Purennan piirteet muuttuvat läpi aikuisiän

Väitöskirja tarkastettiin 26.3.2021 Oulun yliopistossa.

Occlusal characteristics in Northern Finland Birth Cohort (NFBC) 1966 subjects – a longitudinal study

Vastaväittäjä

Jari Ahlberg, dosentti

Helsingin yliopisto

Kustos

Pertti Pirttiniemi, professori

Oulun yliopisto

Esitarkastajat

Janna Waltimo-Sirén, professori

Turun yliopisto

Anna-Liisa Svedström-Oristo, dosentti

Turun yliopisto

Ohjaajat

Pertti Pirttiniemi, professori

Oulun yliopisto

Aune Raustia, professori

Oulun yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/urn:isbn:9789526228655

Väitöstutkimuksessa todettiin muutoksia sekä kasvokivuista kärsivien aikuisten että verrokkien purennassa 12 vuoden seurantaaikana. Digitaaliset mittausmenetelmät olivat tarkkoja ja toistettavissa.

Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) käsittävät joukon subjektiivisia ja kliinisesti havaittavia puremalihaksiin, leukaniveliin ja niiden ympärillä oleviin rakenteisiin liittyviä ongelmia. Yleisimmät kliiniset oireet ovat leukanivelen naksuminen, puremalihasten kipu ja alaleuan rajoittuneet liikkeet. Muita oireita ovat kasvokipu, päänsärky ja korvakipu.

TMD:n etiologia on monisyinen, ja TMD:n ja purennan välinen yhteys on edelleen kiistanalainen. Vallitseva käsitys kuitenkin tukee ajatusta, etteivät purennalliset tekijät ole bruksismia synnyttävinä taustatekijöinä. Purennalliset tekijät saattavat kuitenkin olla ylläpitävinä ja/ tai vaikuttamassa bruksismin yhteydessä syntyviin kliinisiin oireisiin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia TMD:n esiintyvyyttä suomalaisessa aikuisväestössä sekä rekisteröidä purennassa tapahtuvia muutoksia 12 vuoden seurannassa. Tutkimusaineisto on osa Pohjois-Suomen syntymäkohortti (NFBC66) 1966:ta.

Tutkimusta varten kehitettiin digitaalisten mallien purennan piirteiden analysointiin analysointimalli ja -protokolla professori Pirttiniemen vuonna 1991 esittämän menetelmän pohjalta. Menetelmässä verrataan ylä- ja alaleuan kulmahampaiden epäsymmetriaa mittaamalla niiden distaalisimpien pisteiden eroa sekä keskiviivan epäsymmetriaa purentatasoon nähden.

Tässä tutkimustyössä tutkittiin myös ensimmäisten poskihampaiden mesiaalisimpien pisteiden ero purentatasoon nähden. Uuden digitaalisen tutkimusmenetelmän sopivuus ja tarkkuus testattiin vertaamalla toisiinsa manuaalista ja digitaalista mittausmenetelmää ja mittausten toistettavuutta sekä uusittavuutta.

Tässä aineistossa TMD-löydösten esiintyvyys 46-vuotiailla oli 34,2 % ja naisilla havaittiin kliinisiä oireita useammin kuin miehillä. Manuaalisten ja digitaalisten menetelmien vertailu osoitti hyvän vastaavuuden kaikissa mittauksissa. Digitaalisessa menetelmässä tutkijoiden väliset mittaustulosten erot olivat vähäiset.

12 vuoden seurannassa kasvokipuryhmässä purennassa todetut poikkeamat sekä ylipurenta olivat merkittävästi lisääntyneet ja keskiviivan ja vasemman sivualueen hampaiden epäsuhdat olivat merkittävästi vähentyneet. Verrokkiaineistossa todettiin ylähammaskaaren etuosan ja vasemman puolen kulmahampaiden purentasuhteiden parantuneen ja keskiviivan poikkeaman vähentyneen merkitsevästi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että purenta muuttuu läpi aikuisiän. Verrokkiryhmässä purennan todettiin olevan stabiilimpi takahammasalueella ja etuhampaiden purentasuhde oli lähempänä ihanteellista purentaa. Digitaaliset hammaskaarten väliset mittausmenetelmät ovat tarkkoja ja toistettavissa, jadigitaalinen purennan mallintaminen mahdollistaa toiminnallisen purennan tutkimisen.

Väitökseen johtaneet tutkimukset on tehty Oulun yliopistossa.