Suun punajäkälän ja kilpirauhasen vajaatoiminnan välillä on yhteys

Väitöskirja tarkastettiin 28.1.2017 Oulun yliopistossa

Oral lichen planus – etiopathogenesis and management

Vastaväittäjä: Bengt Hasséus, dosentti, University of Gothenburg, Ruotsi

Kustos: Tuula Salo, professori, Oulun yliopisto

Esitarkastajat: Kristiina Heikinheimo, professori, Itä-Suomen yliopisto; Karin Nylander, professori, Umeå University, Ruotsi

Ohjaajat: Ylermi Soini, professori Itä-Suomen yliopisto / KYS; Pentti Nieminen, dosentti, Oulun yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/urn:isbn:9789526214702

Suun punajäkälä on krooninen, immuunivälitteinen limakalvosairaus, jonka etiologia on tuntematon. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin yleissairauksien esiintymistä pohjoissuomalaisilla suun punajäkälää sairastavilla henkilöillä sekä verrattiin paikallisesti käytettävien takrolimuusin, triamsinoloniasetonidin ja lumelääkkeen tehoa suun punajäkälän hoidossa. Yleissairauksia tutkittiin retro-spektiivisen tapaus-verrokkitutkimuksen avulla ja lääkeaineiden tehoa kaksoissokkoutetun, satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen avulla. Lisäksi tutkittiin tollin kaltaisten reseptorien 4 ja 9, hyaluronaanin, hyaluronaanin pääasiallisen reseptorin CD44-antigeenin ja hyaluronaania metaboloivien entsyymien sekä katepsiini K:n immunohistokemiallista ilmentymistä suun punajäkälänäytteissä. Tämän ohella selvitettiin takrolimuusihoidon vaikutusta näiden molekyylien ilmentymiseen.

Suun punajäkälää sairastavilla esiintyi kilpirauhasen vajaatoimintaa noin kaksi kertaa useammin kuin verrokeilla. Paikallisesti käytettävä takrolimuusi ja triamsinoloniasetonidi olivat keskenään yhtä tehokkaita ja lumelääkettä tehokkaampia pyrittäessä lievittämään suun punajäkälän oireita ja kliinistä taudinkuvaa. Takrolimuusihoitoon liittyi sivuvaikutuksena limakalvon polttelu annostelukohdassa useammin kuin triamsinoloniasetonidi- tai lumelääkehoitoon, mutta sekundaarinen suun hiivasieni-infektio oli takrolimuusihoidossa harvinaisempi kuin triamsinoloniasetonidi- tai lumelääkehoidossa. Lukuun ottamatta CD44-antigeeniä tutkittujen molekyylien ilmentyminen oli suun punajäkälässä muuttunut verrattuna terveeseen limakalvoon. Takrolimuusihoito vähensi CD44:n ilmentymistä stroomassa ja katepsiini K:n ilmentymistä epiteelissä.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että suun punajäkälän etiologia on monitekijäinen. Osalla potilaista suun punajäkälän ja kilpirauhasen vajaatoiminnan – joka on usein autoimmuunitauti – välillä näyttää olevan yhteys. Tutkimuksen kohteena olleet, luontaiseen ja adaptiiviseen immuniteettiin sekä solunulkoisen matriksin muokkaukseen liittyvät molekyylit ovat osallisina suun punajäkälän patogeneesissä. Suun punajäkälän paikallishoidossa takrolimuusi vaikuttaa yhtä tehokkaalta kuin triamsinoloniasetonidi.

Väitöstutkimus on tehty Oulun yliopiston Hammaslääketieteen laitoksella sekä Syövän ja translationaalisen lääketieteen tutkimusyksikössä.