Juurihoidon tulos vaihtelee

Väitöskirja tarkastettiin 15.1.2021 Helsingin yliopistossa.

Outcome of root canal treatment according to tooth-, patient- and operator-related factors

Vastaväittäjä

Vuokko Anttonen, HLT, EHL, professori (emerita)

Oulun yliopisto

Kustos

Leo Tjäderhane, HLT, EHL, professori

Helsingin yliopisto

Esitarkastajat

Helena Fransson, HLT, EHL, apulaisprofessori

Malmön yliopisto, Ruotsi

Merja Laine, HLT, EHL, dosentti

Turun yliopisto

Ohjaajat

Anja Kotiranta, HLT, EHL, yliopistonlehtori

Helsingin yliopisto

Miira Vehkalahti, HLT, dosentti

Helsingin yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6815-3

Juurihoitoon päädytään tavallisimmin pitkälle edenneen kariesvaurion takia. Tavoitteena on tulehdusvapaa, toimiva ja oireeton hammas. Juurihoitojen onnistumista on kansainvälisesti tutkittu eniten valvotuissa olosuhteissa tehtyinä, kuten opetusklinikoilla. Perushammaslääkärien tekemien juurihoitojen onnistumisesta tietoa on niukasti. Tässä väitöstutkimuksessa perehdyttiin hammaslääketieteen opiskelijoiden ja terveyskeskushammaslääkärien tekemien juurihoitojen onnistumiseen. Onnistuminen määritettiin röntgenkuvista.

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida ja verrata hammaslääketieteen opiskelijoiden vuosina 2008–2011 Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla ja terveyskeskushammaslääkäreiden vuosina 2010–2011 Helsingin terveyskeskuksissa tekemien juurihoitojen onnistumista. Lisäksi tavoitteena oli tutkia useiden tekijöiden, kuten hammastyypin, juurentäytteen laadun ja yleisterveyden vaikutusta juurihoidon onnistumiseen.

Tutkimus perustui potilasasiakirjoihin. Aineistot käsittivät 640 opiskelijoiden ja 426 terveyskeskushammaslääkärien juurihoitamaa hammasta. Opiskelijoiden tekemät juurihoidot noudattivat tarkasti eurooppalaisia juurihoitosuosituksia (mm. Kofferdamin käyttö), ja hoitoja ohjasivat erikoishammaslääkärit. Terveyskeskushammaslääkärien tekemät juurihoidot olivat osa normaalia vastaanottotoimintaa. Seuranta-aika opiskelijoiden tekemille juurihoidoille oli 6–71 kuukautta ja terveyskeskushammaslääkärien 6–105 kuukautta.

Juurentäytteiden laatu vaihteli hammastyypeittäin. Hyvälaatuisia juurentäytteitä oli vähiten poskihampaissa. Opiskelijoiden tekemät juurentäytteet olivat useammin hyvälaatuisia kuin terveyskeskushammaslääkärien tekemät. Opiskelijoiden tekemät juurihoidot onnistuivat hyvin (84 %) ja vastaavasti kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Terveyskeskushammaslääkärien juurihoidoista onnistui 67 %.

Hoitoa aloittaessa todettu apikaaliparodontiitti heikensi onnistumistulosta, kuten aiemmissakin tutkimuksissa. Myös hammastyyppi vaikutti hoidon onnistumiseen; onnistuminen oli todennäköisempää muiden hampaiden kuin poskihampaiden kohdalla. Diabetespotilaiden juurihoidot onnistuivat harvemmin kuin muiden, erityisesti jos hampaassa oli apikaaliparodontiitti ennen hoitoa. Muilla yleissairauksilla ei ollut merkitystä juurihoidon onnistumiselle.

Juurihoidon tulos on hyvä, kun hoito tehdään suositusten mukaisesti. Terveyskeskushammaslääkärien tekemät juurihoidot, erityisesti poskihampaissa, menestyivät heikosti – vain 56 % onnistui. Juurihoidon tulos vaihteli hammas- ja potilaskohtaisesti, mikä tulisi huomioida hoitopäätöksiä tehdessä. Hammaslääkärien jatkuva täydennyskoulutus ja mahdollisuus lähettää vaikeampia hoitoja, kuten poskihampaiden juurihoitoja, erikoishammaslääkärin hoitoon on suositeltavaa.

Väitöstutkimus tehtiin Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suu- ja leukasairauksien osastolla.