Lapsuuden sairauksilla ja antibiooteilla yhteys molaariinkisiivi- hypomineralisaatioon

Väitöskirja tarkastettiin 31.8.2020 Helsingin yliopistossa.

Molar-Incisor Hypomineralization: Observations from groups of Finnish children and a treatment practice survey among Finnish dentists

Vastaväittäjä

Jan Kühnisch, professori

Ludwig Maximilian University of Munich, Saksa

Kustos

Leo Tjäderhane, professori

Helsingin yliopisto

Esitarkastajat

Vuokko Anttonen, emeritaprofessori

Oulun yliopisto

Hannu Hausen, emeritusprofessori

Oulun yliopisto

Ohjaajat

Janna Waltimo-Sirén, dosentti

Helsingin yliopisto

Satu Alaluusua, emeritaprofessori

Helsingin yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6374-5

Väitöstutkimuksen mukaan infektiosairaudet tai antibiootit voivat vaikuttaa epäsuotuisasti kiilteen kehitykseen. Molaari-inkisiivi-hypomineralisaatio (MIH) on ensimmäisten pysyvien poskihampaiden ja usein myös pysyvien etuhampaiden kiilteen kehityshäiriö. Tarkkarajaista kiilteen hypomineralisaatiota voi esiintyä yhdessä tai useammassa hampaassa, ja vaurion vakavuus vaihtelee pienestä kiilteen värimuutoksesta laaja-alaiseen hypomineralisaatioon ja mahdolliseen kiilteen lohkeamiseen puhkeamisen jälkeen.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin MIH:n yleisyyttä, taustatekijöitä ja kliinisiä vaikutuksia sekä hoitokäytäntöjä hammaslääkärien keskuudessa. Osatyössä I oli mukana 818 7–13-vuotiasta lasta eri puolilta Suomea. Heidän hampaansa tutkittiin, ja vanhempien täyttämän kyselylomakkeen avulla pyrittiin selvittämään yhteyksiä MIH:n ja perheen sosioekonomisen aseman sekä lapsen elinympäristöön liittyvien tekijöiden välillä. Analyysissä ei tullut esiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä MIH:n ja tutkittujen tekijöiden välillä. Kuitenkin häiriön yleisyys vaihteli paikkakunnittain, ja ero oli suurin Jalasjärven ja Lappeenrannan välillä, 8,0–25,2 %.

Osatyö II selvitti MIH:n yhteyttä lapsuusiän sairauksiin ja lääkityksiin. Kahden paikkakunnan, Lammin ja Jalasjärven, terveyskeskuksista hankittiin tutkimukseen osallistuneiden 287 lapsen hoitokertomukset. Tiedot ensimmäisen kolmen ikävuoden sairauksista ja lääkityksistä yhdistettiin hammastutkimusaineistoon. Lapsilla, joilla oli diagnosoitu akuutti välikorvantulehdus tai joille oli määrätty penisilliini-, amoksisilliini- ja makrolidiantibiootteja, oli suurentunut riski ensimmäisten pysyvien poskihampaiden hypomineralisaatioon. MIH oli yhteydessä lisääntyneeseen karies- ja paikkausriskiin osajoukolla, jolta oli tutkittu hampaiden reikiintyminen (n = 636) (osatyö III). MIH oli voimakkaampi karieksen riskitekijä kuin alhainen sosioekonominen asema.

Osatyö IV selvitti suomalaisten hammaslääkärien hoitokäytäntöjä (n = 765). Yleisin valinta oireilevan, laajasti vaurioituneen MIH-hampaan hoitoon oli yhdistelmämuovipaikkaus (45,0 %). Lasten hammashoidon erikoishammaslääkärit kuitenkin suosivat ruostumattomia teräskruunuja. Hoitokäytännöt vaihtelivat alueittain, ja Uudellamaalla oli muita alueita yleisempää lähettää MIH-potilas eteenpäin itse hoitamisen sijaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että MIH:n esiintyvyys vaihtelee Suomessa alueittain. Tutkimus antaa viitteitä infektiosairauksien tai antibioottien epäsuotuisasta vaikutuksesta kiilteen kehitykseen, mutta aiheuttavien tekijöiden täsmentämiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia. MIH osoittautui merkittäväksi karieksen riskitekijäksi. Senkin vuoksi on aiheellista selvittää edelleen häiriön syntyprosessia, diagnostiikkaa ja optimaalista hoitoa.

Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa.