Jo 2–3-vuotiailla havaitaan unenaikaisen hengityshäiriön aiheuttamia kasvojen mittasuhteiden muutoksia

Väitöskirja tarkastettiin 30.10.2020 Tampereen yliopistossa.

Children’s Sleep Disordered Breathing, Tonsil Hypertrophy and Dentofacial Development

Vastaväittäjä

Heikki Löppönen, professori

Itä-Suomen yliopisto

Kustos

Markus Rautiainen, professori

Tampereen yliopisto

Esitarkastajat

Seija Vento, dosentti

Helsingin yliopisto

Tuula Palotie, dosentti

Helsingin yliopisto

Ohjaajat

Markus Rautiainen, professori

Tampereen yliopisto

Outi Saarenpää-Heikkilä, dosentti

Tampereen yliopisto

Timo Peltomäki, professori

Tampereen yliopisto / Itä-Suomen yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1695-2

Tässä väitöskirjatutkimuksessa keskityttiin 2–3-vuotiaiden lasten unenaikaiseen hengityshäiriöön. Aiempaa tutkimusta, joka selvittäisi pelkästään tätä ikäryhmää edustavien lasten unenaikaisen hengityshäiriön oireita ja löydöksiä, on tehty vähän. Väitöskirja on osa Lapsen uni ja terveys (Child-Sleep) -projektia. Kyseessä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sekä Tampereen, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen yhteishanke, jonka aineistona toimi 1 673 lapsen syntymäkohortti. Väitöskirjatutkimus keskittyi kohortista poimittuun kuorsaavien lasten ryhmään (n = 32) ja heille verrokeiksi valittuun ei-kuorsaavien lasten ryhmään (n = 20).

Tutkimuksissa havaittiin, että jo 2–3-vuotiailla unenaikaista hengityshäiriötä sairastavilla lapsilla voidaan todeta vähäisiä muutoksia kasvojen mittasuhteiden kehityksessä. Lapsilla, joiden vanhemmat raportoivat lapsen kuorsaavan, todettiin kasvojen pehmytkudosten sivuprofiilin olevan kuperampi kuin lapsilla, joiden vanhemmat eivät raportoineet kuorsausta. Lisäksi lapsilla, joilla diagnosoitiin obstruktiivinen uniapnea, havaittiin ylämaitokulmahampaiden välisen etäisyyden olevan pienempi kuin eikuorsaavilla. Muita purennan tai kasvojen mittasuhteiden kehitykseen liittyviä muutoksia ei todettu.

Löydökset ovat merkityksellisiä, sillä aiemmassa kirjallisuudessa lasten unenaikainen hengityshäiriö on liitetty muutoksiin kasvojen ja purennan kehityksessä, ja tässä tutkimuksessa osoittautui, että ensimmäiset muutokset tapahtuvat jo varhaisella iällä. Aiemmassa kirjallisuudessa, jossa on tutkittu pääsääntöisesti vanhempia lapsia, tavallisimmin kuvattuja muutoksia ovat kasvojen sivuprofiilin kuperuus, suurentunut etukasvokorkeus, kaventunut ylähammaskaari, lyhentynyt alahammaskaari ja sivualueen ristipurenta.

Väitöskirjaan sisältyy systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi kita- ja nielurisakirurgian vaikutuksista lasten kasvojen rakenteen ja purennan kehitykseen. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena todettiin, että on olemassa kohtalaista näyttöä kita- ja nielurisakirurgian suotuisasta vaikutuksesta lasten kasvojen mittasuhteiden ja purennan kehitykseen. Meta-analyysissa voitiin osoittaa, että kirurgialla oli positiivinen vaikutus alaleuan kasvusuuntaan, minkä seurauksena kasvojen sivuprofiilin kuperuus väheni.

Yhteenvetona voidaan todeta, että jo 2–3-vuotiailla lapsilla pystytään havaitsemaan vähäisiä merkkejä unenaikaisen hengityshäiriön pitkäaikaisvaikutuksista kasvojen, hampaiston ja ylähengitysteiden rakenteeseen. Kirjallisuuskatsauksen tulokset tukevat näkemystä, että päätettäessä suurentuneiden kita- ja nielurisojen hoidontarpeesta on syytä huomioida myös niiden vaikutus kasvojen rakenteen ja purennan kehitykseen.

Väitökseen johtaneet tutkimukset suoritettiin Tampereen yliopistossa ja TAYSissa.