Suuhygienisti liikkuvassa yksikössä

Suuhygienisti – suun terveydenhoidon asiantuntija

Suuhygienistit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Suuhygienistit koulutetaan ammattikorkeakouluissa ja tutkinnon (210 opintopistettä) (6) keskeisimmät osa-alueet ovat terveyden edistäminen, suun terveydenhuolto ja tutkimus- ja kehittämistyö. Opintoihin sisältyy myös käytännön harjoittelujaksoja kliinisissä oppimisympäristöissä (7, 8). Valtaosa suomalaisista suuhygienisteistä työskentelee julkisissa organisaatioissa, kuten terveyskeskuksissa ja sairaaloissa sekä yksityisvastaanotoilla ja itsenäisinä ammatinharjoittajina tai yrittäjinä (8).

Liikkuva hammashoitoyksikkö

Liikkuva palvelu on osittain hajautetun palvelutuotannon muoto, jossa palvelu tuotetaan asiakkaalle liikkuvan palvelualustan välityksellä lähelle asiakkaan kotia. Liikkuvat hammashoitoyksiköt voivat olla erilaisia muokattuja, hammashoitoon soveltuvia linja-autoja, rekkoja tai siirreltäviä hammashoitoyksiköitä (9, 10). Liikkuvana hammashoitoyksikkönä toimii myös niin sanottu pop up -yksikkö, joka pystytetään suunniteltuun kohteeseen, esimerkiksi koulujen tiloihin (11). Pop up -yksiköitä kuvataan kirjallisuudessa termillä siirrettävä hammashoitoyksikkö. Tässä tutkimuksessa näitä käsitteitä käytetään rinnakkain ja puhutaan liikkuvasta hammashoitoyksiköstä.

Liikkuvan yksikön mukana kuljetettavan laitteiston avulla voidaan tehdä tarkastuksia ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä antaa kotihoidon ohjausta esimerkiksi sairaalan eri osastoilla, koulujen tiloissa tai asiakkaan kotona (1). Tutkimusten mukaan liikkuvan hammashoitoyksikön hyödyntäminen on myös kustannustehokasta (12, 13) ja se lisää moniammatillisuutta (10). Kaikkia hoitotoimenpiteitä tai kaikkien asiakasryhmien hoitoa ei ole kuitenkaan aina mahdollista toteuttaa liikkuvassa yksikössä. Liikkuvan yksikön pystyttämiseen kuluu aikaa, mitä pidetään yhtenä liikkuvan yksikön kustannuksia lisäävänä tekijänä (11, 10).

Suuhygienistien osaaminen liikkuvassa hammashoitoyksikössä

Liikkuvassa hammashoitoyksikössä vaadittava osaaminen poikkeaa kiinteässä yksikössä vaadittavasta osaamisesta (1). Liikkuvassa yksikössä suuhygienistin on osattava valmistella työympäristö sekä on hallittava hoitolaitteiden käyttökuntoon saattaminen. Lisäksi työssä tarvitaan erityistä vuorovaikutus- sekä yhteistyöosaamista esimerkiksi hoitokodeissa, joissa ei useinkaan ole saatavilla hammashoitoon erikoistunutta kollegaa. Suuhygienistin olisi myös kyettävä erityiseen hienotunteisuuteen työskenneltäessä asiakkaan ympäristössä (10). Työskentely liikkuvassa hammashoitoyksikössä on koettu haastavana myös fyysisen työympäristön näkökulmasta. Ergonomisia työasentoja voi olla vaikea toteuttaa tilassa, jota ei ole lähtökohtaisesti suunniteltu suun terveydenhuoltoa varten (14).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla, millaista osaamista suuhygienistit kokevat tarvitsevansa liikkuvassa hammashoitoyksikössä sekä millaisten tekijöiden suuhygienistit kokevat vaikuttavan osaamisen kehittämiseen liikkuvassa yksikössä. Tavoitteena on lisätä tietoa suuhygienistien osaamisen, perehdytyksen ja perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen liikkuvassa hammashoitoyksikössä.

Eettiset näkökohdat ja tutkimuksen luotettavuus

Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Tutkittavilla oli oikeus perua osallistuminen missä tahansa tutkimuksen vaiheessa, ja jokaiselta tutkimukseen osallistuvalta pyydettiin tietoinen, kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta (17). Tutkimusluvat saatiin suuhygienistien työorganisaatioista. Kyseessä ei ollut eettisesti sensitiivinen tutkimuksen kohde, joten lausuntoa eettiseltä toimikunnalta ei tarvittu (17, 18). Yksi tutkimuksen tekijöistä (HP) on itse aikaisemmalta ammatiltaan suuhygienisti ja työskennellyt liikkuvassa yksikössä. Hänen mahdollisista ennakko-oletuksistaan ja asenteistaan käytiin keskustelua tutkimusryhmässä, eikä tutkimukseen vaikuttavia tekijöitä ilmennyt. Aineisto käsiteltiin ja raportoitiin niin, ettei tutkittavia henkilöitä tai organisaatioita voida tunnistaa.

Tästä tutkimuksesta rajattiin pois ne liikkuvat hammashoitoyksiköt, jotka eivät olleet enää toiminnassa sekä ne yksiköt, jotka ovat toimineet vasta vähän aikaa. Tutkimuksessa haluttiin nimenomaan saada tutkittavasta ilmiöstä tämän hetken tilannetta kuvaavaa tietoa, ja tutkimuksessa mukana olevilla tiedonantajilla tuli olla kokemusta tutkittavasta asiasta. Tutkimuksen luotettavuutta lisättiin keräämällä aineistoa eri puolilla Suomea toimivien liikkuvien hammashoidon yksiköiden suuhygienisteiltä, niin julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta. (15). Raportoinnissa käytettiin apuna laadullisen tutkimuksen raportoinnin kriteeristöä (SRQR) (19).

Suuhygienistien kokemukset liikkuvassa hammashoitoyksikössä tarvittavasta osaamisesta

Suuhygienistien kokemusten mukaan hammashoitotyön osaamista ovat teoreettinen tieto suunterveydestä ja hammaslääketieteestä, kliiniset taidot sekä osaaminen hoitoon liittyvässä päätöksenteossa. Useat vastaajat kokivat, että suuhygienistin peruskoulutus ja -osaaminen riittävät liikkuvassa yksikössä työskentelyyn. Eräs suuhygienisti kuvasi asiaa näin: "Ihan perusosaamista. Mitä suuhygienistin ammattiin kuuluu. Suuhygienistin taitoihin kuuluu kariesdiagnostiikka ja purentojen seulonnat. Parodontologinen osaaminen (haastattelu VI)."

Hammashoitotyön osaamisen kehittyessä vastauksissa tuli esiin Itseohjautuva oppiminen. Jatkuva ammatillinen kehittyminen liitettiin kykyyn kehittää itseään sekä toimintaa, omaan asennoitumiseen sekä oma-aloitteisuuteen ja jatkuvaan oppimiseen. Suuhygienistin kyky kehittää itseään sekä yleisten työelämätaitojen kehittyminen lisäsivät ymmärrystä siitä, millaisissa työyhteisöissä suuhygienisti voi toimia suun terveydenhoidon asiantuntijana ja millaista yhteistyö voi olla. Suuhygienistit toivat esiin myös sen, että oma asennoituminen ja oma-aloitteisuus ovat osa osaamista liikkuvassa hammashoitoyksikössä. Eräs vastaajista kuvasi asiaa näin: "Asenne pitää olla myös hyvä, jos sinne lähtee, tarvitaan sopeutumistaitoa. Ympäristö muuttuu (haastattelu IV)." Myös muualta saatua koulutusta oli hyödynnetty osaamisen kehittämisessä, jota kuvattiin esimerkiksi näin: "Tietoa olen saanut messuilta ulkomailta. Siellä oli myös koulutus (haastattelu IX)."

Suuhygienistit kuvasivat yhteistyöosaamisen taitona kohdata erilaisia asiakkaita, sosiaalisina ja vuorovaikutustaitoina sekä moniammatillisen toiminnan osaamisena. Eräs suuhygienisti ilmaisi, että: "Tarvitaan hyviä kanssakäymistaitoja. Osaa olla lasten ja vanhusten kanssa. Myös mielenterveys- ja päihdepotilaiden kanssa (haastattelu IV)." Moniammatillista toimintaa kuvattiin esimerkiksi näin: "Työskennellään moniammatillisessa työryhmässä, missä voi olla mukana esimerkiksi sairaanhoitaja, puheterapeutti ja he kyselevät neuvoja (haastattelu IX)."

Suuhygienistit nostivat esiin moniammatillisten esimiestaitojen osaamisen työssään. Eräs suuhygienisti kuvasi asiaa seuraavasti: "Koen, että pitää pystyä tekemään itsenäisiä päätöksiä ja pystyä pyörittämään vastaavaa toimintaa. Saadaanhan me koulutuksessakin niin sanottua esimieskoulutusta (haastattelu V)." Johtamis- ja yrittäjyysosaamiseen liitettiin myös toiminnan yrittäjyysmäisyys, jossa korostui markkinointi- ja liiketoimintaosaaminen. Tämä koettiin osittain haastavana, kuten eräs suuhygienisti totesi: "Haastavinta on markkinointiosaaminen. Markkinoida uusi toimintamalli, joka ei ole niin tunnettua, että suunhoitoa voidaan tehdä kotipalveluna (haastattelu I)."

Osaamisen kehittämiseen liittyvät tekijät liikkuvassa hammashoitoyksikössä

Toimintaympäristöön liittyvinä osaamisen kehittämiseen sidoksissa olevina tekijöinä suuhygienistit kuvasivat työn kuormittavuuden, työssä jaksamisen sekä työympäristöön liittyvät tekijät (taulukko 2 «»2). Suuhygienistit kuvasivat kuormittavina tekijöinä esimerkiksi vajaakuntoiset, paljon hoitoa tarvitsevat sekä käytöshäiriöiset potilaat. Yksi suuhygienisti kuvasi kokemuksiaan näin: "Työ on haastavaa ja rankkaa esimerkiksi ikäihmisten ja vaikeasti vammaisten hoitoon liittyen. Menet hankalasti toteuttamaan sitä kotiin (haastattelu I)." Liikkuvassa yksikössä toimitaan itsenäisesti ja usein fyysisesti etäällä kollegoista tai konsultoivasta hammaslääkäristä. Myös tämä nähtiin osana osaamisen kehittämistä. Eräs vastaaja totesi, että: "Haasteita tuottaa eniten se, että on kaukana kaikesta. Esimerkiksi jos tarvii apua hammaslääkäriltä tai joku hajoaa (haastattelu IV)."

Työssäjaksamisessa vastaajien henkilökohtaisten syiden sekä haasteiden työhön sopeutumisessa koettiin olevan osa osaamisen kehittämistä. Suuhygienistit kokivat, että heillä oli haasteita työhön sopeutumisessa ja oppimisessa esimerkiksi työn alkuvaiheessa, kun oppiminen tapahtui käytännössä virheiden kautta eikä oman osaamisen kehittämisen näkökulmasta: "Kantapään kautta perehtynyt itse toimien, yrityksen ja erehdyksen kautta (haastattelu I)." Työympäristön haasteellisuus ja liikkuvan hammashoitoyksikön erityispiirteet koettiin osana osaamisen kehittämistä. Aseptiikan toteuttaminen vaati vastaajien mielestä erityistä huomiota, kuten yksi suuhygienisteistä totesi: "Pitää ottaa huomioon aseptiikka ja sitten en esimerkiksi tee soodapuhdistuksia, koska se on niin roiskuvaa vaan teen pastapuhdistuksia. Työympäristö voi vaikuttaa siihen soodapuhdistukseen (haastattelu IX)."

Työympäristöön liittyvänä osaamisen kehittämisen tekijänä mainittiin (tieto)tekniset haasteet, joihin kaivattiin lisää tukea ja koulutusta. Tätä kuvattiin seuraavasti: "Enemmän pitäis olla siis myös sitä teknisen puolen koulutusta, että perehdyttäminen ei tulisi pelkästään työkavereilta. Työkaveri ei ole teknisen puolen opettaja ja ei pysty aina selittämään tarpeeksi ja ei ole riittävästi aikaa opastaa laitteen käytössä. Vikoja voi olla ja miten ne ratkaistaan (haastattelu IX)." Suuhygienistit kokivat, että osaamisen kehittämisen tarpeita lisäsivät työympäristön vaihtelevuus ja se, että suuhygienisti menee potilaan luo eikä päinvastoin. Näin eräs suuhygienisti kuvasi asiaa: "Lähtökohtaisesti työ poikkeaa niin, että kun me mennään asiakkaan ikään kuin reviirille… kun me mennään sinne asiakkaan luo niin se lähtökohtahan on ihan toinen (kuin vastaanotolla) (haastattelu I)."

Työympäristö nähtiin osaamisen kehittämiseen liittyvänä tekijänä myös ergonomiaosaamisen näkökulmasta. Suuhygienistit kertoivat, että he yrittivät noudattaa teoriassa ergonomisia toimintatapoja, mutta niitä oli haastavaa toteuttaa liikkuvan yksikön hoitotoiminnoissa. Tämä vaikeuttaa ergonomiaosaamisen kehittämistä. Yksi suuhygienisteistä totesi seuraavasti: "Ergonomia poikkeaa esimerkiksi työasennoissa, satulatuolia ei voi aina ottaa mukaan. Työkulma missä me työskennellään on huono. Satulatuolilla voi liikkua potilaan pään ympärillä niin tässä työssä sitä ei ole. Jos etsii hyvää työasentoa niin sitäkään ei ole. Lisäksi valo on otsassa, niin niska väsyy (haastattelu IX)." Eräs vastaajista toi esiin, että ergonomian haastavuus voi estää myös joitakin hoitotoimenpiteitä ja osaamisen hyödyntämistä: "Nimenomaan tuo, että on liikuteltava yksikkö, tulee ergonomiahaasteet, sitten voi olla työn tekemiseen liittyvää problematiikkaa esimerkiksi siten, että ei voi jotain toimenpiteitä tehdä (haastattelu I)."

Osaamisen kehittämiseen liittyen mainittiin oman osaamisen kehittäminen sekä yksikön toiminnan kehittämistyö. Perehdytys ja kollegan työn seuraaminen kuvattiin yhteydessä oman osaamisen kehittämiseen. Useimmat olivat saaneet perehdytyksen liikkuvan yksikön toimintaan toiselta yksikössä työskentelevältä työntekijältä. Tätä kuvattiin esimerkiksi näin: "Paras tapa oppia on olla kolmantena pyöränä, ikään kuin tutustua liikkuvan yksikön toimintaan olemalla mukana työpäivän tai useamman ajan (haastattelu II)." Myös palaute nähtiin osaamisen kehittämisen tekijänä. Onnistumisen kokemuksia lisäsi asiakkailta ja hoitohenkilökunnalta saatu positiivinen palaute, ja tämä vahvisti osaamisen kehittymistä. Eräs suuhygienisti totesi, että: "Sain hoidosta hyvää palautetta asiakkaalta. Kokemus oli opettava niin minulle kuin henkilökunnallekin (haastattelu IX)."

Suuhygienistit liittivät osaamisen kehittämiseen konkreettiset mahdollisuudet osallistua erilaisiin koulutuksiin. He kertoivat, että erilaiset ja vaihtelevat työympäristöt vaativat erilaista osaamista: "Esimerkiksi vanhainkodithan kuuluvat siihen suuhygienistien työnkuvaan. Täydennyskoulutuksesta ei olisi mitään haittaa, koska suuhygienisteillä on iso vastuu. Mennään yksin tuonne vanhainkotiin. On paljon perussairauksia ja lääkityksiä. Varsinkin jos jotain toimenpiteitä tekee, niin tarvitsisi enemmän perehtyneisyyttä (haastattelu VI)."

Suuhygienistit ilmaisivat, että he eivät olleet saaneet täydennyskoulutusta liikkuvassa yksikössä työskentelyyn ja eräs heistä kuvasi asiaa näin: "Ainoa perehdytys oli liikkuvan yksikön myyjä, lyhyen käyttöönottokoulutuksen antanut (haastattelu I)." Myös perehdytyksen katsottiin vaikuttavan myönteisesti haluun aloittaa työskentely liikkuvassa yksikössä. Eräs suuhygienisti kuvasi asiaa seuraavasti: "Olisi hyvä, että kaikki työntekijät kävisivät siellä liikkuvassa yksikössä eikä sinne tarvisi mennä ihan kylmiltään. Siinä näytettäisiin missä mikäkin asia on. Olisi pieni perehdytys toimintaan. Se madaltaisi kynnystä mennä töihin sinne (haastattelu VIII)."

Suuhygienistit kokivat, että heillä ei ollut täydennyskoulutusmahdollisuuksia: "Koulutusta ei ole. Sitä voisi olla vanhusten kanssa työskentelyyn. Erityisesti lääkekoulutusta sekä joihinkin käytännön asioihin (haastattelu III)." Erilaisten kohderyhmien kanssa työskentely sai jotkut suuhygienistit pohtimaan myös kohtaamista ja ohjaamista, mitä tuotiin esiin näin: "Mahdollisuudet omahoidolle palvelutalossa voi olla haasteellisia: Esimerkiksi Alzheimer-potilas ei anna koskea suuhun. Niin miettii, että miten sitä omahoitoa lähtee ohjaamaan, jos potilas ei anna auttaa (haastattelu IV)." Suuhygienistien mielestä yhteistyötä eri ammattilaisten välillä tulisi kehittää liikkuvassa hammashoidossa, ja eräs pohti seuraavaa: "Omahoidon neuvontaa, miten voisi antaa ohjeita, panostaa hoitajia pesemään hampaita. Ennen kaikkea terveyden edistämiseen. Miten eri ammattilaiset voisivat tukea hammashoitoa? (haastattelu IX)." Suuhygienistit kertoivat, että pitkä työkokemus ja ammattitaito auttavat kehittymään liikkuvassa yksikössä tarvittavissa taidoissa. He kuvasivat asiaa seuraavasti: "Työkokemusta on paljon tältä alalta. Ammattitaito helpottaa työskentelyä (haastattelu VI)."

Työyhteisön osaamisen kehittämisessä liikkuvan yksikön toiminnan kehittämistyön nähtiin vaikuttavan osaamisen kehittämismahdollisuuksiin. Suuhygienistit kokivat, että olivat itse mukana kehittämässä toimintaa, mutta ilman johdon tukea: "Olen itse ollut mukana siinä kehitystyössä... Organisaatiosta en ole saanut ollenkaan osaamiseen kehittämistukea, mutta työkavereilta kyllä (haastattelu IX)." Suuhygienistit kertoivat, että toimintaa kehitettiin myös yhteisissä kokouksissa, mutta että se oli johdon vastuulla: "Pidämme kokouksia muiden suuhygienistien ja esimiesten kanssa 2 kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Siinä pohdimme mahdollisia liikkuvassa yksikössä esiin tulleita ongelmia ja pyritään kehittämään toimintaa. Muuten esimiehet ovat lähinnä kehittämässä toimintaa, suuhygienistit eivät niinkään (haastattelu II)." Suuhygienistit kertoivat, että he eivät olleet aina tietoisia kehittämistyöstä: "En tiedä onko (kehittämistyötä). Voisin sanoa, että huonosti on kehitetty… (haastattelu VIII)."

Suuhygienistit kokivat myös, että liikkuvan yksikön toimintaa ei kehitetty lainkaan, tai suuhygienistejä ei otettu siihen mukaan. He kuvasivat tilannetta seuraavasti: "Meillä ei ole ollut palavereita (kehittämistoimintaan liittyen) (haastattelu VIII)." Suuhygienistit toivoivat, että yhteistyötä laajennetaan ja että kehittämistyötä toteutettaisiin johdonmukaisesti organisaation ohjaamana. Eräs heistä totesi näin: "Jos organisaatio lähtisi kehittämään toimintaa esimerkiksi vanhainkotien pihalla, voisin lähteä mukaan (haastattelu VIII)."