Suomen Hammaslääkärilehti

Juurihoitovahingot johtavat hammashoitovahinkotilastoja

Suomen Hammaslääkärilehti
2016;12(23):
Outi Swanljung ja Miira M Vehkalahti

Läpikäynyt vertaisarvioinnin. Hyväksytty julkaistavaksi 16.8.2016.

Lähtökohdat

Hammashoito on toimenpidevaltainen lääketieteen osa-alue, joten potilasvahinkoja tapahtuu, vaikka hoito tehtäisiin asianmukaisesti. Suomessa vahingot pyritään selvittämään ja korvaamaan syyllisiä etsimättä. Artikkelimme käsittelee hammashoidossa ja erityisesti juurihoidossa tapahtuneiden vahinkojen määrää ja korvattavuutta vuodesta 2002 vuoteen 2015.

Menetelmät

Tiedot kerättiin Potilasvakuutuskeskuksen (PVK) vuosiraporteista. Niissä näkyvät ratkaistujen vahinkotapausten lukumäärät toimenpide- ja sairausryhmittäin sekä korvattavuuden mukaan, erikseen yksityisen ja julkisen sektorin hoidoista.

Tulokset

Vuosina 2002–2015 PVK ratkaisi yhteensä lähes 10 000 hammashoitovahingoista tehtyä ilmoitusta. Yleisimpiä olivat juurihoidosta (31 %) ja proteettisesta hoidosta (19 %) tehdyt ilmoitukset. Tarkastelemiemme 14 vuoden aikana vahinkojen määrä lähes kaksinkertaistui julkisella sektorilla; yksityissektorilla kasvua oli 14 %. PVK ratkaisi korvattaviksi 46 % yksityisen ja 32 % julkisen sektorin vahingoista. Juurihoitovahingoista tehtyjen ilmoitusten määrä yli kaksinkertaistui 14 vuodessa. Vuonna 2002 niiden osuus kaikista hammashoitovahingoista oli 22 % ja vuonna 2015 jo 35 %.

Johtopäätökset

Hammashoitovahinkojen suurin ryhmä ovat juurihoitovahingot. Julkisella sektorilla niiden määrä on kasvanut huomattavasti vuodesta 2011 alkaen.

Potilasvahinko on Suomessa annetun terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutunut henkilövahinko, joka on tapahtunut potilasvahinkolain voimassaoloaikana. Jo ennen potilasvahinkolakia, 1960-luvulta lähtien, hammashoidossa tapahtuneita vahinkoja sekä hintaerimielisyyksiä ratkottiin Hammaslääkäriliiton sovittelulautakunnassa. Sen tehtävänä oli antaa ratkaisuehdotuksia hammashoitoon liittyvien erimielisyyksien selvittämiseksi.

Vapaaehtoisuuteen perustuva potilasvakuutusjärjestelmä luotiin ensimmäisenä maailmassa Ruotsiin vuonna 1975. Vastaava järjestelmä luotiin Suomeenkin vuonna 1984, terveydenhuollon toimijoiden ajettua asiaa aktiivisesti. Potilasvahinkojen käsittelystä tuli lakisääteistä potilasvahinkolain astuessa voimaan 1.5.1987 (1). Lain tavoitteena oli parantaa sekä potilaan että hoitohenkilöstön oikeusturvaa. Sen olennainen perusperiaate oli syyllisyysajattelusta luopuminen.

Vuoteen 2000 mennessä kaikissa Pohjoismaissa oli tullut voimaan lainsäädäntöön perustuva järjestelmä, joka muusta Euroopasta ja Yhdysvalloista poiketen perustuu 'no blame – no fault' - malliin, jossa hoidon antajaa ei syytetä eikä syyllistetä. Muiden Pohjoismaiden tapaan hoitovahinkojen korvausjärjestelmä rahoitetaan Suomessa terveydenhuollon harjoittajilta kerättävillä vakuutusmaksuilla. Potilasvakuutuskeskus (PVK) hoitaa vahinkojen arvioinnin sekä korvausten määrittelyn ja maksamisen (2).

Potilasvahinkolakiin tehtiin vuonna 1999 laajahko uudistus, jossa täsmennettiin vahinkojen korvaamisen edellytyksiä. Suurimmat muutokset koskivat infektiovahinkojen ja kohtuuttomien vahinkojen korvaamista. Parhaillaan on meneillään lain systemaattinen uudistus, koska laki on osittain puutteellinen ja vanhentunut – erityisesti vakuuttamista koskevien säännösten osalta. Tavoitteena on saada uusittu laki voimaan vuoden 2018 alussa.

Potilasvakuutus hammashoidossa

Vakuuttamisvelvollisuus koskee kaikkia terveydenhoidon ammattihenkilöitä, toimivatpa he sitten julkisen tai yksityisen terveydenhoidon piirissä. Virka- tai työsuhteessa olevien hammaslääkärien vakuutuksesta vastaa aina työnantaja. Yksityishammaslääkärin on itse huolehdittava omasta vakuutuksestaan esimerkiksi liittymällä Hammaslääkäriliiton ryhmävakuutuksen piiriin.

Hammashoitovahinkojen ilmoittaminen

Vahinkoilmoituslomakkeen saa Potilasvakuutuskeskuksesta (3) tai terveydenhuollon toimipisteistä. Ilmoitus vaatii allekirjoituksen, joten täytetty lomake on lähetettävä paperille tulostettuna. Vahingon kärsinyt valtuuttaa samalla PVK:n hankkimaan kaikki tiedot kyseiseen vahinkoon liittyvästä hoidosta. Ilmoitus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt on saanut tiedon vahingosta tai kun hänen olisi pitänyt saada tieto siitä.

Hammashoitovahinkojen käsittely

Vahinkoilmoituksen saavuttua PVK:een vahinko rekisteröidään ja tallennetaan tietokantaan (4). Vahingon tapahtumapaikaksi ilmoitetusta hoitopaikasta pyydetään kaikki hoitoon liittyvät dokumentit sekä asianosaisen hammaslääkärin selvitys. Mikäli potilasta on hoidettu muissa hoitopaikoissa vahingon jälkeen, myös näistä pyydetään potilaan sairauskertomukset, röntgenkuvat ja tarvittaessa myös kipsimallit. Saadun materiaalin perusteella PVK:n asiantuntijahammaslääkärit ja tarvittaessa muidenkin erikoisalojen asiantuntijat antavat lausuntonsa vahingosta. Monimutkaisissa tapauksissa asia viedään PVK:n hammaslääkärien kuukausittaiseen asiantuntijakokoukseen pohdittavaksi. PVK voi myös pyytää ratkaisusuosituksen Potilasvahinkolautakunnalta, joka on Valtioneuvoston asettama itsenäinen elin. Vahinkoilmoitusten käsittelyyn PVK:ssa kuluneen ajan mediaani oli 5,3 kuukautta vuonna 2015.

Asiantuntijalausunto on lääketieteellisiin tosiasioihin perustuva ratkaisuehdotus. Korvauspäätöksen tekee PVK, ja ratkaisu on lainvoimainen. Potilaalle ilmoitetaan päätöksestä ja siitä, että hänellä on mahdollisuus sekä tehdä itseoikaisuhakemus että valittaa päätöksestä Potilasvahinkolautakuntaan. Jos vahinko ratkaistaan korvattavaksi, potilaalta pyydetään tiedot korvauksen suuruuden määräämistä varten. Mikäli vahingon kärsinyt on tyytymätön korvauksen suuruuteen, hän voi vielä viedä asiansa Potilasvahinkolautakuntaan. Lautakunnan ratkaisusuositukset eivät sido PVK:ta, mutta yleensä se noudattaa niitä. Ratkaisusuositukseen tyytymätön voi viedä asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Hammashoitovahinkojen käsittelijä

Hammashoitovahinkoja PVK:ssa arvioivat henkilöt ovat kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkäreitä. Heidän lisäkseen hammashoitovahinkoryhmässä työskentelee tällä hetkellä kolme vakinaista korvauskäsittelijää, kaksi esikäsittelijää ja yksi korvausasiantuntija. Ryhmän esimies on koulutukseltaan juristi. PVK:n asiantuntijan tulee tuntea kliinisen työnsä kautta oman alansa hoitokäytännöt ja hoitomuodot sekä koulukuntien väliset erot ja niiden hyväksyttävyys hoitokäytänteissä. PVK:n ylilääkäri Eero Hirvensalo on todennut: 'Jotta käsittely olisi mahdollisimman tasapuolista ja esteellisyysasiat huomioivaa, on tärkeää, että arviointiin osallistuva on käytännön tasolla osaava ja luottamusta nauttiva lääkäri / hammaslääkäri.'1

Hammashoidossa vahinko on lähes aina hoitovahinko

Hammashoidossa tapahtunut, korvattavaksi arvioitu vahinko on lähes poikkeuksetta hoitovahinko, jolloin potilasvakuutus korvaa tutkimuksesta, hoidosta tai niiden laiminlyönnistä todennäköisesti aiheutuneen henkilövahingon. Korvauksen edellytyksenä on, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi vastaavassa tilanteessa tutkinut tai hoitanut potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon. Juurihoidosta 2.6.2016 julkaistu Käypä hoito -suositus (5) tulee helpottamaan asiantuntijahammaslääkärien työtä varsinkin silloin, kun he arvioivat 2000- ja 2010-luvuilla tapahtuneita vahinkoja. Jos vahinko on sattunut huomattavasti aikaisemmin, sen arviointi perustuu kyseisen ajankohdan hoitokäytäntöön.

Tutkimuksen tavoite

Tämä artikkeli kuvaa Potilasvakuutuskeskuksen käsittelemien hammashoitovahinkojen ja erityisesti juurihoitovahinkojen lukumäärää ja korvattavuutta hoitosektoreittain vuodesta 2002 vuoteen 2015.

Aineisto ja menetelmät

PVK julkaisee nettisivuillaan ja vuosikertomuksissaan perustiedot vahinkoilmoitusten ja -ratkaisujen määristä. Ilmoitukset ja ratkaisut on jaoteltu toimenpide- ja sairausryhmittäin sekä hoitosektorin mukaan (6). Julkisten tilastojen lisäksi PVK tuottaa taulukkomuodossa myös yksityiskohtaisempia tilastoja toimenpideryhmittäin.

PVK on antanut hankkeellemme tutkimusluvan, ja tämän artikkelin tiedot perustuvat PVK:n tilastoihin vuosilta 2002–2015. Ratkaistut hammassairauksien (ICD-10 diagnoosit K00–K08) hoitoon liittyvät potilasvahinkoilmoitukset näkyvät tilastoissa jaoteltuina seuraaviin toimenpideryhmiin: Hampaan poisto ilman leikkausta, Hampaan paikkaushoito, Hampaan juurihoito, Parodontologinen hoito, Proteettinen hoito, Purentadysfunktion hoito, Hampaan oikomishoito, Hampaan röntgentutkimus, Muu hammashoito sekä Leikkaus- tai anestesiatoimenpide. Tilastoista ilmenevät ratkaistujen vahinkoilmoitusten ja korvattavien vahinkojen lukumäärät edellä mainituissa ryhmissä; määrät on ilmoitettu erikseen yksityisellä ja julkisella sektorilla tehtyjen hammashoitojen osalta. Poimimme tilastoista kunkin vuoden tiedot kaikkien hammashoitovahinkojen ja erikseen juurihoitovahinkojen lukumääristä sektoreittain sekä PVK:n korvauspäätöksen mukaan, ja koostimme tulokset piirroskuviksi. Vuosiheilahtelujen vaikutusten tasaamiseksi esitämme muutamia tietoja 4–5 vuoden jaksoille laskettuina keskiarvoina. Sektorien välisten erojen merkitsevyyttä arvioimme khiin neliötestillä.

Tulokset

Hammashoitovahinkojen korvaaminen

Vuosina 2002–2015 PVK ratkaisi kaikkiaan 9 745 hammashoitovahinkoilmoitusta, keskimäärin lähes 700 tapausta vuodessa. Yleisimmät vahinkoryhmät olivat juurihoidon (31 %) ja proteettisen hoidon (19 %) vahingot. Ratkaistuista tapauksista 57 % liittyi yksityissektorilla tehtyihin hoitoihin. PVK ratkaisi korvattaviksi 39 % kaikista sille ilmoitetuista hammashoitovahingoista. Yksityissektorilla tämä osuus oli 46 % ja julkisella sektorilla 32 % (p < 0,001).

Vuonna 2002 PVK ratkaisi 561 hammashoitovahinkoilmoitusta, joista 48 % johti korvaukseen. Vuosina 2003–2012 PVK ratkaisi vuosittain 640–693 ilmoitusta, joista 34–38 % johti korvaukseen. Vuodesta 2013 alkaen tehtiin jo yli 800 ratkaisua vuodessa, ja 34–41 % ilmoituksista johti korvaukseen. Vuosina 2002–2004 ratkaistuissa tapauksissa oli yhtä paljon (26 %) proteettista hoitoa ja juurihoitoa koskevia ilmoituksia. Vuodesta 2005 alkaen juurihoitovahinkojen määrä ylitti selvästi proteettisen hoidon vahinkojen määrän.

Kuvio «»1 näyttää vuosina 2002–2015 ratkaistujen hammashoitovahinkoilmoitusten sekä korvaukseen johtaneiden tapausten lukumäärät hoitosektorin mukaan. Julkista sektoria koskevien vahinkoilmoitusten määrä lähes kaksinkertaistui 14 vuoden tarkasteluajanjakson aikana: vuonna 2002 ratkaistiin 203 tapausta ja vuonna 2015 jo 394 tapausta, suurimman lukeman ollessa 433 tapausta vuonna 2014. Yksityissektoria koskevien ilmoitusten määrä taas kasvoi tarkasteltuna ajanjaksona 14 %, 358:sta 407:ään tapaukseen. Tämän sahaavan muutoksen suurimmat lukemat olivat 447 tapausta vuonna 2004 ja 456 tapausta vuonna 2013. Julkisen sektorin hoitovahingoista ratkaistiin korvattaviksi 37 % sekä vuonna 2002 että 2015. Yksityissektorin vastaavat luvut olivat 54 % ja 45 %.

Kuva 1. Ratkaistujen hammashoitovahinkoilmoitusten ja korvattujen vahinkojen lukumäärät Potilasvakuutuskeskuksen tilastoissa ratkaisuvuoden (2002–2015) ja hoitosektorin mukaan. Yhtenäinen viiva = ratkaistut vahinkoilmoitukset; katkoviiva = korvaukseen johtaneet ilmoitukset. Hoitopaikka: sininen = yksityissektori, vihreä = julkinen sektori.

Juurihoitovahinkojen korvaaminen

PVK ratkaisi 126 juurihoitovahinkotapausta vuonna 2002. Seuraavana vuonna ratkaisuja tehtiin jo 166. Sen jälkeen on vuosittain tehty noin 200 ratkaisua, mutta vuosina 2013–2015 määrä oli 283–284 ratkaisua vuodessa. Tarkastelujakson alussa, vuosina 2002–2003, noin 56 % ilmoitetuista juurihoitovahingoista ratkaistiin korvattaviksi. Vastaava osuus oli pienimmillään (35 %) vuonna 2008, mutta tämän jälkeen se kasvoi ja oli vuonna 2015 jo 51 %.

Juurihoidon vahinkotapausten määrän kasvu näkyi sekä yksityistä että julkista sektoria koskevissa tilastoissa (kuvio «»2). Julkisen sektorin vahinkotapausten määrä lähes nelinkertaistui tarkastelujakson aikana, ja vuodesta 2013 alkaen niitä on ollut enemmän kuin yksityissektorin hoitoja koskevia tapauksia. Korvaukseen johtaneiden ilmoitusten määrissä tämä sektorien välinen ero on ilmennyt vuodesta 2011 lähtien ja ollut hyvinkin selvä vuodesta 2013 lähtien.

Kuva 2. Ratkaistujen juurihoitovahinkoilmoitusten ja korvattujen vahinkojen lukumäärät Potilasvakuutuskeskuksen tilastoissa ratkaisuvuoden (2002–2015) ja hoitosektorin mukaan. Yhtenäinen viiva = ratkaistut vahinkoilmoitukset; katkoviiva = korvaukseen johtaneet ilmoitukset. Hoitopaikka: sininen = yksityissektori, vihreä = julkinen sektori.

Muutossuunnat

Lopuksi arvioimme 14 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia vahinkoilmoitusten ja -ratkaisujen määrissä jakamalla tutkimuksen tarkasteluajan kolmeen 4–5 vuoden jaksoon ja vertailemalla näiden jaksojen keskiarvotietoja. Vuosina 2002–2005 tehtiin keskimäärin 643 ratkaisua vuodessa, mutta vuosina 2011–2015 luku oli jo 764. Kasvua näiden ajanjaksojen välillä oli lähes 20 %.

Vuosina 2002–2005 tehdyistä ratkaisuista selvästi suurempi osa koski yksityissektorilla kuin julkisella sektorilla tehtyjä hoitoja (61 % vs. 39 %). Viimeisimmän viiden vuoden jakson aikana tämä ero tasoittui (52 % vs. 48 %). Korvattujen hoitovahinkojen osuus kaikista ratkaistuista vahinkotapauksista oli 46 % vuosina 2002–2005, mutta seuraavilla jaksoilla enää 37 %. Kuviosta «»3 ja taulukosta «Ilmoitettujen hammashoitovahinkotapausten sekä erikseen juurihoitovahinkotapausten määrät ja Potilasvakuutuskeskuksen ratkaisut vuosina 2002–2015. Sektorien välisiä eroja vahinkojen korvattavuudessa o»1 näkyy, että yksityissektorilla tehdyissä hoidoissa tapahtuneet vahingot johtivat julkisella sektorilla sattuneita vahinkoja useammin korvauksiin, ja tämä ero on kaikilla jaksoilla tilastollisesti merkitsevä (p < 0,001).

Runsas neljännes kaikista vuosina 2002–2005 tehdyistä hammashoitovahinkoilmoituksista koski juurihoitoja, mutta niiden osuus kasvoi seuraavilla jaksoilla kolmannekseen kaikista ilmoituksista. Viimeisellä jaksolla osuudet olivat julkisella sektorilla 38 % ja yksityissektorilla 29 % (taulukko «Ilmoitettujen hammashoitovahinkotapausten sekä erikseen juurihoitovahinkotapausten määrät ja Potilasvakuutuskeskuksen ratkaisut vuosina 2002–2015. Sektorien välisiä eroja vahinkojen korvattavuudessa o»1). Sekä tarkasteluajankohdan alku- että loppupuolella vajaa puolet juurihoitovahingoista johti korvaukseen. Vuosina 2006–2010 julkisen sektorin juurihoitovahingoista korvattiin joka kolmas, mutta yksityissektorin vahingoista noin joka toinen. Sektorien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä vuosina 2002–2005 (p = 0,002) ja 2006–2010 (p < 0,001), muttei enää 2011–2015 (p = 0,105).

Kuva 3. Korvaukseen johtaneiden hammas- ja juurihoitovahinkojen osuudet (%) ratkaistuista hammashoitovahinkoilmoituksista sekä juurihoitovahinkojen osuudet (%) ratkaistuista hammashoitovahinkoilmoituksista Potilasvakuutuskeskuksen tilastoissa vuosina 2002–2015 hoitosektorin mukaan

Pohdinta

Ratkaistujen hammashoitovahinkotapausten määrä kasvoi 14 vuoden aikana, ja kasvu oli voimakkaampaa julkisen kuin yksityisen sektorin hoitovahinkojen määrissä. Juurihoitovahingot muodostivat kolmanneksen kaikista hammashoitovahingoista ja olivat vuodesta 2005 alkaen suurin vahinkoryhmä. Sen kasvu oli julkisella sektorilla erittäin voimakasta. Osittain tätä selittänee se, että hammashoitouudistuksen myötä koko aikuisväestö pääsi terveyskeskushammashoidon piiriin, jolloin juurihoitojenkin määrät kasvoivat. Toinen selittävä tekijä voi olla 1.3.2005 voimaan tullut hoitotakuu, jonka perusteella ensiapuun ja kiireelliseen hoitoon on päästävä heti. Ensiapuun varattu hoitoaika päivystyksessä ei useinkaan riitä juurikanavien kunnolliseen avaamiseen. Jatkohoitoa taas ei katsota kiireelliseksi hoidoksi, joten seuraava hoitokäynti saattaa siirtyä viikkojen päähän, mikä hankaloittaa hoidon onnistumista.

Hammassairauksien hoidossa tapahtuneet vahingot sijoittuvat kärkeen, kun tarkastellaan kaikkia PVK:n korvaamia terveyden- ja sairaanhoidon potilasvahinkoja. PVK:n vuosina 2013–2015 tekemissä korvausratkaisuissa 'Hammasytimen ja hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet' (K04) olivat suurin yksittäinen ICD-10-luokka, mutta kymmenen yleisimmän tautiluokan joukkoon ylsivät myös 'Muut hampaiden ja tukikudosten sairaudet' (K08) ja 'Hammaskaries' (K02). Nämä kolme tautiryhmää kattoivat kaikkiaan 36 % niistä tapauksista, jotka kuuluivat kymmeneen yleisimpään ICD-luokkaan (6). Lisäksi on huomattava, että hammashoitovahinkoilmoitusten määrä näyttää kasvavan muita potilasvahinkoilmoituksia nopeammin.

Juurihoitovahinkojen suuri osuus hammashoitovahingoista on aiemmin todettu PVK:n aineistoihin perustuvissa selvityksissä (7–8). Todennäköisesti juurihoitojen määrä kasvaa tulevaisuudessa, kun potilaat entistä useammin valitsevat hampaan säilyttävän hoidon hampaanpoiston asemasta. Tällainen muutos on raportoitu Tanskassa, jossa juurihoitojen määrä tuhatta potilasta kohden kasvoi koko maan kattavien tilastojen mukaan 22 % vuodesta 1980 vuoteen 2010. Tanskassa juurihoitojen määrä ohitti poistojen määrän 1990-luvun lopulla (9). Vastaava kehityskulku on todettu Ruotsissa, tosin melko pienestä aineistosta (10).

Juurihoitovahinkojen yleisyyden vertailu Suomen ja muiden maiden välillä on käytännössä mahdotonta, koska yhteneväisiä tilastoja tai tutkimuksia ei ole saatavilla – ei edes Pohjoismaista, vaikka meillä on samankaltaiset potilasvahinkojen korvaamismallit (2). Esimerkiksi tanskalaisessa korvausmallissa arvioitiin vielä vuosina 1995–2004 syyllisyyttä, ja tuona ajanjaksona tehdyistä hammashoidon vahinkoilmoituksista noin 14 % koski juurihoitovahinkoja (11). Yhdysvalloissa juurihoitovahinkojen osuus hammaslääkäreistä tehdyistä valituksista on ollut yllättävän vakaa: 18 % vuosina 1988–1992 (12) ja 17 % vuonna 2006 (13) – tosin jälkimmäinen tieto ei perustu tutkimukseen vaan konsultin käsitykseen. Syytä siihen, miksi juurihoitovahinkojen osuus potilasvahingoista on Suomessa huomattavasti suurempi kuin muissa maissa, tulisi joka tapauksessa miettiä vakavasti – etenkin, kun suomalaisen hammaslääkärikoulutuksen tasoa pidetään maailmalla hyvänä. Luottamus koulutuksemme laatuun näkyy muun muassa siinä, että koulutuslaitostemme edustajia on kutsuttu vastuullisiin tehtäviin arvioimaan ja luomaan yhtenäisiä hammaslääketieteen koulutuksen kriteerejä kaikkiin Euroopan maihin.

Potilaat saavat nykyään enenevässä määrin tietoa siitä, että hoitovahingoista on mahdollista hakea korvausta potilasvahinkolain perusteella. PVK:n vuosittain julkaiseman virallisen tiedotteen lisäksi aiheesta keskustellaan julkisilla foorumeilla. Vahingon kärsineen potilaan vaihdettua hoitopaikkaa näyttää monesti siltä, että uusi hammaslääkäri on neuvonut potilasta ilmoittamaan aiemman hoitovahingon PVK:lle. Hammashoidon vahinkoilmoitusten määrä onkin kasvanut viime vuosina, ja vuonna 2015 PVK rekisteröi kaikkiaan 1078 uutta ilmoitusta (lakimies Titta Lähdesmäki, henkilökohtainen tiedonanto).

PVK:n tilastoaineistosta eivät käy ilmi vahinkoilmoitukseen johtaneiden tapahtumien yksityiskohdat. Asiantuntijoiden ratkaisuehdotus perustuu PVK:n hankkimiin potilasdokumentteihin, mutta ratkaisut tilastoidaan potilasvahinkolain mukaisesti seitsemän korvausperusteen mukaan: hoitovahinko, infektiovahinko, tapaturmavahinko, laitevahinko, hoitohuoneiston tai -laitteiston vahinko, lääkkeen toimittamisvahinko ja kohtuuton vahinko (14). Vahinkotapahtumien yksityiskohtien selvittäminen siis edellyttää PVK:n hankkimien potilasdokumenttien tutkimista. Olemme parhaillaan tekemässä tätä selvitystä juurihoitovahinkojen osalta.

PVK maksaa korvauksia kaikista potilasvahingoista nykyään noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Hammasvahingon keskihinta on viime vuosina – 2010–2014 – ollut 5 500 euroa. Suurin hammashoitovahingosta maksettu korvaus on ollut 760 000 euroa (aktuaari Mika Sirviö, henkilökohtainen tiedonanto). Kustannusten kasvu siirtyy suoraan terveyspalvelujen tuottajien ja ammatinharjoittajien vakuutusmaksuihin, joten vahinkojen välttäminen olisi kaikkien etu.

Terveydenhuollon vahinkotapahtumien kokonaiskustannuksista Suomessa ei ole täsmällistä tietoa. Ulkomaisten tutkimusten perusteella kustannusten on arvioitu meillä olevan lähes miljardi euroa vuodessa (15), mikä on noin 5 % terveydenhuollon käyttökustannuksista (16). On arveltu, että puolet hoitovahingoista voitaisiin välttää (17), mikä merkitsisi huomattavaa säästöä. Suun terveydenhuollon käyttökustannukset olivat vuonna 2014 kaikkiaan 1,13 miljardia (16), ja mikäli vahinkotapahtumien osuus tästä olisi 5 %, niiden aiheuttamat kustannukset olisivat vajaat 60 miljoonaa euroa vuodessa.

Potilasvakuutuskeskukselle ilmoitetut hoitovahingot ovat ilmeisesti vain pieni osa kaikista terveyden- ja sairaanhoidossa tapahtuvista potilasvahingoista. Hoidon laatutason parantamiseksi pienemmistäkin vahingoista tai erheistä tulisi puhua ja siten selvittää, miten vahinko tapahtui. Hiljattain on osoitettu, että potilaiden aktiivisuus tuoda esiin hoitovahinkoja ja haittatapahtumia edesauttaa merkittävästi hoitojen laadun parantamista (18), joten ongelmien käsittelyyn ja erheiden ilmoittamiseen pitäisi rohkaista ja antaa tukea. Arkkiatri Risto Pelkonen kehotti jo vuonna 2003 keskustelemaan virheistä Duodecim-lehden pääkirjoituksessa, jonka otsikkona oli "Viisas oppii virheistä" (19). Muutamaa vuotta myöhemmin Duodecim julkaisi laajan katsauksen hoitovirheiden ja hoitojen aiheuttamista haitoista (20).

Vaaratapahtumien tunnistamista ja käsittelyä sekä niistä oppimista käsitellään Duodecimin maksuttomalla verkkokurssilla. Stakes ja Rohto taas ovat julkaisseet turvallisuuskeskustelun täsmentämistä palvelevan sanaston (21), ja VTT eli Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus on tuottanut vaaratapahtumista oppimista käsittelevän, perusteellisen opaskirjasen (22). Potilasturvallisuustyön tueksi on hiljattain kehitetty myös vaaratapahtumien raportointijärjestelmä HaiPro (http://awanic.com/haipro/). Sen avulla hoitotyössä tapahtuneita erheitä ja läheltä piti -tilanteita voidaan käsitellä ja toimintaa kehittää niin, ettei vastaava toistuisi. Samojen periaatteiden mukaan myös suun terveydenhuollon toimipisteisiin tulisi rakentaa avointa, keskustelevaa vahinkotapahtumien käsittelykulttuuria. Samoin kaikkien koulutusyksiköiden pitäisi harjaannuttaa tulevat suun terveydenhuollon ammattilaiset keskustelemaan hoidossa tapahtuvista erheistä ja vahingoista.

Taulukko 1. Ilmoitettujen hammashoitovahinkotapausten sekä erikseen juurihoitovahinkotapausten määrät ja Potilasvakuutuskeskuksen ratkaisut vuosina 2002–2015. Sektorien välisiä eroja vahinkojen korvattavuudessa on arvioitu khiin neliötestillä.
Ratkaistut hammashoitovahingotSektori2002–20052006–20102011–2015
a Osuus (%) kaikista ratkaistuista hammashoitovahinkoilmoituksista
b Korvaukseen johtaneiden ilmoitusten osuus (%)
Kpl/vuosi%Kpl/vuosi%Kpl/vuosi%
Kaikki ilmoitukset Yksityinen39561 a38658 a40152 a
Julkinen24839 a28442 a36348 a
Yhteensä643100 a670100 a764100 a
Korvatut vahingotYksityinen20552 b17144 b16842 b
Julkinen9036 b7928 b11632 b
Yhteensä29546 b25037 b28437 b
Sektorien erokorvattavuudessa p < 0,001p < 0,001p < 0,001
Juurihoitovahinko-ilmoitukset Yksityinen10126 a11831 a11829 a
Julkinen7028 a9533 a13738 a
Yhteensä17427 a21332 a25533 a
Korvatut vahingotYksityinen5655 b5042 b5042 b
Julkinen3043 b3133 b6447 b
Yhteensä8649 b8138 b11445 b
Sektorien erokorvattavuudessa p = 0,002p < 0,001p = 0,105

Endodontics predominate in dental malpractice claims

In Finland, the Patient Insurance Centre (PIC) handles the malpractice claims on health care. Based on the law, the goal is not to blame the operator but to find out whether or not the patient is entitled to financial compensation. The PIC decides indemnity in cases where the operator could have avoided patient's injury by adhering to good clinical practice. This paper described the quantity of dental malpractice claims and the decisions on their indemnity across a 14-year period, from 2002 to 2015, with a special focus on endodontic malpractice. We collected the data from the detailed annual PIC reports which include numbers of handled claims by disease and treatment groups according to the indemnity of the cases, all reported separately for private and public sectors. In 2002-2015 the PIC handled close to 10000 claims on dental malpractice, almost 700 per year. The most frequent treatment groups were endodontics (31%) and prosthetics (19%). Across the 14 years, the number of dental malpractice claims from the public sector almost doubled whereas in the private sector the increase was 14%. Claims entitled to financial compensation were more frequent in the private than public sector (46% vs. 32%; p<0.001). Number of endodontic malpractice claims more than doubled in 14 years, from 126 in 2002 to 284 in 2015. In 2002 endodontics presented 22% of all dental malpractice claims, in 2015 already 35%. The major disease group in dental malpractice is endodontics showing remarkable increase at the public sector in recent years.

Kiitämme VTM Annika Sivulaa, joka poimi tarvitsemamme hammashoitovahinkotiedot PVK:n arkistoista.

Kirjoittajilla ei ole taloudellisia sidonnaisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa artikkelin sisältöön.

1 Nina Björklund, PVK. Potilasvahinkojen vähentäminen on pitkäjänteistä työtä - asiantuntijalääkäri mukana takaamassa tasapuolista korvauskäsittelyä. Uutinen 5.11.2015. http://www.pvk.fi/fi/potilasvakuutuskeskus/ajankohtaista/5.11.-potilasvahinkojen-vahentaminen-on-pitkajanteista-tyota-asiantuntijalaakari-mukana-takaamassa-tasapuolista-korvauskasittelya/

Outi Swanljung, EHL, MMM, Potilasvakuutuskeskus outi.swanljung@vakuutuskeskus.fi
Miira M Vehkalahti, HLT, dos., Helsingin yliopisto

Kirjallisuutta

  1. Potilasvahinkolaki (L 585/1986). [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1986/19860585]. Haettu 3.8.2016.
  2. Palonen R, Mustajoki P, Nio A. Potilas- ja lääkevahingot: korvaaminen ja ennaltaehkäisy. Helsinki: Talentum; 2005. s 17–18, 29–30, 33–35.
  3. Potilasvakuutuskeskus (PVK). Korvauksen hakeminen. [http://www.pvk.fi/fi/korvauksen-hakijalle/korvauksen-hakeminen/]. Haettu 3.8.2016.
  4. Potilasvakuutuskeskus (PVK). Korvauskäsittely. [http://www.pvk.fi/fi/korvauksen-hakijalle/korvauskasittely/]. Haettu 3.8.2016.
  5. Juurihoito (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016. www.käypähoito.fi. Haettu 3.8.2016.
  6. Potilasvakuutuskeskus (PVK). Potilasvahinkotilastot. [www.pvk.fi/fi/tilastot-ja-tutkimukset/vahinkotilastot/]. Haettu 3.8.2016.
  7. Virtanen J, Swanljung O, Pöyry S, Lilja V, Palonen R. Potilasvakuutuskeskuksen ratkaisemat hammashoitoon liittyvät vahingot vuosina 2000–2008. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2010; 47(4): 244–9. [http://ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/view/3917/4181]. Haettu 3.8.2016.
  8. Karhunen S, Virtanen JI. Dental treatment injuries in the Finnish Patient Insurance Centre in 2000–2011. Acta Odontol Scand 2016; 74(3): 236–40.
  9. Demant S, Markvart M, Bjørndal L. Quality-shaping factors and endodontic treatment amongst general dental practitioners with a focus on Denmark. Int J Dent 2012; 2012:526137. doi: 10.1155/2012/526137.
  10. Eckerbom M, Flygare L, Magnusson T. A 20-year follow-up study of endodontic variables and apical status in a Swedish population. Int Endod J 2007; 40(12): 940–8.
  11. Bjørndal L, Reit C. Endodontic malpractice claims in Denmark 1995–2004. Int Endod J 2008; 41(12): 1059–65.
  12. Milgrom P, Fiset L, Whitney C, Conrad D, Cullen T, O'Hara D. Malpractice claims during 1988–1992: a national survey of dentists. J Am Dent Assoc 1994; 125(4): 462–9.
  13. Hapcook CP Sr. Dental malpractice claims: percentages and procedures. J Am Dent Assoc 2006; 137(10): 1444–5.
  14. Potilasvakuutuskeskus (PVK). Mitä korvataan. [http://www.pvk.fi/fi/korvauksen-hakijalle/mita-korvataan/]. Haettu 3.8.2016.
  15. Järvelin J, Haavisto E, Kaila M. Potilasturvallisuuden kustannukset. Suom Lääkäril 2010; 65: 1123–7.
  16. Matveinen P, Knape N. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2014. Suomen virallinen tilasto, THL. Tilastoraportti 13/2016. [https://www.julkari.fi/handle/10024/130783]. Haettu 3.8.2016.
  17. Seppä M. Haittatapahtumiin puuttumalla satojen miljoonien säästöt. Suom Lääkäril 2008; 63(12-13): 1108–11.
  18. Hiivala N, Mussalo-Rauhamaa H, Murtomaa H. Can patients detect hazardous dental practice? A patient complaint study. Int J Health Care Qual Assur 2015; 28(3): 274–87.
  19. Pelkonen R. Viisas oppii virheistä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2003; 119(4): 281–3.
  20. Pasternack A. Hoitovirheet ja hoidon aiheuttamat haitat. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2006; 122(20): 2459–70.
  21. Stakes ja Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto. Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. Stakes, työpapereita 28/2006. Helsinki: 2006. [https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75835/T28-2006-VERKKO.pdf]. Haettu 3.8.2016.
  22. Pietikäinen E, Ruuhilehto K, Heikkilä J. Vaaratapahtumista oppiminen – opas sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioille. Tutkimusraportti VTT-R-00414-10. [http://www.vtt.fi/files/projects/typorh/opas_terveydenhuolto-organisaatioiden_vaaratapahtumista_oppimiseksi.pdf]. Haettu 3.8.2016.