Suomen Hammaslääkärilehti

Lasikuituverkon lisääminen sidosmuoviin voi parantaa braketin kiinnitystä kiilteeseen

Suomen Hammaslääkärilehti
2021;8(28):55-55
Erika Mäkinen

Väitöskirja tarkastettiin 7.5.2021 Turun yliopistossa.

Photoinitiated Curing of Orthodontic Adhesive Resin

Vastaväittäjä

Timo Peltomäki, professori

Itä-Suomen yliopisto

Kustos

Juha Varrela, professori emeritus

Turun yliopisto

Esitarkastajat

José Luis Gandia, professor

University of Valencia, Valencia, Espanja

James Tsoi, assistant professor

The University of Hong Kong, Hongkong

Ohjaajat

Juha Varrela, professori emeritus

Turun yliopisto

Pekka Vallittu, professori

Turun yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8375-9

Oikomishoidossa käytetyistä kiinnikkeistä 2–20 % irtoaa kesken hoidon, mistä aiheutuu huomattavia kustannuksia ja ylimääräisiä hoitokäyntejä. Oikomiskiinnikkeiden tulisikin kestää niihin kohdistuvat voimat. Ortodonttisten voimien lisäksi braketteja kuormittavat purentavoimat, ja myös esimerkiksi sitkeät ruuat saattavat aiheuttaa kiinnityksen pettämisen.

Braketit kiinnitetään hampaan kiillepintaan tavallisimmin valokovetteisella sidosmuovilla. Oikomishoidossa yleisimmin käytettyjen metallisten kiinnikkeiden ongelmana on, että materiaali ei läpäise valoa, mikä heikentää kiinnitysmuovin kovettumista. Aiempien tutkimusten perusteella braketin heikko kiinnittyminen hampaaseen on suoraan yhteydessä kiinnitysmuovin matalaan kovettumisasteeseen. Tämän lisäksi kovettumaton sidosmuovi on haitallista terveydelle. Brakettien optimaalisen sidoslujuuden löytäminen on tasapainottelua, sillä kiinnikkeiden tulisi toisaalta olla helposti irrotettavissa hoidon päättyessä.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin erilaisia keinoja parantaa kiinnikkeen alla olevan sidosmuovin kovettumista. Kiinnikkeiden pysyvyyden paraneminen sujuvoittaisi oikomishoidon kulkua ja ehkäisisi hoitojen pitkittymistä.

Tutkimuksessa todettiin, että muovin polymerisoitumisaste läpinäkyvien kiinnikkeiden alla vaihteli 48–52 %:n välillä, kun taas metallisten kiinnikkeiden alla se jäi 40 %:iin. Tutkimuksen perusteella sidosmuoviin lisätty lasikuituverkko kuitenkin parantaa muovin polymerisoitumisastetta merkittävästi, jopa noin 20 %. Lasikuituverkon lisääminen muoviin vaikuttaakin lupaavalta keinolta parantaa braketin pysyvyyttä hampaan kiillepinnalla. Lasikuituverkon käyttöä ei ole kuitenkaan vielä tutkittu kliinisesti, joten ennen laajempaa käyttöönottoa tarvitaan lisää tutkimuksia.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös, olisiko brakettien kiinnitystä mahdollista parantaa ohjaamalla kovettavaa valoa sidosmuoviin hampaan läpi. Ilmeni, että ohuet etuhampaat läpäisevät valoa hyvin, ja valokovettamalla hampaan läpi sidoslujuus ja muovin kovettumisaste olivat verrokkiryhmän tasolla. Valokovetus hampaan läpi soveltuu kuitenkin käytettäväksi vain etuhampaissa, sillä paksummat väli- ja poskihampaat eivät läpäise valoa riittävästi.

Metallisten kiinnikkeiden lisäksi oikomishoidossa käytetään läpikuultavia keraamisia ja muovisia kiinnikkeitä. Tutkimuksen perusteella läpikuultavat kiinnikkeet läpäisevät valoa hyvin, ja niitä sidostettaessa sidosmuovin polymerisoitumisaste on merkittävästi korkeampi, kun valokovetus tehdään suoraan kiinnikkeen läpi. Erityisesti keraamisten kiinnikkeiden kohdalla on muistettava, että braketti tulee hoidon loputtua irrottaa varovasti, jotta luja kiinnitys ei aiheuttaisi kiillevaurioita.

Väitökseen johtaneet tutkimukset tehtiin Turun yliopistossa.

ERIKA MÄKINEN
HLT
erheuu@utu.fi