Hammaspuutosten ja TMD-kivun yhteiskunnalliset vaikutukset

Hammaspuutokset

Hammaspuutosten vaikutuksia koskevissa tutkimuksissa on tultu siihen johtopäätökseen, että hampaiden puuttuminen heikentää usein elämänlaatua. Vaikutus on suuri erityisesti laajan hammaspuutoksen tai etuhampaiden puuttumisen kohdalla (2–4). Tärkeimmät haitat ovat ulkonäköön ja pureskeluun liittyviä ja ne muodostavat ongelman erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä (5). Eräissä tutkimuksissa onkin kuvattu itsetunnon ja sosiaalisen aseman menetystä hammaspuutosten seurauksena (3).

Hampaiden puuttumisen vaikutus on kuitenkin erittäin yksilöllinen (6). Esimerkiksi kuvan 1 «»2 potilas ei valittanut ulkonäöllistä haittaa, koska myös monilla hänen kollegoistaan oli huono suunterveys ja hän piti huonoja hampaita osana omaa identiteettiään “työntekijänä”. Useimmilla hammaspuutoksista kärsivillä potilailla näyttää olevan tietty raja, jonka jälkeen he eivät enää pidä hampaiden puuttumista hyväksyttävänä joko puuttuvien hampaiden määrän tai sijainnin vuoksi (4). Rajaarvo vaihtelee potilaittain, joten kliinikoiden on vaikea tietää, milloin hoito on tarpeen. Tutkimusten mukaan perinteiset kliiniset normit, kuten puuttuvien hampaiden lukumäärä ja sijainti, eivät aina ole parhaita indikaattoreita hoidon tarpeelle (6), vaan on otettava huomioon muitakin tekijöitä, kuten potilaan persoonallisuus (7).

Kirjallisuuden mukaan Skandinavian maiden kansalaisilla on nykyisin hyvä suunterveys. Hampaattomuus on harvinaisinta ja toimintakykyiset hampaistot (20 hammasta tai enemmän) yleisimpiä Euroopassa (8, 9). Kuitenkin joitakin Euroopan suurimmista suunterveyteen liittyvistä eriarvoisuuksista esiintyy Skandinaviaan kuuluvissa hyvinvointivaltioissa (8–10). Erityisesti Tanskassa eriarvoisuus on suurta ja jopa suurempaa kuin monissa muissa Euroopan maissa. Jopa Viron ja Slovenian kaltaisissa vähemmän vauraissa maissa eriarvoisuutta on vähemmän (8, 10).

Eriarvoisuus merkitsee sitä, että erityisesti sosiaalisesti heikossa asemassa olevilla kansalaisilla on huonon suunterveyden ja toimimattoman hampaiston riski. Valitettavasti tässä ryhmässä ilmenevän heikon suunterveyden on osoitettu vaikuttavan voimakkaasti heidän elämänlaatuunsa, olevan leimaavaa ja toimivan esteenä sosiaalisille suhteille, sosiaaliselle kuntoutukselle ja myös työllistymiselle (5,11). Kysymys kuuluu, onko hampaiston ja suun hoidosta hyötyä kansalaisen sosiaalisessa kuntoutuksessa.

Krooninen orofakiaalinen kipu

Krooninen kipu yleisesti ottaen on yleinen ja merkittävä terveysongelma, joka koskee vähintään viidennestä väestöstä (12). Se on nykyisin oma diagnoosinsa (13). Krooninen kipu johtaa henkilökohtaiseen kärsimykseen, heikentyneeseen terveyteen ja heikompaan elämänlaatuun (12). Siihen liittyy myös huomattavia yhteiskunnallisia kustannuksia, jotka johtuvat heikentyneestä työkyvystä ja runsaasta terveydenhuollon käytöstä. Ruotsin terveysteknologian arviointineuvosto on arvioinut, että kroonisen kivun aiheuttamat yhteiskunnalliset kokonaiskustannukset Ruotsissa ovat yli 80 miljardia Ruotsin kruunua vuodessa.

Orofakiaalinen eli kasvojen ja suun alueella esiintyvä kipu on kolmanneksi yleisin krooninen kiputila, ja TMDkipu on yleisin hampaistoon liittymätön orofakiaalinen kiputila (14). TMD on kattotermi, joka käsittää sekä kivun että toimintahäiriöt leukanivelessä (temporomandibular joint, TMJ), purentalihaksissa ja niihin liittyvissä rakenteissa. TMD-kipu on harvinaista lapsuusiässä; nuoruusiässä yleisyys kasvaa 8–10 %:iin ja aikuisväestössä esiintyvyydeksi raportoidaan 10–15 % (12, 14). Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että orofakiaalinen kipu on vahvasti alidiagnosoitu (15, 16). Tytöt ja naiset kärsivät poikia ja miehiä useammin TMD-kivusta. Orofakiaalinen kipu nuoruusiässä on lisäksi ennuste aikuisiässä esiintyvälle kivulle (17), mikä korostaa jo nuoruusiässä esiintyvän kroonisen kivun kehittymisen estämisen merkitystä. Orofacial Pain Prospective Evaluation and Risk Assessment (OPPERA) -hankkeen mukaan TMDkivun vuotuiseksi ilmaantuvuudeksi aikuisilla on arvioitu 3,5 % (18).

Kun selvitetään sosiaalisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten yhteyttä krooniseen TMD-kipuun, on huomioitava ilmiön kahtalaisuus. Voidaan olettaa, että esimerkiksi työttömyydellä, heikoilla sosioekonomisilla kyvyillä, huonolla yleisterveydellä ja vaikeuksilla osallistua yhteiskunnan toimintaan on vaikutusta TMD-kivun ilmenemiseen. Toisaalta krooninen kipu voi johtaa työpaikan menettämiseen, tulojen vähenemiseen ja sosiaalisen eristäytymisen lisääntymiseen. Useimmat tutkimukset ovat olleet tapaus-verrokkitutkimuksia, joiden avulla on mahdotonta selvittää, ovatko sosiaaliset tekijät TMD-kivun riskitekijä vai vaste pysyvään TMD-kipuun. Siksi on välttämätöntä käyttää vain prospektiivisia kohorttitutkimuksia tutkittaessa yhteiskunnallisten tekijöiden merkitystä TMD-kivun riskitekijöinä.

Vuonna 2007 Linda LeReschen työryhmä (19) julkaisi prospektiivisen pitkittäisen kohorttitutkimuksen, josLapset/ nuoret Aikuiset Riskitekijät Suuri riski Tytöt (19) Naiset (18) Korkeampi ikä välillä 18–44 v (18, 23) Afrikkalais-amerikkalaiset (18,23) Asumisaika Yhdysvalloissa (23) Pieni riski Vanhempien matala koulutustaso (19) Liitännäistekijät TMD-kipua lisääviä Maaseudulla sijaitsevat koulut (20) Isän koulutus alle 9 vuotta (20) Perheen taloudellisen tilanteen heikoksi arvioivat henkilöt (20) Perheen ulkopuolella asuvat henkilöt (20) > 50 % ilmainen lounas -ohjelmaan osallistuvista (52) Vanhempien korkea koulutustaso (21) Asuminen maaseudulla (53) Ruumiillisen työn tekijät (54) Naiset (23–25) Yksin asuminen (23) Alhaisempi taloudellinen asema (23) Ikä 20–50 v (24) Maahanmuuttajat (24) Heikompi elämänlaatu (OHIP-14) (24) Taulukko 1 «»3. TMD-kivun sosiodemografiset tekijät. sa pyrittiin tunnistamaan TMD-kivun riskitekijöitä nuorilla (taulukko 1 «»3). Analyyseissä huomioitiin muiden riskitekijöiden ohella sosiodemografisia tekijöitä, kuten sukupuoli, etninen tausta, vanhempien koulutustaso ja vanhempien siviilisääty. Monimuuttuja-analyysin perusteella tehtiin johtopäätös, että naissukupuoli ennusti TMD-kivun diagnoosia. Sitä vastoin vanhempien alhaiseen koulutustasoon liittyi pienempi riski TMD-kipudiagnoosille.

TMD-kivun suurempaa yleisyyttä lapsilla ja nuorilla näyttävät ennustavan opiskelu maaseudulla sijaitsevassa koulussa, isän alle 9 vuoden pituinen koulutus ja perheen heikko taloudellinen asema sekä lapsen tai nuoren asuminen erillään perheestä (taulukko 1 «»3) (20, 21).

Aikuisilla esiintyvän orofakiaalisen kivun väestöpohjaisista epidemiologisista tutkimuksista julkaistiin systemaattinen katsaus vuonna 2001. Katsaukseen sisällytetyissä tutkimuksissa huomioitiin perheen rakenteen, ammatin, koulutuksen ja taloudellisten resurssien yhteydet TMD:hen, mutta tulokset eivät ole olleet yhteneväisiä (22). Kirjoittajat toivoivat tutkimuksia riittävän kokoisilla aineistoilla, joissa yksilöitäisiin sosiodemografisia ja elämäntapaan liittyviä tekijöitä. He suosittelivat poikittaistutkimuksia ja prospektiivisia seurantatutkimuksia.

Vuonna 2011 julkaistiin OPPERA-tapaus- verrokkitutkimuksen ensimmäinen julkaisu, joka koski sosiodemografisten tekijöiden yhteyksiä krooniseen TMD-kipuun aikuisilla. Tämä tutkimus osoitti suuremman TMD-kivun riskin naisilla (23). Korkeampi ikä, elinikäinen asuminen Yhdysvalloissa ja vähäisempi itseilmoitettu tyytyväisyys taloudelliseen asemaan ennustivat suurempaa TMD-kivun ilmaantuvuutta. TMDkivun ilmaantuvuudessa ei yllättäen löytynyt eroa naisten ja miesten välillä.

Naissukupuolen on kuitenkin tutkimuksissa havaittu olevan TMD-kipuun liittyvä tekijä (taulukko 1) (24–26). Yekkalamin ym. 2014 (24) tutkimuksessa todettiin yksin asuminen ja heikompi taloudellinen asema TMD-kivun liitännäistekijöiksi. 20–50-vuotiailla henkilöillä oli suurempi itseilmoitetun TMDkivun riski (25). Tämä tutkimus osoitti myös huomattavan vaihtelun TMD-kivun esiintyvyydessä maahanmuuttajien keskuudessa, joissakin tapauksissa erittäin korkein luvuin. Maahanmuuttajuuden voidaan spekuloida olevan TMD-kivun riskitekijä. Maahanmuuttajien on selvitettävä tiensä vieraiden tapojen, sosiaalisten normien, kielen ja arvojen läpi, mikä saattaa johtaa yleisesti kohonneeseen kipuherkkyyteen. He voivat sosiaalisen tilanteensa takia lisäksi altistua krooniselle stressille, mikä saattaa vaikuttaa kykyyn kestää kipua. Tarvitaan lisätutkimuksia sen vahvistamiseksi, lisääkö maahanmuuttajuus TMD-kivun ja yleensäkin kivun riskiä.

TMD-kivun on moniulotteisessa lähestymistavassa raportoitu olevan yhteydessä suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun (OHRQoL), johon voivat vaikuttaa fyysiset ja psykologiset muuttujat sekä sosiaalinen toimintakyky ja hyvinvoinnin tunteen läsnäolo (27). Systemaattisessa katsauksessa TMDpotilaiden elämänlaadusta TMD-kivun havaittiin vaikuttavan negatiivisesti suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun (28). Korkeiden OHIP-pisteiden (Oral Health Impact Profile) on äskettäin havaittu olevan TMD-kipuun liittyvä tekijä aikuisilla (25, 29).

TMD-kivun suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun kohdistuvan vaikutuksen lisäksi kirjallisuudessa pohditaan muita seurauksia. Lasten ja nuorten kohdalla TMD-kivun sosiaaliset ja käyttäytymiseen liittyvät vaikutukset näkyvät lisääntyneenä kipulääkkeiden kulutuksena ja kotiin jäämisenä koulusta (30). TMD-kipu vaikuttaa myös sosiaaliseen ja tunne-elämään (31). Monet nuoret kertoivat väsymyksestä, aktiviteeteista ja ystävien kanssa seurustelusta luopumisesta sekä tulevaisuutta koskevista huolista. Tällaiset seuraukset vaikuttavat yksilöihin, heidän kehitykseensä ja koulutukseensa, mutta myös perheen tilanteeseen ja yhteiskunnalle syntyviin kustannuksiin.

Psykososiaalisessa viitekehyksessä kivun vaikutukset ovat monimutkaisia ja monitekijäisiä ja niihin liittyy sensorinen osatekijä. Biopsykologinen malli kuvaa, miten krooninen kipu vaikuttaa potilaisiin kolmella eri tasolla: biologisella, psykologisella ja sosiaalisella. Esimerkkejä biologisen tason vaikutuksista ovat muutokset aisti- ja autonomisissa toiminnoissa sekä kivun leviäminen. Psykologisella tasolla krooninen kipu aiheuttaa usein masennusta ja ahdistusta, unihäiriöitä ja kognitiivisen suorituskyvyn heikkenemistä (32–34). Monille potilaille pahimpia seurauksia ovat sosiaalisella tasolla koetut: sosiaalinen eristyminen perheestä ja ystävistä, sairauslomat ja taloudelliset ongelmat (35) sekä affektiiviset ja kognitiiviset osatekijät.

Proteettinen purennan kuntoutus

Sosiaalisesti heikossa asemassa oleville kansalaisille on tunnusomaista ongelmien suuri määrä ja monimutkaisuus. He muodostavat erittäin epähomogeenisen ryhmän, jonka tarkka määritteleminen on vaikeaa. Heidän integroimisekseen takaisin yhteiskuntaan tarvitaan kokonaisvaltaista, johdonmukaista ja koordinoitua kuntoutussuunnitelmaa (36, 37). Suun ja purennan kuntoutus voisi olla tässä erittäin tärkeässä roolissa, ja sen tulisi olla osa keinovalikoimaa laadittaessa suunnitelmaa yksittäistä kansalaista varten.

Vaikka erilaisten proteesien kyvystä parantaa elämänlaatua ei juurikaan ole todisteita, hampaiston ja suun kuntoutuksella katsotaan yleisesti olevan myönteinen vaikutus (38). Irrotettavien proteesien käyttö voi kuitenkin heikentää vaikutusta, sillä niihin liittyy sopeutumisongelmia ja epämukavuuden tunnetta (39) sekä kielteistä näkemystä omasta sosiaalisesta tilanteesta (3, 40). Implanteilla ja kiinteillä hammasproteeseilla saavutetaan sama tulos ja ne ovat usein hyvä (41), joskin kalliimpi ratkaisu. Proteettisen kuntoutuksen tavoite riippuu monista tekijöistä. Voitaisiin esimerkiksi väittää, että kiinteällä proteesilla tehtävä kuntoutus ei ole realistista tai edes toivottavaa sosiaalisesti heikoimmassa asemassa oleville henkilöille, esimerkiksi kodittomille. Suhteellisen yksinkertaisen purennan kuntoutuksen, jossa käytetään täytteitä ja irrotettavia akryyliproteeseja, on osoitettu voivan parantaa näiden kansalaisten elämänlaatua (42). Kuvassa 2 «»4 on esimerkki asunnottomasta henkilöstä, jolle on tehty proteesi. Ennen hoitoa tämä henkilö kertoi, että hänellä oli puuttuvien hampaiden takia heikko itsetunto. Hän arveli työnhaun voivan olla helpompaa, jos puuttuvat hampaat korvataan. Hoidon jälkeen hän oli erittäin tyytyväinen esteettiseen tulokseen, ja hänen itsetuntonsa kohosi, mikä johti työllistymiseen.

Hampaiston ja suun hoidolla on paitsi vaikutusta potilaiden elämänlaatuun, mahdollisesti myös yhteiskunnallisia hyötyjä. Tällaisia voisivat olla työllisyyden paraneminen ja vähäisempi terveydenhuoltojärjestelmän käyttö, mikä johtaisi yhteiskunnallisiin säästöihin. Hampaiston ja suun hoidon vaikutuksesta työllisyyteen on toteutettu vain vähän tutkimuksia, eikä sen vaikutusta terveydenhuoltojärjestelmän käyttöön ole selvitetty. Työllisyyteen kohdistuvissa tutkimuksissa on usein metodologisia puutteita, kuten verrokkiryhmän puute, valintaharha sekä hampaiden ja suun hoitoon ja työllisyyteen liittyvien muuttujien kyseenalainen koodaus. Tulokset ovat lisäksi ristiriitaisia, vaikka suurin osa tutkimuksista viittaa siihen, että suun hoidolla on myönteisiä vaikutuksia työllistymiseen (43–45). Eräässä tanskalaisessa projektissa tutkittiin yleisemmällä tasolla sosiaalista kuntoutusta, johon sisältyi hampaiston ja suun hoito, ja siinä todettiin hoidon ajoituksen olevan keskeistä. Hoito tulisi tehdä muiden perustarpeiden, kuten asumisen ja talouden, ollessa kunnossa ja kansalaisen suuntautuessa työmarkkinoille (44). Hampaiston ja suun hoidon tai puuttuvien hampaiden korvaamisen merkitys työllisyyteen ja terveydenhuoltojärjestelmien käyttöön sekä lähestymistavan kustannustehokkuus vaativat kuitenkin tarkennusta.

Suurin ongelma sosiaalisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden hammashoidossa on heidän saamisensa suun terveydenhuollon piiriin. Skandinavian maissa esteen muodostavat hammashoidosta perittävät maksut. Tanskassa on toteutettu kaksi erilaista toimintatapaa tämän ratkaisemiseksi. Vuodesta 2013 kuntien hallinnoima järjestelmä on toiminut sen varmistamiseksi, että sosiaalisesti heikossa asemassa olevat kansalaiset voivat hakea taloudellista tukea hammashoitoon. Valitettavasti järjestelmä ei ole ollut menestys: vuonna 2017 vain 14 % tukea hakeneista kansalaisista sai sitä (46). Toisaalta on menestyksekkäästi perustettu useita vapaaehtoisia klinikoita, jotka tarjoavat maksutonta hammashoitoa sosiaalisesti heikoimmassa asemassa oleville ihmisille (42).

Vaikka hoidot olisivat tuettuja tai ilmaisia, heikoimmassa asemassa olevilla kansalaisilla ei usein ole kykenevyyttä hakeutua hammashoitoon. Jotta sosiaalisesti heikossa asemassa olevat kansalaiset saadaan hoidon piiriin, heidän tavoittamisellaan on suuri merkitys (47). Lisäksi tulee huomioida, että sovittujen hammaslääkärikäyntien noudattaminen ja useiden hakemuslomakkeiden täyttäminen saattaa olla haasteellista, kun henkilöllä on useita päällekkäisiä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Yksityinen hammashoitojärjestelmä onkin erityisen haastava sosiaalisesti heikossa asemassa oleville. Vastineena tähän Tanskan hallituksen talousarviossa vuodelle 2020 osoitettiin 40–60 miljoonan Tanskan kruunun suuruinen varaus sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten maksuttomaan hammashoitoon kunnissa (48). On selvää, että tämän uuden lähestymistavan vaikutuksia tulee tutkia.

TMD-kivun hoito

Kaikilla yksilöillä on oikeus tasavertaiseen hoitoon iästä, sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta, sosiaalietuuksista ja etnisestä taustasta riippumatta. Resurssit, etuudet, normit ja arvot palvelujen järjestämisessä ovat kuitenkin edelleen epäreiluja. Nämä eriarvoisuustekijät vahingoittavat miljoonien kroonisesta kivusta kärsivien, erityisesti tyttöjen ja naisten, terveyttä. Tytöt ilmoittavat jo murrosiässä enemmän kiputiloja kuin pojat, ja kipu on edelleen aikuisiässä yleisempää naisilla kuin miehillä. Lisäksi naisilla ja miehillä on terveyteen liittyvien normien ja arvojen takia erilaiset odotukset ja kokemukset hoidosta, mikä vaikeuttaa terveyttä edistävän käyttäytymisen suunnittelemista. Kivun yleisyys myös jakautuu epätasaisesti mitä tulee kulttuuriseen monimuotoisuuteen. TMDkivun vallitsevuuden on osoitettu olevan suurempi eteläisimmässä Ruotsissa asuvilla maahanmuuttajilla (25). Tämä ryhmä on huonossa asemassa, koska hoitoon hakeutuminen yleensä riippuu potilaan terveyttä koskevista tiedoista ja asenteista sekä kulttuurin vaikutuksesta. Lisäksi TMD-kivun hoidon maksullisuus Skandinavian maissa on este. Ruotsissa terveydenhuoltojärjestelmä antaa mahdollisuuden tutkia ja hoitaa kroonista TMD-kipua, joka ei liity hampaisiin. Monilla Ruotsin alueilla sääntöjä kuitenkin tulkitaan ja niitä sovelletaan eri tavalla, mikä aiheuttaa kustannuksiin liittyvää eriarvoisuutta maan eri alueilla.

TMD-kivun hoidon tavoitteena on vähentää kipua tai poistaa se, palauttaa leuan normaali toiminta ja elämänlaatu sekä vähentää tulevaa hoidon tarvetta. Tällaisen hoidon tulisi olla kustannustehokasta ja siihen voi sisältyä käyttäytymishoitoa, fysioterapiaa, erilaisia apuvälineitä ja lääkehoitoa. Vaikka useat ammattiryhmät kohtaavat orofakiaalisesta kivusta kärsiviä potilaita, näiden potilaiden hoidosta vastaavat useimmiten yleishammaslääkärit. Hammaslääkärit ovat usein epävarmoja näitä potilaita diagnosoidessaan (49), ja orofakiaalinen kipu onkin vakavasti alidiagnosoitu ja alihoidettu (15, 16, 50). Meta-analyysissä arvioidaan hoidon tarpeen olevan TMD-oireita raportoivilla aikuisilla noin 16 %, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin TMD-kivun yleisyys aikuisilla (51).

Monia erilaisia hoitoja on suositeltu erikseen tai yhdistelmänä. Useat tutkimukset osoittavat, että TMDpotilaiden tila paranee yhdistämällä noninvasiivisia hoitoja, kuten potilaan informoimista, omahoidon ohjausta, kognitiivisen käyttäytymisen muokkausta, fysioterapiaa, lääkehoitoa ja purentakiskohoitoa. Kansalliset hoitosuositukset toimivat päätöksentekijöiden tukena ja auttavat kohdistamaan voimavarat väestön tarpeiden mukaan siten, että niistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty (52). Ruotsin sosiaalihallitus perustaa hoitosuositusten laatimiseen liittyvät päätöksensä lääkintähuollon ja sosiaalipalvelujen aloilla ilmenevään ohjauksen ja neuvonnan tarpeeseen. Näissä ohjeissa annetaan suosituksia terveys-, lääkärinhoitoja sosiaalipalveluiden voimavarojen suuntaamisesta. Asteikolla korkealle sijoittuvat sairaudet ja interventiot ovat niitä, joihin tulisi suunnata enemmän voimavaroja, kun taas alemmas asteikolla sijoittuviin sairauksiin ja interventioihin tulisi investoida vähemmän tai ei lainkaan. Ruotsin hammaslääkärien oletetaan noudattavan kansallisia hoitosuosituksia tehdessään päätöksiä tiettyjen TMD-sairauksien hoidosta, ja tämän osa-alueen hoitosuositukset ovat kattavia ja hyvin kuvattuja.

Johtopäätökset

Hammaspuutoksilla ja TMD-kivulla voi olla haitallinen vaikutus ihmisen elämään ja ne voivat johtaa yksilöllisiin sosiaalisiin haasteisiin, joilla puolestaan voi olla kielteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan. Epätasa-arvo etenkin hammaspuutoksiin liittyen, mutta myös orofakiaalisen kivun hoidossa, on ilmeistä sosiaalisesti heikossa asemassa olevilla ihmisillä. Hampaiston ja suun hoito sekä puuttuvien hampaiden korvaaminen voi parantaa hammaspuutoksista tai TMD-kivusta kärsivien potilaiden elämänlaatua. Heikossa asemassa olevan väestön hammashoidolle on kuitenkin useita esteitä, eikä hoidon mahdollisista myönteisistä yhteiskunnallisia seurauksista ole vielä tarpeeksi tietoa.

Social and societal implications of tooth loss, TMD pain and rehabilitation hereof

Poor oral health, as in the case of tooth loss and temporomandibular disorder (TMD) pain, can have a great impact on a person’s quality of life and social relations. These individual consequences can in turn be important for society, as poor oral health can lead to general health issues, higher costs in the health care system, more absence from work, and unemployment. Inequality is a major challenge in relation to tooth loss and socially vulnerable citizens more often present a non-functional dentition. For TMD pain, inequality in relation to socioeconomic position is less pronounced and the main issue is, instead, a predominant female prevalence. In socially vulnerable persons, relatively noninvasive and simple prosthetic rehabilitation can be a good treatment option and there is some indication that oral rehabilitation can help in the social rehabilitation of these citizens. For TMD pain, non-invasive treatments such as patient education, self-care, cognitive behavioural modification, stretching, and occlusal appliances are recommended.