Urheilusuorituksen vaikutus syljeneritykseen ja hammaseroosio

Hammaseroosio

Eroosiolla tarkoitetaan hampaan kovakudoksen menetystä, joka aiheutuu eimikrobiperäisten happojen vaikutuksesta. Hapot pehmentävät ja liuottavat kiillettä, ja kun tähän yhdistyy pureskelu tai esimerkiksi voimakas harjaus, on seurauksena hampaiden erosiivinen kuluminen. Hapot voivat olla peräisin joko elimistön sisältä, kuten mahahapot, tai ulkopuolelta, kuten virvoitusjuomat (5, 6). Kuntosalilla käyvistä nuorista, jotka harjoittelivat intensiivisesti vähintään kahdesti viikossa, 64 %:lla havaittiin eroosiovaurioita, kun taas vähän urheilevasta kontrolliryhmästä vain 20 %:lla oli hampaistossaan eroosion aiheuttamia muutoksia (7). Tutkimuksessa, jossa nuorten hampaistoista tehtyjä 3D-malleja tarkasteltiin käyttäen eroosion vakavuutta arvioivaa indeksiä (The Basic Erosive Wear Examination, BEWE), osoittautui, että nuorilla vakavimmat eroosiovauriot esiintyvät alakuutosissa (8). Tämä selittyy ainakin osin sillä, että kyseiset hampaat ovat puhjenneet suuhun aiemmin kuin esimerkiksi alaseiskat.

Eroosion ohella hampaiston kulumista aiheuttaa hampaiden yhteenpuremisesta ja hankaamisesta johtuva attritio sekä esimerkiksi voimakkaasta hampaiden harjauksesta johtuva abraasio. Hampaiden kuluminen onkin usein näiden syytekijöiden summa, ja esimerkiksi attritiosta aiheutuva kovakudoksen menetys altistaa hammasta myös eroosiovaurioiden syntymiselle. Hampaan kulumismuutosten erotusdiagnostiikka onkin ajoittain haastavaa, ja eri tekijöiden aiheuttamat vauriot voivat muistuttaa toisiaan (4).

Kariesvaurioiden syntyminen kiilteessä edellyttää, että plakkinesteen pH on 5,5–5,7. Hammaseroosiossa ei sen sijaan ole olemassa tiettyä kriittistä pH-arvoa, jonka jälkeen vaurioita alkaa syntyä. (9.) Liuoksen, esimerkiksi happaman appelsiinimehun, kyky aiheuttaa eroosiota riippuu paitsi sen pH:sta, myös muun muassa sen kalsium- ja fosfaatti-ionien konsentraatiosta. Vaikka juomalla tai ruoalla olisi todella alhainen pH, se ei automaattisesti aiheuta eroosiovaurioita, jos liuos on kalsiumionien suhteen ylikylläinen verrattuna hampaan pintaan. Esimerkiksi jogurtti, jonka pH on matala, ei aiheuta eroosiota, sillä se sisältää runsaasti kalsiumia ja fosfaattia (10). Virvoitusjuomien sisältämä sitruunahappo liuottaa hammaskudosta voimakkaasti, eikä näihin juomiin useinkaan ole lisätty kalsiumia, joten ne ovat erosiivisia (4). Virvoitusjuomien erosiivista vaikutusta selvittäneessä tutkimuksessa ilmeni, että mitä alhaisempi juoman pH on, sitä enemmän eroosiota se aiheuttaa. Toisaalta kalsiumia sisältävien virvoitusjuomien todettiin olevan vähemmän erosiivisia. (11.) Urheilujuomien kohdalla tulokset ovat olleet samansuuntaisia (12).

Sylki

Syljellä on useita tärkeitä tehtäviä: se esimerkiksi kostuttaa suuta ja suojelee hampaita sekä limakalvoja. Sylki toimii puskurina pH-muutoksia vastaan, ja syljen ansiosta hampaan pinnalla tapahtuu remineralisaatiota (13). Pehmentyneen kiilteen remineralisaation kannalta tärkeimmät tekijät ovat sylki ja fluori (6). Syljen pH:lla onkin todettu olevan merkitystä hampaan pinnan eroosiovaurioiden syntymisen kannalta. Syljen pH:n laskiessa sen puskurointikyky heikkenee, jolloin hampaan pinta on alttiimpi eroosiovaurioiden syntymiselle (10). Hölkkäämisen ja juoksemisen on todettu aiheuttavan syljen eritysnopeuden heikkenemistä urheilusuorituksen aikana (14). Hermoston toiminta vaikuttaa suuresti syljeneritykseen. Parasympaattisen hermoston vaikutuksesta erityisesti serööttisen syljen eritysnopeus kasvaa. Sympaattisen hermoston aktivaatio taas saa aikaan sen, että syljen koostumus muuttuu limaisemmaksi ja sitkeäksi (15, 16). Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuikin muun muassa syljen eritysnopeuteen, joka oletettavasti heikkenee urheilusuorituksen aikana sympatikotonuksen ollessa vallitsevana.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lajinomainen harjoittelu vaikuttaa jalkapalloilijoiden syljeneritykseen, sekä kartoittaa hampaiston eroosioon vaikuttavia tekijöitä urheilijoilla.

Aineisto ja menetelmät

Tutkittavat

Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Miesten Kakkosessa pelaavan jalkapallojoukkueen pelaajat (n = 17), jotka osallistuivat 1,5 tuntia kestävään jalkapalloharjoitukseen. Pelaajat olivat tutkimushetkellä iältään 17–32-vuotiaita, ja ryhmän keski-ikä oli 20,9 vuotta. Hampaiston intraoraalikuvaukseen osallistui osa pelaajista (n = 10); näiden pelaajien keski-ikä oli 22,4 vuotta. Tutkittavat yhtä lukuun ottamatta täyttivät strukturoidun esitietolomakkeen. Esitietolomakkeella selvitettiin tutkittavien iän lisäksi hammaslääkärissä käyntiä, hampaiden harjaustottumuksia ja urheilu- ja energiajuomien sekä nautintoaineiden käyttöä. Lisäksi kysyttiin säännöllisistä lääkityksistä (taulukko 1 «»1).

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tutkimuseettinen toimikunta antoi puoltavan lausunnon tutkimukselle (745/2018; 29.5.2018). Tutkittavat antoivat kirjallisen suostumuksensa tutkimukseen osallistumisesta ennen sen alkamista.

Tulokset

Esitietolomakkeen täytti 16 jalkapalloilijaa, ja heistä suurin osa kertoi harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä; vain yksi ilmoitti harjaavansa harvemmin kuin kerran päivässä. Hieman yli puolet tutkittavista kertoi käyvänsä säännöllisesti hammaslääkärin tutkimuksessa. Seitsemän tutkittavaa ilmoitti käyttävänsä joko urheilu- tai energiajuomia, ja neljä käytti molempia vähintään kerran viikossa. Viisi taas ei käyttänyt kumpaakaan näistä juomista. Kolme tutkittavaa käytti nuuskaa, mutta yksikään ei tupakoinut. Suurin osa tutkittavista (11/16) kertoi käyttävänsä alkoholia, mutta annosmäärät olivat hyvin pieniä (taulukko 1 «»1).

Sylki

Syljen eritysnopeudet pienenivät useimmilla jalkapalloilijoilla selvästi harjoituksen aikana. Tätä havaintoa tukevat myös tutkittavien subjektiiviset kokemukset siitä, että suu tuntui harjoituksen aikana kuivalta. Kuivuuden tunnetta helpotettiin juomalla vettä. Tutkittavat eivät nauttineet harjoituksen aikana muita juomia, vaikka juomavalikoimaa ei rajoitettu mitenkään.

Tutkittavilla syljen eritysnopeudet olivat ennen harjoitusta leposyljen osalta välillä 0,2–1,4 ml/min ja stimuloidun syljen osalta 1,2–3,6 ml/ min. Harjoituksen jälkeen vastaavat eritysnopeudet olivat leposyljessä 0,1– 0,6 ml/min ja stimuloidussa syljessä 0,4–2,4 ml/min. Leposyljen eritysnopeus pysyi samana kolmella urheilijalla ja pieneni kaikilla muilla; heikennys oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p = 0,001). Stimuloidun syljen eritysnopeus heikkeni kaikilla tutkittavilla, ja tämäkin muutos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p = 0,000). Harjoituksen jälkeen leposyljen eritysnopeus oli neljällä urheilijalla hyposalivaation rajalla eli 0,1 ml/min. Stimuloidun syljen eritysnopeus taas oli alle 0,7 ml/ min eli hyposalivaation rajalla kahdella tutkittavalla (13) (taulukko 2 «»2). Syljenerityksen normaaliarvot ovat leposyljessä 0,25–0,35 ml/min ja stimuloidussa syljessä 1,0–3,0 ml/min.

Myös syljen pH-arvot muuttuivat harjoituksen aikana. Ennen harjoitusta mitatut pH-arvot leposyljessä vaihtelivat välillä 7,0–7,6 ja stimuloidussa syljessä välillä 7,4–8,0 (kuva 1 «»3). Harjoituksen jälkeen leposyljen pH oli 7,4–7,8 ja stimuloidun syljen 7,6–8,0 (kuva 2 «»4). Leposyljen pH-arvo suureni 14 tutkittavalla, pysyi samana kahdella ja pieneni yhdellä. Stimuloidun syljen pH kohosi kahdeksalla tutkittavalla, pysyi samana kahdeksalla ja laski yhdellä. Leposyljen pH:n nousu oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p = 0,001), kun taas stimuloidun syljen osalta nousu ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,066). Terveillä yksilöillä syljen pH vaihtelee normaalisti välillä 6,0–7,5 (15). Stimuloidun syljen pH:n normaaliarvoksi on määritetty 7,3 (13).

Hampaiden erosiivinen kuluminen

Tutkittavilla havaittiin intraoraaliskannerilla tehdyssä kuvantamisessa paikoittain selvää erosiivista kulumista, ja BEWE-indeksit vaihtelivat välillä 2–15. Indeksien keskiarvo oli 6,6. Korkeimpia BEWE-indeksejä saaneet tutkittavat olivat joukon vanhimpia, ja he olivat myös urheilleet pidempään kuin nuoremmat. Näillä tutkittavilla syljen eritysnopeudet olivat normaalin rajoissa, joskin ryhmän keskiarvoon suhteutettuna matalammasta päästä. Kolmen jalkapalloilijan BEWE-indeksi oli 9 tai suurempi, ja he kaikki käyttivät urheilu- tai energiajuomia viikoittain tai päivittäin. Matalat BEWE-indeksit olivat yhteydessä suureen syljen eritysnopeuteen sekä korkeaan pH-arvoon, ja matalia lukemia saaneet tutkittavat olivat myös nuorempia kuin korkeita arvoja saaneet. Intraoraaliskannauksessa osa hampaiden pinnoista kuvautui monella tutkittavalla epätäydellisesti tai ei lainkaan, mutta BEWE-indeksit saatiin kuitenkin määritettyä jokaisesta sekstantista (kuva 3 «»5).

Pohdinta

Tutkimuksessamme syljen eritysnopeus ja pH muuttuivat jalkapalloharjoituksen aikana, ja hampaiston erosiivista kulumista esiintyi kaikilla tutkittavilla. Tämä kertoo siitä, että urheilijoilla suusairauksien riski on lisääntynyt.

Tutkimuksen tulosten perusteella urheilusuorituksella näyttäisi olevan selvä vaikutus syljenerityksen vähenemiseen ja täten myös suun puolustuskyvyn heikkenemiseen. Syljenerityksen vähentyessä syljen puskurointikyky heikkenee, ja hampaisto on tällöin alttiimpi esimerkiksi urheilujuomien sisältämien happojen aiheuttamalle eroosiolle. Tämä korostuu erityisesti kilpaurheilijoilla, joilla harjoitus- ja pelimäärät ovat suuria. Tutkimuksemme havainnot tukevat aiempien tutkimusten löydöksiä, jotka liittyvät syljen eritysnopeuteen sekä hampaiston vaurioihin urheilijoilla (3, 7).

Mielenkiintoinen havainto tässä tutkimuksessa oli, että syljen pH kohosi samaan aikaan, kun eritysnopeus heikkeni. Tämä voisi viitata siihen, että elimistö pyrkii kompensoimaan syljenerityksen vähenemistä nostamalla pH:ta, jotta puskurikapasiteetti säilyisi. Syljen eritysnopeuden ja pH:n muutoksen yhteydestä on tehty samankaltainen havainto aiemminkin (3), ja eritysnopeuden on havaittu heikentyvän urheilusuorituksen vaikutuksesta muissakin tutkimuksissa (14, 16). Toisaalta eräässä tutkimuksessa syljen eritysnopeus ja pH pysyivät lähes muuttumattomina, kun tutkittavat suorittivat 15 minuutin pituisen aerobisen harjoituksen kuntopyörällä (19). Tässä fyysinen rasitus oli kuitenkin paljon lyhytkestoisempi verrattuna meidän tutkimuksemme jalkapalloharjoitukseen. Toisaalta tutkimuksessa, jossa urheilijat juoksivat kaksi kertaa 10 minuuttia kahdella eri teholla, sekä syljen eritysnopeus että pH suurenivat (20). Nämä havainnot viittaavat siihen, että syljen eritysnopeus heikkenee vasta hieman pidempikestoisten urheilusuoritusten myötä. Pidempikestoisissa ja kovatehoisissa urheilusuorituksissa elimistöön ehtii usein syntyä ainakin lievä nestehukka, joka ilmenee muun muassa vähentyneenä syljenerityksenä. Myös harjoitusolosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka paljon elimistö menettää nestettä; meidän tutkimuksessamme jalkapalloharjoitukset pidettiin lähes helteisessä säässä.

Säännöllisen lääkityksen ja lääkkeiden runsaan käytön tiedetään aiheuttavan suun kuivuutta. Useiden lääkeryhmien, kuten antidepressanttien, diureettien, antipsykoottien ja antihistamiinien, on todettu vaikuttavan syljen koostumukseen ja vähentävän syljeneritystä (21). Meidän tutkimuksessamme vain yhdellä tutkittavalla oli säännöllinen lääkitys, eikä hänen syljen eritysnopeuksissaan havaittu mitään poikkeavaa. Aiemmissa tutkimuksissa useiden lääkeaineiden on todettu aiheuttavan hampaiden eroosiota (9). Myös alkoholin pitkäaikaisen käytön on havaittu olevan yhteydessä hampaiden erosiiviseen kulumiseen (22). Tässä tutkimuksessa korkeimmat BEWE-indeksit saaneet tutkittavat eivät käyttäneet sen enempää alkoholia kuin muutkaan, ja alkoholin käyttömäärät olivat maltillisia.

Tutkimuksissa on selvitetty myös sitä, miten urheilujuoman nauttiminen harjoituksen aikana vaikuttaa syljen eritysnopeuksiin ja pH-arvoihin. Eräässä tällaisessa tutkimuksessa syljen eritysnopeudet pysyivät urheilusuorituksen jälkeen lähellä lähtöarvoja, kun taas syljen pH laski merkittävästi. Tutkijat testasivat, miten vedellä purskuttelu urheilujuoman nauttimisen jälkeen vaikuttaa syljen pH:hon, ja tulosten perusteella pH laski huomattavasti vähemmän näillä tutkittavilla verrattuna niihin, jotka eivät purskutelleet suutaan. (23.) Nämä löydökset viittaavat vahvasti siihen, että urheilujuomien käyttö urheilun aikana heikentää suun puolustuskykyä ja lisää riskiä muun muassa hampaiston eroosioon. Jos urheilujuomia kuitenkin haluaa käyttää, kannattaa suu purskutella vedellä välittömästi tällaisen juoman nauttimisen jälkeen, sillä se näyttäisi nopeuttavan syljen pH:n palautumista ennalleen. Toisaalta harjoituksen aikainen nestetankkaus vaikuttaa yleisesti ottaen hillitsevän syljenerityksen heikkenemistä. (23.)

Kestävyysurheilijoilla näyttää esiintyvän hampaiden erosiivista kulumista enemmän kuin satunnaisesti urheilevilla; aiemmassa tutkimuksessa keskimäärin 36,8-vuotiaiden urheilijoiden BEWE-indeksin keskiarvo oli 9,6, kun se kontrolliryhmällä oli 7,3 (3). Meidän tutkimuksessamme, jossa tutkittavien keski-ikä oli paljon pienempi (22,4 vuotta), BEWE-indeksin keskiarvo oli 6,6. Brittiläistutkimuksessa ammattilaisjalkapalloilijoista 53 %:lla esiintyi hampaiston eroosiota ja 37 %:lla aktiivista kariesta (24). Eroosiovaurioiden luokitteluun on käytetty aiemmissa tutkimuksissa muitakin mittareita kuin BEWE-indeksiä; eräs luokittelutapa on ollut jakaa vauriot sen mukaan, rajoittuvatko ne kiilteeseen vai ovatko ne edenneet dentiiniin saakka (7). Erosiivista kulumista on arvioitu BEWE-indeksillä 3D-malleista myös aiemmin, ja on todettu, että erityisesti alkavat eroosiovauriot on helpompi havaita 3D-malleista kuin kliinisessä tutkimuksessa (22).

Urheilu- ja energiajuomien käytöllä näyttäisi olevan yhteys eroosiovaurioiden vakavuuteen. Meidän tutkimuksessamme ne, joilla oli suurimmat BEWEarvot, käyttivät energiajuomia vähintään viikoittain. Toisaalta yksi tutkittavista käytti energiajuomia päivittäin, mutta tämä ei juurikaan näkynyt erosiivisena kulumisena: hänellä hampaiston BEWE-arvo oli 2. Korkeimmat BEWEindeksit havaittiin ryhmän vanhimpiin kuuluvilla urheilijoilla. Heillä hampaat ovat olleet alttiina erilaisille hapoille kauemmin kuin nuoremmilla tutkittavilla. BEWE-indeksi osoittautui erosiivisen kulumisen arvioinnissa hyväksi menetelmäksi, ja se antoi hyvän kuvan potilaan hampaiston eroosiovaurioiden vakavuudesta. Indeksi on yksinkertainen ja yleisesti suositeltu menetelmä hampaiden erosiivisen kulumisen arviointiin (25, 26).

Intraoraaliskannausta ja 3D-malleja hyödyntämällä eroosiovaurioiden löytäminen saattaa olla helpompaa kuin kliinisessä tutkimuksessa, koska malleja pystyy katselemaan useasta eri kulmasta tietokoneen näytöltä (27). Toisaalta alkaville eroosiovaurioille tyypillistä hampaan pinnan mattamaisuutta ja hampaan todellista ulkonäköä voi olla hankalaa erottaa 3D-malleista. Intraoraaliskannaukseen liittyy myös tiettyjä haasteita, kuten se, että hampaan pinnalle kertyy sylkeä, mikä saattaa johtaa kuvauksen epäonnistumiseen. Hyviä keinoja varmistaa kuvantamistuloksen onnistuminen voisivat olla esimerkiksi huuli- ja poskiretraktorin käyttö sekä hampaiden pintojen kuivaaminen ilmapuustilla ennen kuvantamista. Meidän tutkimuksessamme ei käytetty retraktoria kuvantamisen apuna, mistä johtuen osa hampaiden pinnoista, erityisesti poskihampaiden bukkaalipinnat, kuvautuivat joillakin tutkittavilla vaillinaisesti.

Tutkimuksemme tuo lisää tietoa urheilun ja kestävyyssuorituksen vaikutuksista suunterveyteen, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Koska hampaiston eroosiovauriot ovat palautumattomia muutoksia, olisi niiden diagnosointiin ja syytekijöihin tarpeen kiinnittää nykyistä enemmän huomiota jo entistä nuoremmilla. Hampaiden erosiivinen kuluminen on lisääntynyt nuorilla ja etenkin urheilijoilla, ja tähän on puututtava muun muassa ravintoneuvonnalla. Eroosio- ja muut kulumisvauriot etenevät usein hitaasti ja ovat alkuvaiheessa oireettomia, joten varhaiseen diagnosointiin tulee panostaa. Näin eroosion syytekijät, kuten happamien juomien käyttö, voidaan selvittää ja vaurioiden eteneminen pysäyttää.

Kiitokset

Kiitämme kaikkia tutkimukseen osallistuneita pelaajia. Lisäksi kiitämme Planmecaa Emerald^®-intraoraaliskannerin lainaamisesta sekä Seinäjoen Helmidentiä kuvaustilan järjestämisestä. DI, FT Jopi Mikkosta kiitämme intraoraaliskannerin käytön opastuksesta ja sylkinäytteiden keräyksen ohjeistuksesta. Kiitokset myös koordinaattori, SHG Hanna Hytöselle ja kliininen opettaja, HLT, EHL Tiina Tuonoselle sekä professori Liisa Suomiselle tilastoanalyysien kommentoinnista.