Miksi potilas hakeutuu oikomishoitoon ja mitä hän siltä odottaa?

Lapset ja nuoret

Sekä lapset että aikuiset ovat tyytyväisempiä ulkonäköönsä nykyään kuin reilu kymmenen vuotta sitten. Tästä huolimatta oikomishoitoon kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet (10). Jopa yli 90 % lapsista ja heidän vanhemmistaan pitää ulkonäköä tärkeimpänä syynä hakeutua oikomishoitoon (11). Eniten tyytymättömyyttä aiheuttaa hampaiston etualueen ahtaus (12). Alle 17-vuotiaat ovat tyytyväisempiä kasvojensa ja hampaistonsa ulkonäköön ja heillä on vähemmän hoitoon kohdistuvia odotuksia kuin 17 vuotta täyttäneillä. Ulkonäköönsä tyytyväiset alle 17-vuotiaat nuoret odottavat, että oikomishoito vaikuttaa tulevaan hammasterveyteen. Yli 17-vuotiaiden ikäryhmässä kasvojensa ulkonäköön tyytyväiset potilaat odottavat tyytymättömiä useammin, että hoito kohentaa yleisterveyttä ja hampaiston toimintaa. Purennan sagittaalisuhteella ei näyttäisi olevan vaikutusta odotuksiin – ainakaan niillä potilailla, joiden sagittaalisuhde on AI tai AII (10).

Toiminnalliset syyt oikomishoitoon jäävät tähän kirjallisuuskatsaukseen mukaan otetuissa tutkimuksissa estetiikan varjoon. On kuitenkin todettu, että lapsilla erityisesti pureskeluvaikeudet ja vakavat purentavirheet lisäävät hoitohalukkuutta. Myös lievemmät purentavirheet, kuten etualueen diasteema, yläetualueen epätasaisuus, suurentunut horisontaalinen ylipurenta ja etualueen ristipurenta näyttävät lisäävän halukkuutta hoitoon (13). Nuorille, joilla on Angle III -purentasuhde, hampaiston toiminnan paraneminen on tärkeämpää kuin niille, joiden purentasuhde on normaali (14). Lapset selittävät halukkuuttaan oikomishoitoon sanomalla esimerkiksi ”Haluan pystyä puremaan paremmin” tai ”Haluan pystyä sulkemaan suun kunnolla”. Osa lapsista kertoo myös, että haluaa pystyä puhumaan paremmin tai pitämään hampaansa aiempaa puhtaampina (15). Ikäryhmästä riippumatta suurin osa potilaista odottaa oikomishoidon parantavan purennan toimintaa ja vaikuttavan positiivisesti yleiseen hyvinvointiin (10).

Oikomishoidon toivotaan kohentavan myös itsetuntoa ja sosiaalisia suhteita. Kolme neljästä nuoresta (72 %) uskoo oikomishoidon parantavan elämänlaatua; 41 % ajattelee, että oikomishoidon jälkeen on helpompi löytää työtä, ja 27 % uskoo, että hoito helpottaa seurustelukumppanin löytämistä (12). Oikomishoito yhdistetään myös korkeampaan yhteiskunnalliseen statukseen ja trendien seuraamiseen. Yli 10 % nuorista kokee, että koulutoverit syrjivät heitä heidän hymyillessään (12). Ikätovereiden mielipiteet tai kiusaaminen eivät kuitenkaan nouse merkittäviksi syiksi hakea oikomishoitoa: vain 5 % nuorista myöntää ikätovereiden mielipiteen vaikuttavan asiaan (16). Samansuuntaisen havainnon on tehnyt myös Prabakaran työtovereineen (15): he raportoivat, että ikätovereiden mielipiteillä, kiusaamisella ja nimittelyllä tai medialla ei ole suurtakaan vaikutusta.

Vaikka lasten motiivit hakeutua oikomishoitoon ovat suurelta osin esteettisiä, hoidolla toivotaan olevan positiivista vaikutusta myös itsetuntoon ja itsevarmuuteen. Lisäksi hoidon kautta haetaan sosiaalista hyväksyntää. Lapsi tai nuori saattaa todeta esimerkiksi ”Haluan olla niin kuin kaikki muutkin” tai ”Haluan olla suositumpi”.

Yhteiskunnassamme on vallinnut yleinen käsitys, että ulkonäkö olisi naisille tärkeämpi asia kuin miehille, mutta tämä ei näytä enää pitävän paikkaansa ainakaan nuorten kohdalla. Uusimmissa tutkimuksissa tyttöjen ja poikien välillä ei ole merkittävää eroa halukkuudessa oikomishoitoon, ja myös oikomishoitoon kohdistuvat odotukset ovat tytöillä ja pojilla samanlaisia. Vanhemmatkin pitävät lapsensa oikomishoitoa yhtä tärkeänä riippumatta tämän sukupuolesta. Vain yksi tässä katsauksessa mukana olleista tutkimuksista raportoi tyttöjen haluavan oikomishoitoon poikia useammin (13).

Lapset pitävät hammaslääkärin näkemystä suurimpana ja omaa mielipidettään toiseksi suurimpana syynä hoidon aloittamiselle. Myös vanhemmat pitävät hammaslääkärin mielipidettä tärkeimpänä syynä aloittaa oikomishoito, mutta heidän näkemyksensä mukaan toiseksi tärkein syy ei ole lapsen mielipide vaan heidän oma mielipiteensä (11, 14). Sekä vanhempien että hammaslääkärin vaikutus potilaan päätökseen vähenee sitä mukaa, kun hän varttuu (16). Yleisesti ottaen vanhemmat ovat paremmin motivoituneita lapsen oikomishoitoon kuin lapset itse. Lapsen omalla motivaatiolla on kuitenkin suuri merkitys hoidon onnistumiselle: mitä motivoituneempi lapsi on, sitä todennäköisemmin hän noudattaa oikojan antamia ohjeita (11). Vanhemman motivaation vaikutus lapsen yhteistyökykyyn on vähäisempi, joskin motivoituneiden vanhempien lapset ovat yleensä itsekin motivoituneita (11).

Aikuispotilaat

Aikuispotilaista vain 3 % ilmoittaa hakeutuneensa oikomishoitoon siksi, että toivoo terveytensä parantuvan; yli puolet hakeutuu hoitoon ulkonäkösyistä (16). Naiset haluavat hoitoon yleisimmin ulkonäkösyistä, kun taas miesten keskuudessa yleisin syy hoitoon hakeutumiseen ovat leukaniveloireet. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että alemmassa sosiaaliluokassa oikomishoitoa pidetään tärkeämpänä kuin ylemmässä sosiaaliluokassa; potilaat uskoivat, että oikomishoidolla saavutettu ulkonäön kohentuminen lisää muiden ihmisten hyväksyntää ja auttaa näin tavoitteiden saavuttamisessa (17). Myös minäkuvan parantaminen näyttäisi olevan aikuisilla tärkeä syy hakeutua oikomishoitoon (10).

Huoltajan näkökulma

Vanhempien rooli on keskeinen, kun tehdään päätöstä alaikäisen oikomishoidosta. Vanhemmat kokevat nykyään, että heillä on suorastaan velvollisuus tarjota lapselleen mahdollisuus oikomishoitoon. Lähetteellä oikomishoitoon tulleiden lasten vanhemmista jopa 64 % haluaa, että lapsi aloittaa hoidon, koska pelkää muuten laiminlyövänsä tehtävänsä vanhempana (16).

Kahdessa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa on luokiteltu tekijöitä, jotka motivoivat vanhempia hakemaan lapselleen oikomishoitoa (15, 18). Olemme yhdistelleet taulukkoon «»1 nämä tekijät prosenttiosuuksineen. Useimmissa tutkimuksissa tärkeimmäksi syyksi mainitaan epäsäännöllinen hammasrivistö; 54 % vanhemmista haluaa lapsensa näyttävän ”nätiltä” (16). Ulkonäköäkin tärkeämpi syy on vanhempien tuntema vastuu siitä, että heidän tulee turvata lapselleen mahdollisuus päästä oikomishoitoon, ettei hoitamatta jättäminen aiheuttaisi lapselle ongelmia tulevaisuudessa (18).

Duggal ja Bansal (19) toteavat, että lapset ja vanhemmat kohdistavat oikomishoitoon samankaltaisia odotuksia: hymy ja kasvojen ulkonäkö paranevat, hampaat suoristuvat, syöminen helpottuu ja puhe paranee. Eroja ei havaittu myöskään siinä, millaisia odotuksia vanhemmilla ja lapsilla on itseluottamuksen lisääntymisen sekä hoidosta aiheutuvan epämukavuuden suhteen. Käsitykset oikomishoidon kestosta ja tarvittavien kontrollikäyntien määrästä kuitenkin eroavat toisistaan: lähes puolet vanhemmista odottaa hoidon olevan valmis 1−1,5 vuodessa, kun taas suuri osa lapsista ei osaa arvioida hoitoon kuluvaa aikaa. Molempien käsitykset vastaanottokäyntien tiheydestä ovat realistisia (19). Vaikka lapset ja vanhemmat jakavat huolen purentavirheen vaikutuksesta lapsen terveyteen, äiti on lapsen terveydestä usein enemmän huolissaan kuin lapsi itse (14).

Tuncer työtovereineen (14) totesi, että mitä korkeampi vanhempien koulutustaso on, sitä enemmän he antavat painoarvoa sekä lapsen suun toiminnan parantumiselle että ulkonäön kohentumiselle. Koulutuksella näytti olevan samanlainen vaikutus myös aikuispotilaiden suhtautumiseen.

Vaikka vanhemmat ja aikuispotilaat pitävät median – TV:n, radion ja internetin – tarjoamaa tietoa hyödyllisenä, suurin osa heistä toivoisi saavansa enemmän tietoa hammaslääkäriltä. Lukiotasoisen tai sitä matalamman koulutuksen saaneet haluavat saada tietoa nimenomaan hammaslääkäriltä, kun taas korkeamman asteen koulutuksen saaneet pitävät median tarjoamaa tietoa yhtä tärkeänä kuin hammaslääkäriltä saatua tietoa (14).

Potilaiden tietoisuutta oikomishoitoon liittyvistä riskeistä ja komplikaatioista on tutkittu niukasti. Rasool työtovereineen (20) toteaa, että potilaat ovat tietoisia leukanivelen ja puremalihasten kipeytymisestä, ienverenvuodosta ja ikenien turvotuksesta sekä hampaiden mahdollisesta reikiintymisestä ja liikkuvuudesta. Sekä lapset että vanhemmat pitävät todennäköisenä, että oikomiskojeiden pitäminen aiheuttaa kipua ja vaikeuttaa syömistä ja juomista (19). Sen sijaan se, että hoitotulos saattaa palautua tai hampaiden juuret vaurioitua hoidon aikana, ei ole yleisesti tiedossa (20).