Suomen Hammaslääkärilehti

Terveydenhuolto hammaslääketieteen opetuksessa Pohjoismaissa

Suomen Hammaslääkärilehti
2021;8(28):48-54
Jorma Virtanen, Maryam Salehi ja Kristin Klock

Dental Public Health Education in the Nordic Countries

Käynyt läpi vertaisarvioinnin. Hyväksytty julkaistavaksi 13.5.2020.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten terveydenhuoltoa opetetaan pohjoismaisissa hammaslääketieteen tutkinto-ohjelmissa ja miten tämä opetus vertautuu eurooppalaiseen standardiin.

Tutkimus toteutettiin poikittaistutkimuksena keväällä 2020, ja siinä hyödynnettiin European Association for Dental Public Health (EADPH) -järjestön erityistyöryhmän laatimaa kyselyä. Nimettömät kyselyt lähetettiin sähköisesti Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa toimivien hammaslääketieteen laitosten dekaaneille tai laitosjohtajille. Tarvittaessa lähetettiin muistutus. Tuloksia verrattiin vastaaviin eurooppalaisiin tuloksiin.

Yhteensä 86 % (12/14) laitoksista vastasi kyselyyn. Suurin osa (9/12) vastaajista raportoi, että laitoksella on erityinen osasto tai yksikkö suun terveydenhuollon opetusta varten. Tämän opetuksen laajuus vaihteli 3 ja 25 ECTSpisteen välillä; keskiarvo oli 10 pistettä. Opetettavista teemoista ‘terveydenhuollon tasa-arvoisuus’ (92 % vs. 68 %) sekä ‘korvaus- ja maksujärjestelmät’ (92 % vs. 62 %) oli Pohjoismaissa hyvin huomioitu verrattuna eurooppalaiseen keskitasoon, toisin kuin ‘kansanterveydellinen toiminta ja taidot’ (58 % vs. 89 %).

Voidaan todeta, että Pohjoismaissa terveydenhuollon opetus on yleisesti ottaen eurooppalaisella tasolla, joskaan ei kaikkien opetusteemojen osalta. Maiden ja oppilaitosten välillä esiintyy suurta vaihtelua.

Eurooppalainen hammaslääkärien koulutusjärjestö ADEE (European Association for Dental Education) julkaisi vuonna 2005 toimintaohjeen, jossa määriteltiin ammattiin valmistuville eurooppalaisille hammaslääkäreille osaamistavoitteet ja pätevyysvaatimukset. Tämän ”Profile and competences for the European dentist” -ohjeen (1, 2) perustavoite oli edistää hammaslääketieteellisen opetuksen yhdenmukaisuutta ja harmonisoida eurooppalaisten hammaslääkärikoulutusten opetussuunnitelmia. Ohjeistuksen päivitetty versio ”The Graduating European Dentist” tarjosi myöhemmin uuden lähestymistavan, jossa peilataan parhaita akateemisia käytäntöjä eurooppalaisessa hammaslääketieteen opetuksessa (3). Uusi versio on suunnattu sekä hammaslääkäreille että muille suun terveydenhuollon ammattilaisille yli maantieteellisten rajojen. Eurooppalaisten hammaslääketieteen laitosten on suositeltavaa noudattaa näitä osaamistavoitteita ja pätevyysvaatimuksia, ottaen kuitenkin huomioon alueelliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Useimmat Euroopan maat ovatkin panneet ADEE:n ohjeet täytäntöön.

Euroopan terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa käsittelevän ”Health 2020” -ohjelman tavoitteena on tukea hallituksia ja yhteiskuntia toimenpiteissä, joilla parannetaan väestön terveyttä ja hyvinvointia, vähennetään terveyseroja ja vahvistetaan kansanterveyttä (4). Lisäksi ohjelma pyrkii siihen, että terveydenhuoltojärjestelmät olisivat oikeudenmukaisia, kestäviä ja korkealaatuisia. Terveyspolitiikassa korostetaan esimerkiksi terveydenhuollon eriarvoisuuden vähentämistä, johtajuuden parantamista sekä koulutuksen ja terveydenhuoltojärjestelmien painopistealueiden yhdenmukaistamista. Nämä aiheet kuuluvat hammaslääketieteessä yleensä terveydenhuollon oppialan piiriin.

Alkuperäinen “Profile and competences” -ohje sisälsi seitsemän aihealuetta (2), mutta päivitetyssä versiossa määrä supistui neljään, jotta ohje olisi opettajille selkeämpi ja helppokäyttöisempi (3). Uudet aihealueet ovat seuraavat: ammattitaito, turvallinen ja tehokas kliininen käytäntö, potilaskeskeinen hoito ja hammaslääketiede yhteiskunnassa. Aihealueet kattavat terveydenhuollon opetuksen ydinelementit (5).

Yleiseurooppalainen asiantuntijajärjestö EADPH (European Association for Dental Public Health; www.eadph. org) on kansainvälinen ja riippumaton tiedepohjainen foorumi ammattilaisille, jotka ovat kiinnostuneita erityisesti terveydenhuollosta ja sosiaalihammaslääketieteestä. EADPH:n tavoitteena on edistää suun terveydenhuoltoa. Järjestön mukaan suun terveydenhuolto kattaa kaikki ne tieteelliset ja kliiniset pyrkimykset, joiden avulla yhteiskunta järjestelmällisesti ehkäisee suun sairauksia, edistää suunterveyttä ja parantaa elämänlaatua.

EADPH järjestää vuosittain konferensseja, ja sillä on useita erityistyöryhmiä. Yksi niistä on suun terveydenhuollon koulutuksen työryhmä. Se kokoontuu vuosittain selvittämään terveydenhuoltoon liittyvän osaamisen, koulutuksen ja harjoittelun tilannetta. Ryhmä on myös toteuttanut kyselytutkimuksen nykyisten opetuskäytäntöjen selvittämiseksi ja perusopetusohjelmaa koskevan tiedon jakamiseksi eurooppalaisten yliopistojen hammaslääketieteen laitoksilla (5). Eurooppalainen kysely perustui olemassa olevaan ammatilliseen ja akateemiseen kirjallisuuteen sekä työryhmän käymiin keskusteluihin.

Tutkimuksessa määritettiin terveydenhuollon opetukselle hammaslääketieteen koulutuksessa seuraavat keskeiset osa-alueet:

  • kansanterveystieteen filosofia ja lähestymistapa
  • väestön demografia ja terveys
  • terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy
  • terveydenhuollon järjestelmät
  • suun terveydenhuollon ammattikunnat
  • terveydenhuollon suunnittelu.

Terveydenhuollon tai sosiaalihammaslääketieteen opetus sisältyi kaikkien hammaslääketiedettä opettavien oppilaitosten opetussuunnitelmiin, ja kaksi kolmasosaa niistä ilmoitti, että niillä on erityinen terveydenhuollon osasto. Terveydenhuollon opetusta kuitenkin antoi monialainen henkilöstö, johon kuului eri alojen asiantuntijoita. Eurooppalaisen kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että tietoisuutta terveydenhuollon erikoisalasta on tarpeen lisätä ja että alaa tulisi priorisoida yhteisvoimin (5).

Pohjoismailla on keskenään samanlainen sosiaalipolitiikka, huomattavan suuri julkinen terveydenhuoltosektori sekä samankaltaiset suun terveydenhuollon palvelumallit. Viime vuosikymmenten aikana pohjoismaisten hammaslääketieteen laitosten terveydenhuollon opetuksessa on kuitenkin tapahtunut merkittäviä muutoksia, sillä karieksen yleinen väheneminen ja parantunut hoitoonpääsy ovat johtaneet siihen, että opetuksen painopiste on siirtynyt muille hammaslääketieteen aloille.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nykyistä terveydenhuollon opetusta ja opetussuunnitelmien sisältöä pohjoismaisissa hammaslääketieteen opetusohjelmissa. Lisäksi tavoitteenamme oli verrata pohjoismaista opetusta eurooppalaiseen standardiin.

Menetelmät

Tämä poikittaistutkimus toteutettiin osana pohjoismaisten hammaslääkärilehtien teemaartikkeliprojektia. Tutkimus oli jatkoa EADPH:n terveydenhuollon koulutuksen erityistyöryhmän tekemälle kyselytutkimukselle. Anonyymi ja vapaaehtoinen tutkimus tehtiin Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa keväällä 2020.

Kysely

Hyödynsimme tutkimuksessamme EADPH:n erityistyöryhmän kyselylomaketta (5). Alkuperäinen eurooppalainen kysely perustui aiheesta tehtyihin tutkimuksiin ja ohjeasiakirjoihin, mukaan lukien ADEE:n “Profile and competences for the European dentist” (2), sekä erityistyöryhmän omaan työhön. Kysely oli suunniteltu kattamaan terveydenhuollon alaan kuuluvat aihealueet, ja niitä tarkasteltiin väestöterveyden näkökulmasta. Eurooppalainen tutkimus toteutettiin EADPH:n ja ADEE:n yhteistyönä, ja se lähetettiin kaikille hammaslääketieteen perusopetusta antaville oppilaitoksille Euroopassa (5). Tutkimukseen osallistui 124 hammaslääketieteen opetusta antavaa oppilaitosta eri puolilta Eurooppaa, myös Pohjoismaista. Johdanto eurooppalaiseen kyselyyn sekä kyselylomake on julkaistu EADPH:n verkkosivuilla osoitteessa https://www.eadph.org/ course/dental-public-health-education.

Pohjoismaisessa kyselyssä selvitettiin terveydenhuollon opetuksen laajuutta kuudella eri aihealueella, jotka tällä hetkellä sisältyvät opetusohjelmiin (taulukko 1 «»1). Eurooppalainen tutkimus keskittyi hammaslääkärin perustutkintoon, mutta me lisäsimme kyselylomakkeeseemme hammaslääkärien jatkokoulutukseen sekä suuhygienistikoulutukseen liittyviä kysymyksiä. Kysely selvitti myös terveydenhuollon opetuksen käytäntöjä. Pohjoismainen kysely sisälsi kolme osiota: ensimmäinen käsitteli opetusta antavaa oppilaitosta tai yksikköä, toinen opetuskäytäntöjä ja kolmas kurssien sisältöjä. Kyselyssä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä, ja siinä kysyttiin seuraavia asioita:

  • maa
  • valmistuvien opiskelijoiden lukumäärä vuositasolla
  • vuosikurssit, joilla terveydenhuollon aihealueita opetetaan
  • ECTS-järjestelmän mukaiset opintopisteet
  • pääasiallinen terveydenhuollon opetusta antava osasto/yksikkö
  • opetuksen ydinsisältö kuudella johdannossa mainitulla aihealueella.

Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin suun terveydenhuollon opetusohjelma vastasi ADEE:n ohjeistusta ja kansallista terveydenhuollon ohjeistusta. Arvio tehtiin käyttäen 10 pisteen Likert-asteikkoa.

Kyselylomake laadittiin käyttäen SurveyXact-ohjelmaa (Rambøll Management Consulting, Tanska). Sovellusalusta keräsi vastaukset nimettöminä.

Kaikki pohjoismaiset hammaslääketieteen opetusta antavat oppilaitokset kutsuttiin osallistumaan tähän poikittaistutkimukseen. Kysely lähetettiin 14:ään hammaslääketieteen laitokseen helmi-maaliskuussa 2020. Kutsu- ja esittelykirje lähetettiin sähköpostitse yliopiston julkisilla verkkosivuilla nimetylle dekaanille tai laitoksen johtajalle. Samassa sähköpostissa oli kyselyyn johtava linkki, jonka kautta kyselyn pystyi täyttämään verkossa. Johdantokirjeessä suosittelimme, että kyselylomakkeen täyttää sellainen henkilökunnan jäsen, joka tuntee laitoksen nykyisen terveydenhuollon opetussuunnitelman. Kyselylomakkeen palauttaminen katsottiin suostumukseksi tietojen käyttöön. Niille laitoksille, jotka eivät olleet vastanneet kahden viikon kuluessa, lähetettiin muistutusviesti. Vastaukset vietiin Microsoft Exceliin (Microsoft Corporation, 2016) ja siirrettiin sitten sähköiseen mallipohjaan käyttäen IBM SPSS Statistics for Windows -versiota 25.0 (Armonk, NY, USA: IBM Corp.). Vastausten analyysissa hyödynnettiin yksinkertaisia frekvenssianalyysejä. Opetussuunnitelmien sisältöön liittyviä tuloksia verrattiin eurooppalaisen tutkimuksen vastaaviin havaintoihin (5). Tilastollisissa analyyseissä käytettiin khiin neliötestiä, ja merkitsevyystasoksi asetettiin < 0,05.

Tulokset

Kaikkiaan 86 % (12/14) pohjoismaisista hammaslääketieteen laitoksista vastasi kyselyyn. Vastaamatta jätti kaksi ruotsalaista laitosta. Pohjoismaiset hammaslääketieteen laitokset ovat melko pieniä. Valmistuvien opiskelijoiden määrä vaihteli niissä siten, että hammaslääkäreitä valmistui vuodessa 8–80, erikoishammaslääkäreitä 0–15 ja suuhygienistejä 0–60.

Terveydenhuoltoa opettavat yksiköt

Suurimmalla osalla hammaslääketiedettä opettavista laitoksista (9/12) oli kyselyn perusteella erityinen osasto tai yksikkö terveydenhuollon opetusta varten. Yleisimmin nämä osastot oli nimetty ”terveydenhuollon” tai ”sosiaalihammaslääketieteen” osastoiksi, mutta käytössä oli myös erilaisia nimiyhdistelmiä. Osastojen johtajat olivat tyypillisesti terveydenhuollon spesialisteja, ja seitsemän heistä oli professoreita. Laitokset raportoivat yleensä, että kyseiset osastot koordinoivat perustutkintoon kuuluvaa terveydenhuollon opetusta, mutta joillakin laitoksilla koordinointivastuu jaettiin useiden osastojen kesken.

Opetusta antoivat yleensä terveydenhuollon akateemiset asiantuntijat, mutta siihen osallistui myös muita spesialisteja ja asiantuntijoita. Eräästä oppilaitoksesta kerrottiin, että opetuksessa on mukana "useita hammaslääketieteen mutta myös muiden alojen spesialisteja: lainsäädäntö, poliisitoimi, yhteiskuntatieteet, filosofia ja niin edelleen".

Terveydenhuollon opetuksen laajuus ja toteutus

Hammaslääketieteen perustutkintoopiskelijoiden terveydenhuollon opetus toteutettiin eri tavoin. Neljässä oppilaitoksessa oppialan opetus oli pitkittäistä, kun taas joissakin laitoksissa terveydenhuoltoa opetettiin muiden oppialojen joukossa. Joissakin oppilaitoksissa käytettiin blokkiopetusta. Terveydenhuoltoa opetettiin opintojen eri vaiheissa: joissakin oppilaitoksissa opetusta annettiin vain yhtenä opiskeluvuonna, joissakin sitä oli koko opintojen ajan. Terveydenhuollon opetuksen laajuus vaihteli 3 ja 25 ECTS-opintopisteen välillä; keskiarvo oli 10 opintopistettä. Muodollinen arviointi (hyväksytty/hylätty), arvosanaperusteinen arviointi, tutkielmat, kurssityöt ja harjoitustehtävät olivat yleisimpiä arviointimenetelmiä, mutta myös muita arviointitapoja käytettiin.

Seitsemässä oppilaitoksessa järjestettiin erityisiä terveydenhuollon kursseja suuhygienisteille, ja kahdessa oppilaitoksessa oli tarjolla oppialan kursseja jatko-opiskelijoille tai työelämässä oleville hammaslääkäreille.

ADEE:n ohjeet ja kansallinen ohjeistus

Kuviossa 1 «»2 esitetään maittain vastaajien käsitys siitä, miten heidän laitostensa nykyinen terveydenhuollon opetusohjelma vastaa ADEE:n ohjeistusta ja kansallista terveydenhuollon ohjeistusta. Maakohtaiset keskiarvot vaihtelivat Likert-asteikolla välillä 5–9. Suomessa arvioitu yhtenevyys ADEE:n ohjeistuksen kanssa oli merkittävästi suurempi kuin yhtenevyys kansallisen ohjeistuksen kanssa.

Opetuksen ydinsisällöt

Taulukko 1 «»1 esittää, miten hyvin terveydenhuollon opetus eurooppalaisten ja pohjoismaisten hammaslääketieteen laitosten opetusohjelmissa kattaa oppialan kuusi tärkeintä osa-aluetta. Osaalueet löytyivät pohjoismaisista opetussuunnitelmista yleisesti ottaen yhtä hyvin kuin muualla Euroopassa, mutta aihealueet “väestön demografia ja terveys” sekä “terveydenhuollon järjestelmät” sisältyivät kaikkien pohjoismaisten hammaslääketieteen laitosten opetusohjelmiin.

Terveydenhuollon opetus eri aihealueilla Euroopan ja Pohjoismaiden hammaslääketieteen laitosten opetussuunnitelmissa on esitetty taulukossa 2 «»3. Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkiaan 32:ta pääaihealueisiin sisältyvää teemaa, ja niistä 20 löytyi pohjoismaisten hammaslääketieteen laitosten opetusohjelmista useammin eurooppalaiseen keskitasoon verrattuna. “Kansanterveystieteen filosofia ja lähestymistapa” -aihealueeseen sisältyvien teemojen prosenttiosuudet olivat kuitenkin Pohjoismaissa pienemmät eurooppalaisiin lukuihin verrattuna. Esimerkiksi ”kansanterveydellinen toiminta ja taidot” sisältyi Pohjoismaissa opetusohjelmiin merkitsevästi harvemmin kuin muualla Euroopassa (58 % vs. 89 %; p < 0,05). Myös teema ”suunterveyden edistämisen suunnittelu” sisältyi eurooppalaisiin opetussuunnitelmiin useammin kuin pohjoismaisiin.

Toisaalta "maailmanlaajuiset suunterveyden suuntaukset" ja "merkityksellinen terveyspolitiikka" sisältyivät useammin pohjoismaisiin kuin eurooppalaisiin opetussuunnitelmiin (92 % vs. 72 %; p < 0,05). Opetusteemojen “terveydenhuollon tasa-arvoisuus” (92 % vs. 68 %; p < 0,05) sekä “korvaus- ja maksujärjestelmät” (92 % vs. 62 %, p < 0,05) osalta erot olivat vielä suuremmat Pohjoismaiden hyväksi. Myös aihetta ”terveyspalveluiden muutokset” opetettiin 83 prosentissa pohjoismaisista oppilaitoksista, kun vastaava luku koko Euroopassa oli 56 prosenttia (p < 0,05).

Pohdinta

Tämä tutkimus antaa arvokasta tietoa terveydenhuollon opetuksen tarjonnasta Pohjoismaissa. Useimmilla pohjoismaisilla hammaslääketieteen laitoksilla on erityinen osasto tai yksikkö terveydenhuollon tai sosiaalihammaslääketieteen opetusta varten. Tulokset osoittavat, että terveydenhuollon opetus on Pohjoismaissa yleisesti ottaen eurooppalaista tasoa, joskaan ei kaikilla keskeisillä aihealueilla. Lisäksi maiden ja oppilaitosten välillä on suuria eroja terveydenhuollon opetuksen sisällön, laajuuden ja tarjonnan suhteen.

Hammaslääketieteen laitokset ja terveydenhuollon osastot

Pohjoismaisilta hammaslääketieteen laitoksilta valmistuvien opiskelijoiden määrä on melko pieni moniin muihin eurooppalaisiin yliopistoihin verrattuna. Euroopassa useimmat hammaslääketieteen laitokset ovat ADEE:n jäseniä (2), kun taas Pohjoismaissa kaikki laitokset ovat jäseniä. ADEE:n ”The Graduating European Dentist” -ohjeen tavoitteena on hienosäätää ja harmonisoida hammaslääketieteen perusopetuksen opetussuunnitelmia edelleen kaikkialla Euroopassa – ottaen kuitenkin samalla huomioon alueelliset, sosioekonomiset ja kulttuuriset erot (3).

Terveydenhuollon opetus

Terveydenhuollon opetuksen laajuus pohjoismaisissa hammaslääketieteen perustutkinnoissa on keskimäärin 10 ECTS-opintopistettä. ADEE:n hyväksymä hammaslääketieteen perustutkinto koostuu viisi vuotta kestävästä kokopäiväisestä koulutuksesta, jonka kokonaislaajuus on 300 ECTS-opintopistettä (6), joten todettua laajuutta ei voida pitää suurena. Kun lisäksi otetaan huomioon, että huomattava osa ADEE:n ohjeistuksesta (2, 3) käsittelee terveydenhuollon piiriin kuuluvia aiheita, voidaan kysyä, onko tämä laajuus riittävä standardien täyttämiseksi. Vaikka erot terveydenhuollon opetuksessa ovat Euroopassa suuria (5) verrattuna Pohjoismaiden sisällä havaittaviin eroihin, ilmeni myös pohjoismaisten opetussuunnitelmien välillä yllättäviä eroja. Eräässä oppilaitoksessa Suomessa terveydenhuollon opetusta annettiin kaikkien opintovuosien aikana yhteensä 25 ECTS-opintopisteen verran, kun taas eräässä toisessa oppilaitoksessa tarjottiin vain kolmen opintopisteen verran blokkiopetusta.

On luonnollista, että hammaslääkärikoulutuksessa kliiniset pätevyysvaatimukset ovat keskeisimmällä sijalla. Mutta jos valmistuville hammaslääkäreille ei tarjota pätevää ja yhtenäistä, väestönäkökulman huomioivaa terveydenhuollon opetusta, mistä suun terveydenhuollon ammattilaiset voisivat saada “kansanterveydellisen lähestymistapansa ja taitonsa”?

ECTS on Eurooppalaisen korkeakoulualueen (European Higher Education Area) työkalu opintojen ja kurssien sisältöjen läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden lisäämiseksi (7). ECTS-opintopisteet kuvaavat määriteltyjä oppimistuloksia ja niiden vaatimaa työmäärää. Pisteytys on keskeinen väline Bolognan prosessissa, jonka tarkoituksena on tehdä kansallisista koulutusjärjestelmistä kansainvälisesti vertailukelpoisempia.

Opetussuunnitelmia koskevia ohjeita on Euroopassa laadittu useilla hammaslääketieteen erikoisaloilla, mutta ei terveydenhuollossa tai sosiaalihammaslääketieteessä (3). Kaiken kaikkiaan terveydenhuollon opetukseen liittyviä tutkimuksia on julkaistu hyvin vähän. Eräässä tutkimuksessa arvioitiin kliinisen alan opiskelijoita, jotka suorittivat opintoihinsa kuuluvaa käytännön palvelua (8). Rizvin ja työtovereiden tutkimus (5) oli ensimmäinen, jossa terveydenhuollon opetusta kartoitettiin koko Euroopassa. Tutkimuksessa määritettiin kuusi terveydenhuollon opetuksen pääaihealuetta, joista jokainen sisältää useita alateemoja. Aihealueet on määritetty olemassa olevan kirjallisuuden, ohjeiden ja eurooppalaisten osallistujien yhteistyön pohjalta (Lontoo 2012, Malta 2013, Göteborg 2014). Sisällöt ovat samanlaiset kuin American Board of Dental Public Health (9) -yhteistyöelimen määrittämät ydinosaamisalueet.

Terveydenhuollon opetusohjelmat

ADEE:n jäseninä pohjoismaiset hammaslääketieteen laitokset noudattavat järjestön ohjeita ja suosituksia. Kyselyymme osallistuneet Suomen, Islannin ja Norjan edustajat kokivat omien opetussuunnitelmiensa ja ADEE:n ohjeiden vastaavan hyvin toisiaan.

Pohjoismaisissa oppilaitoksissa esimerkiksi aihealueen ”Terveydenhuollon tasa-arvoisuus” kattavuus oli hyvä (92 %), mikä kuvastaa pohjoismaista hyvinvointimallia ja politiikkaa, jossa painotetaan tasa-arvoa. Toisaalta aihealueita ”Kansanterveydellinen toiminta ja taidot” ja ”Suunterveyden edistämisen suunnittelu” opetettiin pohjoismaisissa oppilaitoksissa harvemmin kuin Euroopassa yleensä. On huomionarvoista, että nämä tärkeät terveydenhuollon aihealueet, jotka ovat pohjoismaisessa terveydenhuoltomallissa keskeisiä, eivät sisälly yhtä laajasti nykyisiin pohjoismaisiin opetussuunnitelmiin. Onko menestyksellinen työ karieksen vähentämiseksi aiheuttanut muutoksen suun terveydenhuollon ammattilaisten ja päättäjien ajattelutavassa? On ensiarvoisen tärkeää muistaa, että terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy ovat hyvän suunterveyden avaintekijöitä myös tulevaisuudessa.

Euroopan ”Health 2020” -politiikkaohjelmassa painotetaan väestönäkökulmaa, terveyserojen vähentämistä ja kansanterveyden vahvistamista. Hammaslääketieteessä terveydenhuollon erikoisala on erinomainen voimavara näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. ”Health 2020” -ohjelma korostaa myös tarvetta uudistaa terveydenhuollon ammattilaisten koulutusta ja valmennusta siten, että koulutuksen painopisteet vastaavat paremmin terveydenhuoltojärjestelmien painopisteitä. Koska Pohjoismailla on samankaltaiset terveydenhuoltojärjestelmät, aktiivinen yhteistyö maiden ja niissä toimivien hammaslääketieteen laitosten välillä on luonnollista. Vuosina 1953–2014 toiminut Nordic School of Public Health (NHV) kokosi yhteen ja koordinoi pohjoismaista kansanterveystiedettä ja siihen liittyvää koulutusta, mutta tällaista organisoitua yhteistyötoimijaa ei enää nykyään ole. Uudet aloitteet tällä alalla olisivatkin toivottavia, ja niistä hyötyisi myös hammaslääketieteellinen terveydenhuolto. Myös WHO painottaa, että moniammatillisen koulutuksen merkitys on keskeinen, jos halutaan valmistaa terveydenhuollon ammattilaiset vastaamaan paremmin paikallisiin terveyshaasteisiin ja -tarpeisiin (10).

Terveydenhuollon opetuksessa suositellaan, että hammaslääkäriopiskelijat suorittaisivat käytännön harjoittelunsa julkisissa hammashoitopalveluissa, koska näin opiskelijoiden kliininen kokemus ja tietoisuus palvelujen tarjoamisesta kehittyvät parhaiten (11, 12). Julkisessa terveydenhuollossa suoritettu käytännön palvelu auttaa opiskelijoita myös tuntemaan ja ymmärtämään paremmin terveyteen liittyviä sosiaalisia tekijöitä (11, 13) ja hammaslääkärien roolia yhteiskunnassa (12). Nykyistä parempi integraatio terveydenhuollon opetuksen ja terveyspalvelujärjestelmien välillä hyödyttäisi sekä hammaslääkärien ammattikuntaa että kaikkia sidosryhmiä.

Tämä tutkimus keskittyi terveydenhuollon opetuksen sisältöön ja rakenteeseen Pohjoismaissa, mutta ei käsitellyt esimerkiksi opetushenkilöstön määrää tai sitä, miten opiskelijat ottavat opetuksen vastaan. Lisätutkimukset ovat tarpeen, jotta terveydenhuollon opetuksen laatu voidaan varmistaa Pohjoismaissa tulevaisuudessa.

Johtopäätökset

Tutkimuksessa havaittiin, että terveydenhuollon opetus on pohjoismaisissa hammaslääketieteen tutkinto-ohjelmissa eurooppalaisella tasolla, joskaan ei kaikilla keskeisillä aihealueilla. Lisäksi maiden ja oppilaitosten välillä on suuria eroja. Lisähuomion kiinnittäminen terveydenhuollon opetukseen on tulevaisuudessa perusteltua etenkin siksi, että Pohjoismaissa on tekeillä merkittäviä terveydenhuollon uudistuksia.

Kiitokset

Tekijät haluavat kiittää professori Jennifer Gallagheria hänen avustaan EADPH:n erityistyöryhmän tekemän tutkimuksen osalta. Kiitämme myös kaikkia tähän pohjoismaiseen tutkimukseen vastanneita.

Dental Public Health Education in the Nordic Countries

The aim of this study was to explore Dental Public Health/ Community Dentistry education and curricula in the Nordic dental schools and compare these with the European standards.

A cross-sectional survey of the Nordic dental schools was conducted in spring 2020. We used the European Association for Dental Public Health (EADPH) Special Interest Group survey questionnaire in this study. The anonymous questionnaires were sent electronically to deans of the dental schools in Denmark, Finland, Iceland, Norway and Sweden. Reminders were sent to non-responders. The findings were compared with corresponding European ones.

In total, 86% (12/14) of the dental schools responded to the survey. Most of the dental schools (9/12) reported to have a dedicated department or unit for the teaching of DPH. The volume of DPH teaching ranged between 3 and 25 ECTS credits (mean: 10 credits). In the Nordic countries, subjects ‘Equity of care’ (92% vs 68%) and ‘Remuneration and payment systems’ (92% vs 62%) were well covered, but ‘Public Health approach and skills’ (58% vs 89%) was significantly below the European level.

The study found that DPH education in the Nordic countries is, in general, at a good European level, but not in all subject areas. A great variation between the countries and schools exists.

Jorma Virtanen1

Maryam Salehi2

Kristin Klock3

1 Professor, DDS, PhD, MScPH, Department of Clinical Dentistry, University of Bergen, Norway; Institute of Dentistry, University of Turku, Finland. Email: jorma.virtanen@uib.no 2 DDS, Department of Clinical Dentistry, University of Bergen, Norway. 3 Professor, DDS, PhD, Department of Clinical Dentistry, University of Bergen, Norway

Käännös: Ilkka Helander

Kirjallisuutta

  1. Plasschaert AJ, Holbrook WP, Delap E, Martinez C, Walmsley AD, Association for Dental Education in Europe. Profile and competences for the European dentist. Eur J Dent Educ 2005; 9(3): 98–107.
  2. Cowpe J, Plasschaert A, Harzer W, Vinkka-Puhakka H, Walmsley AD. Profile and competences for the graduating European dentist–- update 2009. Eur J Dent Educ 2010; 14(4): 193–202.
  3. Field JC, Walmsley AD, Paganelli C, McLoughlin J, Szep S, Kavadella A. The Graduating European Dentist: Contemporaneous Methods of Teaching, Learning and Assessment in Dental Undergraduate Education. Eur J Dent Educ 2017; 21 (Supp 1): 28–35.
  4. World Health Organization. Health 2020: The European policy for health and well-being. [http://www.euro.who.int/en/health-topics/ health-policy/health-2020-the-european-policyfor- health-and-well-being]. Haettu 4/2020.
  5. Rizvi N, Livny A, Chestnutt I, Virtanen J, Gallagher JE. Dental Public Health Education in Europe: a survey of European Dental Schools to determine current practice and inform a core undergraduate programme. Community Dent Health 2020; 37(4): 275–80.
  6. Plasschaert AJ, Lindh C, McLoughlin J, Manogue M, Murtomaa H, Nattestad A. ym. Curriculum structure and the European Credit Transfer System for European dental schools: part I. Eur J Dent Educ 2006; 10(3): 123–30.
  7. European Commission. European Credit Transfer and Accumulation System (ECTS). [https://ec.europa.eu/education/resources-andtools/ european-credit-transfer-and-accumulation- system-ects_en]. Haettu 4/2020.
  8. Holmes RD, Waterhouse PJ, Maguire A, Hind V, Lloyd J, Tabari D. ym. Developing an assessment in dental public health for clinical undergraduates attending a primary dental care outreach programme. Eur J Dent Educ 2011; 15(1): 19–25.
  9. Altman D, Mascarenhas AK. New competencies for the 21st century dental public health specialist. J Public Health Dent 2016; 76 (Supp 1): S18–28.
  10. World Health Organization. Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. [http://www.who.int/ hrh/resources/framework_action/en/]. Haettu 4/2020.
  11. Smith M, Lennon MA, Robinson PG. Students' clinical experience on outreach placements. Eur J Dent Educ 2010; 14(1): 7–11.
  12. Gallagher J, Field JC. The Graduating European Dentist—Domain IV: Dentistry in Society. Eur J Dent Educ 2017; 21 (Supp 1): 25–7.
  13. Nandakumar C, Robinson PG. Teaching dental public health to undergraduates using community profiles and patient case studies. Community Dent Health 2011; 28(1): 116–20.