Suomen Hammaslääkärilehti

Nuorten hammaslääkäreiden sosiaalisen tuen tarve työuran alussa

Suomen Hammaslääkärilehti
2019;14(26):26-32
Tuula Hakkarainen ja Leena Mikkola

Lähtökohdat

Työelämään siirtyminen on valmistuville hammaslääkäreille suuri elämänmuutos. Tutkimuksessa selvitettiin heidän odotuksiaan liittyen työelämässä saatavaan sosiaaliseen tukeen. Aiheesta on niukasti aiempaa tutkimusta.

Menetelmät

Kyselyaineisto kerättiin 30:lta opintojensa loppuvaiheessa olevalta hammaslääketieteen opiskelijalta ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset

Omaan osaamiseen kohdistuvat odotukset jäsentyivät neljään aihealueeseen: uskottavuus, ammatillinen työote, potilaan kohtaamiseen liittyvät taidot ja asiantuntijaprofessiossa toimimisen tunnusmerkit. Työhön liittyviä huolia olivat esimerkiksi ammattitaidon riittävyys, ammattiroolin vaatimusten täyttäminen, sosiaalisen tuen puute ja työn kuormittavuus. Vastaajat odottivat saavansa työssään tiedollista, konkreettista, emotionaalista ja yhteisöön kuulumiseen liittyvää tukea. Supportiivisen viestinnän lähteinä nähtiin kollegat, hammashoitajat ja esimiehet, opiskelukaverit sekä läheiset.

Johtopäätökset

Sosiaalinen tuki vahvisti vastaajien ammattitaitoa ja edisti sopeutumista työelämään. Tuen saantia voitaisiin helpottaa mentorin tai nimetyn kollegan avulla. Nuorten hammaslääkärien tuentarpeesta on tärkeää keskustella sekä hammaslääkärikoulutuksessa että työyhteisöissä.

Siirtyminen hammaslääketieteen opiskelijasta täysivaltaiseksi terveydenhuollon ammattilaiseksi voi olla suuri muutos nuorelle hammaslääkärille. Vaikka valmistuneet hammaslääkärit kokevat, että peruskoulutus on antanut heille suurimmaksi osaksi riittävät valmiudet toimia ammatissaan (1), on hammaslääkärin työ vaativaa fyysisesti ja henkisesti (2). Työn kuormitustekijät verottavat hammaslääkärien hyvinvointia ja saattavat aiheuttaa työuupumuksesta kertovaa oireilua, kuten kyynistymistä ja ammatillisen itsetunnon heikentymistä (3). Hammaslääkärit kokevatkin työssään stressiä (4), ja heillä stressi on selvästi yleisempää kuin muissa ammateissa toimivilla keskimäärin (3).

Hammaslääkärin työssä on myös tekijöitä, jotka kannattelevat motivaatiota ja hyvinvointia. Tällaisia ovat esimerkiksi työn itsenäinen, mielekäs ja kehittävä luonne, hammashoitajan kanssa tehtävä yhteistyö, työyhteisön myönteinen ja innovatiivinen ilmapiiri, myönteiset potilasja vertaiskontaktit sekä oman työn tulosten näkeminen ja arvostuksen saaminen (2, 3, 5). Osa näistä tekijöistä liittyy sosiaaliseen tukeen. Sosiaalisella tuella tarkoitetaan vuorovaikutusta, joka auttaa tuen tarvitsijaa hallitsemaan epävarmuuttaan ja näin lisää hänen kokemaansa elämänhallinnan tunnetta (6). Sosiaalinen tuki myös vahvistaa yksilön kokemusta hyväksytyksi tulemisesta (7). Sosiaalista tukea voidaan tarkastella supportiivisena viestintänä. Supportiivinen viestintä tarkoittaa sanallista ja sanatonta toimintaa, jonka avulla pyritään tarjoamaan tai etsimään apua (8).

Sosiaalista tukea käsittelevä tutkimus on tuottanut laajasti tietoa supportiivisen viestinnän ja vuorovaikutussuhteiden myönteisestä vaikutuksesta ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin (8, 9, 10). Työyhteisöstä saatava sosiaalinen tuki vähentää työntekijän kuormittuneisuutta ja mahdollista työuupumusta sekä helpottaa selviytymistä ja työn aiheuttaman epävarmuuden hallintaa (11). Lisäksi esimiehiltä ja kollegoilta saatu tuki lisää sitoutumista työhön (12). Erikoistuvat lääkärit kokevat, että sosiaalinen tuki on yhteydessä heidän kykyynsä hallita stressiä, ja lisäksi se auttaa parantamaan työyhteisön ilmapiiriä ja lisäämään työn imua (13). Nuorten lääkärien työssään saama sosiaalinen tuki vähentää työn aiheuttaman stressin kokemusta (14). Tuki vahvistaa myös käsitystä omasta ammatillisesta osaamisesta (15) sekä vähentää työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta aiheutuvaa uupumista ja stressiä (16).

Sosiaalinen tuki hammaslääkärin työssä

Tässä tutkimuksessa supportiivinen viestintä ymmärretään viestinnällisinä tekoina ja muuna toimintana, jonka avulla viestijät pyrkivät tukemaan toisiaan tai hakemaan tukea itselleen (8). Supportiivisen viestinnän tutkimuksessa tukea tarkastellaan viestintäkäyttäytymisen tasolla (11). Viestinnän tutkimuksessa sosiaalista tukea tarkastellaan usein sen eri funktioiden kautta. Emotionaalinen tuki tähtää toisten auttamiseen esimerkiksi kuuntelemisen ja empatian osoittamisen avulla. Tiedollinen tuki lisää yksilön ongelmanratkaisukeinoja, ja sitä tarjotaan esimerkiksi opastuksen tai neuvojen muodossa. Konkreettinen tuki on auttamista muun muassa työn tai muun aineellisen avun kautta. Muita tuen funktioita ovat mm. yhteisöön kuulumisen vahvistaminen, itsetunnon vahvistaminen ja toisista huolehtiminen (8, 17).

Kliinisessä työssä toimivien hammaslääkärien saamaa ja havaitsemaa sosiaalista tukea on tutkittu niukasti, ja sitä on tarkasteltu lähinnä loppuunpalamisen ja koetun stressin näkökulmista. On havaittu, että kollegoilta saatu sosiaalinen tuki auttaa käsittelemään stressiä (18) sekä työhön liittyviä ongelmia ja tunteita (19). Hammaslääkärin työssä tuella on havaittu olevan useita laatutasoja (19): ensimmäisellä tasolla luodaan kollegoista muodostuva verkosto, toisella tasolla tätä verkostoa hyödynnetään jokapäiväisessä työssä ja kolmannella tasolla verkoston jäsenten kanssa keskustellaan työhön liittyvistä ongelmista ja tunteista. Tuki rakentuu ja syventyy asteittain, eivätkä sen ensimmäiset kaksi tasoa edellytä yhtä paljon läheisyyttä kuin kolmas.

Opintonsa päättävien suomalaisten hammaslääkäriopiskelijoiden odotuksia liittyen työelämässä saatavaan sosiaaliseen tukeen ei ole tutkittu, vaikka työelämään siirtymisen voisi olettaa olevan monin tavoin kuormittavaa. Tässä tutkimuksessa kuvataankin työelämään siirtyvien nuorten hammaslääkärien kokemaa sosiaalisen tuen tarvetta. Tuen tarvetta tarkastellaan suhteessa odotuksiin, joita vastaajilla on omaa osaamistaan, työtään ja työyhteisönsä vuorovaikutusta kohtaan.

Menetelmät

Aineisto

Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimella kyselyllä vuoden 2015 aikana hammaslääketieteen opiskelijoilta, jotka suorittivat Turun yliopistossa tutkintonsa viimeisiä vuosikursseja ja osallistuivat tutkintoon kuuluvalle puheviestinnän kurssille. Opiskelijoita oli puheviestinnän ryhmissä yhteensä 43, ja heistä 30 vastasi kyselyyn. Vastaajista 23 oli naisia ja 7 miehiä. Tutkimuksen kysymykset laadittiin siten, että ne kattoivat erilaisia työelämään siirtymisen epävarmuustekijöitä, jotka liittyivät itseen, toisiin, keskinäisiin viestintäsuhteisiin, tilannetekijöihin ja työhön (6). Kysymykset olivat seuraavat:

  1. Millainen hammaslääkäri haluat olla?
  2. Mitä odotat tulevalta työltäsi?
  3. Mitä odotat työyhteisöltäsi?
  4. Millaisen tiimin kanssa työskentelet mieluiten?
  5. Mikä sinua huolettaa tai aiheuttaa epävarmuuden tunteita työelämään siirtyessäsi?
  6. Millaista tukea toivoisit saavasi hammaslääkärin työn alkutaipaleella ja keneltä?
  7. Mitä odotat innolla työssäsi?

Kysymykset olivat kurssin Moodle-oppimisalustalla. Tutkimuseettiset näkökulmat huomioitiin koko tutkimusprosessin ajan (20). Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista, ja vastaukset kirjoitettiin omalla ajalla. Vastaajien yksityisyys pyrittiin varmistamaan erottamalla tutkimusaineisto heidän henkilöllisyydestään ja huolehtimalla, että aineistossa ei esiinny tietoja, joiden perusteella vastaajat voitaisiin tunnistaa. Tutkimukseen osallistuminen ei myöskään vaikuttanut kurssin arviointiin. Vastauksista kertyi 37 sivua tekstiä (fontti Calibri, pistekoko 12, riviväli 1,5).

Analyysi

Aineiston analyysissa haluttiin muodostaa koko vastausaineistoa hyödyntävä yleiskuva ajatuksista, joita hammaslääketieteen opiskelijoilla on työelämään siirtymisestä ja sosiaalisen tuen merkityksestä siinä. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysimenetelmää. Tämä menetelmä on yhtä aikaa reflektiivinen ja vuorovaikutteinen: tutkija muokkaa jatkuvasti aineiston käsittelytapaa sovittaakseen yhteen uuden materiaalin ja siitä syntyneet oivallukset (21).

Analyysin ensimmäisessä vaiheessa vastauksia luettiin kokonaisuutena yleiskuvan saamiseksi. Toisessa vaiheessa keskityttiin tarkempiin yksityiskohtiin, eli sanoihin, lauseisiin ja ajatuksellisiin kokonaisuuksiin, joiden avulla vastaajat käsittelivät tutkittavaa asiaa. Sen jälkeen ilmaisuja tarkasteltiin rinnakkain; niitä vertailtiin ja niistä etsittiin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Ilmaisut ryhmiteltiin laajempiin luokkiin edustamansa teeman perusteella, ja luokat nimettiin. Analyysin luotettavuutta vahvistettiin keskustelemalla tulkinnoista tutkijoiden kesken.

Aineistosta myös poimittiin lainauksia, jotka havainnollistavat saatuja tuloksia ja antavat lukijalle mahdollisuuden arvioida tehtyjen tulkintojen luotettavuutta. Lainausten jälkeen suluissa kerrotaan vastaajan sukupuoli (nainen, N tai mies, M) ja tutkimusnumero.

Tulokset

Nuorten hammaslääkärien odotukset liittyen sosiaaliseen tukeen jäsentyivät neljään luokkaan, jotka nimettiin seuraavasti: omaan osaamiseen kohdistuvat odotukset, työhön liittyvät huolet, sosiaaliseen tukeen liittyvät odotukset ja supportiivisen viestinnän lähteet (taulukko «»1).

Omaan osaamiseen kohdistuvat odotukset

Odotuksista, joita nuorilla hammaslääkäreillä oli omasta osaamisestaan, muodostui kategorioita, jotka nimettiin seuraavasti: uskottavuus, ammatillinen työote, potilaan kohtaamiseen liittyvät taidot ja asiantuntijaprofessiossa toimimisen tunnusmerkit.

Vastaajat halusivat olla potilaiden silmissä uskottavia ja vakuuttavia kliinikkoja. He suhtautuivat työhönsä vastuullisesti ja odottivat suoriutuvansa kliinisistä toimenpiteistä hyvin. Lisäksi he odottivat mahdollisuutta rakentaa oma potilaskunta ja tehdä itsenäisiä hoitopäätöksiä. Potilassuhteista he toivoivat pitkäkestoisia, jotta omien potilaiden suun terveydentilaa olisi mahdollista seurata pitkällä aikavälillä.

”Haluan olla osaamiseltani taitava, huolellinen ja tunnollinen. Haluan tehdä pienetkin asiat hyvin ja siten, että voin poistua joka päivä töistä hyvällä omatunnolla. Haluan, etten kiireessäkään mene sieltä mistä aita on matalin, vaan haluaisin aina tehdä senhetkisen parhaani työssä.” (N6)

Nuoret hammaslääkärit odottivat itseltään ammatillista työotetta. Potilaita haluttiin auttaa, heille haluttiin tuottaa hyviä hoitokokemuksia ja heidät pyrittiin kohtaamaan yksilöinä.

”Mikäli potilasta informoidaan ainoastaan kliinisesti, mutta hänestä ei välitetä ihmisenä, menetetään merkittävä osuus potilaan kokemasta hoidon tuloksesta. Potilaalla saattaa tulla tunne, ettei häntä hoideta asianmukaisesti. Minulle on tärkeää, että potilaalle tulee sellainen olo, että hänestä pidetään hyvää huolta. Kivuliaskin toimenpide on siedettävämpi ja inhimillisempi, jos se tapahtuu huolenpidon ilmapiirissä.” (N10)

Vastaajat asemoivat itsensä asiakaspalvelijoiksi ja potilaiden suunterveyttä hoitaviksi terveydenhuollon ammattilaisiksi. He halusivat uudistaa hammaslääkärin työtä ja muuttaa vanhaa mielikuvaa siitä, että hammaslääkärit ovat pelkästään hampaiden paikkaajia. Jatkokouluttautumista he pitivät ammattitaidon kehittymisen kannalta tärkeänä.

”Haluaisin edustaa hammaslääkärien uutta koulukuntaa, jonka voi ajatella olevan enemmänkin suulääkäri. Suu on mielenkiintoinen ja tärkeä elin, johon kuuluu paljon muutakin kuin hampaat. Haluaisin olla jotain muuta kuin perinteinen hammaslääkäri, jonka tehtävänä on paikata hampaaseen tullut reikä.” (M1)

Potilaiden kohtaamiseen liittyviin taitoihin kuuluivat vastaajien mielestä potilaan ja hammaslääkärin välinen vuorovaikutus, potilassuhteiden vaaliminen sekä empatia. Vuorovaikutustaitojen hallintaa pidettiin tärkeänä; potilaat haluttiin ottaa mukaan keskusteluun ja hoitopäätösten tekoon. Vastaajat tiedostivat hammaslääkärin vastaanottotilanteen erityispiirteet ja toimivan potilas–lääkärisuhteen merkityksen potilastyössä. Myös empatian merkitys vuorovaikutuksessa mainittiin vastauksissa usein, samoin kuin tiedon välittäminen ja ohjeiden antaminen ymmärrettävästi. Lisäksi aineistosta nousi esille hammaslääkärin rooli suunterveyteen liittyvien asioiden asiantuntijana. Vastaajat odottivat itseltään itsevarmuutta ja luotettavaa viestintää, jotta potilaat eivät epäilisi hoitopäätöksiä.

”– – haluan osata kohdata jokaisen potilaan yksilönä ja keskittyä hoitotilanteessa juuri häneen. On tärkeää osoittaa kuuntelevansa potilasta ja olla läsnä. Myös sopiva määrä empatiaa tarvitaan. Toisaalta on osattava olla tarpeeksi napakka, tietoa ja neuvoja välittävä asiantuntija.” (N18)

Asiantuntijaprofessiossa toimimisen tunnusmerkkejä vastauksissa edustivat palkitsevan työn tekeminen, elämänrutiineihin kiinni pääseminen ja taloudellisen vakauden saavuttaminen. Hammaslääkärin työ näyttäytyi vastaajille inspiroivana, ja he kokivat valmistuvansa tärkeään, arvostettuun ammattiin. Potilaiden kanssa työskentelyä kuvattiin yhdeksi työn parhaista puolista. Vastaajat odottivat työelämään siirtymistä ja lisääntyvää vapaa-aikaa, samoin säännöllisen palkan mukanaan tuomaa talouden kohenemista.

Työhön liittyvät huolet

Nuorten hammaslääkärien työhön liittyvät huolet jaoteltiin seuraaviin osa-alueisiin: ammattitaidon riittävyys, ammattiroolin vaatimusten täyttäminen, sosiaalisen tuen puute, työn kuormittavuus ja yleiset työelämään liittyvät epävarmuustekijät.

Kokemuksen puute ja ammattitaidon vähyys herättivät vastaajissa huolta oman ammattitaidon riittävyydestä. He kokivat, että heillä on osaamisvajetta etenkin kliinisten kokonaisuuksien hallinnassa, vaativien diagnoosien tekemisessä, kyvyssä arvioida omaa ammattitaitoa sekä sellaisissa tehtävissä, jotka vaativat nopeaa päätöksentekoa – esimerkiksi päivystyksessä.

”Meille sanotaan, että harjoittelemalla sitä oppii. Kuitenkin se, että harjoittelee potilailla hieman epäröiden ja on itse siitä vastuussa, tuntuu hieman epäreilulta potilasta kohtaan. Työelämässä tahti on myös nopeampaa kuin klinikassa. Täytyy tehdä nopeampia päätöksiä, ja välillä saattaa olla myöhässä. Osa potilaista saattaa myös närkästyä, jos on myöhässä. (N10)

Vastaajat odottivat pääsevänsä toimimaan itsenäisesti, mutta toisaalta juuri se aiheutti huolta. Itsekritiikki oli kovaa:

”En osaa tehdä mitään itseäni tyydyttävällä tavalla. Potilaat on suhteellisen helppo saada tyytyväiseksi, mutta itseä on lähes mahdotonta. Kun tietää parhaan mahdollisen lopputuloksen, ei melko hyvä kelpaa ja kaikki tuntuu surkealta räpeltämiseltä.” (M2)

Vastaajia askarrutti toimiminen ammattiroolissa ja vakavasti otettavana asiantuntijana vanhempien kollegoiden ja potilaiden edessä. He tiedostivat tarvitsevansa alussa ohjausta muilta, mutta tuen saatavuus huolestutti ja neuvojen pyytämisen pelättiin kuormittavan kollegoita.

”Toivoisin, että työpaikallani kollegoillani olisi riittävästi aikaa niin, että voisin konsultoida heitä, ilman huonoa omaatuntoa siitä, että vien heidän kallisarvoista työaikaansa. Lisäksi, jos tekisin jotain haasteellista toimenpidettä, olisi hienoa, jos kokeneempi kollega ehtisi käydä tarvittaessa tarkastamassa tilanteen ja tarjoamassa vinkkejä/apua.” (N20)

Vastauksissa nousivat esille myös työn fyysiseen ja henkiseen kuormittavuuteen liittyvät kysymykset, kuten se, säilyvätkö käsien ja selän toimintakyky. Henkistä kuormitusta kokemattomille hammaslääkäreille aiheuttivat totuttelu uusiin työtapoihin, kiire ja stressi. Etenkin terveyskeskukseen töihin siirtyvät vastaajat pohtivat, onnistuvatko he pysymään aikatauluissa ja selviytymään suurista potilasmääristä. Muina työelämään siirtymiseen liittyvinä epävarmuustekijöitä mainittiin elämäntilanteen muutos sekä työyhteisöön liittyvät asiat kuten henkilösuhteet ja työyhteisöön sopeutuminen.

”Toivoisin, että työyhteisö ei olisi jakaantunut porukoihin vaan kaikki tulisivat toimeen keskenään. Johtoporras olisi helposti lähestyttävä ja ongelmiin voitaisiin yhdessä löytää kompromissit. Hoitajat ja lääkärit tuntisivat olevansa yhtä paljon arvostettuja.” (N3)

Sosiaaliseen tukeen liittyvät odotukset

Nuoret hammaslääkärit odottivat saavansa tiedollista, konkreettista, emotionaalista ja yhteisöön kuulumiseen liittyvää tukea. Vastaajat kuvasivat tiedollista tukea tekijäksi, joka vahvistaa heidän ammatillista osaamistaan. He toivoivat saavansa riittävän perehdytyksen aloittaessaan työpaikassaan. Kollegoiden konsultointimahdollisuutta pidettiin tärkeänä, sillä ohjeiden ja neuvojen saaminen nähtiin ratkaisevana laadukkaan työn tekemisen ja osaamisen kehittymisen kannalta. Vastaajat ennakoivat tarvitsevansa tiedollista tukea etenkin uusien diagnoosien tekemisessä, vaikeissa tai ristiriitaisissa potilastapauksissa ja haastavissa toimenpiteissä.

”Toivon, että kynnys kysyä asioita ja mielipiteitä potilastapauksista olisi mahdollisimman pieni ja kokisin, että voin aina mennä kysymään, jos minusta tuntuu, että haluan toisen mielipiteen asiasta.” (N15)

Tilannekohtaisten ohjeiden ja neuvojen saamisen sekä kuulluksi tulemisen lisäksi vastaajat odottivat, että heille syntyisi syvempi keskusteluyhteys kokeneemman kollegan kanssa. Vastauksista nousi esille toive saada mentori, ohjaaja tai nimetty kollega, jonka kanssa olisi mahdollista pohtia ammattiin liittyviä kysymyksiä laajemmin. Mentorin tai ohjaajan koettiin vähentävän osaamattomuuden tunnetta ja madaltavan kynnystä konsultoida muita kollegoita.

”Olisi mukavaa, jos työpaikalta tai jostakin muualta löytyisi ikään kuin mentori, jonka kanssa voisi keskustella hammaslääkäriydestä yleisemmin, hammaslääkärin etiikasta, hankalista potilastilanteista, työn kuormittavuudesta yms.” (M1)

Vastaajat toivoivat saavansa konkreettista tukea ja opastusta haastavissa tilanteissa. Käytännön apua toivottiin etenkin vaikeiden toimenpiteiden toteuttamisessa ja hoitosuunnitelmien teossa. Emotionaalinen tuki taas konkretisoitui vastaajille keskusteluna, kokemusten ja huolien vaihtamisena sekä kannustamisena. Työyhteisöltä odotettiin avoimuutta ja kollegoilta yhteistyötä, kärsivällisyyttä, suopeutta ja myönteistä asennetta työuraansa aloittavia hammaslääkäreitä kohtaan. Työpaikan kannustavan ilmapiirin koettiin vaikuttavan positiivisesti niin omaan motivaatioon kuin tapaan tehdä työtä. Lisäksi vastaajat korostivat, että yhteistyön sujuminen etenkin hammashoitajan kanssa on tärkeää, ja toivoivat, että saman työparin kanssa olisi mahdollista tehdä töitä pitkään.

Yhteisöön kuulumiseen liittyvä tuki ja tarve tulla hyväksytyksi työyhteisön tasaarvoisena jäsenenä korostui vastauksissa siitä huolimatta, että ”monet käytännön asiat ovat hakusessa”. Arvostava suhtautuminen auttaa nuorta hammaslääkäriä luottamaan ammattitaitoonsa ja tarjoaa hänelle mahdollisuuden olla työpaikalla oma itsensä.

”Toivoisin myös arvostusta muilta, vaikka olenkin nuori ja vastavalmistunut, sillä vuosien kliinisen kokemuksen puute ei tee kenestäkään tyhmää ja täysin hyödytöntä, joskus nuoriin hammaslääkäreihin suhtaudutaan niinkin. Toisaalta jotkut suhtautuvat arvostuksella nuoriin kollegoihin ja jopa kyselevät jotain nuoremmiltaan, sillä vastavalmistuneilla on kuitenkin se tuorein tieto, vaikka kokemusta puuttuukin.” (N22)

Supportiivisen viestinnän lähteet

Nuoret hammaslääkärit odottivat tukea hammashoitajalta, kollegoilta ja esimieheltä sekä omilta opiskelukavereilta ja läheisiltä. Lähimpänä tuen tarjoajana pidettiin omaa työparia eli hammashoitajaa, jonka rooli on vastaajille uran alkutaipaleella tärkeä ja monitasoinen. Kokeneelta työparilta odotettiin ensinnäkin tiedollista tukea, mikä tarkoittaa esimerkiksi toimenpiteisiin liittyvien tietojen ja kokemusten jakamista. Ennen kaikkea hammashoitajaa pidettiin kuitenkin emotionaalisen tuen lähteenä, jonka kanssa käytävät keskustelut nähtiin väylänä purkaa potilastilanteissa mahdollisesti eteen tulevia vaikeuksia tai haastavia potilaskohtaamisia.

”Hoitajan rooli avustajana ja vähintään henkisenä tukena on todella tärkeää välillä epävarmalle hammaslääketieteen kandidaatille tai vastavalmistuneelle hammaslääkärille.” (N17)

Nuoret hammaslääkärit toivoivatkin, että yhteistyö hammashoitajan kanssa käynnistyisi sujuvasti. Tärkeimmiksi tiedollisen ja konkreettisen tuen lähteiksi he nimesivät työpaikan vanhemmat kollegat. Luontevimmin vastaajat kuitenkin hakivat tukea nuoremmilta kollegoilta.

”Olen huomannut että nuorilta, hiljattain valmistuneilta kollegoilta apua on helpointa pyytää, toisaalta toivoisin että lähiesimies tai toimipisteen kokeneemmat kollegat olisivat yhtä avuliaita.” (N24)

Tuen lähteinä mainittiin lisäksi oma esimies ja työnantaja, joilta toivottiin ymmärrystä sille, että omat taidot ovat vasta kehittymässä.

”Tietysti myös esimiehen täytyy ymmärtää, että alussa ei pysty tekemään toimenpiteitä yhtä nopeasti kuin ehkä myöhemmin, ja siksi vastaanottoajat pitäisi saada sovitettua riittäviksi.” (N1)

Emotionaalista tukea kaivattiin kaikkein eniten omilta opiskelukavereilta, mutta myös läheisiltä ja perheeltä.

Tutkimuksen arviointia

Tämän tutkimuksen aineisto ei ole laaja, mutta sitä voidaan pitää riittävänä, sillä sen perusteella pystyttiin muodostamaan kuva odotuksista, joita vastaajat liittivät sosiaaliseen tukeen. Vastauksissa toistuivat samat teemat, mikä kertoo siitä, että aineiston koko on riittävä johtopäätösten tekemistä varten (22). Tulosten rajoitteena on se, että vastaajat edustivat ainoastaan yhden oppilaitoksen kahta eri vuosikurssia.

Tutkimustuloksia tarkasteltaessa on tiedostettava, että vastaajat ilmaisivat asioita oman subjektiivisen todellisuutensa kautta ja antoivat omia merkityksiä ilmiöille. Sama koski myös tutkijoita, jotka joutuivat tutkimusaineiston äärellä jatkuvasti pohtimaan, ymmärsivätkö he vastaajien ilmaisut näiden tarkoittamalla tavalla. Tämä on pyritty ottamaan huomioon kuvaamalla aineiston analyysiin liittyvät vaiheet ja aineiston luokittelu tässä kirjoituksessa selkeästi sekä lisäämällä tekstiin lainauksia vastaajilta, jotta lukija voi arvioida johtopäätösten luotettavuutta.

Johtopäätökset

Nuoret hammaslääkärit ovat omaksuneet opintojensa aikana hammaslääkärin työn ammatilliset normit, joissa korostetaan altruismin merkitystä työssä (23). Tämä näkyi tässä tutkimuksessa siten, että vastauksissa korostuivat vastuullisuus ja halu auttaa potilaita. Vastauksissa nousivat esille myös autonomian tarve ja halu päästä tekemään itsenäisiä hoitoratkaisuja. Autonomian tärkeys hammaslääkäreille on havaittu aiemminkin (24). Ammatillista vapautta pidetään kliinisessä työssä voimaannuttavana tekijänä (23), joka vaikuttaa myös työtyytyväisyyteen (25).

Tulokset kertovat nuorten hammaslääkärien halusta uudistaa työtään. Vastaajat mielsivät itsensä potilaitaan kokonaisvaltaisesti hoitaviksi suunterveyden ammattilaisiksi, mikä kytkeytyy alalla korostuvaan näkemykseen hammaslääkärin työn moraalisesta perustasta: työ nähdään ensisijaisesti palvelutehtävänä, ei mekaanisluonteisena toimintana (26).

Tuloksista ilmenee vastaajien huoli siitä, saavatko he riittävästi sosiaalista tukea tulevassa työssään. He tiedostivat työskentelevänsä uransa alussa eri tavalla ja hitaammin kuin kollegansa. Heidän toiveenaan oli, että kollegat ymmärtäisivät tämän ja tarjoaisivat etenkin tiedollista tukea. Hammaslääketieteessä konsultaatiomahdollisuuksia pidetään tärkeinä nuoren hammaslääkärin osaamisen kehittymisen, työssä jaksamisen ja työviihtyvyyden kannalta (27). Onkin erittäin olennaista, että kokeneet lääkärit ja hammaslääkärit tukevat nuorempia kollegoita potilastyön haasteissa ja vahvistavat näin heidän sosiaalisia voimavarojaan (3, 13). On myös havaittu, että uransa alkuvaiheessa oleva kokee sosiaalisen tuen tukevan ammatillista osaamistaan (13) ja että työyhteisöstä saatu riittävä tuki auttaa sujuvoittamaan siirtymää opiskelijasta päteväksi valmistuneeksi hammaslääkäriksi (28). Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että nuorilla suomalaisilla hammaslääkäreillä on samanlaisia tulkintoja sosiaalisen tuen merkityksestä itselleen.

Vaikka oman kliinisen osaamisen riittävyys askarruttikin vastaajia, liittyivät heidän huolensa pääasiassa työn muihin epävarmuustekijöihin, kuten ammattiroolin vaatimusten täyttämiseen, työn kuormittavuuteen ja työelämään sopeutumiseen ylipäätään. Tämä on ymmärrettävää, onhan hammaslääkärin työtä kuvattu monin tavoin kuormittavaksi ja stressaavaksi (2, 4). Tässä tutkimuksessa nuorten hammaslääkärien sosiaaliseen tukeen liittyvät toiveet ovat samansuuntaisia kuin havainnot hyödyistä, joita ammattitaitoa vahvistavalla, tukea antavalla viestinnällä on todettu olevan. Kollegoilta ja esimiehiltä tuleva kannustus ja rakentava palaute tukevat työntekijän autonomiaa ja kykyä tehdä itsenäisiä ratkaisuja sekä lisäävät niin motivaatiota kuin työssä viihtymistäkin (29). Hammaslääkärien kokemusta yhteisöllisyydestä ja luottamuksesta vahvistavat hammasklinikan ammatillisesti orientoitunut ilmapiiri, mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa kollegoiden kanssa ja esimerkiksi yhteiset kahvitauot (30). Sosiaalisen tuen kautta kliinikko saavuttaa ryhmään kuulumisen tunteen ja kokemuksen siitä, että on kollegoilleen tärkeä (19); nämä asiat tulivat esille myös tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tulokset kertovat siitä, että kokemus yhteisöön kuulumisesta rakentuu työpaikan arkisessa viestinnässä ja ilmenee kollegoiden osoittamana ymmärryksenä sekä ”positiivisena asenteena, kun nuori lääkäri on pulassa”, kuten eräs vastaaja asian muotoili.

Ensisijaisena tiedollisen tuen lähteenä vastaajat näkivät vanhemmat kollegat. Heiltä saatava tiedollinen tuki ja ohjaus koettiin tärkeiksi tilanteissa, joissa oma osaaminen tai arviointikyky eivät riitä. Tuloksista nousi esiin myös arvostus hammashoitajan tarjoamaa tukea ja asiantuntemusta kohtaan. Hammashoitajan kanssa tehtävän yhteistyön ja työparin sujuvan vuorovaikutuksen merkitys on tunnustettu aiemminkin (24, 31). Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että hammashoitajat ovat nuorille hammaslääkäreille myös tärkeitä emotionaalisen tuen lähteitä. Lisäksi emotionaalisen tuen lähteinä nousivat esille vastaajien omat kurssikaverit. Toisten samassa vaiheessa työuraa olevien kanssa pystytään vaihtamaan kokemuksia, jakamaan huolia ja jäsentämään sitä, millaista on olla noviisina konkareiden joukossa. Vertaisilta saatava tuki vahvistaa omaa pystyvyyden tunnettunnetta, jota epäilykset omasta selviytymisestä voivat ajoittain murentaa.

Mielenkiintoista on, että vaikka nuoret hammaslääkärit odottivat saavansa tukea työyhteisöstään, he eivät halunneet kuormittaa kollegoitaan jatkuvilla konsultointipyynnöillä ja leimautua ammattitaidottomiksi. Tämä vahvistaa näkemystä siitä, että hammaslääkärin työssä sosiaalinen tuki rakentuu vaiheittain (19). Kollegiaaliset verkostot muotoutuvat asteittain, ja omaa verkostoa hyödynnetään arkityössä ennen kuin siirrytään syvemmälle emotionaalisen tuen tasolle. Ratkaisu tässä tutkimuksessa havaittuun ristipaineeseen, joka syntyy samanaikaisesta tarpeesta autonomiaan ja tuen saamiseen, voi löytyä sitä kautta, että työyhteisössä keskustellaan nuoren hammaslääkärin tuentarpeesta ja ehkä rakenteistetaan tarvittava tuki. Ammatillisen kehittymisen sekä tiedon luomisen ja jakamisen merkitys on havaittu hammaslääketieteessä suureksi aiemminkin. Onkin ehdotettu (23), että tuen rakenteistaminen voisi tapahtua esimerkiksi mentoritoiminnan avulla tai siten, että kokeneemmilla kollegoilla olisi mahdollisuus olla nuorempien tavoitettavissa arkityöskentelyn aikana. Parhaimmillaan mentori voi vahvistaa nuoren hammaslääkärin ammatillista identiteettiä, auttaa tätä käsittelemään työhön liittyviä tunteitaan ja tarjota erilaisia näkökulmia työhön (23). Vastaavanlaiset toiveet nousivat esille myös tässä tutkimuksessa.

Nuorten hammaslääkärien työhön liittyvät huolet ja toive saada tukea siirtyessään työelämään ovat oikeutettuja. Aiemmin on ehdotettu, että hammaslääkärikoulutuksessa pitäisi pohtia keinoja vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia toimia työelämässä sekä rakentaa entistä vankempia yhteyksiä koulutuksen ja valmistumisen jälkeisen kliinisen työn välille (3). Tämän tutkimuksen perusteella ajatus on kannatettava. Voisiko hammaslääketieteen koulutuksessa jo käytettävän mentoroinnin jatkaminen työelämään esimerkiksi osana perehdytystä olla yksi tapa tukea vastavalmistuneita hammaslääkäreitä? Mentorointi auttaa työyhteisöjä tiedostamaan työntekijöiden tuentarpeen ja luo väylän siitä keskustelemiselle. Luontevan tilaisuuden ohjaukseen ja palautteen käsittelyyn tarjoavat myös lähiesimiehen kanssa käytävät kehityskeskustelut, joissa voidaan puhua työstä ja sen tekemiseen liittyvistä asioista laajasti. Lisäksi on tärkeää pohtia, sisältyykö hammaslääketieteen opintoihin ja täydennyskoulutukseen riittävästi työelämän vuorovaikutusosaamiseen liittyvää koulutusta.

Young dentists’ need for social support at work

Transition to work is a major life change for young dentists. This study aims to develop an understanding on their expectations toward social support at work. There is not a great deal of previous research on the subject.

The data consisted of a questionnaire aimed at final year dental students from the university of Turku. The material was analyzed qualitatively.

Young dentists’ expectations towards their competence consisted of the credibility, professionalism, patient communication skills and characteristics of an expert profession. Work-related concerns consisted of having sufficient professional competence, fulfilling the criteria of the professional role, a lack of social support, the workload and general uncertainties of working life. The respondents expected to have informational, tangible, emotional and network support. Sources of expected supportive communication were colleagues, dental nurses, supervisors, peers, friends and family.

The findings of this study suggest that young dentists perceive social support as a method of strengthening their competence and assisting a smooth transition into working life. Having a sufficient amount of support available and the creation of supportive structures at the workplace, in the form of a mentor or a designated senior colleague, could guarantee sufficient support. Education providers should consider ways to support young dentist’s transition to work. In addition, the need for support should also be discussed at workplaces in order to find ways of providing sufficient support for a novice dentist.

Kirjoittajat
Tuula Hakkarainen, FM, puheviestinnän yliopisto- opettaja, Turun yliopisto
tuula.hakkarainen@utu.fi
Leena Mikkola, FT, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto
Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa kirjoituksen sisältöön.

Kirjallisuutta

  1. Koivumäki J, Auero M, Eerola A, Karaharju- Suvanto T, Kottonen A, Meriläinen-Vapola S. ym. Nuori hammaslääkäri 2017. Tutkimusraportti. Helsinki: Suomen Hammaslääkäriliitto; 2017.
  2. te Brake J. 2005. Burnout and job engagement in dentistry. Väitöskirja. Amsterdam: University of Amsterdam; 2005.
  3. Hakanen J, Seppälä P. Hammaslääkärien työhyvinvointi Suomessa – 11 vuoden seuranta. Suom Hammaslääkäril 2015; 22(1): 20–31.
  4. Collin V, Toon M, O’Selmo E, Reynolds L, Whitehead P. A survey of stress, burnout and well-being in UK dentists. Br Dent J 2019; 226 (1): 40–9.
  5. Hakanen J, Perhoniemi R. Työn imun ja työuupumuksen kehityskulut ja tarttuminen työtoverista toiseen. Tampere: Työterveyslaitos; 2012.
  6. Albrecht TL, Goldsmith D. Social support, social networks and health. Kirjassa: Thompson TL, Dorsey A, Miller K, Parrot R. (toim.). Handbook of health communication. Mahwah: Lawrence Erlbaum; 2003. s. 265.
  7. Mikkola L. The Perception of Acceptance as a Function of Social Support. Kirjassa: Kinney TA, Pörhölä M. (toim.). Anti and Prosocial Communication: Theories, Methods and Applications. New York: Peter Lang; 2009. s. 107–16.
  8. MacGeorge EL, Feng B, Burleson BR. Supportive Communication. Kirjassa: Knapp ML, Daly JA. (toim.). The SAGE Handbook of Interpersonal Communication. 4. painos. Thousand Oaks, (CA): Sage; 2011. s. 323.
  9. Cohen S, Gottlieb BH, Underwood L. Social Relationships and Health. Kirjassa: Cohen S, Underwood LG, Gottlieb BH. (toim.). Social support measurement and intervention: A guide for health and social scientists. Oxford: University Press; 2000. s. 3–25.
  10. Nurullah AS. Received and Provides Social Support: A Review of Current Evidence and Future Directions. Am Journal of Health Studies 2012; 27(3): 173–88.
  11. Mikkola L. Sosiaalinen tuki työssä: katsaus 2000-luvun tutkimuskirjallisuuteen. Prologi, Puheviestinnän vuosikirja 2009: 26–47.
  12. Rousseau V, Aubé C. Social Support at Work and Affective Commitment to the Organization: The Moderating Effect of Job Recource Adequacy and Ambient Conditions. J Soc Psychol 2010; 150(4): 321–40.
  13. Mikkola L, Suutala E, Parviainen H. Social support in the workplace for physicians in specialization training. Med Educ Online 2018; 23(1): 1435114.
  14. Brown M, Tucker P, Rapport F, Hutchings H, Dahlgren A, Davies G. ym. The impact of shift patterns on junior doctors’ perceptions of fatigue, training, work/life balance and the role of social support. Qual Saf Health Care 2010;19(6): e36.
  15. Lundqvist D, Fogelberg Eriksson A, Ekberg K. Managers’ social support: Facilitators and hindrances for seeking support at work. Work 2018; 59(3): 351–65.
  16. Pluut H, Ilies R, Curşeu PL, Liu Y. Social support at work and at home: Dual-buffering effects in the work-family conflict process. Organ Behav Hum Decis Process 2018; 146: 1–13.
  17. Cutrona CE, Russel DW. Type of social support and specific stress: Toward a theory of optimal matching. Kirjassa: Sarason BR, Sarason IG, Pierce GR. (toim.). Social support: An interactional view. New York: Wiley; 1990. s. 319–66.
  18. Rolander B, Stenström U, Jonker D. Relationships between psychosocial work environmental factors, personality, physical work demands and workload in a group of Swedish dentists. Swed Dent J 2008; 32(4):197– 203.
  19. Berthelsen H, Hjalmers K, Söderfeldt B. Perceived social support in relation to work among Danish general dental practitioners in private practices. Eur J Oral Sci 2008; 116(2): 157–63.
  20. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). Ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi. [https://www.tenk.fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi- ihmistieteissa]. Haettu 27.1.2019.
  21. Sandelowski M. Whatever Happened to Qualitative Description? Res Nurs Health 2000; 23(4): 334–40.
  22. Tuomi J, Sarajärvi A. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi; 2013. s. 87–8.
  23. Berthelsen H. Work-related support, community and trust – Dentistry in Sweden and Denmark. Väitöskirja. Malmö: Malmö University; 2010. [http://muep.mau.se/bitstream/ handle/2043/10607/Hanne_Berthelsen_diss. pdf?sequence=2&isAllowed=y]. Haettu 26.1.2019.
  24. Kottonen A. Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2009.
  25. Luzzi L, Spencer AJ. Job satisfaction of the oral health labour force in Australia. Aust Dent J 2011; 56(1): 23–32.
  26. Hjalmers K. Good work for dentists – ideal and reality for female unpromoted general practice dentist in a region of Sweden. Swed Dent J Suppl 2006; (182): 10–136.
  27. Koivumäki J, Auero M, Eerola A, Karaharju- Suvanto T, Kottonen A, Näpänkangas R. ym. Nuori hammaslääkäri 2014. Tutkimusraportti. Helsinki: Suomen Hammaslääkäriliitto; 2014. s. 30.
  28. Ali K, Tredwin C, Kay E, Slade A. Transition of new dental graduates into practice: a qualitative study. Eur J Dent Educ 2016; 20(2): 65–72.
  29. Moreau E, Mageau G. The importance of perceived autonomy support for the psychological health and work satisfaction of health professionals: Not only supervisors count, colleagues too! Motiv Emot 2012; 36(3): 268–86.
  30. Berthelsen H, Pejtersen J, Söderfeldt B. Measurement of social support, community and trust in dentistry. Community Dent and Oral Epidemiol 2011; 39(4): 289–99.
  31. Rodríguez-Sánchez AM, Hakanen JJ, Perhoniemi R, Salanova M. With a little help from my assistant: buffering the negative effects of emotional dissonance on dentist performance. Community Dent Oral Epidemiol 2013; 41(5):415–23.