Ilma-abraasiokäsittely bioaktiivisella lasijauheella voi ehkäistä peri-implantiitin uusiutumista

Väitöskirja tarkastettiin 5.11.2021 Turun yliopistossa.

Bioactive Glasses in Air Particle Abrasion Treatment of Contaminated Implant Surfaces

Vastaväittäjä

Andreas Stavropoulos, professori

Malmön yliopisto, Ruotsi

Kustos

Timo Närhi, professori

Turun yliopisto

Esitarkastajat

Pirkko Pussinen, dosentti

Helsingin yliopisto

Patricia Stoor, dosentti

HYKS / Helsingin yliopisto

Ohjaaja

Timo Närhi, professori

Turun yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: utupub.fi/handle/10024/152636

Peri-implantiitin hoidon tärkeimmät tavoitteet ovat bakteeribiofilmin poistaminen implantin pinnalta sekä pinnan muokkaaminen siten, ettei tulehdus uusiutuisi. Kaupallisessa käytössä olevien implanttien pinnat on yleensä karhennettu hiekkapuhalluksen ja happokäsittelyn avulla hyvän luuliitoksen aikaansaamiseksi. On osoittautunut, että karhennettu pinta on peri-implantiitin hoidon yhteydessä vaikea puhdistaa ja tasoittaa ilman, että implantin mekaaniset ominaisuudet heikkenevät.

Ilma-abraasiokäsittely on menetelmä, jolla implanttipinta puhdistetaan peri-implantiitin hoidon yhteydessä. Käsittelyssä nykyisin käytettävät jauhemateriaalit lähinnä puhdistavat pintaa mekaanisesti. Optimaalinen tilanne kuitenkin olisi, että ilma-abraasiokäsittely muokkaisi tulehduksen paljastaman implanttipinnan bakteerien kasvua estäväksi ja luun uudismuodostusta edistäväksi.

Tässä laboratorio-olosuhteissa toteutetussa väitöstyössä selvitettiin bioaktiivisella lasijauheella tehdyn ilmaabraasiokäsittelyn vaikutusta hiekkapuhalletun ja happoetsatun implanttipinnan ominaisuuksiin. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin käsittelyn vaikutusta peri-implantiittia aiheuttavien bakteerien kasvuun ja peri-implanttikudoksen luusolujen käyttäytymiseen.

Tutkimus osoitti, että erilaisilla bioaktiivisilla lasimateriaaleilla tehty ilmaabraasiokäsittely tasoittaa tehokkaasti karhennettuja titaanipintoja. Käsittely myös muutti pinnat hydrofiilisiksi ja lisäsi niiden vapaan pintaenergian määrää. Bioaktiivisella lasilla käsitellyillä pinnoilla S. mutans -bakteerien elinkykyisyys ja kyky muodostaa biofilmiä heikkenivät tilastollisesti merkitsevästi.

Lisäksi ilma-abraasiokäsittely bioaktiivisella lasilla poisti karhennetuilta implanttipinnoilta tehokkaasti anaerobisen biofilmin, joka sisälsi peri-implantiittiin yhdistettyjä F. nucleatum ja P. gingivalis -bakteereita. Luusolujen käyttäytymistä selvittävä tutkimusosio taas osoitti, että erityisesti sinkkipitoisella lasilla tehty ilma-abraasiokäsittely edistää luusolujen esiasteiden tarttumista implanttipintaan. Tarttuneet luusolut myös jakautuivat hyvin bioaktiivisilla laseilla puhalletuilla titaanipinnoilla.

Väitöstutkimuksen perusteella voidaan todeta, että bioaktiivisilla lasimateriaaleilla tehty ilma-abraasiokäsittely on potentiaalinen peri-implantiitin hoitomenetelmä. Erityisesti sinkkipitoinen bioaktiivinen lasijauhe osoittautui lupaavaksi materiaaliksi. Hoitomenetelmän teho on kuitenkin vielä osoitettava kliinisissä tutkimuksissa ennen lopullisten johtopäätösten tekoa.

Väitökseen johtaneet tutkimukset on tehty Turun yliopistossa.