Pullotettujen vesijuomien käyttötottumukset yliopisto-opiskelijoilla

Menetelmät

Tutkimus toteutettiin kyselynä Itä-Suomen yliopistossa opintonsa syksyllä 2015 aloittaneille hammaslääketieteen (n = 40), lääketieteen (n = 164), ravitsemustieteen (n = 40), kauppatieteen (n = 57) ja tietojenkäsittelytieteen (n = 60) opiskelijoille. Kutakin koulutusalaa lähestyttiin yhden sattumanvaraisesti valitun luennon aikana. Opiskelijat vastasivat kyselyyn luentotauoilla lokakuun 2015 ja tammikuun 2016 välisenä aikana, ja vastaus saatiin yhteensä 212 yliopisto-opiskelijalta, mikä on noin 60 % valittujen koulutusalojen vuosikurssista. Tutkimukseen osallistuminen oli luennolla läsnä oleville vapaaehtoista.

Kyselylomakkeen alussa kerrottiin, että pullotetuilla vesijuomilla tarkoitettiin tässä tutkimuksessa pullotettuja talous- ja lähdevesiä, maustamattomia ja makeuttamattomia kivennäisvesiä sekä maustettuja ja makeutettuja vesijuomia. Kysely ei koskenut alkoholipitoisia juomia, virvoitusjuomia eikä urheilu- ja energiajuomia.

Opiskelijoilta kysyttiin taustatekijöiden (ikä, asumismuoto, erityisruokavalio, liikunnallisuus, pääasiallinen janojuoma) (taulukko 1) lisäksi pääsääntöisesti valittavaa pullotettua vesijuomaa (talous- tai lähdevesi / maustamaton kivennäisvesi / maustettu, sokerilla makeutettu vesi / maustettu, keinotekoisesti makeutettu vesi / maustettu, makeuttamaton vesi / ei juo lainkaan pullotettuja vesiä), maustettujen vesijuomien käyttötiheyttä (useita kertoja päivässä / kerran päivässä / muutaman kerran viikossa, mutta ei päivittäin / kerran pari kuukaudessa / harvemmin tai en koskaan), ensisijaista maustetun vesijuoman valintaan vaikuttavaa tekijää (maku / hinta / energiapitoisuus / hammasystävällisyys / terveysvaikutus (vitamiinit, ravintolisät) / muu, mikä?), tuoteselosteeseen perehtymistä (aina / toisinaan/ ei koskaan), tiedon saantia pullotettujen vesijuomien vaikutuksesta hammasterveydelle (riittävästi / jossain määrin / liian vähän), sitä, mistä he ovat saaneet tietoa pullotetuista vesijuomista (terveydenhuollon toimijoilta / kavereilta / vanhemmilta / urheiluseuran kautta / sosiaalisesta mediasta / jostain muualta, mistä?) sekä missä tilanteessa pullotettuja vesijuomia pääsääntöisesti käytetään (janoon / seurustelujuomana / urheillessa / ruoan yhteydessä / tavan vuoksi / jossakin muussa yhteydessä).

Etukäteen oletettiin, että terveydenhuoltoalan opiskelijat olisivat terveystietoisempia valinnoissaan, ja siksi analyyseja varten opiskelijat (n = 212) jaettiin koulutusalan mukaan kahteen ryhmään: 1) terveydenhuoltoalan opiskelijoihin (n = 166), joihin kuuluivat lääketieteen (n = 126), hammaslääketieteen (n = 20) ja ravitsemustieteen opiskelijat (n = 20) ja 2) muiden alojen opiskelijoihin (n = 46), joihin kuuluivat kauppatieteen (n = 32) ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelijat (n = 14).

Vastaukset kerättiin paperisilla kyselylomakkeilla ja tallennettiin sähköisesti IBM SPSS Statistics -tilasto-ohjelmistoon (versio Windowsille). Analysoitaessa luokiteltuja muuttujia käytettiin khiin neliö -testiä ja Fisherin tarkkaa testiä. Jatkuvia tai järjestyksellisiä muuttujia analysoitiin Mann–Whitneyn U-testillä. Kaksisuuntaisia testejä käytettiin kaikissa analyyseissa. Arvoa p < 0,05 pidettiin tilastollisesti merkitsevänä.

Tulokset

Vastaajat olivat iältään keskimäärin nuoria aikuisia (mediaani 21 vuotta, vaihteluväli 18–40 vuotta). Vastaajista oli naisia yhtä paljon kuin miehiä, kun kaksi tutkittavista ei ilmoittanut sukupuoltaan. Miesten ja naisten osuus erosi tilastollisesti merkitsevästi koulutusalan mukaan (p < 0,001) siten, että terveydenhuoltoalan opiskelijoiden keskuudessa naisia oli enemmän (59 %), kun taas muiden opiskelijoiden joukossa miehiä (83 %) oli selkeästi enemmän.

Terveydenhuoltoalan opiskelijoista suhteellisesti suurempi osuus asui yksin, puolison tai kaverin kanssa kuin muiden alojen opiskelijoista (p = 0,002). Yksi tutkittavista ei ilmoittanut asumismuotoaan. Erityisruokavalioissa, liikunnallisessa aktiivisuudessa tai pääasiallisessa janojuomassa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja opiskelualojen välillä (taulukko 1 «»1).

Pullotetun vesijuoman valinta

Suosituin pullotettu vesijuoma oli taloustai lähdevesi (24 %). Seuraavaksi yleisimpiä olivat maustetut, keinotekoisesti makeutetut vedet (19 %), maustamattomat kivennäisvedet (17 %) ja maustetut mutta makeuttamattomat vedet (14 %). Vastaajista 12 % ilmoitti valitsevansa pääsääntöisesti hammasterveyden kannalta haitallisimman eli maustetun sokeroidun vesijuoman ja 14 % ilmoitti, ettei juo pullotettuja vesijuomia lainkaan. Pääsääntöisesti valitun pullotetun vesijuoman valinta vaihteli koulutusalan mukaan (p = 0,005) (kuvio 1 «»2).

Tiedon saanti

Vastaajien mielestä tiedon saanti pullotettujen vesijuomien vaikutuksista oli toteutunut riittävästi (15 %) tai toteutui jossain määrin (45 %). Kuitenkin 40 % oli sitä mieltä, että se oli liian vähäistä. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0,048) siten, että suurempi osa muun kuin terveydenhuoltoalan opiskelijoista koki saavansa liian vähän tietoa pullotettujen juomien vaikutuksista hammasterveydelle (kuvio 2 «»3).

Vastaajista lähes puolet (46 %) koki saavansa tietoa pullotetuista vesijuomista terveydenhuollon ammattilaisilta (kuvio 3 «»4) ja reilu kolmannes (36 %) vastasi tiedonlähteeksi sosiaalisen median.

Koulutusryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,0005) siten, että muiden alojen opiskelijoiden keskuudessa sosiaalinen media, kaverit ja jokin muu olivat edustetumpia vastausvaihtoehtoja kuin terveydenhuoltoalalla. Terveydenhuoltoalan opiskelijat ilmoittivat useammin saaneensa tietoa erityisesti terveydenhuollosta, mutta vähäisessä määrin myös vanhemmiltaan ja urheiluseurasta. ”Jostakin muualta, mistä?” -vaihtoehdon kohdalla tutkittavat mainitsivat tiedonlähteikseen mm. internetin, mainokset, median ja kaupan.

Pullotettujen vesijuomien käyttötilanteet

Yli puolet (51 %) opiskelijoista vastasi juovansa pullotettuja vesijuomia pääsääntöisesti janoon, terveydenhuollon opiskelijat harvemmin kuin muut. Vastaajista 17 % ilmoitti pääsääntöisesti nauttivansa pullotettuja vesijuomia seurustelujuomana ja 10 % tavan vuoksi. 4 % kaikista vastaajista ilmoitti käyttävänsä kyseisiä juomia urheillessa (kuvio 4 «»5).

Avoimeen kysymykseen ”Missä tilanteessa useimmiten ostat pullotetun vesijuoman?” opiskelijat vastasivat muun muassa matkaevääksi, vesipullon unohtuessa kotiin, janoon, elokuviin mennessä, viikonloppuisin, hetken mielijohteesta tai silloin, kun hanavettä ei ole saatavilla. Muutama (3 %) tutkittavista vastasi ostavansa juoman tyypillisesti urheilusuorituksen jälkeen.

Pohdinta

Tutkimus kartoittaa ensimmäisten joukossa nuorten yliopisto-opiskelijoiden pullotettujen vesijuomien käyttöä. Pullotettujen vesijuomien valikoima on lisääntynyt merkittävästi viimeisten 20 vuoden sisällä (13), millä voi olla entistä enemmän vaikutusta hammasterveyteen.

Suosituin pullovesi oli pullotettu talous- tai lähdevesi, mikä on hammasterveyden kannalta paras valinta. Maustetut, keinotekoisesti makeutetut vesijuomat olivat vastaajien keskuudessa suositumpia kuin maustamattomat kivennäisvedet.

Valinta vaihteli koulutusalan mukaan siten, että terveydenhuoltoalan opiskelijat valitsivat useammin terveellisemmän vaihtoehdon (talousveden, lähdeveden, makeuttamattoman tai keinotekoisesti makeutetun veden) kuin muiden alojen opiskelijat. Terveydenhuoltoalan opiskelijat käyttivät pullotettuja vesiä harvemmin ja ilmoittivat saavansa tietoa niiden terveysvaikutuksista useammin kuin muiden alojen opiskelijat.

Juoman maku oli ensisijainen valintaan vaikuttava tekijä. Maustetuilla, keinotekoisesti makeutetuilla vesijuomilla pyritään tarjoamaan erilaisia makuelämyksiä (2, 13). Aromin lisäksi niihin on lisätty happamuudensäätöaineita, jotka tekevät niistä erosiivisia (2).

Maustetuista ja/tai makeutetuista vesijuomista osalla mainostetaan olevan terveysvaikutuksia, koska niihin on lisätty vitamiineja (2). Tutkimuksemme tulosten mukaan terveysvaikutuksilla ei ollut merkitystä juoman valintaan.

Tuloksissamme on otettava huomioon vastaajien epätasainen jakautuminen eri koulutusalojen välillä. Kyselyyn vastanneita terveydenhuoltoalan opiskelijoita oli enemmän kuin muiden alojen opiskelijoita. Muista kuin terveydenhuoltoalasta oli mukana vain kaksi koulutusalaa.

Tutkimus kuvaa korkeakoulutuksen alussa olevia, todennäköisesti perusterveitä nuoria aikuisia, eikä vastaajien joukossa ole esimerkiksi toisen asteen opiskelijoita, työttömiä, monisairaita tai muita erityisryhmien jäseniä. Tutkimuksen aineisto perustuu nk. mukavuusotokseen, jolla ei yritetty tavoittaa kaikkia valittujen alojen opiskelijoita. Näin ollen emme voi yleistää tulosten koskevan koko näiden alojen opiskelijakuntaa.

Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon myös raportointiharhan mahdollisuus: vastaajat saattavat käyttää pullotettuja vesijuomia enemmän tai vähemmänkin, kuin mitä ovat kyselyyn vastanneet.

Tässä kyselyssä koulutusala vaikutti todennäköisesti tutkimustuloksiin, koska terveystieteilijöillä on terveyden edistämisestä enemmän tietoa verrattuna muiden alojen opiskelijoihin. Myös sukupuolijakaumassa oli eroja. Terveydenhuoltoalan opiskelijoiden sukupuolijakauma oli melko tasainen, kun taas muiden opiskelijoiden joukossa miehiä oli selkeästi enemmän kuin naisia (p < 0,001).

Hammaseroosion merkittävänä riskitekijänä on usein toistuva happamien juomien siemailu. Tästä näkökulmasta vastaajat joivat maustettuja vesijuomia pääsääntöisesti melko harvoin, kun yli 70 prosenttia maustettuja vesijuomia käyttävistä ilmoitti juomien käyttötiheydeksi 1–2 kertaa kuukaudessa tai useammin, mutta ei päivittäin.

Tiedon saantia erityisesti juomien mahdollisesta erosiivisuudesta tulisi parantaa. Tutkimuksessa havaittiin, että reilu kolmannes opiskelijoista ei kokenut saavansa riittävästi tietoa pullotettujen vesijuomien vaikutuksista hammasterveyteen. Kuitenkin lähes puolet koki saavansa tietoa jossain määrin.

Nuoren kuluttajan tulisi olla tietoinen happojen kyvystä aiheuttaa pysyviä vaurioita hampaisiin ja osata tunnistaa hammaseroosion riskitekijät: tässä tapauksessa pullotettujen vesijuomien joukosta hammasterveyttä vaarantavat juomat.

Miltei puolet vastaajista kertoi saavansa tietoa pullotettujen vesijuomien vaikutuksesta hammasterveyteen ensisijaisesti terveydenhuollosta. Hammaslääkärin ja suuhygienistin työnkuvaan kuuluu suunterveyden ylläpito ja suun sairauksien ehkäisy, kuten neuvonta happamien ja sokeristen juomien haitoista hammasterveydelle. Terveys- ja ravitsemusneuvontaa saadaan myös yleis-, neuvola- tai terveydenhoitajakäynneillä.

Suunterveyden ammattilaiset ovat avainasemassa potilaiden ravitsemusneuvonnassa. Etenkin suomalaisväestössä juomien käyttötapoihin tulisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa, jotta hammaseroosiota voitaisiin ehkäistä. Suunterveyden ammattilaisten koulutuksessa tulee painottaa heidän tärkeää rooliaan lasten, nuorten ja nuorten aikuisten suunterveyden ja ravitsemustottumusten ohjaamisessa.

Vastaajista useampi kuin joka kolmas kertoi saavansa tietoa pullotetuista vesijuomista sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisen median laajentuessa tietolähteitä on lukuisia. Yli puolet kauppa- ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoista vastasi saavansa tietoa sosiaalisesta mediasta. Voidaan olettaa, että näillä opiskelijoilla medialukutaito on kehittynyt koulutuksen myötä.

Hollantilaisessa tutkimuksessa (9) nuoret aikuiset (20–25 v) kokivat mielekkäimmäksi tiedon saannin suun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla, kun se sisälsi erillisen kirjallisen hoito-ohjeistuksen. Sähköisten sovellusten käyttö ja suosio hammasterveyden tietolähteenä oli nuorten aikuisten keskuudessa vähäistä, mikä yllätti tutkijat (9). Tutkimuksen mukaan suun terveydenhuollon ammattilaisten tulisi kertoa ja antaa ohjeita eroosioon vaikuttavista tekijöistä tasapuolisesti eri koulutusasteilla oleville nuorille (9).

Kuluttajat saattavat pitää hiilihapotettuja vesijuomia vähemmän eroosiota aiheuttavina kuin muita happamia juomia (13). Kuluttajien yleinen oletus on, että hiilihapolliset hedelmillä maustetut vesijuomat ovat pääasiassa vähäisellä aromilla maustettua vettä ja siten ne olisivat hammasterveydelle turvallisia. Usein ne kuitenkin sisältävät sitruuna- tai muuta hedelmäperäistä happoa (13).

Pullotettujen vesijuomien kulutuksen lisääntyessä maustettujen vesijuomien rinnalle on kehitetty erilaisia maustettujen ja makeutettujen vesijuomien yhdistelmiä. Hiilihapollisten maustettujen vesijuomien tuotevalikoima on suuri ja niitä on nykyään saatavilla ympäri maailmaa (13).

Isossa-Britanniassa on tutkittu siellä markkinoilla olevia vesijuomia. Tutkimuksessa todettiin, että eri aromeilla maustettujen hiilihapollisten juomien titrattava happamuus oli huomattava (0,344–0,663 mmol) ja pH matala (2,74–3,34) (13). Tutkittavien vesijuomien eroosiopotentiaali oli vähintään yhtä suuri tai suurempi kuin appelsiinimehun (13).

Mineraalivedet, joilla tarkoitetaan hiilihapottomia tai hiilihapollisia mineraali- ioneja sisältäviä vesiä, ovat suunterveyden kannalta parempi vaihtoehto sokerisille virvoitusjuomille. Tyypillisesti mineraalivedet sisältävät useiden ionien, kuten kalsiumin, magnesiumin, fosfaatin ja fluorin eri yhdistelmiä (14).

Hiilihapottomien ja hiilihapollisten mineraalivesien eroosiopotentiaalia on tutkittu ihmiseltä poistetuilla hampailla. Mineraalivesien eroosiopotentiaali todettiin vähäiseksi. Hiilihapolliset mineraalivedet aiheuttivat enemmän kiilteen liukenemista verrattuna hiilihapottomiin mineraalivesiin, mutta ero oli vähäinen (14). Tämän perusteella mineraalivedet ovat happamia juomia parempi vaihtoehto. Lisäksi niiden mineraali-ionikoostumus voi ehkäistä liukenemisprosessia. Mineraalivesien hampaistovaikutuksista kaivataan kuitenkin vielä lisää kliinisiä tutkimuksia ja pitkäaikaisseurantaa (14).

Hammaseroosion ehkäisemiseksi tulisi kehittää uusia toimintatapoja ja menetelmiä (15). Erosiivisten juomien käyttötottumuksista tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta voidaan paremmin ymmärtää lasten, nuorten ja nuorten aikuisten käyttäytymistä ja siten vaikuttaa happamien juomien käyttötottumuksiin. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee antaa tietoa erosiivisten juomien haitoista hampaille koko perheelle jo lapsen varhaisen kasvun aikana.

Erosiivisten juomien käyttöä tulee kartoittaa sekä suunterveyden tarkastuksissa että yleisterveystarkastuksissa, jolloin siihen voidaan puuttua ajoissa esimerkiksi ravitsemusneuvonnan keinoin. Hammasystävällisiä vaihtoehtoja tarvitaan happoja sisältäville vesijuomille. Meksikossa tehdyssä tutkimuksessa (16) maito ja maitopohjaiset juomat todetaan hyväksi vaihtoehdoksi korvaamaan makeutettujen hiilihapollisten juomien käyttöä.

Tutkimuksessamme pullotettujen vesijuomien hinnalla ei ollut merkittävää vaikutusta vesijuoman valintaan. Kaliforniassa tehdyssä tutkimuksessa (17) sokeroitujen virvoitusjuomien kulutus putosi kolmen vuoden seuranta-aikana puoleen, kun niiden hinta nousi verotuksen vuoksi. Tutkimuksessa todetaan, että verotuksen keinoin voidaan vaikuttaa sokeroitujen virvoitusjuomien kulutukseen ja sitä kautta kansanterveyteen (17, 18). Siten verotus voisi olla yksi keino vaikuttaa maustettujen ja makeutettujen vesijuomien käyttötottumuksiin nuorilla aikuisilla.

Tutkimus muodostaa hammaslääketieteen lisensiaatin syventävän opinnäytetyön.

Consumption of bottled waters among university students

The consumption of bottled waters has recently increased, but little is known about the actual consumption habits.

The study evaluated the consumption habits of bottled waters, factors affecting the purchase decisions, and available information on the effect of bottled waters on dental health in different groups of university students. Thus, we conducted a cross-sectional survey among the students of five different occupational fields in the University of Eastern Finland during the academic year of 2015–2016.

More than one fifth of the responders reported that they would choose domestic or spring water from all the bottled waters, more than one tenth reported choosing flavoured waters sweetened with sugar (the most adverse option for dental health) and 14 % reported not using bottled waters at all. Flavoured, synthetically composed waters were generally more popular than unflavoured mineral waters. The taste of the water product was the primary factor in determining the product of choice. The responders reported that information regarding the health effects of bottled waters was, at most, somewhat sufficient or insufficient. The healthcare students reported healthier consumption habits, they used bottled waters less frequently and had, more often, received information on their health effects.

The university students require more information on bottled waters and their effects on dental health.