Suunterveys yhteiskunnan laidalla

Psyykkisistä sairauksista kärsivien suunterveys

Mielenterveyspalveluissa laitosmuotoinen hoito ajettiin laajalti alas 1990-luvulla. Tämän jälkeen suurin osa vaikeista psyykkisistä sairauksista kärsivistä ihmisistä on elänyt itsenäisesti psykiatrisen avohoidon palveluiden tuella tai palveluasunnoissa. Psykiatrisia avohoitopalveluja käyttävien potilaiden suunterveydestä ei ole juurikaan tehty tutkimuksia, ja vakavista psyykkisistä sairauksista kärsivien suunterveyttä käsitteleviä, osallistavalla menetelmällä tehtyjä tutkimuksia on vain muutamia (3).

Vakavat psyykkiset sairaudet eivät ole yksittäinen diagnostinen kokonaisuus, vaan niihin kuuluu lukuisia erilaisia DSM-5- tai ICD-10-diagnooseja, kuten skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vakava masennus. Nämä sairaudet aiheuttavat usein toimintakyvyn heikkenemistä, joka häiritsee tai rajoittaa sairastuneen elämää olennaisesti yhdellä tai useammalla osaalueella.

Vaikea psyykkinen sairaus voi johtaa suunterveyden heikentymiseen monista eri syistä. Psyykkisesti sairas henkilö ei välttämättä kykene huolehtimaan suuhygieniastaan, ja monesti mielenterveyspotilaat käyvät hammashoidossa epäsäännöllisesti – usein vain päivystysvastaanotolla. Lisäksi he käyttävät runsaasti syljeneritystä vähentäviä reseptilääkkeitä (4).

Tutkimus, jossa selvitettiin, miten vakavasta psyykkisestä sairaudesta kärsivät ihmiset kokevat suunterveytensä, osoitti, että he tuntevat häpeää kyvyttömyydestään huolehtia suunterveydestään (5). Vaikka he haluaisivatkin pitää suustaan huolta, tämä saattaa voimavarojen vähyyden vuoksi jäädä tekemättä. Monesti oireet vaikeuttavat sellaisten arkisten toimien tekemistä, jotka terveille näyttäytyvät yksinkertaisina – kuten säännöllinen hampaiden harjaus. Vaikka kyse on päivittäisestä rutiinista, jota henkilö ehkä pitää hyvinkin tärkeänä, saattaa aikomuksesta varsinaiseen tekemiseen olla pitkä matka (6).

Pitkäaikaisen psyykenlääkkeiden käytön tiedetään aiheuttavan vähentynyttä syljeneritystä ja kserostomiaa (kuva 1 «»1). Nämä sivuvaikutukset eivät riipu ainoastaan siitä, mitä lääkettä tai lääkkeitä potilas käyttää, vaan myös käytössä olevien lääkkeiden lukumäärästä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa, jonka aineisto koostui psykiatrisen avohoidon potilaista, lähes kolmasosa potilaista käytti kahta tai useampaa neuroleptistä reseptilääkettä (7). Vähentynyt syljeneritys on tunnettu karieksen riskitekijä, ja karies sekä sen aiheuttama hampaiden menetys näyttävät olevan vakavista ja kroonisista psykiatrisista sairauksista kärsivien ihmisten yleisin suunterveysongelma (4). Sitä, esiintykö tällä ihmisryhmällä tavallista enemmän parodontaalisairauksia, sen sijaan ei ole kattavasti tutkittu.

Vaikeasta psyykkisestä sairaudesta kärsivillä on lisääntynyt hammashoidon tarve, ja suurin osa heistä käyttää suunterveyspalveluista ainoastaan päivystyshoitoa. Aihetta käsittelevässä systemaattisessa katsauksessa havaittiin, että henkilöt, joilla oli vaikea psyykkinen sairaus, olivat 3,4 kertaa todennäköisemmin hampaattomia kuin muu väestö (4). Tanskalaisessa tutkimuksessa taas osoitettiin monimuuttuja-analyysin avulla, että vakava psyykkinen sairaus lisäsi DMFS-indeksillä mitattua karioitumista yhden hammaspinnan verran vuodessa, kun muiden muuttujien vaikutus otettiin huomioon (8).

Nämä tulokset osoittavat, että vakavasti sairaat mielenterveyspotilaat tarvitsevat suunterveytensä ylläpitämiseen nykyistä monipuolisempaa tukea. Yksilöllisempi tuki hyödyttäisi etenkin alle 35-vuotiaita, joilla hampaiden menetys olisi estettävissä täysin. Tuki voitaisiin mahdollisesti järjestää mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden, perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon välisenä yhteistyönä.

Koska huono suunterveys näyttää olevan yhteydessä häpeän kokemukseen ja tuen puutteeseen (4), tulee hoidon tavoitteet räätälöidä potilaan prioriteettien ja voimavarojen mukaan, jolloin hänellä on realistiset mahdollisuudet saavuttaa ne. Onkin ratkaisevan tärkeää selvittää, millaiset henkilön kyvyt ja voimavarat ovat ja kuinka tärkeä asia suunterveys hänelle itselleen on. Tästä syystä terveydenhuollon ammattilaisten – myös suun terveydenhuollon ammattilaisten, jotka hoitavat erityisen haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä – tulee saada koulutusta tällaisten ihmisten kohtaamiseen. Yksilöllisesti räätälöity tuki ja hoito saattaisivat antaa erityisesti nuorille henkilöille, jotka ovat joko sosiaalisesti haavoittuvia ja/tai kärsivät vaikeasta psyykkisestä sairaudesta, paremmat mahdollisuudet saavuttaa hyvä suunterveys.

Asunnottomien suunterveys

Asunnottomuus on maailmanlaajuinen ilmiö, johon vaikuttaa ja nivoutuu monia erilaisia syitä ja seurauksia sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla. Esimerkiksi psyykkinen sairaus voi olla joko asunnottomuuden syy tai sen seuraus. Ruotsissa on pohdittu, johtuuko psyykkisten sairauksien korkea esiintyvyys asunnottomilla siitä, että psykiatrista laitoshoitoa on vähennetty.

Globalisaation seurauksena myös työmarkkinoilla ja perherakenteessa on tapahtunut syvällekäyviä muutoksia, joiden seurauksena perinteiset sosiaaliset verkostot ovat heikentyneet (9). Nämä ja muut samanaikaiset muutokset vaikuttavat yksilötasolla kumulatiivisesti ja tekevät yhteiskunnasta horisontaalisen: yksilöt joko kuuluvat siihen tai jäävät sen ulkopuolelle, mikä voi johtaa asunnottomuuteen.

Asunnottomuutta ei kuitenkaan yleensä kuvata ilmiönä, joka liittyy työttömyyteen, asuntojen puutteeseen, sosiaaliseen erotteluun ja eriarvoisuuteen. Poliittisessa keskustelussa asunnottomuus esitetään yleensä pienenä ja ennen kaikkea marginaalisena ongelmana. Asunnottomat kuvataan erillisenä ryhmänä muutoin hyvin toimivan yhteiskunnan sisällä. Syrjäytymisen sosiaalipoliittiset ja rakenteelliset syyt kielletään tai niistä vaietaan, ja niiden sijaan keskitytään yksilöiden poikkeaviin ominaisuuksiin ja käyttäytymiseen. Samaan aikaan asuinalueet eriytyvät ja niiden väliset rajat tulevat hyvin selkeiksi. Tarvittaisiinkin julkista keskustelua siitä, pitäisikö myös asunnottomilla olla oikeus elää kunnollista elämää, johon kuuluvat työpaikka, asunto ja terveydenhuolto – myös suun terveydenhuolto. Yhteyden saaminen näihin potilaisiin on kuitenkin suuri haaste (10).

Asunnottomien suunterveysongelmat ovat aiemmin jääneet hammaslääketieteellisessä tutkimuksessa vähälle huomiolle, ja tieteellisiä tutkimuksia, jotka käsittelevät asunnottomien henkilöiden suunterveyttä Pohjoismaissa, on julkaistu vain muutama (11). Erityisen huolenpidon tarpeessa olevia potilaita – joihin myös asunnottomat kuuluvat – koskevien hammaslääketieteellisten tutkimusten määrä on kuitenkin kasvanut runsaasti kolmen viime vuosikymmenen aikana. Joka tapauksessa tutkimustietoa on edelleen aivan liian vähän, jotta ymmärtäisimme näiden ihmisten elämäntilanteita ja heidän kokemuksiaan suunterveydestä.

De Palma työryhmineen (12, 13) raportoi vuonna 2005 julkaistuissa tutkimuksissaan, että asunnottomien suunterveys Tukholmassa oli huonompi kuin aiemmat tutkimukset muissa maissa olivat osoittaneet. Asunnottomilla oli keskimäärin 18 hammasta, mikä on vähemmän kuin väestöllä keskimäärin (14). DMFT-indeksi oli 27,0 eli varsin korkea, ja seitsemällä niistä kahdeksasta tutkimuksen osallistujasta, jotka olivat kokonaan hampaattomia, ei ollut hammasproteeseja. Suun limakalvoilla esiintyi vakavia vaurioita, kuten hyperkeratoosia, valkoisia läiskiä ja yleistynyttä punoitusta. Vaikka asunnottomilla aikuisilla oli suhteellisen vähän hampaita jäljellä, heidän kiinnityskudostensa terveydentila oli parempi kuin suuhygienian perusteella olisi voinut olettaa. De Palma työryhmineen (15) korostaa, että suunniteltaessa asunnottomille tarkoitettua suun terveydenhoitoa on kliinisten tutkimustulosten ohella tärkeää huomioida näiden henkilöiden tunteet ja kokemukset, monistakin eri syistä. Asunnottomuuteen ajautuneella on suuri riski syrjäytyä pysyvästi. Asunnottomat raportoivat, että hampaat olivat heille tärkeät, ja suun terveydenhoidon he toivoivat ensisijaisesti parantavan pureskelukykyä ja kohentavan suun ulkonäköä. Useimpien tutkittavien terveys oli muutenkin heikentynyt, ja heillä esiintyi vakavia kroonisia sairauksia sekä monisairastavuutta. Valtaosa tutkittavista raportoi käyttävänsä päihteitä väärin, ja tutkimuksen osallistujien kuolleisuus oli selvästi suurempi kuin muun väestön.

Tanskalaisten asunnottomien suunterveyttä tutkinut Øzhayat työtovereineen (16) havaitsi, että tutkituilla oli muihin väestöryhmiin verrattuna selvästi huonompi suunterveyteen liittyvä elämänlaatu, kun asiaa selvitettiin OHIP-14-mittarilla. Ero näkyi myös ikäryhmittäisessä tarkastelussa. Asunnottomat raportoivat huonon suunterveyden aiheuttaneen vaivoja erityisesti seuraavilla osa-alueilla: kipu ja särky, jännittyneisyys, vaikeus rentoutua, syömisen vaikeudet, tyytymättömyys elämään ja toimintakyvyttömyys.Tutkimuksen johtopäätös oli, että asunnottomien suunterveyteen liittyvä elämänlaatu oli voimakkaasti heikentynyt, koska OHIP- 14-pistemäärät olivat tässä ryhmässä lähes kolme kertaa korkeammat verrattuna muuhun väestöön, jolla oli paljon puuttuvia hampaita ja irrotettavan hammasproteesin tarve. Toisessa tanskalaisessa tutkimuksessa (17), joka tarkasteli sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevia kansalaisia, OHIP-14-pistemäärät ja suunterveys olivat yhtä huonot kuin edellä mainituilla asunnottomilla. Lähes kaikilla oli hoitamatonta kariesta, ja melkein puolet tutkimukseen osallistuneista ei ollut käynyt hammaslääkärissä viiden vuoden sisällä. Räätälöidyn intervention jälkeen osallistujien OHIP- 14-pistemäärät kuitenkin paranivat samalle tasolle kuin muilla vastaavilla väestöryhmillä.

Päihteiden väärinkäyttäjien suunterveys

Päihteiden käyttöön liittyvät häiriöt (substance use disorder, SUD) tarkoittaa alkoholin tai muun päihteen käyttöä tavalla, joka johtaa päivittäisen elämänlaadun heikkenemiseen tai huomattavaan kärsimykseen tai vaivaan (18). Tutkimusten perusteella päihderiippuvaisilla on keskimääräistä todennäköisemmin kariesta, ientulehdusta ja parodontaalisairauksia (19).

Alkoholin suurkuluttajien osuus eurooppalaisesta, yli 14-vuotiaasta alkoholia käyttävästä väestöstä oli 42,6 % vuonna 2016 (20). Ruotsissa 12,9 %:lla miehistä ja 8,7 %:lla naisista alkoholinkäytön katsotaan olevan häiriötasoista (21). Tutkimukset osoittavat, että alkoholin suurkuluttajilla on keskimääräistä suurempi hammaseroosion kehittymisen ja parodontaalisairauksien riski sekä enemmän syöpyneitä hammaspintoja (22). Hammaseroosiota lukuun ottamatta suun sairauksien suuri esiintyvyys näyttää kuitenkin olevan yhteydessä sosiaalisen aseman heikkenemiseen eikä alkoholin väärinkäyttöön itsessään (23).

Kannabista käyttää 192 miljoonaa iältään 15–64-vuotiasta ihmistä maailmassa ja jopa 17 miljoonaa ihmistä Euroopassa. Tavallisimpia kannabiksen käyttäjillä havaittuja suunterveysvaikutuksia ovat kserostomia, valkoiset leesiot suun limakalvolla sekä keskimääräistä korkeampi DMF-indeksi (24, 25).

The World Drug Report 2018 -julkaisussa arvioitiin, että maailman 15–64-vuotiaasta väestöstä yhteensä 34,2 miljoonaa oli käyttänyt amfetamiinia ja/tai metamfetamiinia. Amfetamiini on keskushermostostimulantti ja näin ollen keskushermostolle haitallisempi kuin muut huumeet. Metamfetamiinin käytön tavallisimpia suuvaikutuksia on kserostomia, joka johtuu aineen keskushermostovaikutuksista. Metamfetamiinin käyttäjän leposylki myös sisältää runsaasti proteiinia. Aine tekee käyttäjän hyperaktiiviseksi, jolloin hän ei useinkaan tunne nälkää tai janoa; usein käyttäjät juovat veden sijasta virvoitusjuomia. Metamfetamiinin aiheuttama hampaiden narskuttelu, kserostomia, runsasproteiininen sylki ja lisääntynyt virvoitusjuomien kulutus kasvattavat karieksen riskiä. Lisäksi käyttäjät kärsivät usein vaikeasta parodontaalisairaudesta. Koska käyttäjillä esiintyvät suuvaikutukset ovat yleensä samantyyppisiä, niistä käytetään nimitystä “metasuu” (26, meth mouth), ks. kuva 2 «»2.

Toinen keskushermostoa stimuloiva huumausaine on khat. Khat-pensaan lehtiä käytetään päihteenä pureskelemalla niitä heti keräämisen jälkeen, koska nuoren kasvin tuoreet lehdet saavat aikaan samankaltaisia vaikutuksia kuin amfetamiini. Khatilla on sama rakenne kuin amfetamiinilla. Pohjoismaissa sitä käyttävät lähinnä Somaliasta ja Etiopiasta tulleet maahanmuuttajat. Khatia ei käytetä pelkästään sosiaalisissa tapahtumissa vaan myös monenlaisissa arjen tilanteissa. Khat ärsyttää suun kudoksia sekä kemiallisesti että mekaanisesti ja saattaa aiheuttaa pureskelualueelle tummaa pigmentaatiota sekä valkoisia leesioita. Se myös tekee käyttäjän janoiseksi, mikä saattaa lisätä karieksen riskiä, jos janoon juodaan tiheästi virvoitusjuomia tai sokeria sisältävää teetä. Lehtien pureskelu aiheuttaa hampaiden kulumista ja leukanivelongelmia, jotka ovat käyttäjillä tavallisia. Khatin haju on voimakas, ja lehdet värjäävät poskien sisäpinnan sekä kielen vihreäksi. Joskus myös hampaat värjäytyvät ruskeiksi. (27.)

Heroiini on opiaatti, jota voidaan polttaa, nuuskata tai ruiskuttaa suoneen. Se vaikuttaa keskushermoston opioidireseptoreihin. Tutkimusten perusteella heroiinin käyttäjien suunterveys on usein huono, ja karieksen ja parodontaalisairauksien esiintyvyys on tavallista suurempi. Heroiinilla on kuitenkin analgeettisia vaikutuksia, jotka peittävät hammassäryn ja hammashoitopelon. (19.)

Emme onnistuneet löytämään vertaisarvioiduista lehdistä yhtään tutkimusta, joka olisi tehty Pohjoismaissa viimeisten 25 vuoden aikana ja joka käsittelisi suunterveyden ja päihteiden väärinkäytön välistä yhteyttä tai päihderiippuvaisten suunterveyttä.¹

¹Toim. huom. aiheesta on julkaistu Suomen Hammaslääkärilehdessä kaksi artikkelia: Pöllänen M, Laine M. Päihteiden vaikutus hampaisiin ja niiden kiinnityskudoksiin. Suom Hammaslääkäril 2003; 7: 364–9 sekä Karjalainen S, Laine M. Mustat hampaat – poikkeuksellinen potilastapaus. Suom Hammaslääkäril 2012; 8: 22–5.

Vankien suunterveys

Kahdessa viimeaikaisessa Pohjoismaissa tehdyssä tutkimuksessa on kuvattu vankien suunterveyttä ja siihen liittyviä ongelmia. Ruotsalaisessa tutkimuksessa oli mukana vain miesvankeja, kun taas suomalaistutkimukseen osallistui sekä miehiä että naisia (28, 29).

Vangeilla on tyypillisesti useita epäterveellisiä tapoja, jotka vaikuttavat myös suunterveyteen, kuten päihteiden väärinkäyttöä. Systemaattisessa katsauksessa, johon oli sisällytetty tutkimustietoa kymmenen eri maan vangeista, päihteiden väärinkäytön todettiin olevan vangeilla hyvin yleistä (30). Ruotsalaisessa tutkimuksessa vangeille tehtiin kysely heidän saapuessaan vankilaan, ja tässä yhteydessä vangeista ilmoitti tupakoivansa 84 %, käyttävänsä huumeita 71 % ja juovansa liikaa alkoholia 13 %. Suomalaisista vangeista taas 88 % raportoi tupakoivansa päivittäin, 62 % käyttäneensä huumeita ja 33 % käyttäneensä alkoholia useammin kuin kerran viikossa ennen vankeusaikaa. Elämäntapansa vuoksi vangit joutuvat tavallista useammin onnettomuuksiin, ja hampaiden murtumat ja menetykset ovat tavallisia (31). Psyykkisestä sairaudesta tai oireilusta, kuten ahdistuksesta, masennuksesta tai unihäiriöistä, raportoi 51 % ruotsalaisista vangeista (28). Suomalaisista vangeista 87 %:lla oli käytössään jokin reseptilääke, ja 28 %:lla niitä oli neljä tai enemmän. Tavallisimmin nämä olivat antipsykoottisia lääkkeitä, unihäiriöihin määrättyjä lääkkeitä sekä kipulääkkeitä (29).

Molemmissa edellä mainituissa tutkimuksissa vankien suunterveys osoittautui heikommaksi kuin muulla väestöllä. Ruotsalaisista vangeista 95 %:lla oli parodontaalisairauden merkkejä; Suomessa kaikilla tutkimukseen osallistuneilla todettiin vähintäänkin ientulehdusta, ja 7 %:lla oli vaikeita parodontaaliongelmia. Ruotsalaisista vangeista 66 %:lla todettiin hoitoa vaativa kariesvaurio vähintään yhdessä hampaassa, ja suomalaisvangeista korjaavaa hoitoa vaativaa kariesta oli 81 %:lla. Suomalaistutkimuksessa selvitettiin myös eroosion ja leukanivelvaivojen (TMD) esiintyvyyttä. Osallistujista 90 %:lla ilmeni keskivaikeaa tai vaikeaa hampaiden erosiivista kulumista. Kliinisesti TMD oli diagnosoitavissa 60 %:lla vangeista, ja TMD-oireita ilmeni 84 %:lla (28, 29, 32, 33).

Hampaiden harjaustiheydessä oli suomalaisten ja ruotsalaisten vankien välillä huomattava ero (28, 29). Suomessa käytännössä kaikki raportoivat harjaavansa hampaansa päivittäin, mutta Ruotsissa näin ilmoitti tekevänsä ainoastaan 7 %. Ero saattaa johtua erilaisista tutkimusmenetelmistä sekä siitä, että ruotsalaisia vankeja tutkittiin vankilaan saapumisen yhteydessä, suomalaisia taas vankeuden aikana. Vangit käyttivät hammashoitopalveluja usein epäsäännöllisesti. Ruotsissa vain 13 % ja Suomessa 16 % ilmoitti käyvänsä hammaslääkärissä säännöllisissä tarkastuksissa. Ruotsalaisvangeista 15 % raportoi tarkastuskäyntiensä epäsäännöllisyyden johtuvan hammaslääkäripelosta, ja suomalaistutkimuksessa hammaslääkäripelon havaittiin olevan yhteydessä käyntien epäsäännöllisyyteen. Tarkastuskäyntien epäsäännöllisyyden ja hammaslääkäripelon yhteys on todettu myös väestötutkimuksissa (34–37).

Vankien suunterveyttä käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu useita tekijöitä, jotka voivat myötävaikuttaa huonoon suunterveyteen. Skotlantilaisten vankien joukossa äskettäin tehty tutkimus osoitti, miten monimutkaisia näiden tekijöiden väliset yhteydet saattavat olla (38). Tutkimuksessa masennuksen yhteys karieskokemukseen välittyi kahta rinnakkaista mutta toisistaan riippumatonta reittiä: huumeiden käytön ja hammashoitopelon kautta. Huumeidenkäyttö toimi pääreittinä ja hammashoitopelko toissijaisena reittinä masennuksen ja karieskokemuksen välillä. Näin ollen silloin, kun suunnitellaan uusia toimia vankien suunterveyden parantamiseksi, tarvitaan kokonaisvaltaisia lähestymistapoja, jotka huomioivat yhteyksien monimutkaisuuden – kuten sen, että monilla sairauksilla on yhteiset riskitekijät (39).

Tulevaisuudennäkymiä

Kansainväliset ja pohjoismaiset tulokset viittaavat siihen, että yhteiskunnan laidalla elävät kansalaiset kohtaavat monenlaisia suunterveyden ylläpitoon liittyviä esteitä. Osa esteistä liittyy yksilöihin itseensä, osa organisaatioihin ja osa yhteiskuntapolitiikkaan (40). Pohjoismaiset tutkimukset osoittavat myös, että lisää tietoa tarvitaan: tarvetta on sekä kuvaileville tutkimuksille että tutkimuksille, joissa seurataan erilaisten suunterveyden tukemiseen tähtäävien toimien tehoa näissä ihmisryhmissä. Myös yliopistojen tulisi sisällyttää syrjäytyneitä ihmisryhmiä koskevaa tutkimustietoa osaksi hammaslääketieteen perus- ja jatkokoulutusta. Aihe puuttuu lähes kaikista tohtorintutkintoa edeltävistä opetusohjelmista, vaikka nämä väestöryhmät kantavat kaikkein raskainta suusairaustaakkaa. Tarvittaisiin täydennyskoulutusta, joka keskittyisi syrjäytyneiden ihmisryhmien ymmärtämiseen, sekä kokonaisstrategia heidän suun terveydenhuoltonsa järjestämiseksi. Tämän strategian tulisi perustua kokemuksiin, jotka on saatu paikallistasolla toteutetuista suunterveyden edistämisohjelmista.

Kuten edellä on useaan kertaan todettu, tarvitaan suunterveyshankkeita, jotka on räätälöity näitä ihmisryhmiä varten ja heidän erityistarpeensa huomioiden. Joissakin Pohjoismaissa terveyslainsäädäntö takaa erityisiä suun terveyspalveluja haavoittuville ihmisryhmille, ensisijaisesti vaikeasta psyykkisestä sairaudesta kärsiville. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa maissa.

Kehitystä ohjaavat usein tieteellinen tutkimus ja dokumentaatio. Vuonna 2013 Tanskan parlamentti myönsi kolmivuotisen rahoituksen hankkeelle, jonka päämääränä oli parantaa haavoittuvassa asemassa olevien, alipalveltujen ihmisryhmien suun terveydenhuoltoa. Hankkeessa toteutettiin ja testattiin kuntatasolla juuri näille ryhmille suunnattuja, etsivään työhön perustuvia suun terveydenhoito-ohjelmia. Muun muassa Svendborgin ja Skiven kunnissa toteutetut ohjelmat arvioitiin erikseen (17). Ohjelmat perustuivat suun terveydenhuollon henkilöstön ja sosiaalityöntekijöiden väliseen yhteistyöhön, ja niiden onnistumisen mahdollisti motivoitunut henkilökunta, joka ymmärsi syrjäytyneiden potilaiden suun terveydenhuoltoon liittyviä tarpeita, sekä toimintaympäristö, joka oli tehty mahdollisimman helposti lähestyttäväksi, hyväksyväksi ja ennakkoluulottomaksi. Ohjelmaan osallistuneiden potilaiden OHIP-14-pisteet ennen interventiota ja sen jälkeen on esitetty taulukossa 1 «»3. Nämä tulokset yhdessä muista kunnista saatujen tulosten kanssa johtivat siihen, että keväällä 2020 Tanskan terveyslainsäädäntöön tehtiin lisäys, jonka perusteella Tanskan kunnat määrättiin tarjoamaan ilmaista suun terveydenhuoltoa syrjäytyneimmille kansalaisille.

Tämä esimerkki osoittaa, kuinka tärkeää suun terveydenhuollon ammattikuntien ja etenkin yliopistojen on priorisoida tätä tutkimuskenttää. Yhteiskunnan laidalla elävät kansalaisryhmät kantavat raskasta suusairaustaakkaa, joka vaikuttaa heidän elämäänsä merkittävästi.

Oral health in the margins of the community

Citizens living on the edge of communities tend to form groups that may be difficult to approach and define. Concurrent social problems – such as a need for complex support, homelessness or unstable housing, substance abuse, mental illness, previous and actual imprisonment, unemployment for a longer period, low education and immigrant status – are often present at the individual level. From a scientific perspective, research into oral health-related factors among socially marginalized and underserved groups of citizens, represent methodical challenges, which call for alternative qualitative approaches. From a public health perspective, studies from Nordic countries have identified several causes of poor oral health and barriers to oral care at the individual, the organizational and the policy level. Poor oral health and the lack of sufficient oral care services calls for tailored oral health promotion programs for these groups of vulnerable citizens that underlines and highlights the responsibility of the dental profession as a whole and in particular at universities to prioritize this field of research. From the epidemiological, as well as from the individual perspective, these are the citizens of our society who are most affected by oral disorders and whose lives are impacted the most by it .