Varhaisvaiheessa olevaa parodontiittia voidaan löytää jo nuorilta

Väitöskirja tarkastettiin 11.12.2020 Helsingin yliopistossa.

Active Matrix Metalloproteinase- 8 Chairside Oral Fluid Test in Association with Subclinical Periodontitis, Dental Caries, and Health Behaviour in Finnish Adolescents

Vastaväittäjä

Satu Lahti, professori

Turun yliopisto

Kustos

Leo Tjäderhane, professori

Helsingin yliopisto

Esitarkastajat

Vuokko Anttonen, professori emerita

Oulun yliopisto

Arzu Tezvergil-Mutluay, professori

Turun yliopisto

Ohjaajat

Anna Maria Heikkinen, dosentti

Helsingin yliopisto

Timo Sorsa, professori

Helsingin yliopisto / Karoliininen instituutti, Tukholma, Ruotsi

Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/321796

Parodontaalisairaudet diagnosoidaan perinteisesti kliinisen ja radiologisen tutkimuksen yhteydessä. Nämä tutkimukset kertovat vain menneisyydestä eli jo tapahtuneesta kudostuhosta, eivät parodontiumin nykytilasta. Parodontiitin varhaisvaiheessa – subkliinisessä parodontiittissa – taudin kliiniset merkit, kuten syventyneet ientaskut, eivät välttämättä ole vielä näkyvissä. Taudin varhaisvaihe tai riski sairastua parodontiittiin voidaan todeta mittaamalla tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksia suunesteessä. Suunesteen proinflammatoriset entsyymit lisääntyvät jo ennen varsinaisten tulehdusmerkkien ilmestymistä.

Tämän väitöstutkimuksen osallistujat olivat 14–17-vuotiaita nuoria. Tutkimusaineisto kerättiin Kotkan terveyskeskuksessa vuosina 2004–2005 (n = 501) ja 2014–2015 (n = 47) sekä Hämeenlinnan terveyskeskuksessa vuosina 2017–2018 (n = 125). Nuorille tehtiin suun terveystarkastus, ja heiltä kerättiin sylkinäyte (Kotka) tai suuhuuhdenäyte (Hämeenlinna). Lisäksi heidän terveyskäyttäytymistään selvitettiin kyselylomakkeen avulla.

Osalle näytteistä tehtiin geenitutkimukset. Niissä selvitettiin, onko näytteen DNA:n emäspareissa muutoksia (yhden nukleotidin polymorfismi, SNP), jotka saattavat altistaa suusairauksille. Näytteet jaettiin nuorten parodontiumin terveydentilan perusteella kolmeen ryhmään – terve, gingiviitti ja subkliininen parodontiitti – syljen entsyymien tutkimusta varten. Tutkittuja entsyymejä olivat esimerkiksi PGLYRP1 (peptidoglycan recognition protein 1) ja aMMP-8 (active matrix metalloproteinase-8). Sylkinäytteet analysoitiin käyttäen menetelmiä, jotka perustuvat spesifisiin vasta-aineisiin.

Hämeenlinnan aineisto jaettiin koe- ja kontrolliryhmään. Koeryhmän suuhuuhdenäytteistä analysoitiin aMMP-8-pitoisuus tuolinvierustestillä, jonka tulos on luettavissa viidessä minuutissa. Testipositiivisille nuorille (n = 24) annettiin intensiivistä terveysohjausta, ja heidän testinsä uusittiin neljän kuukauden välein, kunnes testitulos oli negatiivinen.

Geenitutkimuksissa vitamin D receptor (VDR)- ja matrix metalloproteinase (MMP)-3-geenien yhden nukleotidin polymorfismeilla havaittiin olevan yhteys subkliiniseen parodontiittiin. Syljen PGLYRP1-tasot olivat korkeammat subkliinistä parodontiittia ja gingiviittiä sairastavien nuorten ryhmissä verrattuna terveiden nuorten ryhmään. Tekemällä aMMP-8-testi löydettiin ne nuoret, joilla oli huono suuhygienia ja riski sairastua subkliiniseen parodontiittiin. Tehostetun ja kohdennetun yksilöllisen prevention avulla aMMP-8-testin positiivinen tulos muuttui seuranta-aikana negatiiviseksi. Terveyskäyttäytymisessä havaittiin koeja kontrolliryhmän välillä vain vähän eroja. Tytöt harjasivat hampaansa useammin kuin pojat, ja pojat joivat virvoitusjuomia useammin kuin tytöt.

Nuorten parodontaalisairauksien diagnosoimiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Parodontiittiriskin omaavat nuoret tulee löytää jo ennen sairauden kliinisten merkkien ilmestymistä, jotta sairauden preventio ja varhaishoito voidaan aloittaa riittävän aikaisin. Suunesteiden merkkiaineiden seuranta täydentää kliinistä tutkimusta ja voi auttaa motivoimaan potilasta omahoitoon.

Väitökseen johtaneet tutkimukset toteutettiin Helsingin yliopistossa ja Hämeenlinnan terveyskeskuksessa.