Nuorten alkavan parodontiitin riskitekijät ja aMMP-8-diagnostiikka

Väitöskirja tarkastettiin 27.4.2023 Helsingin yliopistossa.

Risk factors and active matrix metalloproteinase-8 (aMMP-8) diagnostics for initial periodontitis in adolescents

Vastaväittäjä

Tellervo Tervonen, professori ­emerita (h.c.), dosentti

Oulun yliopisto

Kustos

Taina Tervahartiala, dosentti

Helsingin yliopisto

Esitarkastajat

Denis Kinane, kunniadekaani, professori

Bernin yliopisto, Sveitsi

Daniel Jönsson, apulaisprofessori

Lundin yliopisto, Malmö, Ruotsi

Ohjaajat

Anna Maria Heikkinen, professori

Tampereen yliopisto

Timo Sorsa, professori

Helsingin yliopisto / HUS / Karoliininen instituutti, Tukholma, Ruotsi

Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/356846 «https://helda.helsinki.fi/handle/10138/356846»1

Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudossairaus on krooninen, monitekijäinen infektio- ja tulehdussairaus, joka aiheuttaa hampaiden tukikudosten tuhoa. Kroonisena matala-asteisena tulehdustilana se on yhdistetty useisiin kroonisiin systeemisairauksiin, mukaan lukien diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, keuhkoahtaumatauti, verenpainetauti ja syöpä. Lisäksi parodontiitti on maailmanlaajuisesti yleinen suun sairaus, jonka ilmaantuvuus kohoaa merkittävästi 20–40 ikävuoden välillä.

Alkavan parodontiitin tunnistaminen on haastavaa, ja usein parodontiitti löydetään vasta, kun se on jo edennyt ja aiheuttanut selkeästi havaittavia kliinisiä ja röntgenologisia muutoksia. Sen vuoksi parodontiitin ehkäisy ja hoito onkin yleensä luonteeltaan reaktiivista. Olisikin tärkeää tunnistaa nuoret riskipotilaat mahdollisimman varhain, jotta parodontiittia voitaisiin ennaltaehkäistä ja hoitaa oikea-aikaisesti ja tehokkaasti.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin uusia tapoja tehostaa nuorten alkavan parodontiitin diagnostiikkaa. Tutkimuksessa keskityttiin nuorten alkavan parodontiitin riskitekijöihin (osatyö I) ja aktiivista matriksin metalloproteinaasi -8:aa (aMMP-8) mittaavan entsyymitestin käyttöön alkavan parodontiitin diagnostiikassa (osatyöt II–IV). Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa, jotka koostuivat 15–17-vuotiaista kotkalaisnuorista. Aineistot on koottu vuosi­na 2004–2005 (N = 501) ja 2014–2015 (N = 47).

Väitöstutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tutkimuskirjallisuutta, jonka perusteella alkavan parodontiitin taustalla vaikuttavat aMMP-8-entsyymi sekä bakteeribiofilmi ja sen dysbioosi. Osatyössä I osoittautui, että alkavan parodontiitin riskitekijöitä olivat erityisesti syljen kohonnut aMMP-8-pitoisuus, tupakointi, bakteeribiofilmin kertyminen yhdistettynä lisääntyneeseen ienverenvuotoon sekä miessukupuoli. Osatyössä II todettiin, että alkavan parodontiitin tunnistamisessa suuhuuhteen aMMP-8-pitoisuus oli kliinisesti mitattua ienverenvuotoa (BOP > 20 %) tarkempi biomerkkiaine. Osatyössä III havaittiin huonon suuhygienian (plakin) sekoittavan BOP:n ja alkavan parodontiitin välisen yhteyden. Siten BOP näyttäisi ilmaisevan ensisijaisesti hampaiston bakteerikuormituksen ja ientulehduksen laajuuden, kun taas aMMP-8 yhdistyy vahvemmin alkavaan parodontiittiin. Osatyössä IV osoittautui, että aMMP-8-analytiikassa suuhuuhde oli sylkeen verrattuna astetta tarkempi suuneste.

Saatujen tulosten perusteella aMMP-8-suuhuuhdevieritestaus on hyödyllinen väline nuorten alkavan parodontiitin tunnistamiseksi ja taudin ennaltaehkäisyn kohdentamisen tehostamiseksi. aMMP-8-diagnostiikan yhdistäminen muiden tunnettujen parodontiitin riskitekijöiden tarkasteluun lisää mahdollisuuksia monipuolistaa ja tarkentaa riskipotilaiden tunnistamista. Jatkotutkimukset tällaisen riskiluokitustyökalun rakentamiseksi ovatkin suositeltavia.