Suomen Hammaslääkärilehti

Teen erosiiviset vaikutukset

Suomen Hammaslääkärilehti
2018;9(25):20-26
Taru Uusitalo, Elisa Lind, Mimmi Tolvanen, Merja Laine ja Marja Pöllänen

Lähtökohdat

Teen juonti on yleistymässä oleva tapa, mutta sen vaikutusta hammaseroosioon on tutkittu vähän. Tutkimustuloksia löytyy lähinnä vain yrttiteen erosiivisuudesta.

Menetelmät

Tutkimuksessa selvitettiin 15 teelaadun erosiivista vaikutusta hampaisiin. Hydroksiapatiittikiteitä käytettiin simuloimaan hammaskiillettä. Teenäytteistä mitattiin pH, fluoridipitoisuus sekä kyky irrottaa kalsiumia hydroksiapatiitista.

Tulokset

Käytetty yrttitee oli pH:ltaan hapan (pH = 4,36) ja vapautti kalsiumia hydroksiapatiitista merkitsevästi enemmän kuin verrokki. Teelehtiä sisältävien teejuomien sisältämä fluoridi vähensi hydroksiapatiitista vapautuvan kalsiumin määrää, eli fluoridipitoiset teet voivat pienentää eroosioriskiä. Suuressa osassa näytteitä fluoridipitoisuudet olivat yllättävän korkeita; teelehtiä sisältävien teejuomien fluoridipitoisuus vaihteli 17,7–29,7 mg/l. Runsas päivittäinen teen juominen voikin lisätä kehittyvien hampaiden fluoroosiriskiä ja liiallisen fluoridinsaannin vaaraa.

Johtopäätökset

Runsasta yrttiteen käyttöä voitaneen pitää eroosioriskiä kasvattavana tekijänä. Koska eroosio on yleistyvä ongelma, hammastarkastuksen yhteydessä on diagnosoitava eroosiomuutokset, selvitettävä potilaan riskitekijät ja puututtava niihin. Potilaita on hyvä valistaa teen sisältämästä fluoridista hammasfluoroosin ja liiallisen fluoridinsaannin ehkäisemiseksi.

Eroosio on happojen aiheuttamaa hampaan pinnan mineraalien kemiallista liukenemista, johon vaikuttavat suun pH, fosfaatti- ja kalsiumpitoisuudet, fluoridin määrä, hapon titrattavuus sekä happoaltistuksen kesto ja toistuvuus (1). Eroosio alkaa kiilteen pinnan pehmenemisenä ja jatkuu kerros kerrokselta kiilteen syöpymisenä johtaen lopulta pysyvään hammaskudoksen menetykseen. Kiilteen pinnan demineralisoituminen ohentaa kiillettä sekä altistaa kiilteen abraasiolle ja attritiolle. Hampaan pinnan pH:n on laskettava alle kriittisenä pidetyn rajan, jotta eroosiota tapahtuu. Tämä kriittinen pH on kiilteelle keskimäärin 5,5. Dentiinin liukeneminen alkaa jo aiemmin korkeammassa pH:ssa (2).

Eroosiomuutokset näkyvät tyypillisimmillään hampaiden labiaali-, bukkaali- ja okklusaalipinnoilla mattamaisina kohtina, joissa kiilteen normaali sileä ja kiiltävä pinta on muuttunut himmeäksi ja karheaksi. Erityisesti ienrajoissa tällaiset kohdat keräävät herkästi plakkia. Okklusaalipinnoilla eroosio ilmenee terävien kuspien pyöristymisenä ja eroosion jatkuessa okklusaalipinnan muotojen muuttumisena kuoppamaisiksi. Vaikeissa eroosiomuutoksissa dentiini on paljastunut laajoilta alueilta. Useimmat hammaspaikkamateriaalit eivät kulu eroosion vaikutuksesta kuten hammas, vaan ne jäävät koholle muutosten edetessä (kuva 1 «»1). Eroosiomuutosten aktiivisuutta ja etenemistä on kliinisesti melko vaikea seurata (3).

Eroosiota aiheuttavat joko hapoista vapautuva vetyioni tai kelaattoreina toimivat anionit. Päästessään plakin, pellikkelin ja yksittäisen hydroksiapatiittikiteen proteiini-lipidikerroksen läpi hapot ja kelaattorit aiheuttavat hampaan pinnan eroosiota rikkomalla kiilteen ja dentiinin rakennetta (4). Hampaan pinta pehmenee ja liukenee, kun vety vapauttaa hydroksiapatiitista karbonaattia tai fosfaattia. Vetyioni irrottaa myös hydroksiapatiitin hydroksyyli-ioneja saaden kalsiumin vapautumaan (1). Anionit, kuten sitruunahapon sitraatti, toimivat kelaattoreina sitomalla kalsiumin itseensä ja erottamalla sen hydroksiapatiittikiteestä tai syljestä (4). Hedelmähapot, kuten sitruuna- ja omenahappo, sitovat eniten kalsiumia ja ovat siten hampaan kannalta merkittävimpiä eroosion aiheuttajia (5).

Eroosion ilmeneminen on yleensä useiden tekijöiden summa. Nämä tekijät voivat olla ulkoisia tai sisäsyntyisiä (2). Ulkoisista tekijöistä merkittävimmät liittyvät ravintoon. Erosiivisina pidettyjä elintarvikkeita ovat esimerkiksi sitrushedelmät, kiivit, omenat, etikkapohjaiset kastikkeet ja happamat makeiset. Happamien virvoitus- ja urheilujuomien sekä mehujen käyttö ovat suurin yksittäinen eroosiolle altistava tekijä (6). Panimoliiton mukaan 1.1.−30.6.2017 Suomessa myytiin virvoitusjuomia 118,5 miljoonaa litraa (7). Virvoitusjuomien kulutus on kuitenkin suurempaa, koska esimerkiksi virvoitusjuomien tuontia ulkomailta ja kotitekoisten hiilihapotuskoneilla tehtyjen virvoitusjuomien valmistusta on vaikea arvioida.

Uimareilla saattaa olla kohonnut eroosioriski klooriveden vuoksi (8). Käyttötottumuksillakin on suuri vaikutus: eroosion riski on sitä suurempi, mitä kuumempaa hapan juoma on. Sitruunahappoa sisältävän happaman juoman nauttiminen kylmänä onkin osoittautunut in vivo -tutkimuksissa jonkin verran vähemmän erosiiviseksi kuin vastaavien juomien nauttiminen kuumana (6, 9, 10).

Eroosio on sitä suurempaa, mitä useammin ja pidemmäksi aikaa hammas altistuu happovaikutukselle (6). Eroosion riski on erityisen suuri kuivasuisilla potilailla. Heillä happoaltistusaika pitenee, kun sylki ei huuhtele eikä remineralisoi riittävästi. Vähäinen syljen määrä liittyy yleensä lääkitykseen. Suun kuivumista esiintyy sitä enemmän, mitä suurempi määrä lääkkeitä on käytössä, vaikkei yksittäisellä lääkkeellä olisikaan syljeneritystä vähentävää vaikutusta. Suun kuivumista voivat edesauttaa mm. diureetit ja masennuslääkkeet.

Lääkkeet voivat olla myös itsessään happamia. Esimerkiksi asetyylisalisyylihappo purutabletteina ja veteen liuotettavina jauheina tai tabletteina päivittäin käytettynä voi aiheuttaa eroosiota (11). Sisäsyntyisistä eroosiolle altistavista tekijöistä tärkeimpiä ovat syömishäiriöt ja refluksitauti, joissa hyvin hapanta mahanestettä pääsee suuonteloon (12, 13). Nämä tekijät on hyvä selvittää anamnestisesti eroosion syytä selvitettäessä.

Eroosiolta suojaavien aineiden päämääränä on vähentää hampaan pintojen ja niitä suojaavan pellikkelin happoaltistusaikaa (14). Mikään tuote ei estä eroosiota tapahtumasta, mutta esimerkiksi kalsiumnanofosfaattipasta yhdistettynä fluoridihammastahnaan vähentää eroosiosta aiheutuvaa mineraalikatoa (15).

Kiilteen remineralisaatiota tapahtuu, jos demineralisoituneen hampaan pinnan läheisyydessä on saatavilla fluoridia, kalsiumia ja fosfaattia (16). Fluoridi on tärkein eroosiolta suojaavaa tekijä. Se tekee eroosiolle altistuneen kiilteen pinnan vähemmän alttiiksi myöhemmille happoaltistuksille muodostamalla hampaan pinnalle saostuman mineraalisuoloista tai liittämällä tinaa kiilteen pinnalle tinafluoridia käytettäessä. Tinafluoridia sisältävän hammastahnan eroosiolta suojaava vaikutus onkin huomattavasti parempi kuin tavallisen natriumfluoriditahnan (14).

Vaikka fluoridin vaikutukset hampaan pinnan mineralisaatiolle ovatkin pääsääntöisesti hyödylliset, liika fluoridin saanti voi häiritä kehittyvän hampaan pinnan mineralisaatiota ja aiheuttaa hammasfluoroosia. Fluoroosin muodostuminen vaatii hampaan kehitysvaiheessa pitkäaikaisen altistumisen suurelle määrälle fluoridia, jolloin kehittyvän hampaan kiilteen täydellinen mineralisoituminen voi estyä. Ohut ja huokoinen kiilteen pinta altistaa hampaan kariekselle ja kulumismuutoksille.

Liiallisen fluoridin saannin vaikutuksesta dentiinin kehittymiseen ei tiedetä paljoakaan. Kun juomaveden fluoridipitoisuus ylittää 1,5 mg/l (1,5 ppm), fluoroosia voi syntyä (16). Vuosien päivittäinen altistuminen liialliselle määrälle fluoridia (20−80 mg) saattaa altistaa fluoridin yliannostukselle (18). Yleisimmät fluoridin lähteet ovat juomavesi, elintarvikkeet ja hammashoitotuotteet (17). Euroopan unionin suositus juomaveden maksimifluoridipitoisuudesta on 1,5 mg/l (19).

Teejuomien vaikutuksista hampaistoon on niukasti tietoa. On esitetty, että jotkut yrttiteet saattaisivat aiheuttaa eroosiota (20). Teelaatuja ja teejuomia on runsaasti. Niiden koostumus voi vaihdella paljonkin puhtaasta teestä teejuomiin, joissa ei käytännössä ole teelehtiä lainkaan, kuten esimerkiksi pelkästään yrttejä sisältävät teejuomat ja rooibosteet. Teen maustamiseen käytetään mm. kuivattuja hedelmiä, kukkien terälehtiä, hedelmä- ja marjaaromeja sekä erilaisia mausteita. Sitruunahappo on hedelmien, hedelmämehujen ja virvoitusjuomien pääasiallinen happo, jolla hedelmähappona on kyky ylläpitää matalaa pH:ta suuren puskurikapasiteettinsa vuoksi (5). Tästä johtuen voidaan olettaa, että hedelmillä maustetut teelaadut sisältävät myös sitruunahappoa ja ovat siten eroosiolle altistavia.

Teejuomat nautitaan kuumana, mikä lisää niiden erosiivista vaikutusta (9). Toisaalta teekasvista tehty tee sisältää fluoridia sekä jonkin verran kalsiumia ja fosfaattia, jotka lisäävät kiilteen remineralisaatiota (21, 16). Teekasvi sitoo fluoridia maaperästä. Mitä kauemmin kasvi on saanut kasvaa, sitä enemmän sen lehdet sisältävät fluoridia. Fluoridi vapautuu teelehdistä haudutusvaiheessa vapaina ja sitoutuneina fluoridi-ioneina. Vapautuminen on suurinta haudutuksen ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta se jatkuu jonkinasteisena kahden tunnin ajan. Mitä puhtaampaa tee on, sitä enemmän se sisältää fluoridia ja siksi yrttiteejuomissa fluoridipitoisuus on vähäisempi kuin teekasvista saatavissa lajikkeissa (22).

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa on havaittu teen sisältävän jopa terveydelle haitallisen määrän fluoridia (23). Keniassa, missä teen kulutus on runsasta sekä aikuisilla että lapsilla, esiintyy runsaasti hammasfluoroosia. Suuri osa kenialaisista lapsista saa teetä jo ensimmäisen elinkuukautensa aikana. Opinya ym. (24) ovat esittäneet, että tee voisi olla pääsyy kenialaisten lasten hammasfluoroosiin. Fluoroosin ja teen yhteys on havaittu myös Kiinassa (25).

Teen juonti on jatkuvasti yleistymässä oleva tapa, joka termosmukien yleistyessä saattaa olla pitkäkestoista, luonteeltaan toistuvaa ja jatkuvaa. Koska on viitteitä toisaalta joidenkin teelaatujen erosiivisuudesta ja toisaalta runsaasta fluoridipitoisuudesta, päädyttiin tässä tutkimuksessa selvittämään eri teejuomien happamuutta, fluoridipitoisuutta ja kykyä vapauttaa kalsiumia kiilteestä kokeellisissa olosuhteissa.

Tutkimuksen hypoteesi oli, että hedelmä- ja marjateet sekä yrttiteejuomat ovat erosiivisia. Voidaan olettaa, että varsinkin sitruunaa sisältävät teejuomat ovat pH:ltaan happamia ja aiheuttavat eroosiota. Maustamattomat teet ovat oletettavasti hampaiston kannalta vähemmän haitallisia kuin yrttiteet.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa käytettiin hydroksiapatiittikiteitä simuloimaan hammaskiillettä. Mukaan valittiin 15 teetä (taulukko 1 «»2), joista valmistetuista teejuomista mitattiin pH ja fluoridipitoisuus. Lisäksi tee-hydroksiapatiittinäytteistä mitattiin hydroksiapatiitista vapautuneen kalsiumin pitoisuus kahtena ajankohtana. Rinnakkaisnäytteitä tehtiin viisi, ja pH-mittaukset sekä kalsiumin vapautuminen toistettiin kahdesti. Fluoridipitoisuusmittaukset toteutettiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ssa. Rinnakkaisnäytteitä oli kolme, ja kolmella teelaadulla tehtiin lisäksi sisäisen kontrollin koesarja.

Tutkimukseen valittuihin 15 teehen (taulukko 1 «»2) kuului sekä maustamatonta että hedelmin tai marjoin maustettua vihreää ja mustaa teetä. Lisäksi mukana oli yksi sitruunalla ja hunajalla maustettu yrttitee, yksi maustettu rooibostee sekä yksi maustamaton valkoinen tee. Verrokkina käytettiin tislattua vettä. Näytteet valmis- Näytteen numero Tee 0 Standardi, tislattu vesi 1 Musta tee 1 2 Earl grey -tee 3 Vihreä tee 1 4 Sitruunan- ja hunajanmakuinen yrttitee 5 Musta tee 2 6 Mansikanmakuinen musta tee 7 Mustaherukanmakuinen musta tee 8 Marjanmakuinen musta tee 9 Sitruunanmakuinen musta tee 10 Musta tee 3 11 Sitrushedelmienmakuinen musta tee 12 London earl grey -tee 13 Rooibostee 14 Valkoinen tee 15 Vihreä tee 2 tettiin punnitsemalla 2,0 g teetä (vaa’at Mettler Toledo Classic ja Mettler Toledo Excellence, Sveitsi) ja hauduttamalla sitä 1,5 dl viiden minuutin ajan 100-celsiusasteisessa tislatussa vedessä. Haudutettu tee jäähdytettiin huoneenlämpöön jäähauteessa.

Jokaisesta teestä mitattiin pH huoneenlämpöisenä PHM210-pH-kombinaatioelektrodilla (Meterlab, Saksa). Kalibroinnissa käytettiin pH 7,00- ja pH 4,00 (sitraattipuskuri) -puskuriliuoksia (Reagenan Toivala, Suomi).

Tutkimuksessa käytettiin hydroksiapatiittikiteitä (Hydroxyapatite DNA Grade Bio-Gel HTP Gel Bio-Rad Laboratories, Hercules, CA, USA) simuloimaan hammaskiillettä. Koeputkiin, joissa oli 100,0 mg hydroksiapatiittia lisättiin 2 ml teetä. Kustakin teestä valmistettiin 10 rinnakkaisnäytettä. Koeputket laitettiin The Coulter Mixer -rullasekoittajaan (Coulter Electronics Limited, Englanti). Viisi rinnakkaisnäytettä poistettiin rullasekoittajasta yhden tunnin ja viisi kahden tunnin sekoittumisen jälkeen. Näytteet laitettiin Labofuge 400R -sentrifugiin (Heraeus Function Line, Osterode, Saksa) 4 000 rpm 10 minuutiksi 20 celsiusasteeseen. Tämän jälkeen pinnalta pipetoitiin 1 ml nestettä millipore-filtterin läpi toiseen koeputkeen. Saatuja lopullisia näytteitä säilytettiin pakastimessa –70 celsiusasteessa ennen kalsium- ja fluoridimittauksia.

Näytteet sulatettiin huoneenlämpöisiksi ja valmistettiin 1:10-laimennos seuraavasti: 200 μl näytettä, 1,76 ml tislattua vettä ja 40 μl 5 % lantaniumoksidiliuosta (Fluka). Liuokset sekoitettiin koeputkiravistajalla, jonka jälkeen niitä sentrifugoitiin 10 minuuttia kierrosnopeudella 2 800 rpm. Hydroksiapatiittikiteistä vapautunut kalsium mitattiin AAnalyst 400 atomiabsorptiospektrometrillä (PerkinElmer, USA), jossa hyödynnettiin Win Lab 32 -ohjelmaa. Kalibrointi suoritettiin Mercin kalsiumkarbonaatista tehdyillä standardiliuoksilla 1 μg/ml, 2 μg/ml, 5 μg/ml ja 10 μg/ml. Jokaisesta näytteestä tehtiin kaksi kalsiummittausta.

Fluoridimittaus tehtiin ionikromatografisella menetelmällä Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ssa (Turku). Laitteisto oli Dionex ICS 1100 ionikromatografi (Mediq Suomi Oy, Suomi), varustettuna AS-DV-näytteenvaihtajalla (Thermo Fisher Scientific, Suomi) ja Chromeleon 7.1 -ohjelmistolla. Menetelmä perustuu kansainväliseen ISO 10304- 1:2009 -standardiin.

Tilastolliset analyysit

pH-arvoja ja fluoridipitoisuutta tarkasteltiin kuvaajien ja keskiarvojen avulla. Kalsiumin vapautumisen muutosta eri aikapisteiden välillä arvioitiin Wilcoxonin merkkitestillä. Teejuomien ja veden eroja kalsiumin vapauttamisessa verrattiin Mann−Whitneyn U-testillä. pH-arvon ja fluoridipitoisuuden yhteyttä kalsiumin liukoisuuteen arvioitiin Spearmanin korrelaatiokerrointen avulla. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 22.0 -ohjelmalla.

Tulokset

pH

Valtaosassa tutkimuksessa käytetyistä teistä pH oli matalampi kuin kriittisenä pidetty 5,5 (kuvio 1 «»3 ja taulukko 2 «»4). Ainoastaan valkoisen teen (näyte 14) ja vihreän teen (näytteet 3 ja 15) pH:t eivät alittaneet arvoa 5,5. Näyte 4 oli tutkimuksen ainut yrttiteeksi nimetty (sisältää yrttejä, sitruunaa ja hunajaa) tee ja sen pH (4,36) alitti odotusten mukaisesti edellä mainitun kriittisenä pidetyn arvon. Myös marjoilla maustettujen teejuomien (näytteet nro 6, 7, 8) pH-arvot jäivät alle viiden. Hypoteesin vastaisesti sitruunan makuinen musta tee (näyte 9) ja sitrushedelmien makuinen musta tee (näyte 11) eivät olleet happamampia kuin maustamaton musta tee (näytteet 1, 5 ja 10).

Fluoridipitoisuus

Fluoridimittauksen perusteella (kuvio 2 «»5 ja taulukko 2 «»4) rooibosteen (näyte 13) fluoridipitoisuus oli pieni (1,4 mg/l). Muissa näytteissä fluoridipitoisuus vaihteli 17,7–29,7 mg/l. Sitruunan- ja hunajanmakuinen yrttitee (näyte 4), joka oli pH:ltaan matalin, ei fluoridipitoisuudeltaan eronnut muista näytteistä. Maustamaton musta tee (näytteet 1, 5 ja 10) sisälsi enemmän fluoridia kuin maustettu (näytteet 6−9 ja 11). Verrokkina käytetty tislattu vesi (näyte 0) sisälsi fluoridia < 0,05 mg/l.

Kalsiumin vapautuminen

Teejuomat vapauttivat kalsiumia tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin tislattu vesi lukuun ottamatta mustaherukanmakuista mustaa teetä (näyte 7), kolmatta mustaa teetä (näyte 10) ja toista vihreää teetä (näyte 15). Yrttitee (näyte 4) vapautti selvästi eniten kalsiumia (kuvio 3 «»6, taulukko 2 «»4). Puhdas musta tee (näyte 5) näyttäisi irrottaneen kalsiumia jonkin verran enemmän kuin sitrushedelmä- ja marjateet.

Teen kalsiumin irrotuskyvyn ja ajan välinen yhteys vaihteli. Tislatun veden (näyte 0), ensimmäisen mustan teen (näyte 1), Earl Grey -teen (näyte 2) ja ensimmäisen vihreän teen (näyte 3) kalsiumliukoisuus pieneni ajan kuluessa (p = 0,043). London Earl Grey -tee (näyte 12) näyttäisi toimivan samoin (p = 0,068). Sitruunanja hunajanmakuisessa yrttiteessä (näyte 4), mustaherukanmakuisessa mustassa teessä (näyte 7) ja toisessa mustassa teessä (näyte 10) liukoisuus kasvoi (näytteet 4 ja 7, p = 0,043 ja näyte 10, p = 0,042), kuten tapahtui myös marjanmakuisessa mustassa teessä (näyte 8, p = 0,080). Muiden teiden suhteen ei löytynyt yhteyttä ajan ja liukoisuuden välillä.

Kalsiumin vapautumisen ja teejuoman pH:n välillä oli yhteys: mitä matalampi pH, sitä enemmän kalsiumia liukeni kahden tunnin aikana (p = 0,004, korrelaatiokerroin -0,673). Parhaiten korrelaatio oli havaittavissa näytteessä 4. Myös kalsiumin vapautumisen ja teen sisältämän fluoridin välillä näyttäisi olevan yhteys: runsasfluoridiset teejuomat vapauttivat hydroksiapatiitista vähemmän kalsiumia (p = 0,071, korrelaatiokerroin 0,464).

Yhteenveto tuloksista

Suurin osa tutkituista teejuomista alitti kiilteen liukenemiselle kriittisen pH:n 5,5. Ainoastaan valkoisen ja vihreän teen pH-arvot olivat > 5,5. Tutkimuksessa käytetty sitruunalla ja hunajalla maustettu yrttitee (näyte 4) oli kaikkein happaminta ja sen kalsiumin irrotuskyky oli suuri, minkä perusteella sen erosiivinen vaikutus poikkesi selvästi tislatusta vedestä ja muista teelaaduista. Teejuoman pH korreloi kalsiumin vapautumisen kanssa (p = 0,004, korrelaatiokerroin -0,673): mitä matalampi pH, sitä enemmän kalsiumia vapautui. Teenäytteiden fluoridipitoisuudet olivat melko suuria lukuun ottamatta rooibosteetä (näyte 13). Teen sisältämä fluoridi näyttäisi vähentävän hydrosiapatiitista vapautuvan kalsiumin määrää (p = 0,071, korrelaatiokerroin 0,464).

Pohdinta

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kokeellisissa olosuhteissa 15 eri teelaadusta valmistettujen teejuomien pH:ta, fluoridipitoisuutta sekä teejuomien vaikutusta kalsiumin liukenemiseen, ei suoranaisesti eroosioon. Tutkitut tekijät ovat kuitenkin sellaisia, joiden tiedetään altistavan eroosiolle (matala pH ja kyky vapauttaa kalsiumia hydroksiapatiitista) tai mahdollisesti suojaavan siltä (juoman sisältämä fluoridi).

Tulosten perusteella voidaan todeta, että useista teelaaduista valmistettujen juomien pH alitti kriittisenä pidetyn rajan 5,5. Tutkimuksessa mukana olleen sitruunalla ja hunajalla maustetun yrttiteen kyky altistaa eroosiolle näytti olevan tutkituista juomista suurin perustuen sen matalaan pH-arvoon ja sen kykyyn irrottaa hydroksiapatiitista kalsiumia merkitsevästi enemmän kuin muut tutkitut teelaadut.

Koska tiedetään, että kuumana nautittu hapan juoma on eroosion kannalta haitallisempaa kuin kylmä (9), voidaan yrttiteetä pitää hampaistolle erityisen haitallisena. Valkoinen ja vihreä tee näyttäisivät altistavan vähemmän eroosiolle kuin muut teejuomat, koska tutkimuksessa havaittiin niiden pH:n olevan yli 5,5 eikä toisen vihreän teen (näyte 15) kyky liuottaa kalsiumia poikennut tislatusta vedestä.

Vihreän teen sisältämät matriksin metalloproteinaasi -inhibiittorit (MMP-inhibiittorit) saattavat selittää havaittua tulosta, vaikka MMP-inhibitiota ei tässä työssä tutkittukaan. MMP-inhibiittorit estävät kollageenin hajoamista. Myös remineralisaatio on mahdollista matriksin säilyessä ehjänä. Vihreällä teellä saattaa siis olla MMP-inhibitiosta johtuen jopa eroosiolta suojaava vaikutus (26, 27, 28). MMPinhibiittoreita sisältävien hammastahnojen onkin laboratorio-olosuhteissa todettu ehkäisevän eroosiota yhtä tehokkaasti kuin natriumfluoridihammastahnojen (28).

Aiemmista tutkimustuloksista (20) poiketen tässä tutkimuksessa mukana olleet sitrushedelmin maustetut mustat teet eivät näyttäneet olevan eroosion kannalta sen haitallisempia kuin maustamaton musta tee. Sitrushedelmin maustettujen mustien teejuomien pH:t (5,0−5,1) olivat samaa luokkaa kuin mustien teejuomien (5,1−5,2), eikä niiden kyky vapauttaa kalsiumia merkitsevästi eronnut toisistaan (mustat teet 2,56−5,17, sitrushedelmin maustetut 2,93−3,03 μg/ml). Tämä saattaa selittyä sillä, että monissa maustetuissa teissä maustamiseen käytetään esansseja ja aromeja, eikä varsinaisesti hedelmiä tai niiden osia.

Hieman yllättävää oli, että yksi maustamaton musta tee (näyte 5) vapautti jopa enemmän kalsiumia kuin sitrushedelmin tai marjoin maustetut teet. Kalsiumin vapautumista teejuoman vaikutuksesta tutkittiin 1 ja 2 tunnin aikajaksoilla, jotka vastaavat melko pitkäaikaista teenjuontia. Toisaalta kuumaa juomaa usein nautitaan hitaasti ja termosmukien käytön seurauksena juominen saattaa hyvinkin olla pitkäkestoista ja useasti toistuvaa.

Havaitut teejuomien fluoridipitoisuudet olivat huomattavan korkeita. Vastaavan suuruusluokan tuloksia on saatu myös toisessa Suomessa tehdyssä tutkimuksessa, jossa on käytetty samanlaista menetelmää fluoridipitoisuuden mittauksessa (23). Vuosien altistuminen liiallisille määrille fluoridia voi aiheuttaa riskin fluoridin yliannokselle. Liiallisena pidetty päiväannos on 20–80 mg, joka tulee nauttia päivittäin useiden vuosien ajan (18). Fluoridin yliannostuksen vaara on siis olemassa, jos juodaan päivittäin litra teetä, joka sisältää fluoridia yli 20 mg/l.

Suurin osa tässä tutkimuksessa käytetyistä teistä ylitti tämän arvon, minkä vuoksi teen merkitystä fluoridin lähteenä voidaan pitää merkittävänä sen kuuluessa päivittäiseen ruokavalioon. Toisaalta fluoridin saanti pysyy ravintosuositusten mukaisena, jos teetä nautitaan kohtuudella pari mukillista vuorokaudessa. Fluoridipitoisuudeltaan selvästi muista poikkesi rooibostee, joka ei sisällä lainkaan teepuun lehtiä. Sen fluoridipitoisuus oli juomaveden pitoisuuteen verrattavissa.

Työhypoteesin mukaisesti korkeat fluoridipitoisuudet näyttäisivät vähentävän kalsiumin vapautumista. Pienen aineiston vuoksi tulos ei kuitenkaan saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (p = 0,071). Suuremmalla näytemäärällä yhteys olisi todennäköisesti selvempi. Näyttääkin siltä, että havaitut melko korkeat fluoridipitoisuudet saattavat suojata eroosiolta, mutta kalsiumin vapautumisen kannalta pH:n merkitys näyttää olevan tärkeämpi. Matalassa pH:ssa kalsiumia vapautuu enemmän huolimatta fluoridipitoisuudesta. On kuitenkin muistettava, että yksittäisten tekijöiden vaikutusta eroosioon on vaikea tutkia (3).

Tarjolla on runsaasti erilaisia yrttiteelaatuja. Niiden koostumukset vaihtelevat suuresti. Tässä tutkimuksessa käytetyn yrttiteen pH oli matala ja sen kyky irrottaa kalsiumia hydroksiapatiitista oli suuri verrattuna muihin teejuomiin. Näiden in vitro -tulosten perusteella voidaan kyseistä juomaa pitää runsaasti käytettynä eroosioriskiä kasvattavana tekijänä.

Koska eroosio on jatkuvasti kasvamassa oleva ongelma ja sitä esiintyy erityisesti nuorilla aikuisilla ja lapsilla (29), on hammastarkastuksen yhteydessä tärkeää diagnosoida eroosiomuutokset, selvittää potilaan riskitekijät ja puuttua niihin. Anamneesissa on hyvä kysellä muiden juomien käytön lisäksi potilaan teen juonnista eroosion ja liiallisen fluoridin saannin riskin vuoksi. Varsinkin lasten teenjuontiin on syytä puuttua fluoroosin estämiseksi. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen (30) mukaan teetä, kuten muitakaan kofeiinipitoisia juomia, ei suositella alle 15-vuotiaille.

Teen sisältämät fluoridimäärät ovat huomattavan suuret, mikä ei ole yleisessä tiedossa. On kuitenkin tärkeä muistaa, että eroosion ja karieksen hallinnan kannalta fluoridin paikallisvaikutus on erittäin merkittävä. Suurikaan systeemisesti saatu fluoridimäärä ei ole yhtä tehokasta estämään reikiintymistä ja eroosiota kuin hampaiden harjaus kaksi kertaa vuorokaudessa fluoridihammastahnalla.

Erosive potential of tea

The aim of this study was to analyze the impact of 15 different teas on dental erosion. The pH value, fluoride concentration and the amount of calcium released from hydroxyapatite were measured from the samples. The studied herbal tea had a low pH (4.4) and released calcium from hydroxyapatite significantly more (p = 0,008) than control (distilled water). Most teas had a pH < 5.5, with the exception of white and green teas that had a pH 5.6. The fluoride concentration in most teas was surprisingly high 17,7–29,7 mg/l. Only rooibos-tea that contains no tealeaves had a low concentration of fluoride (1,4 mg/l) (1,4 mg). This in vitro study suggests an erosive potential of herbal teas and discusses the possible role of teas in fluorosis and excessive fluoride intake.

Taru Uusitalo, HLL
taru.uusitalo@kimitoon.fi
Elisa Lind, HLL
Mimmi Tolvanen, yliopistonlehtori, FT
Merja Laine, yliopistonlehtori, HLT, EHL
Marja Pöllänen, HLT, EHL
Turun yliopisto, hammaslääketieteen laitos

Kirjallisuutta

  1. Wiegand A, Attin T. Occupational dental erosion from exposure to acids − a review. Occup Med (Lond) 2007; 57(3): 169−76.
  2. Lussi A, Schlueter N, Rakhmatullina E, Ganss C. Dental erosion − An overview with emphasis on chemical and histopathological aspects. Caries Res 2011; 45(1): 2−12. 3. Lussi A, Jaeggi T. Erosion—diagnosis and risk factors. Clin Oral Investig 2008; 12(1): 5−13.
  3. Lussi A, Jaeggi T. Erosion—diagnosis and risk factors. Clin Oral Investig 2008; 12(1): 5−13.
  4. Lussi A. Dental Erosion. Basel: Karger; 2006. 5. West NX, Hughes JA, Addy M. The effect of pH on the erosion of dentine and enamel by dietary acids in vitro. J Oral Rehabil 2001; 28(9): 860−4.
  5. West NX, Hughes JA, Addy M. The effect of pH on the erosion of dentine and enamel by dietary acids in vitro. J Oral Rehabil 2001; 28(9): 860−4.
  6. Mulic A, Skudutyte-Rysstad R, Tveit AB, Skaare AB. Risk indicators for dental erosive wear among 18-yr-old subjects in Oslo, Norway. Eur J Oral Sci 2012; 120(6): 531−8.
  7. Panimoliitto. [http://www.panimoliitto.fi/ tilastot]. Haettu 7.12.2017
  8. Geurtsen W. Rapid general dental erosion by gas-chlorinated swimming pool water. Rewiew of the literature and case report. Am J Dent 2000; 13(6): 291−3.
  9. Eisenburger M, Addy M. Influence of liquid temperature and flow rate on enamel erosion and surface softening. J Oral Rehabil 2003; 30(11): 1076−80.
  10. West NX, Hughes JA, Addy M. Erosion of dentine and enamel in vitro by dietary acids: the effect of temperature, acid character, concentration and exposure time. J Oral Rehabil 2000; 27(10): 875−80.
  11. Hellwig E, Lussi A. Oral hygiene products, medications and drugs − hidden aetiological factors for dental erosion. Monogr Oral Sci 2014; 25: 155−62.
  12. Johansson AK, Norring C, Unell L, Johansson A. Eating disorders and oral health: a matched case–control study. Eur J Oral Sci 2012; 120(1): 61−8.
  13. Torres Vargas L, Torres Vargas N, Vargas Cárdenas G. Dental erosions in patients with gastroesophageal reflux disease in National Hospital Arzobispo Loayza. Rev Gastroenterol Peru 2012; 32(4): 343−50.
  14. Ganss C, Schulze K, Schlueter N. Toothpaste and erosion. Monogr Oral Sci 2013; 23: 88−99.
  15. De Carvalho FG, Brasil VL, da Silva Filho TJ, Carlo HL, dos Santos RL, de Lima BA. Protective effect of calsium nanophosphate and CPP-ACP agents on enamel erosion. Braz Oral Res 2013; 27(6): 463−70.
  16. Cochrane NJ, Cai F, Huq NL, Burrow MF, Reynolds EC. New approaches to enhanced remineralization of tooth enamel. J Dent Res 2010; 89(11): 1187−97.
  17. DenBesten P, Li W. Chronic fluoride toxity: dental fluorosis. Monogr Oral Sci 2011; 22: 81−96.
  18. Heikka H, Hiiri A, Honkala S, Keskinen H, Sirviö K. Terve suu. Kustannus Oy Duodecim; 2009.
  19. Fawell J, Bailey K, Chilton J, Dahi E, Fewtrell L, Magara Y. Fluoride in drinking-water. WHO. Padstow, Cornwall, UK: TJ International (Ltd); 2006.
  20. Phelan J, Rees J. The erosive potential of some herbal teas. J Dent 2003; 31(4): 241−6.
  21. Schwalfenberg G, Genius SJ, Rodushkin I. The benefits and risks of consuming brewed tea: beware of toxic element contamination. J Toxicol 2013, Article ID 370460. [https://www.researchgate.net/publication/ 258825773_The_Benefits_and_Risks_of_ Consuming_Brewed_Tea_Beware_of_Toxic_ Element_Contamination]. Haettu 24.11.2016
  22. Behrendt A, Oberste B, Wetzel WE. Fluoride concentration and pH of iced tea products. Caries Res 2002; 36(6): 405−10.
  23. Ervasti E, Puro J. Projektiyhteenveto, kasvinsuojeluaineet, lisätty sokeri ja fluoridi teessä. Vantaan kaupungin ympäristökeskus; 2015.
  24. Opinya GN, Valderhaugh J, Birkeland JM, Lokken P. Fluorosis of deciduous teeth and first permanent molars in a rural Kenyan community. Acta Odontol Scand 1991;49(4) 197−202.
  25. Cao J, Zhao Y, Liu J. Brick tea consumption as the cause of dental fluorosis among children from Mongol, Kazak and Yugu populations in China. Food Chem Toxicol 1997; 35(8): 827−33.
  26. De Moraes MD, Carneiro JR, Passos VF, Santiago SL. Effect of green tea as a protective measure against dental erosion in coronary dentine. Braz Oral Res 2016; 30. doi: 10.1590/1807-3107BOR-2016.vol30.0013.
  27. Kato MT, Magalhaes AC, Rios D, Hannas AR, Attin T, Buzalaf MA. Protective effect of green tea on dentin erosion and abrasion. J Appl Oral Sci 2009; 17(6): 560−4.
  28. Hannas AR, Kato MT, Cardoso CAB, Magalhâes AC, Pereira JC, Tjäderhane L. ym. Preventive effect of toothpastes with MMP inhibitors on human dentine erosion and abrasion in vitro. J Appl Oral Sci 2016; 24(1): 61−6.
  29. Almeida e Silva JS, Baratieri LN, Araujo E, Widmer N. Dental erosion: understanding this pervasive condition. J Esthet Restor Dent 2011; 23(4): 205−16.
  30. Evira. [https://www.evira.fi/globalassets/ vrn/pdf/vrn-es_a4_290909_net.pdf]. Haettu 3.1.2017.