määrän lisääntyneen 20 vuodessa. Vaikka juuritäytteiden laatu oli parantunut, apikaaliparodontiitti ei ollut vähentynyt samassa suhteessa – päinvastoin, sen esiintyvyys juurihoidetuissa hampaissa oli noussut (18). Kirjoittajien mukaan yksi syy tähän on todennäköisesti se, että nykyisin juurihoidetaan entistä huonokuntoisempia hampaita. Kirkevang työtovereineen kartoitti juurihoidettujen hampaiden terveyttä ja selviytymistä seuraamalla pitkittäistutkimuksessa 327 tanskalaisen juurihoidettuja hampaita vuodesta 1997 vuoteen 2008. Tässä aineistossa (n = 404 hammasta) vain 25 % juuritäytteistä täytti niille asetetut pituus- ja tiiviysvaatimukset. Apikaaliparodontiittia esiintyi vähemmän niissä hampaissa, joissa juuritäyte oli teknisesti hyvälaatuinen (30 %), kuin niissä, joissa täyte oli puutteellinen (65 %) (15).

Suomalaisen Terveys 2000 -tutkimuksen aineistosta selvitettiin suomalaisväestölle tehtyjen juurihoitojen laatua poikittaistutkimuksella (19). Tutkimusaineistoon kuului 5 244 panoraamatomografiakuvaa, jotka oli otettu yli 30-vuotiaista, hampaallisista suomalaisista. Kuvissa oli kaikkiaan 120 250 hammasta, joista 7 % oli juurihoidettu. Juurihoitojen teknistä laatua arvioitiin ainoastaan röntgenkuvien perusteella, ja röntgenkuvista huomioitiin vain juuritäytteen pituus suhteessa radiologiseen apeksiin. Tutkituista hampaista hyväksyttävät juurentäytteet oli keskimäärin 47 %:ssa, mutta molaareista ainoastaan 25 % täytti asetetut kriteerit. Kyseisessä tutkimuksessa monijuuriset hampaat arvioitiin huonoimman juuritäytteen mukaan. Juuritäytteiden tiiviyttä tai apikaaliparodontiitin esiintyvyyttä ei tässä tutkimuksessa arvioitu (19).

Kirkevang ja Hørsted-Bindslev julkaisivat vuonna 2002 katsausartikkelin juurihoidon onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä. Heidän mukaansa juurihoidetun hampaan ennusteeseen vaikuttavat eniten toimenpidettä edeltävä diagnoosi sekä juuritäytteen ja hampaan restauraation laatu. Hoidon epäonnistumisen riskiä kasvattavat puutteellinen aseptiikka ja infektoituneet juurikanavat, joita ei saada preparoitua, sekä hatarat väliaikaiset ja pysyvät täytteet. Erilaisten preparointimenetelmien merkitystä juurihoidon lopputuloksen kannalta on erittäin haastavaa tutkia, sillä muita tekijöitä, kuten juurikanavien morfologiaa, kliinikon taitoja ja juuritäytteiden laatua, on kliinisissä tutkimuksissa mahdotonta vakioida (3).

1. Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyllä Hammaslääkäripäivien yhteydessä 12.–13.11.2010. Tutkimusta varten laaditussa kyselylomakkeessa oli yhteensä 13 kysymystä. Lomake jaettiin kahden päivän aikana yhteensä 300:lle endodontian luennolle saapuvalle yleishammaslääkärille, ja vastaukset pyydettiin palauttamaan saman päivän aikana luentosalin ulkopuolella olevaan vastauslaatikkoon.

Vastaukset kerättiin anonyymisti siten, että yksittäiset vastaajat eivät olleet tunnistettavissa. Lomakkeessa kysyttiin kuitenkin vastausten tulkinnan kannalta kiinnostavia tietoja vastaajien työpaikasta ja työkokemuksesta. Kyselyyn vastaaminen perustui vapaaehtoisuuteen, eikä siitä ollut vastaajille suoraa hyötyä. Vastausprosentin kasvattamiseksi jokaiselle lomakkeen palauttaneelle annettiin kuitenkin hammasharja kiitokseksi vaivannäöstä.

Kolmestasadasta vastauslomakkeesta palautui 237. Vastauksista jouduttiin hylkäämään kolme, koska niissä oli vastattu vain osaan kysymyksistä. Analysoitavia lomakkeita kertyi siis yhteensä 234.

Kyselyn tulokset taulukoitiin Exceliin, josta ne siirrettiin edelleen SPSS-ohjelmaan. Ohjelman avulla ristiintaulukoitiin eri kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja. Vastausten perusteella suomalaisten hammaslääkärien juurihoitokäytäntöjä verrattiin eurooppalaisessa konsensusraportissa (2) kuvattuihin juurihoitosuosituksiin.

2. Tulokset

Kyselyn vastausprosentiksi tuli 79 % (n = 237). Vastaajista 49 % työskenteli terveyskeskuksessa, 40 % yksityisellä vastaanotolla ja 6 % muualla (yliopistohammasklinikka, sairaala, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, erikoistumispaikka yliopistolla tai Haartmanin päivystys).

Viisi prosenttia vastaajista oli valinnut useamman vastausvaihtoehdon, ja yksi vastaaja ei ilmoittanut työpaikkaansa. Vastaajien työkokemus vaihteli muutamasta vuodesta yli 30 vuoteen.

Suurin osa vastaajista ilmoitti aloittavansa juurihoidon ottamalla röntgenkuvan juurihoidettavasta hampaasta, mikäli siitä ei ole saatavilla tuoretta röntgenkuvaa. Vastaajista 80 % ilmoitti ottavansa röntgenkuvan "pääsääntöisesti", 16 % "melko usein", 4 % "melko harvoin" ja 0 % "ei koskaan". Myös juurihoidon päätteeksi täyttöröntgenkuvan otti valtaosa vastaajista (78 % pääsääntöisesti, 11 % melko usein, 11 % melko harvoin, 0 % ei koskaan).

Lähes puolet vastaajista (48 %) ei käyttänyt koskaan kofferdam-kumia eristääkseen juurihoidettavan hampaan.

Enemmistö vastaajista ilmoitti käyttävänsä apeksimittaria preparointipituuden määrittämiseen (61 % pääsääntöisesti). Useimmat hyödynsivät preparointipituuden määrittämisessä myös neularöntgenkuvausta – joko apeksimittarin sijasta tai apeksimittarista saatua informaatiota täydentääkseen (79 % pääsääntöisesti).

Vastaajista 24 % preparoi juurikanavia pääasiassa käsin ja 72 % pääasiassa koneellisesti, käsineuloja apuna käyttäen.

4 % vastaajista valitsi molemmat vastausvaihtoehdot. Käsineuloilla preparoivat käyttivät useimmiten NiTi-käsineuloja (28 %) tai Flexo-neuloja (12,4 %). Koneellisista juurihoitosysteemeistä suosituimpia olivat kyselyajankohtana, vuonna 2010, HeroTaper (26,9 %), ProFile

(21,4 %), ProTaper (17,1 %) ja Revo-S (5,6 %). Vastaajista 12 % jätti tämän vastauskohdan tyhjäksi ja 4,7 % valitsi jonkin muun annetuista vaihtoehdoista. Eri tavoin erilaisia juurihoitosysteemejä yhdisteli 11,4 % vastaajista.

3. Pohdinta

Kyselytutkimukseemme vastasi 237 suomalaista hammaslääkäriä. Vastaajat edustivat tasaisesti sekä julkista että yksityissektoria, ja heidän työkokemuksensa vaihteli laajasti: mukana oli niin vastavalmistuneita kuin yli 30 vuoden työkokemuksen omaavia. Vastausten tulkinnassa täytyy ottaa huomioon, ettei otanta ole satunnainen, vaan vastaajiksi valikoitui endodontiaa käsittelevälle luennolle saapuvia hammaslääkäreitä. Todennäköisesti vastaajat olivat joko keskimääräistä kiinnostuneempia endodontiasta tai saapuivat luennolle, koska kokivat juurihoidot erityisen haastaviksi.

Kofferdamin käyttö ei vielä vuonna 2010 ollut yleistynyt Suomessa: lähes puolet vastaajista ilmoitti, ettei käytä koskaan kofferdamia tehdessään juurihoitoa. Kyselymme perusteella kuitenkin ne, jotka kofferdamia käyttivät, olivat huomanneet sen hyödyt. Kyselylomakkeemme kofferdam-kysymyksen kohdalla poikkeuksellisen monet, jotka valitsivat vastausvaihtoehdon "pääsääntöisesti", halusivat korostaa käyttävänsä kofferdamia aina. Kofferdamin käytöstä julkaistiin vuonna 2009 katsausartikkeli (5), johon oli koottu aihetta käsitteleviä tutkimuksia esimerkiksi Ruotsista, Tanskasta, Belgiasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Meidän kyselyssämme kofferdamia pääsääntöisesti käyttäviä oli 15 % vastaajista. Jo edellä mainitun, Ahmadin työtovereineen laatiman katsausartikkelin (5) perusteella esimerkiksi vuonna 2009 tehdyssä ruotsalaistutkimuksessa 58 % hammaslääkäreistä käytti kofferdamia aina. Artikkelissa myös todettiin, että vastavalmistuneet käyttävät kofferdamia kokeneita kollegoitaan useammin. Tältä osin tulokset olivat samansuuntaiset myös meidän kyselyssämme (kuva 2).

On helppo ymmärtää, miksi vastavalmistuneet käyttävät useammin kofferdamia: opetusolosuhteissa noudatetaan järjestelmällisesti konsensusraportin (2) ohjeistuksia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että enemmistö vastavalmistuneistakin unohtaa kofferdamin hyödyt työelämään siirryttyään. Ahmadin ym. (5) artikkelin mukaan syitä siihen, ettei kofferdamia käytetä, ovat muun muassa sen asettamiseen kuluva aika ja pelko siitä, että kofferdam hankaloittaa työn tekemistä. Lisäksi monet hammaslääkärit uskovat, että potilaat pitävät kofferdam-suojausta epämukavana. Tutkimuksissa (5, 20) on kuitenkin todettu myös, että potilaat suhtautuvat positiivisesti kofferdamin käyttöön ja että kofferdam todellisuudessa säästää aikaa, sillä sen käyttö parantaa juurihoidon suorittamisolosuhteita merkittävästi.

Ahmadin ym. artikkelissa (5) todettiin, että yksityishammaslääkärit käyttävät kofferdamia useammin kuin julkisella puolella työskentelevät kollegansa. Omassa kyselyssämme tilanne oli päinvastainen: niistä vastaajista, jotka ilmoittivat työpaikakseen pelkästään terveyskeskuksen, kofferdamia käytti pääsääntöisesti tai melko usein 25 %. Loput

75 % terveyskeskushammaslääkäreistä käytti kofferdamia melko harvoin tai ei koskaan. Pelkästään yksityisellä vastaanotolla työskentelevistä vastaajista kofferdamia käytti pääsääntöisesti tai melko usein 14 % ja melko harvoin tai ei koskaan 86 %. Suomen suurimpien hammastarviketoimittajien (Hammasväline ja Plandent) mukaan kofferdamien myynti kuitenkin lisääntyi Suomessakin vuodesta 2010 vuoteen 2011 noin 15 %.

Oikean preparointipituuden määrittäminen ja tämän pituuden noudattaminen ovat merkittäviä tekijöitä juurihoidon onnistumisen kannalta erityisesti silloin, kun kanavassa on infektio, sillä näissä tilanteissa juurikanavat tulee saada preparoitua kemomekaanisesti ja täytettyä koko pituudeltaan. Suurin osa vastaajista määrittelikin preparointipituuden suositusten mukaisesti, eli käytti sen määrittämiseen apeksimittaria ja tarvittaessa myös neularöntgenkuvausta, jolla täydennetään apeksimittarin tuottamaa informaatiota.

Helmisen ym. (14) tutkimuksen innoittamana myös tämän kyselytutkimuksen pohjalta määritettiin laatuindeksi. Siinä huomioitiin kyselylomakkeessa esitetyt viisi kysymystä, jotka mittaavat juurihoitotoimenpiteen laatua (taulukko «Juurihoidon laatuindeksi»1).

Saadakseen kysymyksestä laatupisteen vastaajan tuli valita vastausvaihtoehdoksi "pääsääntöisesti". Täydet 5 laatupistettä sai 8 vastaajaa eli 3,4 % vastaajista. Röntgenkuvia hammaslääkärit ottivat juurihoidon aikana kiitettävästi. Kysymyksiin alkukuvan, neulakuvan ja täyttökuvan ottamisesta ei tullut yhtään "ei koskaan" -vastausta.

Apeksimittarin käyttö vaikuttaa myös olevan vahvasti sidoksissa vastaajan työkokemukseen. Tutkimuksemme vastavalmistuneista vastaajista (työkokemusta 0–5 vuotta) jokainen käytti apeksimittaria edes joskus. Kokeneimmasta ryhmästä (työkokemusta yli 30 vuotta) 15 % vastasi, ettei käytä koskaan elektronista apeksimittaria. Monet vastaajista myös täsmensivät juuri aloittelevansa apeksimittarin käyttöä. Vastavalmistuneet hammaslääkärit ovatkin tottuneet hyödyntämään apeksimittaria jo peruskoulutuksensa aikana, kun taas kokeneemmat kollegat ovat joutuneet opettelemaan mittarin käytön myöhemmin.

Vaikka ESE:n suositukset on koottu selkeästi yhteen raporttiin, saattavat ne kuitenkin olla vieraita osalle suomalaisista hammaslääkäreistä. Suomalaiset Käypä hoito -suositukset (1) ovat hammaslääkäreiden keskuudessa varmasti luetumpia ja suositumpia kuin vastaavat eurooppalaiset ohjeistukset, joiden olemassaolosta osa hammaslääkäreistä ei ehkä ole tietoisia.

Kuva 2. Vastaajien työkokemus hammaslääkärin työssä yhdistettynä kofferdamin käyttöä koskeviin vastauksiin.

Actualization of ESE's recommendations for endodontic treatment in Finland

Criteria for good quality of endodontic treatment have been published by the European Society of Endodontology (Quality guidelines for endodontic treatment: consensus report of the European Society of Endodontology, updated 2006) and since then also in the Finnish Current Care Guideline. In this study the main objective was to determine how well Finnish general-practioner dentists follow the European recommendations for primary root canal treatments. The research data were collected by a questionnaire survey in 2010.

Respondents were acting in accordance with the recommendations especially when it comes to radiography. Compared to its indisputable importance, use of a rubber dam, on the other hand, was significantly low. Only 3.4% (n=8) of the respondents complied with all ESE recommendations.

In 2010 all ESE's recommendations were not yet familiar to all Finnish general dentists. However, a trend for the better can be seen; and respondents had a clear interest in improving their endodontic skills.

Artikkeli perustuu Anna-Maria Pekkarisen hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluvaan syventävien opintojen tutkielmaan.

Kiitokset kyselyyn vastanneille kollegoille sekä Helsingin Seudun Hammaslääkärit ry:lle opiskelija-apurahasta!

Kirjoittajilla ei ole taloudellisia sidonnaisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa artikkelin sisältöön.