Yksityissektorin juurihoidot 2006–2015

Aineisto ja menetelmät

Sairaanhoitokorvauksen hakemista varten hammaslääkäri antaa potilaalle selvityksen hoidosta käyttäen kansallista terveydenhuollon toimenpideluokitusta, jota ylläpitää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (5). Potilas toimittaa selvityksen yhdessä korvaushakemuksensa kanssa Kelaan. Nykyään korvaus maksetaan yleensä jo hoitopaikassa suorakorvauksena potilaan näyttäessä Kela-korttinsa. Potilaan henkilötunnuksen ja hoidetun hampaan sekä siihen tehtyjen toimenpiteiden lisäksi Kela tallentaa tiedot hammaslääkärin potilaalta perimistä palkkioista toimenpiteittäin. Kela on luonut avoimen, interaktiivisen Kelasto-ohjelman, jolla kuka tahansa ilman mitään lupamenettelyä voi koostaa ja tulostaa keskeisiä tietoja Kelan datapankista. Rekisteritietoja ei näytetä yksittäisistä henkilöistä, joten eettistä arviointia ja lupamenettelyä ei tarvita. Yksityiskohtiin menevät tiedot eivät ole ulkopuolisten saatavilla.

Tätä tutkimusta varten poimin tiedot kaikkien sairaanhoitokorvauksia vuosina 2006-2015 saaneiden potilaiden sekä erikseen juurihoidoista korvauksia saaneiden potilaiden ja heille tehtyjen toimenpiteiden lukumääristä. Koko maan tietojen lisäksi valitsin Tilastokeskuksen väestötilastojen (6) perusteella aineistoon ne kaupungit, joiden väkiluku vuonna 2015 oli yli 60 000. Koostamani Kelasto-raportit ovat saatavilla verkossa (7, 8).

Tulokset

Lähes 1,1 miljoonaa potilasta sai hammashoidostaan sairaanhoitokorvausta vuonna 2015 (taulukko « Sairaanhoitokorvauksia yksityissektorin hammashoidosta saaneiden lukumäärät (Saajat) ja osuudet (%) aikuisväestöstä (Kattavuus) sekä korvattujen toimenpiteiden (Tmp) lukumäärät saajaa kohden vuosina »1). Vuodesta 2006 potilaiden lukumäärä oli kasvanut 60 000 potilaan verran eli lähes 6 %. Koko maan väestö kasvoi vastaavana aikana 241 000 henkeä (5,9 %). Yksityissektorilla hoidossa käyneitä oli vuosittain noin 25 % aikuisväestöstä, ja näin laskettu kattavuus vaihteli hyvin vähän 10 vuoden aikana. Potilaille tehtyjen toimenpiteiden lukumäärän keskiarvo pieneni reilusta viidestä vähän yli neljään toimenpiteeseen. Lukumääräinen väheneminen oli noin 431 000 toimenpidettä (8,4 %).

Kaikkiaan 2,67 miljoonaa henkeä eli lähes puolet (48,6 %) koko maan väestöstä asui 17 suurimmassa kaupungissa. Taulukossa « Aikuisväestö ja sairaanhoitokorvausta yksityissektorin hammashoidosta saaneiden osuudet aikuisväestöstä (Kattavuus) 17 suurimmassa kaupungissa (väestömäärän mukaisessa järjestyksessä) sekä koko maass»2 kuvataan niiden aikuisväestön määrä ja esitetään siihen suhteutettuja yksityissektorin hammashoidon kattavuuslukuja. Näiden kaupunkien aikuisväestö kasvoi 10 vuoden aikana 10,7 %, ja kasvu oli suurinta Seinäjoella, Espoossa, Vantaalla, Oulussa ja Helsingissä. Vain Kouvolassa aikuisväestö väheni, peräti 4 %. Aineistoon valituissa 17 kaupungissa lähes 0,6 miljoonaa potilasta, noin 27 % niiden aikuisväestöstä, sai hammashoidon sairaanhoitokorvauksia vuonna 2015. Kattavuus oli suurin (noin 30 %) Porissa ja Lahdessa ja pienin (22,3 %) Seinäjoella. Kohdekaupungeissa oli sairaanhoitokorvauksen saajia vuonna 2015 noin 32 500 potilasta enemmän kuin vuonna 2006. Silti kattavuus pieneni 1,1 %-yksikköä 10 vuoden aikana, ja kaupunkien välillä oli tässäkin huomattavia eroja. Kattavuus kasvoi noin 3 %-yksikköä Vaasassa, Kouvolassa ja Joensuussa, mutta pieneni noin 6 %-yksikköä Lappeenrannassa ja Turussa.

Lähes 98 000 potilasta sai juurihoidostaan sairaanhoitokorvausta vuonna 2015. Heistä 53 % asui 17 suurimmassa kaupungissa. Juurihoitoa saaneita oli 9 % kaikista hammashoidon sairaanhoitokorvausta saaneista, ja osuus oli koko maassa 2,2 % pienempi kuin vuonna 2006. Taulukko « Yksityissektorin hammashoidosta juurihoidon (JH) sairaanhoitokorvausta saaneiden osuudet kaikista hammashoidon korvauksen saajista (SV) vuonna 2015 sekä 10 vuoden muutokset JH-potilaiden ja toimenpit»3 esittää juurihoidon tunnusluvut kaupungeittain. Juurihoitopotilaiden osuus hammashoidon sairaanhoitokorvausta vuonna 2015 saaneista oli suurin Hämeenlinnassa (13,3 %) ja Seinäjoella (11,7 %) ja pienin (5,8 %) Lappeenrannassa. Kaikissa nyt tutkituissa kaupungeissa juurihoidon osuus pieneni 10 vuoden aikana, eniten (yli 3 %-yksikköä) Lappeenrannassa, Rovaniemellä, Lahdessa ja Helsingissä, vähiten (0,3-0,6 %-yksikköä) Hämeenlinnassa, Seinäjoella ja Vaasassa.

Juurihoitoa yksityissektorilla saaneita oli vuonna 2015 lähes 17 000 potilasta (14,8 %) vähemmän kuin vuonna 2006. Kaupunkien väliset erot olivat huomattavia. Potilasmäärät kasvoivat Seinäjoella (21,2 %), Vaasassa (18,8 %) ja Hämeenlinnassa (16,4 %); muissa ne vähenivät, eniten Lappeenrannassa (47,5 %) ja Turussa (30,9 %), vähiten Joensuussa (1,6 %), Jyväskylässä (5,8 %) ja Oulussa (6,2 %). Sairaanhoitokorvausta maksettiin vuonna 2006 hieman yli 313 000 juurihoidon toimenpiteestä, mutta vuonna 2015 enää noin 250 000 toimenpiteestä, 21,4 % vähemmästä kuin vuonna 2006. Toimenpidemäärät kasvoivat vain Hämeenlinnassa (15,0 %), Seinäjoella (13,8 %) ja Vaasassa (3,9 %). Eniten toimenpidemäärät pienenivät Lappeenrannassa (50,1 %) ja Turussa (37,1 %).

Kaupunkien välillä havaituista eroista huolimatta 10 vuoden muutostrendi koko maan osalta näytti vakaalta (kuvio «»1). Sairaanhoitokorvausta saaneiden osuus aikuisväestöstä pysyi 24-25 prosentin tuntumassa, ja juurihoidostaan sairaanhoitokorvausta saaneiden potilaiden osuus väheni lähes suoraviivaisesti 11 prosentista vuonna 2006 yhdeksään prosenttiin vuonna 2015. Juurihoidon toimenpiteiden osuus kaikista korvatuista toimenpiteistä pieneni 10 vuoden aikana koko maassa 6,1 %:sta 5,2 %:iin.

Kuvio «»2 esittelee kaupungeittain yksityissektorin juurihoitopotilaiden osuuden ja sairaanhoitokorvausta saaneiden osuuden 10 vuoden muutosten suhteet. Näiden tekijöiden välinen yhteys oli vahva: korrelaatiokerroin oli 0,51. Juurihoidon osuus pieneni kaikissa kohdekaupungeissa - eniten niissä, joissa hammashoidon kattavuuskin pieneni.

Kuva 1. Sairaanhoitona korvattua hammashoitoa saaneiden (SV pot) osuus (%) väestöstä sekä juurihoitoa (JH pot) saaneiden potilaiden osuus (%) heistä ja JH-toimenpiteiden (JH tmp) osuus (%) kaikista korvatuista toimenpiteistä vuosina 2006-2015. Numeerinen data poimittu Kelasto-tallenteista.

Kuva 2. Juurihoitojen (JH) potilasosuuden ja sairaanhoitokorvauksen alaisen hammashoidon aikuisväestökattavuuden muutosten suhteet kaupungeittain. Trendisuoran yhtälö perustuu lineraariseen regressioanalyysiin. Kaupunkien nimet: 3 ensimmäistä kirjainta.

Pohdinta

Yksityissektorin juurihoitopotilaiden ja -toimenpiteiden määrät pienenivät 10 vuoden aikana koko maassa, ja muutosten alueelliset erot olivat huomattavia. Vaikka sairaanhoitokorvausta kaikesta hammashoidosta saaneiden määrä kasvoi 5,9 %, toimenpiteiden määrä pieneni 8,4 %. Potilasmäärä siis kasvoi, mutta hoitosarjat ilmeisesti suppenivat. Juurihoitojen muutosta kuvaavat tunnusluvut sen sijaan osoittivat koko maan osalta selvää vähenemistä sekä potilaiden (14,8 %) että toimenpiteiden (21,4 %) määrissä. Kolmessa kaupungissa, Hämeenlinnassa, Vaasassa ja Seinäjoella, juurihoidon potilas- ja toimenpidemäärät kasvoivat, mutta niissäkin juurihoitopotilaiden osuus hammashoidon sairaanhoitokorvausta saaneista pieneni.

Hammashoidon tarpeesta ja toteutumisesta väestössä on niukasti tietoa. Vielä vähemmän tietoa on eri hoitomuotojen, vaikkapa juurihoidon tarpeesta ja toteutumisesta. Kelasto tarjoaa laajimmat tietomäärät, mutta kovin paljon yksityiskohtia niistä ei avata Kelan ulkopuoliselle katsojalle. Terveyskeskukset käyttävät samoja Kelan toimenpidekoodeja kerätessään hoitotietoja, mutta yhteenvetoja niistä ei ole julkisesti saatavilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut terveyskeskusten suun terveydenhuollon toimintatietoina käyntien määriä ikäryhmittäin ja alueittain vuonna 2010, mutta raportti ei sisällä tietoja hoitotoimenpiteistä. Toistaiseksi siis Kela tarjoaa eniten ja tarkinta tietoa hoitojen saajista ja sisällöstä, eikä tietojen saamiseen vaikuta yksittäisten hammaslääkärien halukkuus tietojen antamiseen. Tätä voi pitää tutkimuksen vahvuutena. Toisaalta Kelaston tiedot kuvaavat vain noin puolta koko maan hammashoidoista, mitä voidaan pitää tutkimuksen heikkoutena.

Viimeisin virallinen tieto terveyskeskushammashoidon toimenpiteistä on vuonna 2004 ilmestynyt Stakes-raportti, joka kattaa vuodet 1970-2000 (9). Ainoa 2000-luvun tieto perustuu artikkeliin, joka selvitti vuoden 2009 hoitoja pyytämällä toimenpidetietoja terveyskeskuksista – niistä 86 % antoi kysytyt tiedot (10). Artikkelin mukaan aikuispotilaita oli hoidettu noin 842 000 ja heille oli tehty 310 000 juurihoidon toimenpidettä, mikä oli 5,5 % kaikista hoitotoimenpiteistä. Tämän tutkimuksen havainnot ovat samaa suuruusluokkaa, sillä juurihoidon toimenpiteiden osuus koko maassa vaihteli 6,1 %:sta 5,2 %:iin. Kelasto-tiedon mukaan samana vuonna runsas miljoona potilasta sai hammashoidostaan sairaanhoidon korvauksia; juurihoidosta korvauksia maksettiin lähes 300 000 toimenpiteestä, ja ne muodostivat 5,6 % koko toimenpidemäärästä (7).

Aikuisten saaman hammashoidon sisältöä on selvitetty myös väestötason kyselyllä. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 12 % yksityishammashoidossa käyneistä hampaallisista sanoi saaneensa juurihoitoa viimeksi toteutuneen hoitosarjansa aikana (11). Luku on sopusoinnussa nyt esitetyn Kelasto-tietoihin vuodelta 2006 perustuvan luvun, 11,2 % kanssa. Todellinen juurihoitojen tarve väestössä saattaa toki olla jonkin verran suurempi, kuin toteutuneen hoitomäärän perusteella näyttäisi. Ensinnäkin potilaat saattavat valita hoidoksi hampaanpoiston, vaikka hammaslääkäri olisi suosittanut juurihoitoa. Toiseksi osa juurihoidon tarpeesta on piilossa, oireettomana apikaalileesiona, jonka vain röntgenkuvaus voi paljastaa. Terveys 2000 -tutkimuksen panoraamaröntgenkuvien mukaan apikaalileesioita oli 10 %:lla niistä hampaallisista, joilla ei ollut yhtään juurihoidettua hammasta, ja 27 %:lla kaikista hampaallisista. Tuon tiedon mukaan voisi ajatella, että puolet juurihoidon tarpeesta olisi piilossa, mutta koska juurihoidon jälkeinen paraneminen vie ainakin puoli vuotta, osa kuvissa näkyvistä leesioista oli vasta paranemassa.

Yksityishammashoitoa kuvaavat kattavuusluvut suhteutettiin tässä tutkimuksessa aikuisväestön määrään, koska yksityishammaslääkärien potilaskunta koostuu pääasiassa aikuisista. Luvut ovat jonkin verran pienempiä kuin Terveys 2011 -tutkimuksen haastattelusta on raportoitu. Sen mukaan noin 35 % aikuista sanoi käyneensä yksityishammaslääkärillä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana (13). Kelaston tieto perustuu todettuun käyttöön kunkin kalenterivuoden aikana. Kyselyssä sen sijaan vastaajan muistikuva voi venyä kertomaan pidemmästä kuin yhden vuoden ajasta. Nyt esitetyt kattavuusluvut ja niiden muutokset ovat yhtenäisen laskentaperusteensa vuoksi kuitenkin vertailukelpoisia tähän tutkimukseen sisällytettyjen kaupunkien kesken.

Juurihoitojen määrä yksityissektorilla pieneni 10 vuoden aikana noin 17 000 potilaalla. Osittain syynä voisi olla potilaiden siirtyminen terveyskeskushoitoon. Tätä tukee tuore havainto vuosilta 2011-2015, jolloin terveyskeskuspotilaat tekivät Potilasvakuutuskeskukseen juurihoitovahinkoja koskevia ilmoituksia selvästi enemmän kuin yksityissektorin potilaat (14). Mielenkiintoista on se, että yksityishammaslääkärin hoidosta sairaanhoitokorvausta saaneiden potilaiden lukumäärä kasvoi 60 000:lla 10 vuoden aikana, ja että tuo lähes 6 %:n kasvu vastaa väestön kasvua samana aikana. Kelan toteutunut korvausosuus pieneni merkittävästi tuon 10 vuoden aikana: vuonna 2006 se oli 33,7 %, mutta vuonna 2015 enää 24,1 % (7). Tämä ei selittäne juurihoitojen vähenemistä, koska yksityisen hammashoidon kokonaiskattavuus pysyi ennallaan, noin 24-25 prosentissa.

Suomessa väestötutkimukset ovat osoittaneet karieksen ja hampaattomuuden vähenemisen sekä terveiden hampaiden lukumäärän kasvun vuodesta 1980 vuoteen 2000 (15), ja vuoden 2011 tutkimuksen ennakkotietojen mukaan muutos jatkuu samansuuntaisena. Tässä tutkimuksessa todettu juurihoitojen väheneminen saattaa osaltaan todentaa aikuisväestön suunterveyden paranemista ja siihen liittyvää juurihoitojen tarpeen asteittaista vähenemistä. Toisaalta juurihoitojen vähenemä yksityisektorilla voi heijastaa potilaiden siirtymistä terveyskeskushoitoon tai terveyskeskuksen antamien palvelusetelien käyttäjiksi. Kummassakaan tapauksessa hoidot eivät näy Kelaston luvuissa, koska niistä ei saa sairaanhoitokorvauksia.

Kiitän EHL Outi Swanljungia käsikirjoitusvaiheessa saamistani arvokkaista huomioista.

Endodontics in the private sector in Finland 2006-2015

The present study estimated changes in the amount and proportion of endodontics in private dental care in Finland, in the 17 largest cities and the whole country, from 2006 to 2015. The numbers of all dental patients and treatments, and separately the endodontic ones, were collected from the public electronic data bank of the Social Insurance Institution. The population data were extracted from the electronic database of Statistics Finland. The annual coverage of private dental services was defined as the number of patients per adult population in each area. The proportion of endodontics was defined as the numbers of endodontically treated patients per all the dental patients. A total of 1.1 million patients, comprising 25% of the adult population, used private dental services in 2015; in the target cities, the coverage ranged from 22.3% to 30.3%. In the whole country, the coverage remained at around 25% across the 10 years. Almost 98,000 patients, comprising 9% of all dental patients, received endodontic treatments in 2015; in 2006, their proportion had been 11.2%. The same decreasing trend was found in every city. The decrease in the numbers of endodontic patients was nearly 17,000 patients, which means 14.8% fewer patients in 2015 than in 2006. The numbers of endodontic treatments decreased even more, by 21.4%, from 2006 to 2015. Between the cities, the 10-year changes in endodontics differed widely from an increase in 3 cities to mild or strong decreases in the rest. The present findings indicate a decreasing trend in endodontics in private dental care in Finland.