Kohti HNSCC-potilaiden tehokkaampaa sädehoitoa

Väitöskirja tarkastettiin 9.6.2023 Helsingin yliopistossa.

Towards more effective use of ­radiotherapy for treating head and neck squamous cell ­carcinoma patients

Vastaväittäjä

Tero Soukka, dosentti

Turun yliopisto

Kustos

Tuula Salo, professori

Helsingin yliopisto

Esitarkastajat

Stina Syrjänen, professori emerita

Turun yliopisto

Alan Roger Santos-Silva, associate professor

State University of Campinas, São Paulo, Brazil

Ohjaajat

Tuula Salo, professori

Helsingin yliopisto

Ahmed Al-Samadi, apulaisprofessori

Helsingin yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/357916 «https://helda.helsinki.fi/handle/10138/357916»1

Pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinooma (head and neck squamous cell carcinoma, HNSCC) on maailman kahdeksanneksi yleisin syöpätyyppi. Sitä sairastavien potilaiden viiden vuoden eloonjäämisennuste on vain noin 50 %.

Tässä viidestä osatyöstä koostuvassa väitöstutkimuksessa pyrittiin löytämään tehokkaampia ja yksilökohtaisempia hoitomuotoja pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinoomaan.

Osatyön I tavoitteena oli löytää prognostinen merkkiaine, jonka avulla voidaan ennustaa, ketkä potilaat todennäköisimmin hyötyvät säde- tai kemosädehoidosta. Tutkimme immunohistokemiallisesti 71:n säde- tai kemosädehoitoa saaneen kielisyöpäpotilaan kudosnäytteistä erilaisia markkereita. Tutkimuksessa voitiin havaita yhteys potilaan taudittoman elossaolon ja karsinooman invaasiosyvyyden sekä silmuilun välillä. Yhteys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Osatyössä II selvitimme, kuinka kasvatusolosuhteet vaikuttavat tuumorista eristettyjen karsinoomasolujen geeniekspressioon ja niiden vasteeseen yleisesti käytettyihin syöpälääkkeisiin. Eristimme syöpäsoluja seitsemän suu­syöpäpotilaan tuumorinäytteistä ja teimme RNA-sekvensointia ja viabiliteettikokeita. Osoittautui, että syöpäsolujen geeniekspressio muuttui eristyksen ja kasvatuksen seurauksena huomattavasti riippumatta kasvatusolosuhteista, eivätkä kasvuympäristöt merkittävästi eronneet lääkevasteen kannalta. Tutkimus osoitti syöpälääkkeiden in vitro -testauksessa yleisesti käytettyjen entsymaattisten digestiomenetelmien haasteet.

Osatyö III oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Suurimmassa osassa katsaukseen sisällytetyistä 38 kliinisestä tutkimuksesta angiogeneesi-inhibiittoreista ei havaittu olevan merkittävää hyötyä; endostatiini ja lenvatinibi olivat kuitenkin hyvin siedettyjä ja teholtaan lupaavia. Koska vain harvassa tutkimuksessa oli käytetty sädehoitoa, emme voineet tehdä johtopäätöksiä sädehoidon ja angiogeneesi-inhibiittorien yhdistelmän tehokkuudesta.

Osatyössä IV selvitettiin, millainen antimetastaattinen vaikutus faasin 1 inhibiittori G2:lla on, sekä kartoitettiin, voisiko sädehoito toimia synergistisesti tämän lääkkeen kanssa. Tutkimme G2:n vaikutusta HNSCC-soluihin suuritehoisen seulonnan, migraatio- ja invaasiokokeiden sekä seeprakalamallin avulla. Faasin 1 kohdennettu inhibitio G2:n avulla vähensi selkeästi HNSCC-syöpäsolujen migraatiota ja invaasiota, mutta emme pystyneet osoittamaan synergististä vaikutusta G2:n ja sädehoidon välillä.

Osatyössä V pyrittiin etsimään uusi tehokas täsmälääke, joka voisi toimia synergistisesti yhdessä sädehoidon kanssa. Toteutimme 13:a HNSCC-solulinjaa käyttäen suuritehoisen seulonnan 396 lääkkeellä. Löysimme useita radiosensitiivisiä sekä sädehoitoon reagoimattomia lääkkeitä. Lupaavin synergistinen vaikutus sädehoidon kanssa oli navitoklaksilla. Suosittelemmekin tekemään HNSCC-potilailla kliinisiä tutkimuksia navitoklaksin ja sädehoidon yhdistelmällä.

Väitöstutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa.